Seksitön avioliitto
Koen että minua on petetty.
Suhteemme alkoi aikanaan seksistä, ja se oli mahtavaa. Sitä oli useita kertoja päivässä, tai ainakin kerran päivässä. Toinen osapuoli oli aktiivinen ja kokeilunhaluinen. Pidän itsestäni huolta, olen hyvännäköinen ja teen aloitteita, tulen torjutuksi. Toinen osapuoli kulkee illat flanellihousuissa ja kulahtaneissa vaatteissa, tukka pystyssä. Hän syö lihapiirakoita, aamupalaksi kahvia. Hän juo limsoja, hän ei urheile. Hän istuu illat tietokoneella tai räplää puhelinta. Hän innostuu ainoastaan omista harrastuksistaan tai työasioista, ei minusta koskaan.
Minä riudun seksittömyydessä ja itken usein aamuisin kun herään tyhjässä vuoteessa, hän on mennyt aikaiseen töihin. Kaipaan kosketusta. Kuntosalilla poljen stepperiä ja katselen salaa niitä miehiä jotka treenaavat,vahvoja käsivarsia jotka voisivat kannatella minua kevyesti. Ihoni kaipaa kosketusta, niskani huulia ja vyötäröni puristusta. Kuvittelen että kuntosalin saunassa, suihkussa tai jossain minua kosketettaisiin. Hikiset ihot kohtaisivat, edes joskus.
Tulen salilta kotiin ja halaan puolisoani, hän vastaa tuttavallisesti halaukseeni. Hän suukottaa suulle, ei suutele. Hän ei koskaan suutele, eikä purista minua takapuolesta tai kiusoittele kuten joskus. Hän ei painaudu minua vasten, hän painautuu kännykkää vasten. Juttelen hänelle että haluaisin että hän huomioisi minut, mutta hän kokee huomioivansa minua. Miksi se ei sitten tunnu koskaan? Hän huomioi kuulema ostamalla ruokaa ja keittämällä aamukahvit. Kerron että ne hän tekisi ilman minuakin, kuinka hän huomioi minua? Hän ei osaa vastata, mutta kertoo ahdistuvansa koska vaadin häntä tilille asiasta jota hän ei ole tehnyt. Ei olekaan, hän ei ole rakastellut minua vuosiin.
Jokainen aamu laskee iltaan, ja jokaisena iltana epätoivoni kasvaa. En saanut kosketusta tänäänkään, tunteisiini ei vastattu. Uudet alusvaatteni eivät aiheuttaneet hänessä reaktiota, kauniit kiharani jäivät huomiotta. Taisi hän sanoa, että olenpas minä laittatunut. Kerron että häntä varten, ja hän sanoo että oh hoh mitenkäs minä nyt niin. Sitten hän sanoo että olen kaunis, ja sen turvin jaksan taas viikon.
Sinä iltana olen saunanraikas, ylläni vain pieni pyyhe. Olen kuorinut ihoni, pessyt hampaani ja voidellut itseni pehmeäksi ja ihoni on lämmin. Menen sohvalle hänen viereensä ja nojaan häneen, sanon että hän tuoksuu hyvälle. Vastaukseksi saan että eikä haise. Sanon että hän on komea, ja että minun tekee mieli seksiä. Hän sanoo minulle että vai niin. Sanon että meidän liittomme on seksitön. Hän tuijottaa tietokoneen ruutua ja minuun katsomatta sanoo että onko muka. Kerron että on se. Minuun katsomatta hän lisää että tilanne täytyy muuttaa. Mikään ei kuitenkaan muutu.
Kerron meneväni sänkyyn odottamaan, hän lupaa tulla. Kuluu tunti, ja olohuoneesta kajastaa sininen valo ja nukahdan niin että henkeä salpaa. Minuun sattuu, koskemattomuus kipristää ja tunnen itseni rumaksi, vastenmieliseksi ja lihavaksi. Luen netin keskustelupalstaa, ja siellä sanotaan että täytyy vain kestää koska on puolisonsa valinnut.
Minä en valinnut puolisoa joka ei nauti seksistä, minä nain miehen joka halusi minua paljon ja usein. Minä en ole muuttunut, en omista pieruverkkareita enkä kulahtaneita housuja. Minä haluan miestäni, hän ei halua minua.
Netissä kertovat että ei saa painostaa seksihalutonta kumppania, että täytyy ymmärtää ja viritellä halu vähitellen. Olen kolme vuotta viritellyt halua, tehnyt kaiken. Muuttanut hiusväriäni ja tyyliä, laihduttanut, kiinteytynyt, harkinnut silikoni-implantteja. Olen kertonut miehelleni että pidän kun rintojani kosketellaan, saamatta kosketusta. Olen sanonut että nautin esileikistä, en saa nauttia siitä. Nautin oraaliseksistä, en saa sitä itse. Olen vaihtanut sosiaalista piiriäni ja aloittanut uusia harrastuksia, olen pyrkinyt siihen että en keskity seksittömyyteen. Seksuaalineuvoja netissä sanoi että jos lakkaa yrittämästä niin halut palaavat. Vuoden menin menojani, olin iltoja poissa ja sain uusia ystäviä. Mieheni ei muuttunut, hän oli aina vain samanlainen. Sama mies, kännykkä kädessä ja tietokirjat pöydällä, tietokone sylissä.
Kumppanini on passiivinen, laiska, saamaton ja kiltti. Äitini sanoo että minulla on täydellinen mies. Minusta minulla on mies joka teeskenteli nauttivansa seksistä suhteemme alussa, mutta tunnen itseni petetyksi. En nainut veljeäni tai ystävääni, hänen piti olla myös rakastajani.
Olen kauniimpi tänä päivänä kuin koskaan, saan ehdotuksia miehiltä ja syön vieraita miehiä silmilläni. En kuitenkaan petä miestäni, koska olen itsekäs. En aio ottaa syitä niskoilleni tämän suhteen päättymisestä, sillä niinhän pettäjälle käy. Pettäjä on luuseri joka tuhoaa avioliiton. Minä tunnen kalvavaa katkeruutta miestäni kohtaan, sillä hän on jo pettänyt minut henkisesti.
Mutta jos lähden, yhteiskunnan silmissä jätän täydellisen miehen. Jätän miehen joka käy hyvässä työssä, joka ei lyö eikä ryyppää ja joka ei viihdy baareissa. Jättäisin miehen joka ei petä. Jättäisin pitkän ja komean miehen, jolla olisi ottajia. Olisin kuulema hullu, jos juoksisin seksin perässä vaan. En minä sitä halua, haluan vain että mieheni haluaa minua sillä minä haluan yhä häntä, kahdeksan vuoden jälkeenkin.
Yhteiset lomamatkat eivät häntä sytytä, seksihalut eivät syty Pariisissa eikä etelän lämmössä, ei risteilyllä eikä hotelliviikonlopulla. Järjestin meille sviitin hienosta hotellista, varasin mukaan shampanjaa. Ostin uuden pitsisen pikkumustan ja korkeat korkokengät, ja päätin vietellä mieheni uudessa ympäristössä. Saavuin kylpyhuoneesta sviitin puolelle shampanjalasit kädessäni ja mieheni oli torkahtanut sängylle. Hän kertoi että ei malttanut odottaa että pääsee nukkumaan luksussängyssä, ja kertoi että häntä ramaisee.
Join kaksi lasia shampanjaa, ja ajattelin että minä todellakin olen ruma, kuvottava ja typerä nainen.
Avioliittoni on lopussa, pohdin vain koska miehenikin sen huomaa.
Kommentit (135)
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:14"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:59"]
--
Et varmasti tarkoittanut tätä näin, mutta vastauksesi jostain syystä helpotti minua. Että tuntematon ulkopuolinen sanoo sen, helpottaa.
Kirjoitin todellakin sydämestäni, ja kärsin omasta tilanteestani ehkä juuri siksi niin kovasti koska ajattelen asioita niin paljon. Olen aika intuitiivinen ja pohdin asioita kaikilta kanteilta, ja juuri siksi en ole päätymässä pettämään miestäni. Jos kyseessä olisikin jokin fyysinen syy, ehkä se joskus selviää. Mikään ei kuitenkaan muutu jos toinen ei puheistani huolimatta ymmärrä että kyseessä on tärkeä asia. Tuntuu että kaikki konstit on käytetty, ja mieheni passiivisuus ulottuu niin ytimiin että seksiterapeutin vastaanotolle meno pitäisi tapahtua vasta sen kautta että mieheni tajuaa ongelman. Nyt hän ei sitä käsitä, hänellä on kuulema hyvä olla näin.
ap
[/quote]
Onko hän siis kuitannut koko tuon asian sillä, että "hänellä on hyvä olla näin"? Tuohon voisi todella paukauttaa aika suoraan, että sinulla ei ole hyvä olla näin, tämä ei sinulle riitä ja toivot, että hän puolisona kiinnittäisi huomiota myös teidän yhteiseen hyvinvointiin, eikä ainoastaan omaansa. Jos prioriteettina on ainoastaan omat tarpeet, tuskin kannattaa vakavaan parisuhteeseen koskaan edes ryhtyä.
Anteeksi. Äkämystyin puolestasi. :/
[/quote]
Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.
Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.
Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.
ap
[/quote]
Sano miehellesi, että sinä olet seksuaalinen ihminen ja tarvitset seksiä tunteaksesi olosi naiseksi. Voit myös kysyä häneltä, että mitä mieltä hän on siitä, että haet seksiä joltakin muulta mieheltä. Mikäli se ei hänelle sovi, niin ei oikeastaan ole muuta vaihtoethoa kuin että eroatte. Vai mitä? Tuollaisessa liitossa sinä kuihdut henkisestä eikä aistillinen puolesi pääse puhkeamaan kukkaan eli elämäsi on hyvin vaillinaista.
Tässä ei välttämättä ole samasta kyse, mutta...minulla tilanne oli vastaavanlainen avioliitossani. Ajan myötä paljastui, että mies pyöritti muita naisia ja hänellä oli jo pidempään ollut vakituisempikin nainen kuvioissa.
Mies oli paljon työajan ulkopuolella kotosalla, puhelin kädessä. Kuitenkin ehti muita naisia naida jossskin välissä. Ero tuli.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]
Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(
[/quote]
Myös minä aloin itkeä kun luin tuota. Aivan kuin minun elämästäni, paitsi että minäkin lopetin itsestäni huolehtimisen. Ensin sitä jotenkin suuttui ja oli miehelle vihainen. Sitten sitä ajatteli, että tämän korjaa vielä, että kyllä tämä tästä vielä kun onhan meillä aikaa. Sitten tuli pettymys kun huomasi, että mikään asukokonaisuus tai hiustenlaitto, kosketus, suihinotto, ei mikään saa miestä haluamaan minua. Vähän aikaa pystyinkin keskittymään omaan elämääni (siten, kun se on mahdollista enää lasten kanssa). Mutta nyt on tullut pinnalle jäätävä katkeruus.
Kaupassa katselen pariskuntia ja mietin kiukunkyyneleet silmissä, että tuotakin naista tuo mies varmaan himoitsee ja koskettaa ja panee ns. aivot pihalle jossain kylpyhuoneen lattialla. Muutaman kerran olen joutunut kyyneleitä pyyhkimäänkin kun olen nähnyt kauniita naisia miehet vierellään. Minä en osaa edes kuvitella, että kukaan muukaan mies edes haluaisi koskea minuun, saati että tuntisi intohimoa minua kohtaan. Minun ohitseni kaikki katseet menevät, sen olen huomannut. Miehet eivät edes näe minua. Miten minä nyt ottaisin itselleni intohimoisen salasuhteen, kun en kiinnosta edes omaa miestäni? Huomaan ihastuvani heti jos joku vähänkin osoittaa ystävällisyyttä minua kohtaan. Se on säälittävää. Itken usein itseni uneen, näen seksiunia ties kenestä naapurin miehestä. Itsetyydystä en enää harrasta, se tuntuu säälittävältä.
Ennen olin aloitteellinen, rakastin seksiä! Olin kokeilunhaluinen ja avoin ja joskus jopa rietas.
Ja olisin sellainen edelleen, mutta seksuaalinen itsetuntoni on mennyttä.
[/quote]näin minullakin!!! :(
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 11:29"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2015 klo 10:24"]
Juuri se sisäinen ristiriita on kipeä asia. Haluaa tulla huomatuksi, himoituksi ja halutuksi mutta ei halua olla pelkkä seksiobjekti. Haluan että mies haluaa rakastella kanssani koska olen älykäs, hauska, viehättävä ja mukava, ei siksi että minulla on kiva peppu. Kuulostaa vaikeaselkoiselta, mutta ei se välttämättä ole sitä.
ap
[/quote]
ONgelmasi avioliitossa johtunee tuosta. Olet etsinyt miehen, joka näytti arvostavan sisäistä minääsi, eikä nähnyt sinua seksiobjektina, ja sait sellaisen.
Jos/kun eroat, kokeile päoinvastaista taktiikkaa seuraavalla kerralla. Niin minä tein, aloin seurustella miehen kanssa, suhde oli aluksi vain seksisuhde. Se kehtittyi ajanmittaan muuksikin, mutta hyvä seksi ja vetovoima säilyi. Itselläni on sen verran ikää /45 v) ja korkea koulutus ja arvostettu ura tms, että en tarvitse egopönkitystä miehelytäni siinä suhteessa. Päinvastoin on täydellistä olla kodin ulkopuolella vakavastiotettava, fiksu uranainen ja kotona se seksiobjekti ;) Suosittelen kokeilemaan.
[/quote]
Itseasiassa meidän suhteemme alkoi juurikin seksuaalisesta vetovoimasta, ja alussa seksiä oli jopa viidesti päivässä ja useita kertoja peräkkäin. Minun kohdallani seksihalut eivät vaan hiipuneet. En ymmärrä missä kohtaa olisi pitänyt ymmärtää, että seksi oli hänelle toissijaista.. Jotenkin vuosien saatossa asiat pyrkii selittämään parhain päin ettei tarvitse myöntää tosiasioita.
ap
Tekstisi sai minut todella surulliseksi koska se kuvaa täysin myös minun liittoani ja tuntojani. Ymmärrän sinua ja haluan vain osoittaa tukeni.
Olen laillasi haluton jättämään hyvän liiton ja minulle rakkaan miehen mutta samalla sisintäni raastaa se riittämättömyyden tunne kun minun vartaloni ei kelpaa juuri hänelle. Kuin sinäkin, koen olevani kauneimmillani ja tunnistan tuon mitä kuvailit kuinka salilla kuvittelet edes jonkun kädet ihollasi.
Mieluiten ne olisivat hänen kätensä, hänen vartalonsa, hänen tuoksunsa ja hellät sanansa mutta niitä minulle ei enää suoda.
Lapsemme takia ja kaiken sen palavan rakkauden jota häntä kohtaan tunnen, minä jään ja hyväksyn kait sitten myös kaiken tämän.
Lämmöllä H
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 10:54"]
Meillä on ihan samoin. Meillä on myös kolme lasta. Siksi ero on vielä vaikeampi, rikkoa lasten koti ja koko maailma vain seksin puutteen takia. Ainakaan vielä en ole siihen valmis. Mies on muuten hyvä, vain seksi ja kosketus puuttuu. Tähänkin sitäpaitsi tottuu.
[/quote]
Ei totu. Kaipaan päivä päivältä enemmän sitä kosketusta ja myös seksiä. Käytin vuosikaudet hormonaalista ehkäisyä, jolloin en kaivannut ollenkaan seksiä. Silloin mieheni vielä halusi seksiä ja useimmiten tyydytin mieheni suuseksillä ja käsin. Nyt tilanne on kääntynyt aivan toiseksi: minulla on ilman ehkäisyä halut palanneet ja miehelläni kadonneet muutaman viime vuoden aikana.
Tässä välissä oli vuosia kokonaan ilman seksiä ja nyt on ollut keskimäärin 2-3 kk:n välein ja aina minun aloitteestani. Kunnes erään kerran aloitetta tehdessäni mieheni ilmaisi, ettei häntä oikein seksi kiinnosta ollenkaan. Sen jälkeen olen tehnyt tätä "surutyötä" ja miettinyt mitä tehdä. Olen aika rikki ja ilmeisesti masennut ja muu paha olo alkaa täyttää mielen. Kun purin mieltäni lääkärissä, niin vastaus oli että seksi on vain yksi pieni osa avioliittoa. Pitää miettiä jotain muuta tilalle.
Helpottavaa ja samalla surulista huomata kuinka yleisestä ilmiöstä on kyse. Toki moni vaan antaa hyviä neuvoja petä ja jätä. Asia ei koskaan ole niin musta valkoinen. Kun toisen kanssa on päätynyt yhteen niin kyllä siinä on ollut silloin todellista rakkautta ja siitä vaan ei niin helposti päästä irti.
Itsellä noin kymmenen vuoden suhde takana josta puolet avioliitossa. Seksi loppui kuin seinään kuusi vuotta sitten vanhimmaisen syntyessä. Sitä ennen todella vilkasta ja vielä illalla ennen synnärille menoa. Sen jälkeen noin 15 kertaa kuuden vuoden aikana, joista on tullut kaksi lasta. Välillä hieman huvittaa ajatus että kolme vuotta saatiin touhuta ilman mitään ennen esikoista ja sitten kerran ja raskaana.
Noin puoli vuotta sitten huomasin etten enää keksi "sitten kun" syitä. Ei ole enää siten kun synnytyksen arvet paraneva, sitten kun lapset nukkuvat omissa huoneissa. Sitten kun sitä tai tätä. Nyt ei ole enää mitä odottaa muuta kuin seuraavaksi eläkeikä. Sinne asti ei viitsisi odotella että vaimon halut heräävät.
Olen yrittänyt tukea vaimoani järjestänyt matkoja, aikaa. Pesen meillä pyykit ja laitan ne paikoilleen, hoisan lapset. Yrittänyt pitää hyvänä kosketellut ilman takaa ajatusia juuri sillä hetkellä. Mikään ei ole auttanut. Ennen kuin joku kerkeää lääkäriksi, kyllä vaimollla oli synnytyksen jälkeinen masennus mutta nyt hoidettu jo kaksi vuotta(yksi niistä "sitten kun syistä". Nyt jo niin kyllästyneenä seksitömyyteen ei enää jaksa yrittää.
Joten tsemppiä ap jos vielä seuraat keskustelua, jonka aloiti. Jos olet päätynyt johonkin ratkaisuun niin kerro miten kävi ja mitkä on tuntemukset.
Syitä on niin sysissä kuin sepissäkin. Miksi aina syytätte muita?
Se on teille vain ihan oikein riettaat varmaan frigidejä halveksinnet naiset, että saatte tuollaiset liitot. Haha! Mä olen vain vahingoniloinen, kun ajattelenkin kaikkia niitä vuosia, kun kiusasitte minua kommenteillanne ja ylimielisyydellännne seksuaalisesta ylivoimastanne!
Olette varmaan ajatelleet vain omia tarpeitanne, siinä syy miestenne käytökseen. En voi ymmärtää, miksi mies ei haluaisi teitä, ellei syytä ole teissä itsessännekin. Nyt pitäisi enää vain keksiä, mikä se on.
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:42"]
Ap, kiitos kirjoituksestasi. Minä olen omassa suhteessani kuten miehesi :( minulla on sairaus ja siihen lääkitys. Ne yhdessä vievät seksihalut täysin. Mieheni on kuten sinä, hän urheilee ja pukeutuu hyvin. Yleensä hän on kohtelias ja ystävällinen niin minulle kuin muillekin. Meillä avioliittoa jo yli 10 vuotta takana, lapsiakin on 3. Mies on pettynyt niin usein, ettei edes ehdota enää... Meillä on nykyään aivan jäätävä tunnelma. Itken omaa haluttomuuttani ja sen aiheuttamia ongelmia lähes päivittäin. Lääkäreiltä ei valitettavasti apua ole saatavilla.
[/quote]
Liukuvoidetta ja näyttelijänlahjat kehiin. Tiedät miten kumppanisi kituu - miksi vaadit häntä pidättäytymään? Vaikket seksiä himoitsekaan, niin saisit silti nauttia läheisyydestä ja siteestä kumppanisi kanssa. Ei yhdynnän tarvitse tapahtua vain silloin kun "mä haluun" ja "sä haluut" ja vieläpä samaan aikaan niin, että paikka, alusvaatteet ja kuun asentokin natsaavat! Camoon. Säästä miestäsi.
Anteeksi nyt vain, mutta yhteiskuntaa eikä ketään ei kiinnosta vittuakaan erosi, koska teillä ei ole lapsia. Mistä ihmeestä moista olet saanut päähäsi. Pistä avioeropaperit huomenna vetämään ja etsi uusi mies. That's it.
Tavallinen mies olisi aivan onnensa kukkuloilla jos eläisi tuota elämää.
Itselläni sama tilanne, miehenä.
HEI AP! En tiedä vieläkö luet täällä näitä kirjoituksia , itse miehenä samassa tilanteessa kärsivänä osapuolena. Olen pitkässä suhteessa n.13vuotta seksiä tai läheisyyttä ja huomiota ei juuri ole ja ne illat on pahimpia . Haluaisin sinusta juttuseuraa helpottamaan ahdistusta iltaisin, vertaistukea ; ) kirjoita jannu29@luukku.com jutellaan lisää .
Heippa,
Meillä on samanlaista, yritkset eivät ole tuottaneet tulosta. Katsoo kuin vajakkia jos koitan alusvaatteilla houkutella.Viimekuukausina mies on alkanut satunnaisina humalailtoinaan lähentelemään, mutta kumma kyllä kännnisen äijän ehdottelut eivät enää vuosien tyhjyyyden jälkeen lämmitä. Olen sanonut että tervetuloa missä vain, milloin vain-selvinpäin.
Minunkaan mieheni ei halua enää seksiä kanssani. Kun kysyin syytä hänen haluttomuuteen, niin hän kertoi törmänneensä baarissa minun vanhoihin panokavereihin. He olivat kehuneet ja kuvailleet isoon ääneen kuinka minua oli pantu kaikkiin reikiin. Jutut pitävät ikävä kyllä paikkansa, olin nuorena melko villi ja vapaa. Nyt mieheni ei pääse eroon mielikuvista, jossa olen antanut villiä seksiä kavereilleni ja tämä vie häneltä kuulemma halut. En tiedä mitä tehdä, toisaalta yhteiskuntakin on toitottanut, että naisella on oikeus harrastaa seksiä paljon ja niin monen kumppanin kanssa kuin hän itse haluaa. En kuvitellut nuoruuden vilkkaan seksielämän tarkoittavan etten saa myöhemmin avioliitossa seksiä.
Lähde pois ei siitä liitosta tuu mitään
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:51"]
[quote author="Vierailija" time="11.01.2015 klo 15:43"]
Mä itken täällä ihan valtoimenaan, ihan mun näppikseltä toi sun teksti, kaikki kohdat täsmää, tosin mä väsyin olemaan hehkeä ja seksikäs, kun ei sillä mitään vaikutusta ollut. Nyt olen oikeasti läski ja ruma, onnea ja rakkautta saan vain lapsemme kautta, seksin suhteen olen itseni kuolettanut. Enpä olisi uskonut, että minä, joka oli melkeinpä nymfo, joka pidin itsestäni huolta, rakastin hepeneitä ja vaihtelevaa seksiä olen nyt 33v:na maho lehmä... :(
[/quote]
Myös minä aloin itkeä kun luin tuota. Aivan kuin minun elämästäni, paitsi että minäkin lopetin itsestäni huolehtimisen. Ensin sitä jotenkin suuttui ja oli miehelle vihainen. Sitten sitä ajatteli, että tämän korjaa vielä, että kyllä tämä tästä vielä kun onhan meillä aikaa. Sitten tuli pettymys kun huomasi, että mikään asukokonaisuus tai hiustenlaitto, kosketus, suihinotto, ei mikään saa miestä haluamaan minua. Vähän aikaa pystyinkin keskittymään omaan elämääni (siten, kun se on mahdollista enää lasten kanssa). Mutta nyt on tullut pinnalle jäätävä katkeruus.
Kaupassa katselen pariskuntia ja mietin kiukunkyyneleet silmissä, että tuotakin naista tuo mies varmaan himoitsee ja koskettaa ja panee ns. aivot pihalle jossain kylpyhuoneen lattialla. Muutaman kerran olen joutunut kyyneleitä pyyhkimäänkin kun olen nähnyt kauniita naisia miehet vierellään. Minä en osaa edes kuvitella, että kukaan muukaan mies edes haluaisi koskea minuun, saati että tuntisi intohimoa minua kohtaan. Minun ohitseni kaikki katseet menevät, sen olen huomannut. Miehet eivät edes näe minua. Miten minä nyt ottaisin itselleni intohimoisen salasuhteen, kun en kiinnosta edes omaa miestäni? Huomaan ihastuvani heti jos joku vähänkin osoittaa ystävällisyyttä minua kohtaan. Se on säälittävää. Itken usein itseni uneen, näen seksiunia ties kenestä naapurin miehestä. Itsetyydystä en enää harrasta, se tuntuu säälittävältä.
Ennen olin aloitteellinen, rakastin seksiä! Olin kokeilunhaluinen ja avoin ja joskus jopa rietas.
Ja olisin sellainen edelleen, mutta seksuaalinen itsetuntoni on mennyttä.
[/quote]Minulllekin tuli kyyneleet silmiin, kun luin sinun ja ap:n kokemuksista. Surullisinta on jos lakkaa huolehtimasta itsestään, ja tuntee itsensä arvottomaksi ja sukupuolettomaksi olennoksi. Teidän tilannettanne voisi verrata siihen, että olisitte ryhtyneet parisuhteeseen homoseksuaalin miehen kanssa. Syy miehen haluttomuuteen ei ole teissä, vaan siihen että mies ei haluaisi ketään muutakaan naista, olipa hän millainen tahansa. Elämä on niin lyhyt, että sitä ei kannata uhrata tyydyttämättömässä parisuhteessa, ja kannattaa muistaa että huono parisuhde ja onneton äiti / isä luo lapsellekin huonot kasvuolosuhteet.
Tätä palstaa lukiessani olen tajunnut, että tällaisia parisuhteita ja haluttomia miehiä on valtavan paljon.
[quote author="Vierailija" time="12.01.2015 klo 11:14"]
--
Hän on sanonut että hän ei ole seksuaalinen ihminen eikä hän tarvitse seksiä. Kun olen kysynyt suhteemme alkuajoista, hän sanoi että no silloin oli nuori ja jaksoi valvoa öisin. Olen yrittänyt että menemme aikaisin sänkyynkin, mutta sängyssä on aina kännykkä jonka laskinta hän takoo ja lisäilee muistiinpanoja, lukee pdf tiedostoja tai lukee kirjoja. Jos pyydän että voisimmeko vaikka halata, hän laittaa kirjat yms. pois ja halaa. Jos kosketan häntä, hän ei vastaa kosketukseen vaan puristaa lujempaa.
Kun olen ehdottanut hänelle eroa, sanonut että me olemme niin erilaisia niin hän ei halua muita kuin minut. Sitten sanon että eihän hän halua minua naisena, niin hän vastaa että haluaapas mutta hän ei ole kovin seksuaalinen ihminen.
Tuntuu että pää sekoaa, kuka se mies oli kenet tapasin ja kenen kanssa olen naimisissa? Nain rakastajan mutta nyt hän on hullu tiedemies jolle minun rintani ovat lähinnä äidillinen pehmeä tyyny joita vasten nukahtaa.
ap
[/quote]
Jaa-a. Enpä tiedä, heräisikö miehesi, jos todella eroaisit, tai ottaisit vaikkapa aikalisän ja asuisit hetken aikaa eri osoitteessa. Kun jos olet niin monin tavoin asian ilmaissut teoin, sanoin ja keskustelemalla, eikä hän silti suostu vuoksenne tekemään edes kompromissia, en tiedä, mitä tuossa tilanteessa voisi enää tehdä. Kai se tärkein kysymys on, että kuinka kauan sinä jaksat viettää hänen rinnallaan tietäen, että tässä asiassa hän ei yksinkertaisesti sinua lähesty.
Ehkä sinä olet hänelle ainoansa ja hän rakastaa sinua, mutta ehkäpä tuossa on se kaikki, mitä hän pystyy sinulle antamaan. Kysymys kuuluu, riittääkö se sinulle? Jos riittää, riittääkö läpi elämän?