Lue keskustelun säännöt.
Pelottava unihalvaus
01.11.2021 |
Osittain hereillä,et voi liikkua, lähdet leijumaan, irtaudut kehosta, tunnet pahan hengen läsnäolon.
Tällaisen koin viime yönä, piti herätä vähäksi aikaa, ennen kuin uskalsin mennä takaisin sänkyyn.
Kommentit (90)
Hemmetti kun keksisi millä saisi aiheutettua unihalvauksen. Niistä on usein tullut ruumiistairtautumiskokemus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muut kokeneet unihalvauksen?
Kyllä on. Pahimpina öinä yli viisi unihalvausta peräkkäin. Sairastuin pandemrixista narkolepsiaan eli unihalvauksia on ollut jo pitkään. Hallusinaatiot ovat usein ihan sairaita ja tuntuu toisinaan raskaalta olla sen kaiken kanssa yksin. Ei aiheesta voi puhua ihmisille saamatta hullun leimaa.
Olen kyllä puhunut monellekin kaverille, jotkut on itsekin kokenut niitä.
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Vierailija kirjoitti:
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Yleensä tärinävaiheesta on seurannut se irtautumisen tunne, mutta usein siinä vaiheessa herää kun tajuaa mistä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Yleensä tärinävaiheesta on seurannut se irtautumisen tunne, mutta usein siinä vaiheessa herää kun tajuaa mistä on kyse.
t: eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla unihalvaus alkoi aina samalla tavalla. Jossain normaalissa unessa tuli se "old hag" (yleinen hahmo unihalvauksissa, vastaa demonia/alienia yms. mitä nyt kukin näkee/aistii), se vaan katsoo mua "tappava katse" ilmeellä ja siinä aina rävähtää silmät auki. Tekisi mieli nukahtaa takas, mutta on aivan varma, että kuolee jos niin tekee niin yrittää saada itseään liikkeelle. Tässä kohtaa myös näen näkyjä (peitto aaltoilee, pieni poika istuu jalkojen päällä, yms.)
Näin näitä nuorena aikuisena muutaman vuoden ajan. Parin ekan sattuessa luulin, että oon seonnut enkä uskaltanut kertoa kenelläkään. Tää oli ennen kuin googlailusta tuli arkea eikä mulla ollut edes nettiä vielä.
En ole nähnyt unihalvauksissa hahmoja tai kokenut minkään olennon läsnäoloa, ehkä siksi ne on lähinnä mielenkiintoisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Yleensä tärinävaiheesta on seurannut se irtautumisen tunne, mutta usein siinä vaiheessa herää kun tajuaa mistä on kyse.
Hyvä huomio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muut kokeneet unihalvauksen?
Kyllä on. Pahimpina öinä yli viisi unihalvausta peräkkäin. Sairastuin pandemrixista narkolepsiaan eli unihalvauksia on ollut jo pitkään. Hallusinaatiot ovat usein ihan sairaita ja tuntuu toisinaan raskaalta olla sen kaiken kanssa yksin. Ei aiheesta voi puhua ihmisille saamatta hullun leimaa.
Olen kyllä puhunut monellekin kaverille, jotkut on itsekin kokenut niitä.
Ne taitaa olla suhteellisen yleisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Yleensä tärinävaiheesta on seurannut se irtautumisen tunne, mutta usein siinä vaiheessa herää kun tajuaa mistä on kyse.
Hyvä huomio.
Joskus ysärillä luin jotain suomen kielistä lucid uni/oobe -opasta, missä tuo tärinä muistaakseni myös mainittiin, mutta en saanut niitä juttuja toimimaan.
Minulla oli näitä 20-45 vuotiaana kohtuullisen usein, tai ainakin LIIAN usein. Sellainen absurdi kauhun kokemus: pelottavia näkyjä, tukehtumisen pelkoa, leijumisen tunne, pahuuden läsnäolon kokemus. Silmät olivat ilmeisesti puoliummessa sillä todelliseen näkymään sekoittui hallusinaatioita, liikkuvia hahmoja, liikkuvaa savua ai valoja. Olet varma että kuolet, sillä huoneessa on jotain todella pahaa, mutta et kykene liikkumaan tai puhumaan. Mielestäsi huudat apua, mutta suu ei aukea eikä ääntä lähde. Omat unihalvaus-tilanteet laukesivat siihen, jos joku koski minua. Puolisoni ei näihin herännyt, mutta jostain syystä kissamme tajusi, että jokin on pielessä (ehkä hengitys tiheni tai stressihormooni alkoi haista). Herättävä kosketus oli useimmiten se että kissa nuolaisi poskea tai puski päällään kasvojani. Voi mikä ihana pelastaja tuo nyt jo edesmennyt kissani olikaan. Kohtaukset muuten loppuvat kun aloin perehtyä unihalvauksiin ja tiedostin mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jonna25485 kirjoitti:
Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.
Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.
Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.
Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.
Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.
Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.
Tärinä on muuten tyypillistä... Moni on sen maininnut.
Yleensä tärinävaiheesta on seurannut se irtautumisen tunne, mutta usein siinä vaiheessa herää kun tajuaa mistä on kyse.
Hyvä huomio.
Joskus ysärillä luin jotain suomen kielistä lucid uni/oobe -opasta, missä tuo tärinä muistaakseni myös mainittiin, mutta en saanut niitä juttuja toimimaan.
Tuo aihe onkin sitten oikea Pandoran lipas.
Silloin se löytyi jostain verso bbs -purkista, hain disketillä kaverilta kuin suurena aarteena.
..pitäisikin btw. hommata semmoinen selkounimaski kokeeksi, minkä pitäisi havaita rem-uni ja herättää nukkuja ledejä vilkuttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä myös huonossa asennossa nukkuminen, selän kipeytyminen ja käden puutuminen tms. on ollut laukaisevana tekijänä ja unihalvauteen on tällöin tullut kokemus, että joku on selän takana, joku puukottaa selkään, joku tarttuu käteen jne. Mietin hetken painopeiton ostamista, kun ajattelin, että se saattaisi jopa altistaa sille, mutta ei ainakaan vielä onneksi.
Miten voi olla niin samanlaisia kokemuksia.
Minulla oli unihalvaus vuosia sitten. Heräsin osittain, olin makuulla kylkiasennossa ja kuulin aivan korvanjuuressa pelottavan kuiskauksen "takanasi!". Se kuulosti äitini kuiskaavalta ääneltä. Yritin kääntyä mutten pystynyt liikkumaan. Kuiskauksen kuullessani korvassa tuntui kutittavaa tunnetta kuin korvakäytävässä olisi vettä.
Jossain vaiheessa aamuyöllä ennen kohtausta minulla oli kokemus, että ruumiini olisi leijunut huoneen katonrajassa. Se ei kuitenkaan ollut miellyttävää leijailua, vaan koin että ruumistani riepoteltiin päin seiniä. Siihen liittyi paineista huimausta. Samana yönä olin nähnyt myös painajaista.
Tämä on ollut ainoa aikuisiän unihalvaukseni. Se tapahtui muutama kuukausi MS-tautini pahenemisvaiheen jälkeen, joten liitin sen siihen ajatellen että aivoissani on vielä jotain häikkää. Myös huimaus viittasi neurologiseen syyhyn.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Vierailija kirjoitti:
Miksi unihalvaukseen liittyy niin usein joku paholainen?
Niin. Miksi ei olisi vaikka kyvyttömyys hieroa nenää, joka kutii ihan mielettömästi. Käsi ei vain tottelisi, kutina yltyisi kaameaksi; yrittäisit hieraista nenääsi tyynyyn, mutta tunne ei muuntuisi toiminnoksi.
Onko tilanne muuttunut?