Pelottava unihalvaus

Onko muut kokeneet unihalvauksen?

Miksi unihalvaukseen liittyy niin usein joku paholainen?

Vierailija kirjoitti:

Miksi unihalvaukseen liittyy niin usein joku paholainen?

Hyvä kysymys, pystyykö tiede edes selittämään sitä?

Minulla oli nuorempana usein. Luulin, että alienit tulivat kidnappaamaan minua. Hirveä kokemus.

Heräsin päiväunilta ja en pystynyt liikkumaan enkä puhumaan.

Oli tosi ahdistava olo ihan kuin olisi halvaantunut.

Olin siihen aikaan tosi stressaantunut, en tiedä liittyikö siihen.

Toivottavasti ei tarvitse ikinä enää kokea.

Mulla oli kanssa viimeyönä. menin nukkumaan ennen mun miestä.

Heräsin kun hän oli käyttänyt koiran ulkona ja seisoi sängyn jalkopäässä katsomassa puhelintaan. Yritin puhua mutta en saanut mitään mieleen. En pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Tuli sellainen olo etten edes muista hänen nimeään. En pystynyt muutakuin vain katsomaan häntä. Sitten sain sanottua: "Ai sä kävit jo ulkona". en jälkeen pystyin liikkumaan ja ajatuskin alkoi toimimaan.

Sanoin aamulla hänelle tästä ja hän ei kuulemma ollut huomannut mitään erikoista.

Mulla on kerran aiemminkin ollut unihalvaus, silloin en myöskään pystynyt liikkumaan ja tuntui kun joku olisi pitänyt nilkoistani kiinni (olin silloin yksin).

Minulle kävi kerran, että värisin kuin sementintärytin enkä kyennyt liikkumaan. Myös tunsin olevani jonkun ulkopuolisen voiman vaikutuksen kohteena. Oliko halvaus vai pelkkä painajaisuni?

Vierailija kirjoitti:

Minulle kävi kerran, että värisin kuin sementintärytin enkä kyennyt liikkumaan. Myös tunsin olevani jonkun ulkopuolisen voiman vaikutuksen kohteena. Oliko halvaus vai pelkkä painajaisuni?

Olitko osittain hereillä,muttet pystynyt heräämään?

Tämä unihalvaus halvaus on joku rajatilahäiriö unen ja valveunen välillä.

Tulee mieleen ne kauhutarinat leikkauksista,joissa potilas on herännyt, muttet ole kyennyt ilmaisemaan sitä. Koska annetaan leikkauksessa vahvaa lihasrelaksanttia, joka lamaannuttaa lihakset, sitten annetaan nukutus ainetta. Jos nukutusainetta on liian vähän, voi olla hereillä, muttei pysty edes sormea liikuttamaan saati suuta avaamaan.

Nykyään kait anestesialääkäri ja hoitaja seuraavat jotain käyriä ja pulssia,mistä voi nähdä stressitilan, ja antavat lisää nukutusainetta, jos niin sattuisi käymään

Se on pelottava kokemus.

Ei sama kuin perus painajainen,vaan paljon todentuntuisempi ja ahdistavampi.

Vierailija kirjoitti:

Miksi unihalvaukseen liittyy niin usein joku paholainen?

Olet juuri unen ja valveen rajamailla, silmät ovat auki ja joku vaate alkaa näyttämään möröltä ja puhumaan. Vähän kuin uni silmät auki.

Mulla on noita säännöllisesti, teininä oli useammin kuin nykyään. Väsymys, valoisuus ja krapula nostavat todennäköisyyttä. Päiväunilla tulee useammin kuin yöunien aikana.

Pelottavia ovat mutta niihin tottuu yllättävän hyvin. Ensimmäiset olivat kammottavia kun en tiennyt mistä on kyse, ja pelkäsin olevani jotenkin sekoamassa. Nykyään unihalvauksen ahdistavasta tunnelmasta huolimatta en enää hätäänny, kun tiedän että se menee ohi. Olen myös oppinut herättämään itseni riuhtomalla olkapäätä ja käsivartta kaikin voimin johonkin suuntaan.

Tsemppiä aapeelle ja muillekin joita asia koskee. Kyseessä on siis välittäjäaineiden toimintahäiriö, jossa syystä x kaikki hermosolut eivät saa viestiä että nyt on aika nukahtaa. Osa aivoista siis ikään kuin pysyy hereillä kun toinen osa nukkuu. Siitä johtuu myös liikkumattomuus; rem-unen aikana ihminen ei voi liikkua. Se on suojamekanismi.

En ole itse kokenut unihalvausta, mutta olen lukenut siitä paljon.

Jostain syystä yleistä on se tunne, että jokin demoni tmv lähestyy hitaasti. Se on oudointa, että niin monella on se sama tunne, vaikka sen pitäisi olla vain tila unen ja valvetilan rajalla.

Vierailija kirjoitti:

En ole itse kokenut unihalvausta, mutta olen lukenut siitä paljon.

Jostain syystä yleistä on se tunne, että jokin demoni tmv lähestyy hitaasti. Se on oudointa, että niin monella on se sama tunne, vaikka sen pitäisi olla vain tila unen ja valvetilan rajalla.

Miten selitetään se tunne leijumisesta ja ruumiista irtaantumisesta?

Tai välillä putoamisen tunne?

Minä tykkään unihalvauksista. Ensin inhosin niitä koska sain niitä todella usein mutta sitten opin tykkäämään niistä. Harmillisesti en ole enää pitkään aikaan niitä saanut, joskus on ikävä niitä unihalvauden omituisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään unihalvauksista. Ensin inhosin niitä koska sain niitä todella usein mutta sitten opin tykkäämään niistä. Harmillisesti en ole enää pitkään aikaan niitä saanut, joskus on ikävä niitä unihalvauden omituisuuksia.

ei tarvitse vetää mitään kamaa että pääsee irtautumaan ruumiista. 

Vierailija kirjoitti:

Minä tykkään unihalvauksista. Ensin inhosin niitä koska sain niitä todella usein mutta sitten opin tykkäämään niistä. Harmillisesti en ole enää pitkään aikaan niitä saanut, joskus on ikävä niitä unihalvauden omituisuuksia.

Näen villejä ja mielenkiintoisia unia säännöllisesti. Ne ovat varsin viihdyttäviä. Mutta unihalvaus tulee harvoin, ja ne ovat aina erittäin ahdistavia. En tiedä voiko niistä oppia nauttimaan.

t.ap

Vierailija kirjoitti:

Onko muut kokeneet unihalvauksen?

Kyllä on. Pahimpina öinä yli viisi unihalvausta peräkkäin. Sairastuin pandemrixista narkolepsiaan eli unihalvauksia on ollut jo pitkään. Hallusinaatiot ovat usein ihan sairaita ja tuntuu toisinaan raskaalta olla sen kaiken kanssa yksin. Ei aiheesta voi puhua ihmisille saamatta hullun leimaa.

En itse, mutta osa lapsistani on kertonut kokeneensa. Minustakin tuntuu äitinä kammottavalta, että aivan todentuntuisesti olivat nähneet Pahan liikkuvan huoneessa. Olen uskossa Jeesukseen ja siksi rukoilen että heitä ei enää tällainen lähestyisi.

Mitä tahansa se onkin, pysyköön poissa.

Samaa toivon ap lle ja kaikille!

Oon saanu näitä niin monta, etten todellakaan ole enää pysynyt laskuissa. Itselle eivät onneksi koskaan tule pimeällä, vaan ainoastaan jos nukun valoisalla ja selälläni. Pienikin valo riittää kyllä saamaan sen aikaan, jos selälläni nukun.

Kun olin näitä saanut tarpeeksi, niin opin rauhoittamaan itseni niissä tilanteissa niin, että onnistun nykyään pinnistämään itseni hereille nopeammin kuin ennen. Ennen olin heräämisen kanssa ulkopuolisten tekijöiden armoilla, esimerkiksi petiin hyppäävä koira saattoi laukaista tilanteen että pääsin hereille. Unihalvauksessa vietetyt minuutit (?) tuntuivat tuskaisilta tunneilta. Monesti luulin jo päässeeni hereille ja saatoin kuvitella käyneeni jääkaapilla tms, kunnes kohta taas havahduin siihen että makaan edelleen sohvalla enkä edelleenkään pysty liikkumaan enkä heräämään.

Kaikki unihalvaukset eivät ole olleet uhkaavia. Olen tuntenut esim. että mieheni istuu viereeni sängylle tms (vaikka ei siis ole ollut kotonakaan). Muistan kuinka sänky vierelläni painahti. Kerran kuulostelin kuinka joku sahaa sänkyni jalkaa, sahaamisen tärinä tuntui ja mietin että kuka sahaaja on. Kerran tuli kämppä täyteen sotilaita, kerran seisoi joku parimetrinen varjo ovensuussa ja tuli sieltä kumartumaan ylleni. Monenlaisia on ollut.

Joka ei ole itse kokenut unihalvausta, voi kuvitella tarinoista, että kyse olisi vain painajaisista. Mutta joka on yhdenkin unihalvauksen kokenut omakohtaisesti, tietää kyllä, että painajainen on aivan eri juttu.

Jos menen päiväunille selälläni maate, unihalvaus tulee edelleen satavarmasti. Tunne on epämiellyttävä. Onneksi niitä ei tule öisin.

Joskus tästä oli Netflixissä dokkari mutta minusta se oli hieman yksitoikkoinen, siinä keskityttiin vain hattupäiseen mieheen jonka jostain syystä moni unihalvauksissaan näkee, itse olen nähnyt vain kerran.

Itsellä näitä aina jos väsyneenä juonut esim paljon kofeiinia, aivot hereillä ja kroppa nukahtaa, ekan kerran oli pelottavaa kun ei pystynyt liikkumaan, mutta sen jälkeen enemmän vain ärsyttäviä, onneksi olen oppinut fiiliksen kun on tulossa niin ehtii kääntyä kyljelleen jolloin niitä ei tule, itselle tulee vain selällään maatessa.

Ikinä ei ole kyllä ollut tuota pahan hengen läsnäoloa, ihme kyllä kun uskon vahvasti henkimaailmaan.