Jäin työttömäksi eikä ole enää varaa lapsen harrastusmaksuihin

Pelastakaa lapset voi maksaa 400€ harrastuskuluja vuodessa. Ehkä hope auttaisi?

Meidän lapset lopettivat kilpajoukkueissa harrastamisensa koronan vuoksi ja takaisin eivät ole kaivanneet. Tilalle on tullut monipuolinen ulkoliikunta ystävien kanssa.

Naurettavaa, miten paljon painostetaan kilpailemaan. Lapsemme menestyvät koulussa erinomaisesti eikä meillä vanhemmilla ole koskaan ollut tarkoitusta tehdä heistä ammattiurheilijoita. Jos lapsi ei pärjäisi akateemisissa opinnoissa, niin ehkä silloin olisi ns. viimeinen kortti tulla ammattiurheilijaksi, ei muuten.

Emme seuraa itse juurikaan urheilua. Kävimme katsomassa näytöksiä, leivoimme pakolliset mokkapalat myyntiin  jne. mutta täytyy sanoa, että suurin anti kilpailuista oli lapsille itselleen, kun olivat harjoitelleet ja sitten menestyivät.

Aika tylsää oli seurata eri joukkueiden esityksiä muuten, mutta oman lapsensa voi katsoa. Mitä turhuutta koko kilpailutoiminta!  Liikunnan ilossa, liikunnallisten taitojen kehittymisessä ja terveyden tukemisessa on tarpeeksi. Hyvä koulutus on lasten syytä saada, jotta elämässä pärjää paremmin.

Tavoitteellisuus on turha sana suurimmalla osalle urheilussa. Aikooko ammattilaiseksi ja mihin hintaan? Parempi olisi keskittyä tavoitteelliseen opiskeluun ja kavereihin.

Maksa enintään yksi kausi lisäaikaa ja se on sitten siinä. Fiilistelyä fiimeinen kausi. Laittaa kaikkensa peliin ja irroittautuu sen jälkeen.

Ei ole kyse urheilusta. Konservatorio.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse urheilusta. Konservatorio.

Ap

Onko mahdollista saada maksuihin alennusta? Joskus kuulin, että taloudellisin perustein tällainen voi joissain kalliissakin harrastuksissa olla mahdollista. Myös sosiaalitoimistosta voi hakea harkinnanvaraista tukea harrastusmaksuihin - en muista mikä sen maksimimäärä on /vuosi, mutta kyllä se voi ainakin helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset lopettivat kilpajoukkueissa harrastamisensa koronan vuoksi ja takaisin eivät ole kaivanneet. Tilalle on tullut monipuolinen ulkoliikunta ystävien kanssa.

Naurettavaa, miten paljon painostetaan kilpailemaan. Lapsemme menestyvät koulussa erinomaisesti eikä meillä vanhemmilla ole koskaan ollut tarkoitusta tehdä heistä ammattiurheilijoita. Jos lapsi ei pärjäisi akateemisissa opinnoissa, niin ehkä silloin olisi ns. viimeinen kortti tulla ammattiurheilijaksi, ei muuten.

Emme seuraa itse juurikaan urheilua. Kävimme katsomassa näytöksiä, leivoimme pakolliset mokkapalat myyntiin  jne. mutta täytyy sanoa, että suurin anti kilpailuista oli lapsille itselleen, kun olivat harjoitelleet ja sitten menestyivät.

Aika tylsää oli seurata eri joukkueiden esityksiä muuten, mutta oman lapsensa voi katsoa. Mitä turhuutta koko kilpailutoiminta!  Liikunnan ilossa, liikunnallisten taitojen kehittymisessä ja terveyden tukemisessa on tarpeeksi. Hyvä koulutus on lasten syytä saada, jotta elämässä pärjää paremmin.

Olipa merkillinen kirjoitus. Kirjoitat, ettei teillä vanhemmilla ole ollut tavoitetta tehdä lapsista ammattiurheilijoita, ja suurin anti kilpailuista oli lapsillle, ei teille vanhemmillle. Siis eikö se harrastus ole ollutkin LASTEN harrastus? Ei kai sen nyt ole ollut tarkoituskaan antaa teille vanhemmille mitään erityistä nautintoa? Muuten ymmärrän ihan hyvin, että liikuntaa voi saada muutenkin jne.

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteellisuus on turha sana suurimmalla osalle urheilussa. Aikooko ammattilaiseksi ja mihin hintaan? Parempi olisi keskittyä tavoitteelliseen opiskeluun ja kavereihin.

Maksa enintään yksi kausi lisäaikaa ja se on sitten siinä. Fiilistelyä fiimeinen kausi. Laittaa kaikkensa peliin ja irroittautuu sen jälkeen.

Ihmeellinen asenne se, ettei tavoitteellisuutta saa olla kuin ammattilaisuuteen pyrkimyksen takia. Eikö tällä jengillä oikesti ole ollut elämässään mitään mutta sisältöä kuin työ?

Jos ei ole varaa, niin silloin lopetetaan. Lasten harrastukset ei kuulu perustarpeisiin.

Vanhemmillani ei ollut paljoa rahaa, mutta siskoni sai silti harrastaa vuosia kallista urheiluharrastusta. Itse en saanut harrastaa mitään, enkä saanut edes uusia vaatteita tai uutta talvitakkia kun oli kuulemma liian kallis. Muutenkin olin se, joka aina ensimmäisenä uhrattiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset lopettivat kilpajoukkueissa harrastamisensa koronan vuoksi ja takaisin eivät ole kaivanneet. Tilalle on tullut monipuolinen ulkoliikunta ystävien kanssa.

Naurettavaa, miten paljon painostetaan kilpailemaan. Lapsemme menestyvät koulussa erinomaisesti eikä meillä vanhemmilla ole koskaan ollut tarkoitusta tehdä heistä ammattiurheilijoita. Jos lapsi ei pärjäisi akateemisissa opinnoissa, niin ehkä silloin olisi ns. viimeinen kortti tulla ammattiurheilijaksi, ei muuten.

Emme seuraa itse juurikaan urheilua. Kävimme katsomassa näytöksiä, leivoimme pakolliset mokkapalat myyntiin  jne. mutta täytyy sanoa, että suurin anti kilpailuista oli lapsille itselleen, kun olivat harjoitelleet ja sitten menestyivät.

Aika tylsää oli seurata eri joukkueiden esityksiä muuten, mutta oman lapsensa voi katsoa. Mitä turhuutta koko kilpailutoiminta!  Liikunnan ilossa, liikunnallisten taitojen kehittymisessä ja terveyden tukemisessa on tarpeeksi. Hyvä koulutus on lasten syytä saada, jotta elämässä pärjää paremmin.

Olipa merkillinen kirjoitus. Kirjoitat, ettei teillä vanhemmilla ole ollut tavoitetta tehdä lapsista ammattiurheilijoita, ja suurin anti kilpailuista oli lapsillle, ei teille vanhemmillle. Siis eikö se harrastus ole ollutkin LASTEN harrastus? Ei kai sen nyt ole ollut tarkoituskaan antaa teille vanhemmille mitään erityistä nautintoa? Muuten ymmärrän ihan hyvin, että liikuntaa voi saada muutenkin jne.

Tietenkin se oli lasten harrastus. Ei me muuten olisi nähty vanhempina vaivaa, jos ei lasten harrastuksen vuoksi.

Aika nopeasti kävi selväksi, että motiivina harrastaminen ei ollut sallittua eli kun oli tarpeeksi hyvä, niin ei muuta kuin viidet treenit, sitten kuudet jne viikossa ja siirtyminen kilpailemaan SM-tasolla. Onneksi lapsemme itsekin ymmärsivät, että alkoi olla muutenkin aika jättää hyvästit tiukalle urheilijan arjelle, koska meidän perhe ei tosiaankaan ole urheiluhullu.

Tahdoimme kokoajan enemmän terveyttä kuin menestystä. Liian monella oli liikarasituksesta vammoja, mutta meidän lapset olivat vielä urheilusta huolimatta terveitä. Koronan avulla oli helppo päättää, että mieluummin terveenä kuin joukkueessa sairaana. Ei ne jotkut maltaisi olla koronaoireisenakaan poissa treeneistä.

Urheilijat eivät tervettä päivää muutenkaan näe. Lapsemme irtaantuivat joukkueistaan ennenkuin suorittamisesta tuli rikkovaa.

Juu, ei mulla ole varaa ostaa pennuille uusimmat iphone 13 pro maxit vaikka työssä käynkin. Läksyjen tekoa varten he tarvitsisivat uusimmat macbookit ja pelikoneisiin 3080ti näytönohjaimet.

Voisiko joku taho auttaa tässä asiassa?

Länsimaisen ihmisen ahdinko, lapset joutuvat luopumaan kalliista harrastuksista. Voi kyynel.

Ole yhteydessä oman alueen Pelastakaa lapset ry:hyn ja hae heiltä harrastustukea.

Vierailija kirjoitti:

Juu, ei mulla ole varaa ostaa pennuille uusimmat iphone 13 pro maxit vaikka työssä käynkin. Läksyjen tekoa varten he tarvitsisivat uusimmat macbookit ja pelikoneisiin 3080ti näytönohjaimet.

Voisiko joku taho auttaa tässä asiassa?

Mihin tämä nyt liittyy? Lapseni puhelin on halpa Samsung, lisäksi on käytössä mun vanha työläppäri.

Ainoa luksus on vissiin ollut tuo harrastus (ja se soitinkin on ostettu käytettynä).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse urheilusta. Konservatorio.

Ap

Onko mahdollista saada maksuihin alennusta? Joskus kuulin, että taloudellisin perustein tällainen voi joissain kalliissakin harrastuksissa olla mahdollista. Myös sosiaalitoimistosta voi hakea harkinnanvaraista tukea harrastusmaksuihin - en muista mikä sen maksimimäärä on /vuosi, mutta kyllä se voi ainakin helpottaa.

Tätä selvittelinkin mutta alennuksen saa vain jos on toimeentulotukiasiakas. En ole riittävän köyhä, ainakaan vielä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset lopettivat kilpajoukkueissa harrastamisensa koronan vuoksi ja takaisin eivät ole kaivanneet. Tilalle on tullut monipuolinen ulkoliikunta ystävien kanssa.

Naurettavaa, miten paljon painostetaan kilpailemaan. Lapsemme menestyvät koulussa erinomaisesti eikä meillä vanhemmilla ole koskaan ollut tarkoitusta tehdä heistä ammattiurheilijoita. Jos lapsi ei pärjäisi akateemisissa opinnoissa, niin ehkä silloin olisi ns. viimeinen kortti tulla ammattiurheilijaksi, ei muuten.

Emme seuraa itse juurikaan urheilua. Kävimme katsomassa näytöksiä, leivoimme pakolliset mokkapalat myyntiin  jne. mutta täytyy sanoa, että suurin anti kilpailuista oli lapsille itselleen, kun olivat harjoitelleet ja sitten menestyivät.

Aika tylsää oli seurata eri joukkueiden esityksiä muuten, mutta oman lapsensa voi katsoa. Mitä turhuutta koko kilpailutoiminta!  Liikunnan ilossa, liikunnallisten taitojen kehittymisessä ja terveyden tukemisessa on tarpeeksi. Hyvä koulutus on lasten syytä saada, jotta elämässä pärjää paremmin.

Olipa merkillinen kirjoitus. Kirjoitat, ettei teillä vanhemmilla ole ollut tavoitetta tehdä lapsista ammattiurheilijoita, ja suurin anti kilpailuista oli lapsillle, ei teille vanhemmillle. Siis eikö se harrastus ole ollutkin LASTEN harrastus? Ei kai sen nyt ole ollut tarkoituskaan antaa teille vanhemmille mitään erityistä nautintoa? Muuten ymmärrän ihan hyvin, että liikuntaa voi saada muutenkin jne.

Tietenkin se oli lasten harrastus. Ei me muuten olisi nähty vanhempina vaivaa, jos ei lasten harrastuksen vuoksi.

Aika nopeasti kävi selväksi, että motiivina harrastaminen ei ollut sallittua eli kun oli tarpeeksi hyvä, niin ei muuta kuin viidet treenit, sitten kuudet jne viikossa ja siirtyminen kilpailemaan SM-tasolla. Onneksi lapsemme itsekin ymmärsivät, että alkoi olla muutenkin aika jättää hyvästit tiukalle urheilijan arjelle, koska meidän perhe ei tosiaankaan ole urheiluhullu.

Tahdoimme kokoajan enemmän terveyttä kuin menestystä. Liian monella oli liikarasituksesta vammoja, mutta meidän lapset olivat vielä urheilusta huolimatta terveitä. Koronan avulla oli helppo päättää, että mieluummin terveenä kuin joukkueessa sairaana. Ei ne jotkut maltaisi olla koronaoireisenakaan poissa treeneistä.

Urheilijat eivät tervettä päivää muutenkaan näe. Lapsemme irtaantuivat joukkueistaan ennenkuin suorittamisesta tuli rikkovaa.

Huoh. Jos tavoitteellinen harrastus ei ollut teidän juttu, niin sitten ei ollut. Ei liity taasen ap:hen mitenkään. 

Kansalaisopistoon soittamaan. Youtube on myös hyvä opettaja. Kavereiden kanssa voi käynnistää bänditoiminnan. Koulu saattaa järjestää musiikinopetusta bändin tueksi, kun vain esittää toiveen.

Onko teillä vanhempainyhdistystä, joka voisi myöntää stipendejä? Tai jotain kaupungin kulttuuriavustusta tms. tahoa? 

Suu säkkiä myöden.

Hyvä oppia jo lapsena.

Kansalaisopisto ei ole ilmaista sekään. Ja usein tavoitteellinen soittaja on tehnyt pitkään yhteistyötä opettajansa kanssa, sen pitkäjänteisen työn katkaiseminen ei ole hyvä juttu kenenkään kannalta.