Jäin työttömäksi eikä ole enää varaa lapsen harrastusmaksuihin
En tiedä miten kertoisi lapselle. Ikää 14 v ja harrastaa tavoitteellisesti, ei ole mitään halvempaa korvaavaa paikkaa.
Kommentit (103)
Suu säkkiä myöten eli eläminen omien rahavarojensa (=rahasäkin) mukaan
Lapset jakamaan polkupyörällä mainoksia yms. ansaitsemaan rahaa, jolla maksaa kalliin harrastuksensa. On hyvä ymmärtää, että elämässä voi tehdä vain asioita, joihin on varaa, ja rahaa saa työtä tekemällä. Tunnen aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet tuota.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopistoon soittamaan. Youtube on myös hyvä opettaja. Kavereiden kanssa voi käynnistää bänditoiminnan. Koulu saattaa järjestää musiikinopetusta bändin tueksi, kun vain esittää toiveen.
Hän on aikanaan siirtynyt kansalaisopistosta konservatorioon edistymisen myötä. Kansalaisopistossa ei ole teoriaopetusta eikä orkesteritoimintaa yms, eikä voi suorittaa tutkintoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei mulla ole varaa ostaa pennuille uusimmat iphone 13 pro maxit vaikka työssä käynkin. Läksyjen tekoa varten he tarvitsisivat uusimmat macbookit ja pelikoneisiin 3080ti näytönohjaimet.
Voisiko joku taho auttaa tässä asiassa?
Meidän lapsille ei enää kelpaa Applen laitteet. Tahtoivat xxxxxx-merkkiset (en kerro merkkiä). Pelilaitteita ei olla koskaan hankittu, mitä nyt prosessorit ja näytönohjaimet ovat kannettavassa melko hyvät. Sen minkä ovat pelanneet, on tapahtunut melkein ilmaiseksi. Mitään sälää ei olla kustannettu, vaan ne on saavutettu pelitaidoilla tai faneilta lahjoituksina saatuina. Jos vain ostaa valmiin tason, ei osaa pelata sillä tasolla itse!
Ei ennenkään ihmiset harrastaneet kalliita harrastuksia jos ei ollut rahaa. Miksi sitten nykyään pitäisi voida tehdä niin. Kyllä on maailma ihmeelliseksi muuttunut. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi kaiken maailman hyväntekeväisyysjärjestöjen kautta.
Nainen50
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole varaa, niin silloin lopetetaan. Lasten harrastukset ei kuulu perustarpeisiin.
Kyllä harrastukset kuuluvat perustarpeisiin. Ei ihmisillä voi olla samat perustarpeet kuin linnuilla tms. Mutta liian kalliit harrastukset eivät kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Kansalaisopisto ei ole ilmaista sekään. Ja usein tavoitteellinen soittaja on tehnyt pitkään yhteistyötä opettajansa kanssa, sen pitkäjänteisen työn katkaiseminen ei ole hyvä juttu kenenkään kannalta.
Riippuu varmasti lapsen persoonasta, mutta meidän lapselle on tehnyt hyvää vaihtaa välillä opettajaa.
Mun lapset joutuivat myös lopettamaan musiikkiharrastuksensa kun meiltä loppui rahat. Ei se tainnut maailmaa kaataa vaikka niin voisi luullakin. Musiikkiopistot on hävyttömän kalliita ja yksityisopetus samoin.
Muitakin harrastuksia kyllä löytyy. Ja ainhan sitä voi itsekseenkin harjoitella, jos todella innostunut on.
Kuinka paljon harrastus maksaa? Mitkä ovat tulosi ja pakolliset menosi? Oletko säästänyt puskuria? Milloin olet kilpailuttanut sähkön/vakuutukset jne? Voitko realisoida omaisuutta?
Uskon, että ratkaisu löytyy, eikä lapsen tarvitse lopettaa harrastusta.
Puhu seuran kanssa, meillä ainakin just kuopuksen futisjoukkueesta tuli infoa miten avustusta voi hakea (jaetaan siis kaikille jäsenille tuo info).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse urheilusta. Konservatorio.
Ap
Onko mahdollista saada maksuihin alennusta? Joskus kuulin, että taloudellisin perustein tällainen voi joissain kalliissakin harrastuksissa olla mahdollista. Myös sosiaalitoimistosta voi hakea harkinnanvaraista tukea harrastusmaksuihin - en muista mikä sen maksimimäärä on /vuosi, mutta kyllä se voi ainakin helpottaa.
Tätä selvittelinkin mutta alennuksen saa vain jos on toimeentulotukiasiakas. En ole riittävän köyhä, ainakaan vielä.
Ap
Voisikohan seurakunnasta saada tukea? En tiedä, mitä kaikkea diakonia tukee, mutta voisi ainakin kokeilla soittaa sinne ja hakea. Myös Hope tai muut järjestöt voisi olla vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Lapset jakamaan polkupyörällä mainoksia yms. ansaitsemaan rahaa, jolla maksaa kalliin harrastuksensa. On hyvä ymmärtää, että elämässä voi tehdä vain asioita, joihin on varaa, ja rahaa saa työtä tekemällä. Tunnen aikuisiakin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan ymmärtäneet tuota.
Tätä aina ehdotetaan palstalla. Kuinka monella on oikeasti kokemusta tuosta jakeluhommasta? Onko teidän mielestä noin 10 euroa kohtuullinen korvaus siitä, että siirrät parhaimmillaan parisataa kiloa mainoslehtiä kotoasi ihmisten postiluukkuihin tai laatikoihin?
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Onko mitään keinoa, jolla joko lapsi tai sinä pystyisi ansaitsemaan ne tarvittavat rahat? 14-vuotiaalle ei voi tietenkään sälyttää vastuuta perheen toimeentulosta, mutta sen ikäinen voi esim.
- tehdä pikkuhommia naapureille tai sukulaisille
- leipoa mokkapaloja tms myytäväksi
- askarrella koruja myytäväksi
- toimia läksyapuna tai satunnaisesti vahtina nuoremmille lapsille
Ja minkä kokoisesta summasta on kyse?
Jos olisin tuossa tilanteessa, kääntäisin kaikki kivet ja kannot, että lapsi pystyisi jatkamaan harrastusta. On olemassa stipendejä, mesenaatteja, järjestöjä. Konservatorioonkin voi olla yhteydessä ja kysyä vapaaoppilasjärjestelmästä tai maksujärjestelyistä.
Kuinka iso lähipiiri teillä on. Voitko esim kysyä lapsen isältä, isovanhemmilta, kummeilta jos he kimppaan antaisivat lapselle joululahjaksi rahaa jotta voi jatkaa harrastusta. Jos tällä saisi vaikka osan maksusta maksettua ja loput itse. Etsit varmasti koko ajan töitä, niin toivottavasti ensi vuonna ei tätä ongelmaa enää ole.
Lukuvuosimaksut on vähän alle 2000 €, päälle tulee oppimateriaalikuluja, matkakulut, leirejä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Aika ikäviä kommentteja täällä.
Onko mitään keinoa, jolla joko lapsi tai sinä pystyisi ansaitsemaan ne tarvittavat rahat? 14-vuotiaalle ei voi tietenkään sälyttää vastuuta perheen toimeentulosta, mutta sen ikäinen voi esim.
- tehdä pikkuhommia naapureille tai sukulaisille
- leipoa mokkapaloja tms myytäväksi
- askarrella koruja myytäväksi
- toimia läksyapuna tai satunnaisesti vahtina nuoremmille lapsilleJa minkä kokoisesta summasta on kyse?
Jos olisin tuossa tilanteessa, kääntäisin kaikki kivet ja kannot, että lapsi pystyisi jatkamaan harrastusta. On olemassa stipendejä, mesenaatteja, järjestöjä. Konservatorioonkin voi olla yhteydessä ja kysyä vapaaoppilasjärjestelmästä tai maksujärjestelyistä.
Pakko kommentoida näitä rahan ansaitsemiskeinoja... Käytännössähän tuo pikkuhommien tekeminen naapureille ja sukulaisille tarkoittaa rahan kinuamista heiltä. Mitä nämä pikkuhommat olisivat? Jotain koiran ulkoilutusta ja ikkunanpesua? Normaalisti ihmiset tekevät nämä itse, koska eivät ole halukkaita maksamaan ostopalveluista, ja harvemmin ihmiset oikeasti tarvitsevat apua "pikkuhommiin". Käytännössä tällaisen maksullisen avun tyrkyttäminen on sitä, että mahdollisesti vastentahtoiset naapurit ja sukulaiset velvoitetaan antamaan rahaa jotain näennäistä palvelusta vastaan, ja sitten ihmiset eivät kehtaa kieltäytyä, kun "muuten nuori ei saa jatkaa harrastusta". Todella harva oikeasti tarvitsee apua mihinkään pikkuhommiin - ja jos tarvitseekin, niin kuinka paljon he ovat valmiit niistä maksamaan? Tuskin kalliiden harrastusten hintaa.
Mihin voi myydä mokkapaloja ja itse tehtyjä koruja? Kuka niitä ostaa, niin paljon ainakaan, että saa harrastusrahat kokoon? Täytyisi olla todella taitava koruntekijä, että niitä saa myydyksi, ja silloinkin luultavasti kyse on yksittäiskappaleista. Vaikea uskoa, että jostain löytyisi riittävän isot markkinat mokkapaloille (joita melkein kaikki osaavat tehdä helposti ja nopeasti itsekin) ja itse tehdyille koruille.
Lastenhoitokeikat on ehkä ainoa realistinen, mutta silloinkin pitäisi melkein olla omat verkostot, joilla oikeasti tarvetta tuollaiseen - ja palkka on sitten yleensä tällaisissa epävirallisissa aika pieni, ja lastenhoitokeikat todellakin hyvin satunnaisia. Läksyavusta en ainakaan itse maksaisi, ellen tietäisi läksyissä auttavan todella osaavan hommansa - eli käytännössä en ostaisi tällaista palvelusta joltain teiniltä, kun luultavasti osaisin itse opettaa paremmin. Toki kasvatustieteen opiskelijalta tai muuten itseäni pätevämmältä opettajalta voisin ostaakin, jos itsellä menisi vaikka yläasteen matematiikan kanssa jauhot suuhun.
Eli äkkiseltään vuodessa 3000€ harrastukseen, taitaa mennä alakanttiin? Ei taida työttömänä olla hirveästi vaihtoehtoa, jos ei nyt pian uudestaan työllisty. Ikävä juttu mutta harvoinpa elämä reilua on.
Jostain joutuu aina luopumaan kun tulotaso laskee, ehkä voisitte lapsen kanssa keskustella asiasta ja mietitte yhdessä onko harrastus hänelle oikeasti tärkeä. Jos on, voitteko tinkiä jostain muusta. Ei tietenkään saa jättää lapsen hartioille asiaa, mutta ymmärtää ehkä paremmin miksi ei osteta enää leikkeleitä leivän päälle jne.