Jäin työttömäksi eikä ole enää varaa lapsen harrastusmaksuihin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän lapset lopettivat kilpajoukkueissa harrastamisensa koronan vuoksi ja takaisin eivät ole kaivanneet. Tilalle on tullut monipuolinen ulkoliikunta ystävien kanssa.

Naurettavaa, miten paljon painostetaan kilpailemaan. Lapsemme menestyvät koulussa erinomaisesti eikä meillä vanhemmilla ole koskaan ollut tarkoitusta tehdä heistä ammattiurheilijoita. Jos lapsi ei pärjäisi akateemisissa opinnoissa, niin ehkä silloin olisi ns. viimeinen kortti tulla ammattiurheilijaksi, ei muuten.

Emme seuraa itse juurikaan urheilua. Kävimme katsomassa näytöksiä, leivoimme pakolliset mokkapalat myyntiin  jne. mutta täytyy sanoa, että suurin anti kilpailuista oli lapsille itselleen, kun olivat harjoitelleet ja sitten menestyivät.

Aika tylsää oli seurata eri joukkueiden esityksiä muuten, mutta oman lapsensa voi katsoa. Mitä turhuutta koko kilpailutoiminta!  Liikunnan ilossa, liikunnallisten taitojen kehittymisessä ja terveyden tukemisessa on tarpeeksi. Hyvä koulutus on lasten syytä saada, jotta elämässä pärjää paremmin.

Ai ettäon pakko olla akateeminen koulutus teidän lapsilla? Huh huh. Tärkeintä että on työ joka kiinnostaa.

Särähti minullakin korvaan samaten kuin nuo jotkut muutkin jutut. Toki on monta tapaa olla vanhempi, mutta itselleni tuntuisi tosi vieraalta alkaa sanelemaan, että me emme sitten ole urheiluperhe, täytyy hankkia tietty koulutus tms. Tosi paljonhan kuulee juttuja ihmisistä, jotka murehtivat sitä, etteivät nuorena uskaltaneet tehdä mitä halusivat vaan toimivat muita miellyttääkseen - ja silti koko ajan on näitä vanhempia, jotka silmät kirkkaina sanelevat mistä heidän lapsensa täytyy pitää, jotta ovat oikeanlaisia. Kai siinä hyvää tavoitellaan, mutta jotenkin karmii tuollainen kapeakatseisuus ja asioiden näkeminen tasan omasta vinkkelistä. Minä ja mieheni olemme akateemisia, toinen lapsistamme haluaa ehdottomasti lukioon ja isompi opiskelee ammattikoulussa rakastamaansa alaa. Ei olisi tullut mieleenikään alkaa päättämään noita asioita toisen puolesta! 

Millaiset työllistymismahdollisuudet ap:lla on? Onko mitään puskurirahastoa kerättynä? Onko mahdollisuutta muuttaa halvempaan asuntoon, myydä jotain arvokkaampaa tavaraa, alkaa säästää päivittäismenoissa radikaalisti? Jos on hyvät mahdollisuudet työllistyä vaikka puolen vuoden sisään, tuntuisi jotenkin "turhalta" lopettaa noin tärkeä harrastus, jos on MITÄÄN mahdollisuutta hankkia jostain rahaa. Ap tekemään siivoushommia? Jos on sukulaisia, jotka antavat joululahjoja, voisiko ne tosiaan pyytää rahana tuohon harrastukseen? Kyse ei nyt kuitenkaan ole kovin monesta satasesta kuukautta kohti ja tilanne ei toivottavasti kestä pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Lukuvuosimaksut on vähän alle 2000 €, päälle tulee oppimateriaalikuluja, matkakulut, leirejä.

Ap

Asutko ulkomailla? Opetan konservatoriossa ja lukukausimaksu on n 200-350€, riippuen tunnin pituudesta. Erittäin halpaa verrattuna siihen mitä saat: yksityisopetusta soittimessa, orkesterin, kuoron sekä musiikinteorian opetuksen.