Deittikumppanin elämänlaatu paranee ja deittikumppani ylpistyy - onko teille käynyt näin?

Vierailija kirjoitti:

Voin samaistua, vaikka mitään pahaa ei ole vielä tapahtunut ja toivon tietysti ettei tapahdukkaan.

Tapasin nykyisen mieheni ja aloimme seurustelemaan. Miehellä oli huono pukeutumistyyli, tukka vähän niin ja näin ja hänen kodissaan muutama paripuoli kaluste ja astia. Rakastuin hänen luonteeseensa, ulkonäköönsä sekä hänen elämänarvoihinsa, näin hänet hänen ulkoisen habituksensa taakse, hän on hyvä ihminen. Seurustelun edetessä ja suhteen syventyessä mies muuttanut itseään minun avustuksellani, vaihtanut hiustyyliään,kasvattanut hyvännäköisen parran sekä uusinut koko vaatekaappinsa nykypäiväisiin vaatteisiin. Hän vastaa nyt täysin minun miesmakuani ja ihannettani näin ulkoisesti. Valitettavasti muutkin naiset ovat huomanneet tämän muutoksen ja esim kaupankassat flirttailevat miehelleni ja hän saa naisilta enemmän huomiota esimerkiksi kuntosalilla. Olen siis itse muuttunut epävarmaksi, pelkään että hän löytää nyt jonkun paremman kun on onnistunut muuttamaan itseään ”parempaan” suuntaan. Luotan häneen kyllä täysin, nämä ajatukset ovat vain omassa päässäni ja varmasti täysin aiheettomia. Naisena nyt vain tykkään velloa tällaisiakin ajatuksia päässäni.

Tämän on pakko olla miehen kirjoittama provo, koska kaupankassat tekevät vain työtään ja suurin osa aspatyöntekijöistä on naisia, joten he tietävät ettei hymy merkitse mitään sen kummempaa. Vain miehet kuvittelevat sairaissa päissään, että asiakaspalveluhymyn on pakko olla iskuyritys. Samasta syystä samat miehet luulevat aasialaisten hymynkin olevan aina flirttiä, vaikka se on vain heidän tapakulttuuriaan, koska pelkäävät kasvojen menetystä.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen virhe naisilta. Tuetaan, tsempataan ja autetaan miestä, jolla menee vähän huonosti mutta jossa on potentiaalia, ja kun mies alkaa menestyä, mies jättää ja etsii (paremmannäköisen ja ehkä nuoremmankin) naisen, joka ei ole nähnyt miestä heikkona ja ongelmaisena.

Miehet eivät arvosta avuliaita tsempparinaisia tai naisia, jotka antavat neuvoja, vaikka ne olisivatkin hyviä neuvoja. Mies ei koe jäävänsä kiitollisuudenvelkaan, eikä mies palkitse naisen vaivannäköä lojaaliudella.

Miten tämä voi tulla niin monelle naiselle yllätyksenä?

Miten naiset ovat niin pihalla miesten ajatusmaailmasta??? 

Kätevästi taas saadaan naisten viaksi se, että mies käyttäytyy ääliömäisesti. Pitäisiköhän miesten ihan vaan alkaa ottamaan vastuu itsestään ja käytöksestään sen sijaan, että syytellään jotain ystävällistä naista auttamisesta?

Vierailija kirjoitti:

On tosiaankin tuttua.

Mutta mulla se jatkuu niin, että jätän sitten miehen sen takia, että ylpistyy eikä tajua arvostaa minua. Ja jonkun ajan kuluttua mies romahtaa takaisin siihen lähtöpisteeseensä, koska en ole enää tukemassa.

Näin käy myös aina silloin, kun mies lähtee jonkun uuden paremman naisen perään itsetuntoboostihybriksessään, mutta saakin sitten pakit ja on tulossa häntä koipien välissä minun luo takaisin kokeilemaan vieläkö natsaisi. Mutta en tosiaan noin suuren loukkauksen jälkeen ketään ota vastaan, jos menee toisen perään niin pysyköönkin poissa.