Alkoholittomat introvertit

No mä en paljoa käy tilaisuuksissa, missä on paljon väkeä, joita en tunne. Tai sitten niin, että on isompi tilaisuus, mutta kuitenkin muutama, jotka tunnen ja keskityn niiden kanssa olemiseen. Joskus mietin, kuinka kestän, jos en yhtään juo ja miten selitän sen etten yhtään juo. Kunnes tajusin, että ei minun tarvitse selittää kellekään ollenkaan, juonko vai en. Jos en itse ota asiaa esille, kukaan ei edes huomaa. Ja koska minun on parempi olla itsekseni ja pienessä läheisessä porukassa selvinpäin, miksi joisin vain kestääkseni vieraita?

En viihdy vieraiden ihmisten parissa juuri muutenkaan. Ihmissuhteiden alussakin inhoan sitä pakollista itsensä esilletuontia ja markkinointia, jota täytyisi tehdä saadakseen toiset ihmiset kenties kiinnostumaan itsestään. Jatkuva esillä oleminen on minulle ylikuormittavaa ja rasittavaa, joten mieluummin olen lainkaan tapaamatta uusia ihmisiä. Lisäksi minun on aina ollut hankalaa keksiä jutunaiheita itselleni täysin tuntemattomien ihmisten kanssa.

Oikeastaan alkoholin olen todennut vaikuttaneen minun enemmänkin negatiivisessa, kuin positiivisessa mielessä myös sosiaalisissa tilanteissa ja sekin on yksi syy nykyiseen juomattomuuteeni.

Pienissä piireissä vanhojen tuttujen kesken asia on tietenkin eri enkä ole koskaan kokenut edes tarvitsevani alkoholia heitä tavatessa.

Itse ratkaisin asian niin, etten enää oikein käy missään. Huomasin raitistuttuani, että todella vihaan kaikenlaisia sosiaalisia tapahtumia varsinkin siinä vaiheessa, kun ihmiset humaltuvat. Kukaan ei ole enää aidosti läsnä. Kauhea ajatella, että olen itse ollut samanlainen. Koska sosiaalisuus kuormittaa, en kuormita itseäni illanistujaisilla, vaan tapaan ihmisiä kahdenkesken.

Jonkun verran kävin juhlissa varustautuneena alkoholittomalla oluella, että olisi joku tapa johon turvata ahdistuksen iskiessä. Parin vuoden jälkeen kukaan ei enää edes pyydä raitista mihinkään, joten eipä ole enää tuotakaan huolta.

Kerran kuulin baaritiskiltä palatessa kavereiden ihmettelevän, miten viitsin tulla baariin juomaan limpparia, he eivät ainakaan viitsisi. Se satutti ja avasi silmät: nämä ihmiset eivät ole todellisia ystäviäni. Nyt vietän aikaa ihan eri seurassa, eniten kuitenkin itsekseni. Olen hyväksynyt introverttiyteni.

Olen samanlainen,en viihdy ihmismassoissa enkö juo alkoholia,olen nuoruudessa mokannut niin pahasti alkoholin takia että sen takia en ole vuosiin juonut,enkä ole itse mielestäni hankala ihmistyyppi,jos joku tyrkyttää alkoholia niin lähden kävelemään ja sanon että ei kiitos,pakolliset juttelen ja sitten lähden,mutta yleensä en lähde ihmismassoihin,olen mieluummin

"Tylsä kotihiiri".

Itse juon yleensä alkoholitonta olutta. En ole sellaisessa junttiseurassa missä on muka huono juttu jos ei juopottele. Kukaan ei ole koskaan ollut sitä mieltä että olisin jotenkin outo tms jos en juo. Keskustelu monesti lähtee käyntiin jostain ihan perusjutusta, esim toisen paidasta. Mistä ostit? Ai niin, mul on samanmerkkinen, se kestää...

Vierailija kirjoitti:

Itse juon yleensä alkoholitonta olutta. En ole sellaisessa junttiseurassa missä on muka huono juttu jos ei juopottele. Kukaan ei ole koskaan ollut sitä mieltä että olisin jotenkin outo tms jos en juo. Keskustelu monesti lähtee käyntiin jostain ihan perusjutusta, esim toisen paidasta. Mistä ostit? Ai niin, mul on samanmerkkinen, se kestää...

Puhuinkin koko ajan omasta olostani, minun itseni on helpompi olla, kun juon edes vähän. En usko että muut tuomitsevat, koska tosiaan mun ystäväni ovat hyviä tyyppejä ja luotan että heidän tuttavansa myös. Mutta haluaisin siitä vähästäkin eroon, ja nyt kuitenkin ajatus alkoholittomuudesta esim. ensi viikonlopun juhlissa on alkanut ahdistamaan. Haluaisin kuitenkin ahdistuksesta huolimatta olla juomatta ja tähän vertaistukea kaipasin, kiva lukea muiden kokemuksia, keillä samoja fiiliksiä.

Ap

Mä juon vain noissa sosiaalisissa tilanteissa, joten alkoholinkäyttöni ei ole lainkaan liiallista.

Voin myös olla kokonaan juomatta. Ei ne känniset ihmiset jaksa olla minusta kauaa kiinnostuneita. :)

En osaa auttaa valitettavasti, mutta vertaistukena voin sanoa, että samanlaista täälläkin.

Alkoholi on juhlissa ja illanvietoissa saanut minut introvertin hiljaisen naisen rentoutumaan ja olemaan puheliaampi.

Nykyisin en alkoholia käytä ollenkaan, on sitten valitettavasti illanvietot jääneet väliin, koska en selvinpäin uskalla puhua edes ihmisille.

Itse en kutsuja koskaan järjestä, ja jos saan kutsun niin Ilmoitan kohteliaasti, etten pääse osallistumaan, problem solved. Minulla kesti liki 40 vuotta elämästäni tajuta, ettei minulla ole velvollisuus viettää aikaani toisten ihmisten seurassa jos en halua. Sama koskee vapaa-aikaa ja työssäkin työajan ulkopuolisia kokoontumisia kuten pikkujoulut tms. Ei niihin tarvitse mennä.

Minua harvoin kutsutaan mihinkään juhliin, yleensä kutsujat on aina samat henkilöt ja he tykkäävät pitää pieiä juhlia joissa on vain muutama ihminen lähipiiristämme joten ei ole ollut ongelmaa. itse pidän max 3 hengen juhlia(minä + 3 muuta).

Eli lääkitset sosiaalista ahdistusta alkoholilla, mikä on huolestuttavaa. Saisitko jotain lääkettä siihen ahdistukseen, jotta pystyt olemaan ihmisten seurassa. Sitten voitkin olla alkoholittomalla linjalla ja sanoa ihmettelijöille "joo mun lääkitys" selittämättä mitään. Sikäli typerää, että Suomessa joutuu selittelemään miksi ei juo.

Minä käytän usein "olen autolla" ja tosiaan menen omalla autolla joka paikkaan, koska on niin mukava lähteä kotiin, kun porukka alkaa olla liian kännissä enkä jaksa heidän touhuja enää. Yleensä 2-3 tunnin päästä.

Ap. Lähtökohtaisesti kaikki ovat alkoholittomia ja raittiita. Kukaan ei tarvitse alkoholia. Menettävät vain rahansa ja sairastuvat myrkytysoireiden aiheuttamaan krapulaa. Meitä on huijattu päihteiden käyttäjiksi. Älä ota mitään alkoholia.

Tästä syystä olenkin sosiaalinen juoppo ja aion jatkaa sellaisena.

Vierailija kirjoitti:

Eli lääkitset sosiaalista ahdistusta alkoholilla, mikä on huolestuttavaa. Saisitko jotain lääkettä siihen ahdistukseen, jotta pystyt olemaan ihmisten seurassa. Sitten voitkin olla alkoholittomalla linjalla ja sanoa ihmettelijöille "joo mun lääkitys" selittämättä mitään. Sikäli typerää, että Suomessa joutuu selittelemään miksi ei juo.

Alkoholi on loistava lääke sosiaaliseen ahdistukseen. Miksi joku "lääke" olisi parempi vaihtoehto?

Nuorempana joutui juopottelemaan että pääsisi tutustumaan vastakkaiseen sukupuoleen. Nyt kun on tullut ikää niin ei sillälailla enää paneta ja ole naisen kaipuuta. 

Mulla on vain 2 vaihtoehtoa, joko juoda tai jättää kaikki tuollaiset tilaisuuudet väliin.

Eikä se mulla ainakaan johdu edes mistään sosiaalisesta ahdistuksesta, minä en vaan mitenkään nauti enkä halua toisten seuraa selvin päin. Juhlissa on vain loputtoman tylsää, kuunnella ihmisten tylsiä ja yhdentekeviä juttuja. Alkoholi tyhmentää riittävästi, että ne jutut on ihan hauskoja. Samoin en voi sietää suomalaisia huumoriohjelmia selvin päin, ne vaikuttaa uskomattoman tyhmiltä, muttaa antakaa 6 tuoppia kaljaa niin johan naurattaa. 

Itse olen päätynyt pitämään juomisen, koska en halua erakoitua kokonaan, varsinkin nyt kun teen täysin etätyötä pysyvästi. Eihän siitä mitään haittakaan ole, kun ei juo kuin ehkä kerran kuussa eikä mitään sikakännejä joissa sekoilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lääkitset sosiaalista ahdistusta alkoholilla, mikä on huolestuttavaa. Saisitko jotain lääkettä siihen ahdistukseen, jotta pystyt olemaan ihmisten seurassa. Sitten voitkin olla alkoholittomalla linjalla ja sanoa ihmettelijöille "joo mun lääkitys" selittämättä mitään. Sikäli typerää, että Suomessa joutuu selittelemään miksi ei juo.

Alkoholi on loistava lääke sosiaaliseen ahdistukseen. Miksi joku "lääke" olisi parempi vaihtoehto?

Näin on. Ainoa muu toimiva on bentsot, joiden riippuvuuspotentiaali on vielä alkoholiakin paljon suurempi. Molempia olen nuorena jännittäjänä kokeillut ja päädyin siihen että mulle alkoholi on parempi. Toki täytyy tarkkailla käyttötiheyttä ja määriä, mutta niin täytyisi rauhoittavienkin kanssa ja ne on vielä paljon koukuttavampia kun ei tule edes krapulaa.