Psykiatriset muotidiagnoosit.
Miten näiltä voi välttyä?
Olen asioinut mt-palveluissa 20 vuoden sisällä muutaman kerran, liittyen kriisiintyneisiin elämäntilanteisiin. Hirveä hinku niitä diagnooseja tuntuu olevan kirjoittaa, ymmärrettävää sikäli mikäli mutta aika vaarallisen oloista touhua. 20 vuotta sitten minulle diagnosoitiin mielialan aaltoiluhäiriö ( siis lievä kaksisuuntainen) kahden tapaamiskerran perusteella. Olin vielä teini-ikäinen, ja oireiluni oli perus teinien perseilyä, ei masentuneisuutta eikä itsetuhoisuutta. Nyt sitten tänä vuonna psykiatrin kanssa yhden puhelun jälkeen huomasin kannasta että minulle uumoillaan nyt uutta muotidiagnoosia: epävakaata persoonallisuushäiriötä. Muuten ihan hyvä, mutta kun yksikään oireista ei täsmää. Mielialan vaihtelevat ja toisiin ihmisiin olen äreänä 3 päivää ennen kuukautisia, muuten olen lauhkea kuin lammas. Impulsiivinen en ole, pikemminkin valintojen tekeminen on vaikeaa. En ole koskaan ollut väkivaltainen.
Haluaisin apua lapsuuden traumoihin, mutta en väärää ja mahdollisesti haitallista diagnoosia. Miten näitä voi välttää?
Kommentit (38)
Nyky-ymmärryksen mukaan epävakaa persoonallisuushäiriö kehittyy nimenomaan usein traumaattisista lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista. Se että epävakaa olisi kokoajan jotenkin näkyvästi sekaisin on vaan maallikon käsitys asiasta ja perustuu joihinkin ko.diagnoosin ääripään ilmiöihin (vrt vanha rajatilatyyppi).
Diagnoosi mahdollistaa hoidon, mm. terapian eli ei kannata sitä pelätä.
22: Kuten mainitsin, oireisto ei täytä kriteerejä mitenkään päin, ja tietoihini on kirjattu selkeitä asiavirheitä. En pelkää diagnoosia, vaan väärää diagnoosia joka estää minua saamasta oikeaa hoitoa.
T. Aloittaja
On se juuri tuollaista. Ei tartte olla oikea epävakaa saadakseen tuon dg:n.
Kokeile yksityistä.
Vuosia minulla oli kuullemma konversiohäiriö ja kananmunan kokoinen patti kaulassa . Kukaan ei sitä noteerannut . Terapeutti rahasti kaksi vuotta , mutta lopetin ,enkä ottanut kolmatta . Viisi vuotta meni kivuissa ja tuskassa ja sitten jo jouduin eläkkeelle . Jotta . Miten on ne tieteilijät tervemielisiä nykyisin ?
En nyt usko, että mitään ns. Muotidiagnooseja on olemassa. Jotenkin mielenterveysongelmat on dianosoitava. Jos koet, että sinut on diagnosoitu väärin niin keskustele asiasta hoitavan tahon kanssa. Toisaalta mitä haittaa niistä diagnooseista on? Saat ainakin hoitoa. Terveen papereilla et.
Vierailija kirjoitti:
22: Kuten mainitsin, oireisto ei täytä kriteerejä mitenkään päin, ja tietoihini on kirjattu selkeitä asiavirheitä. En pelkää diagnoosia, vaan väärää diagnoosia joka estää minua saamasta oikeaa hoitoa.
T. Aloittaja
Ota puheeksi hoitajan ja lääkärin kanssa, kerrot virheistä kirjauksissa, sekä mielipiteesi ja perustelusi siitä, mikset koe dg:n olevan oikea. Kyllä näistä voi asiallisesti keskustella ja tuoda omaa mielipidettä esiin.
Persoonallisuushäiriö. Tukitaan aina kun oikein mitään ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja tässä.
Minulla ei täyty mikään noista oireista. Välillä ahmin, mutta ihan vaan siksi että joskus tunnen nälkää vain kerran päivässä, ja sitten tulee syötyä kerralla paljon. Tunnesäätelyyn tämä ei liity mitenkään. Haitallisiin seksisuhteisiin olen päätynyt, sen näen selvästi liittyvän lapsuuden aikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, vaikeuteen kieltäytyä seksistä, minun impulsiivisuuttani tai aloitteita näihin ei liity.
Sulla on monia oireita ja itse hakeudut hoitoon. Onko ihme jos aletaan etsiä diagnoosia ja lääkitystä?
Aloituksen kysymykseen, miten diagnooseja voi välttää, on kai yksinkertaisin vastaus, ettei hakeudu hoidon piiriin. Jos kuitenkin hoidon tarpeessa hakeutuu lääkärin vo:lle, silloin on riskinsä saada mitä kummallisempia tulkintoja itsestään ja sitä kautta diagnooseja. Yritys saada korjaamisia voidaan nähdä taas jonain oireena.
Ehkä luin ap:n juttuja huolimattomasti, mutta mistä syystä ap nyt on hakeutunut hoidon piiriin? Mihin tarvitset hoitoa, kun kirjoitit, että pelkäät saavasi vääränlaista hoitoa?
30 jatkaa: Voi minua tyhmää. Ihan selkeästi ap kirjoittaa haluavansa hoitoa lapsuuden traumojen vuoksi. Anteeksi, olin tosiaan huolimaton lukija 😔
Uskon, että monilla meillä, joilla on epävakaa persoonallisuushäiriö -diagnoosi, on oikeasti C-PTSD. "Kliinisesti lienee huomioitava erotusdiagnostiikassa kiintymyssuhdehäiriöt, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ja epävakaa persoonallisuushäiriö aikuisilla."
https://www.kaypahoito.fi/nix02771#R1
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan muotidiagnooseja on ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriön. Monet narkkarit yrittää saada itselleen ADHD diagnoosin käytettävien lääkkeiden takia. Tietävät oirekuvan ja sen mukaan valehtelevat lääkäreille
Kirjoitat puhdasta roskaa. ADHD-diagnoosin saaminen on vaikeaa ja useille mahdotonta. Bipon tai maanisuuden saa suhtkoht helposti, masennuksen tai stressihäiriön jopa pyytämättä (tiedän kokemuksesta). Ainakin Tampereella on tehtailtu vääriä lausuntoja ettei tarvitsisi lähettää alama..anteeksi asiakasta neurologisiin tutkimuksiin.
Aloittaja täällä Hei.
Otin yhteyttä hoitavaan tahoon ja siellä ymmärrettiin hyvin että väärät tulkinnat ovat kertautuneet ja asia pitäisi oikoa.
Jännää on myös se että psykiatri on kirjoittanut siitä että en tahdo diagnoosia ( minulla siis voimakkaita add-oireita) ja että pelkään lääkkeitä. Tässä kohti kun tätä keskustelua käytiin, itsellä ei käynyt pienessä mielessäkään että persoonallisuushäiriötä epäiltäisiin, mutta näin tämä oli ilmaistu. Lääkkeet kiistin haluavani, ja se on totta mutta se miksi tämän ennenkaikkea sanoin, oli se että ei luultaisi minun olevan valtion pirien perässä.
Otin yhteyttä myös Delfins Ry:hyn. Tilannettani ymmärrettiin ja koin ensimmäistä kertaa tulleeni kuulluksi. Jos tätä lukee joskus joku lapsena seksuaalista väkivaltaa kokenut, suosittelen olemaan heihin yhteydessä, he tekevät arvokasta työtä syvästi inhimillisellä ja asiallisella otteella.
"Sulla on monia oireita ja itse hakeudut hoitoon. Onko ihme jos aletaan etsiä diagnoosia ja lääkitystä?"
Hain siis ennenkaikkea keskusteluapua isäni itsemurhan ( Tämä myös jätettiin mainitsematta kirjauksissa, että kyse oli itsemurhasta, mainittiin vain kuollut isä) vuoksi, ja halusin myös selvittää mahdollisuutena saada Kelan tukemaa psykoterapiaa. Tutkimukset ovat osoittaneet että varhaislapsuuden seksuaalisen kaltoinkohtelun asianmukaisinta hoitoa on psykoterapia eikä lääkityksestä ole mainittavaa apua, kyseessä kun ei varsinaisesti ole sellainen aivotoiminnan häiriö joksi mielensairaudet yleensä katsotaan.
Puoskareita on tuolla alalla paljon. Kun tarpeeksi kauan etsitään löydetään jokaisen nupista jotain vikaa.
Vierailuja kirjoitti:
Puoskareita on tuolla alalla paljon. Kun tarpeeksi kauan etsitään löydetään jokaisen nupista jotain vikaa.
"Nuppivikaani" en kiellä missään määrin. Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosia en täytä, ja jos se minulle diagnosoidaan väärin perustein, pelkään että en saa apua PMS-vaivoihini (tutkimukset ovat osoittaneet että PMS-vaivoilla on yhteyttä post-traumaattiseen stressiin, että sikäli nämä kyllä liittyvät).
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan muotidiagnooseja on ADHD ja kaksisuuntainen mielialahäiriön. Monet narkkarit yrittää saada itselleen ADHD diagnoosin käytettävien lääkkeiden takia. Tietävät oirekuvan ja sen mukaan valehtelevat lääkäreille
Mua kiinnostaa jälkimmäinen dg myös lääkkeiden takia. Pelkällä masennuksella ei saa juuri tuohon häiriöön tarkoitettuja lääkkeitä. Koska masis- ja psykoosilääkkeitä on jo vedetty oma aikansa, kiinnostaisi muutkin vaihtoehdot. Sama se mulle on onko se dg numero mikä, jos elämä alkaisi sujua kuten joskus lapsena ja nuorena on sujunut.
Aika monella sellainen oikeasti silti on. On itselääkitty päihteillä ja sitten kävi noin.