Kannattaako tehdä gradua ollenkaan, jos ei ole enää mitään motivaatioa siihen?
Ei ole enää motia, en keksi hyvää aihetta, eikä sillä tutkinnolla edes työllistyisi (ainakaan Suomeen). Kannattaako siis tehdä, vai onko vasemmallakin kädellä tehty huono gradu parempi kuin ei mitään?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Kuka on sanonut, että gradun pitäisi kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Toihan 50 sivuahan on tosi hyvä alku.
Mene neuvottelemaan jonkun ohjaajan tai proffan kanssa. En tiedä miten yliopistossa tuo on tapana tehdä, mutta kai sulla joku ohjaaja tuohon on ? Ota siitä kaikki irti.
Korkeakoulussa piti aina käydä näyttämässä diplomityötä useammallekin proffalle.Yleensä se vei tosi paljon eteenpäin. Kun sitä työtä selittää toiselle alkaa itsekin keksiä miten sitä pitäisi parantaa..
Tuo ohjauksen saaminen riippuu kyllä aika paljon laitoksen työntekijöiden työkuormasta. Itse sain dippaohjausta proffalta ehkä kaksi tuntia ja koko työn luki läpi varmaan kerran, ehkä kahdesti. Ja etukäteen jo varoitti, että hänellä aikaa ei ole, eikä kannata kirjoittaa liian pitkää...
Kristiina xx kirjoitti:
Mutta ap on varmaankin suorittanut kandidaatin tutkinnon, niin hän voi työpaikkaa hakiessaan mainita olevansa esim. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti.
Mikä ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Jätätkö kaikki muutkin asiat puolitiehen, jos vähän on haasteita? Valmistumisesta on todellakin hyötyä. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrität hakea töitä ilman tutkintoa. Toki jos haluat esim. siivoojaksi, ei yliopistotutkintoa tarvita.
Näytät nyt olettavan että kaikki on just täsmälleen samassa elämäntilanteessa jossa tuollaiset neuvot voisi kiinnostaa. Lisäksi noi ei pidä suomen suurtyöttömyydessä edes paikkansa ja kohtalaisen moni valmistuu työttömäksi tai tekee pätkäduunia jossain muualla kuin omalla alallaa. Eli opiskelusta ei jää käteen kuin iso laina ja tutkinto joka ei oikeasti kiinnosta ketään paitsi yliopistoa joka saa jotain bonusta sen varjolla. Maksaisi sen bonuksen edes opiskelijalle(kin) niin ehkä kiinnostaisi valmistuminenkin.
Mikä on elämäntilanne, jossa yliopisto-opiskelijaa ei kiinnosta opintojen jälkeen työllistyä? Tarkoitan siis koskaan, ei välittömästi opintojen valmistuttua. Jos vähänkään käyt selaamassa muita kuin perusduunarin paikkoja, huomaat että niissä lukee "edellytämme soveltuvaa korkeakoulututkintoa". Ei elämästä tule mitään, jos lähtee liikkeelle sillä asenteella, että en kuitenkaan koskaan tule työllistymään, joten mitään ei kannata koskaan edes yrittää saada valmiiksi. Ja siitä edes opintolainasta osan pois, jos valmistuu ajoissa. Eli opiskelija itsekin hyötyy valmistumisesta, vaikka olisi loppuelämän työttömänä.
Varmaan semmoinen jossa on tajunnut/oppinut käytännössä sen perustavaa laatua olevan yksityiskohdan ettei suomessa yksinkertaisesti saa duunia ilman suhteita. Ja jos on suhteita niin ei tarvitse sitä tutkintoa. Jos ei ole suhteita niin tutkinnosta ei ole mitään hyötyä kun on liki lottovoiton todennäköisyys olla se yksi sadoista muista hakijoista joka kutsutaan haastatteluun. Yleensä tuossakin kohtaa selviää että oikeasti heillä on jo joku joka sen homman saa mutta pakko haastatella paria tyyppiä.
Korjatkaa työelämä niin ehkä ne tutkinnotkin rupeaa kiinnostamaan.
Paskapuhetta. Suurin osa työllistyy ilman suhteita. Yliopistosta valmistuneistakin suurin osa pääsee töihin. Mutta loisi sinä vaan meidän muiden rahoilla, kun et muuhun kerran pysty. Ei sille mitään voi jos kapasiteetti ei työelämään riitä.
Just näin, varsinkin ok-seudulla töitä saa vaikka ei tuntisi ketään. Ja kun on päässyt ensimmäiseen oikeaan työpaikkaan, niin kokemus ja suhteet alkaa kasvamaan automaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Monilla aloilla arvostetaan työkokemusta ja portfoliota enemmän kuin gradua. Kaikki ei tätä täällä oikein ymmärrä.
Niin, moni lukunsa kesken jättänyt on päässyt ministeriksin (Pekka Haavistolla ei taida olla edes montaa opintoviikkoa suoritettuna).
Kannattaa myös siinä tapauksessa, että pohjalla on lian hyvin työllistävä ammatti. Välillä voi olla rauhassa työtön hakiessaan maisterintutkinnon mukaisia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Jätätkö kaikki muutkin asiat puolitiehen, jos vähän on haasteita? Valmistumisesta on todellakin hyötyä. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrität hakea töitä ilman tutkintoa. Toki jos haluat esim. siivoojaksi, ei yliopistotutkintoa tarvita.
Näytät nyt olettavan että kaikki on just täsmälleen samassa elämäntilanteessa jossa tuollaiset neuvot voisi kiinnostaa. Lisäksi noi ei pidä suomen suurtyöttömyydessä edes paikkansa ja kohtalaisen moni valmistuu työttömäksi tai tekee pätkäduunia jossain muualla kuin omalla alallaa. Eli opiskelusta ei jää käteen kuin iso laina ja tutkinto joka ei oikeasti kiinnosta ketään paitsi yliopistoa joka saa jotain bonusta sen varjolla. Maksaisi sen bonuksen edes opiskelijalle(kin) niin ehkä kiinnostaisi valmistuminenkin.
Niin mut sulla on nyt väärät vertailukohdat. Sä vertaat valmistumisen nyt sulle tarjoamia mahdollisuuksia siihe, että olisi nousukausi. Mutta se on väärä vertailukohta. Nousukausi ei tule sillä että jätät opinnot kesken. Okea vertailukohta on lamaaikaan valmistuneen ja lamanaikaan opinnoista pudonneen luuserin välillä. Arvaa kummalla kuitenkin on paremmat mahdollisuudet?
Eli oikeati sä et voi verrata nykyistä huonohkoa tilannetta hyvään tilanteeseen (koska sitä ei ole tarjolla). Voit verrata sitä vain vielä huonompaan tilanteeseen (sellainenhan sun tarjollaoleva vaihtoehto on).
Semmoista hyvää tilannetta ei ole tällä menolla tulossa ainakaan 20 vuoteen ja sitten voikin valmistautua (surkealle) eläkkeelle. Mut hei, saahan siitä tosiaan sen 20€ kuussa lisää eläkettä. Tosin silläkään ei ole mitään arvoa sitten joskus kun inflaatio on nostanut hinnat taivaaseen.
Eli sun mielestä kannattaa aktiivisesti edelleen huonontaa tilannettaan (jättämällä opinnot kesken) ihan vain siksi, ettei voi saada parasta mahdollista tilannetta?
Ei vaan tilanne ei parane eikä huonone, tuli se gradu tehtyä tai ei. Selkiskö? Todellinen ongelma on muualla eikä tule paranemaan kuten ketjun "akateemisten" asenteesta näkee. Ongelmia maassa ei haluta nähdä eikä niiille tehdä mitään koska just heidän elämänsä sattuu tällä hetkellä menemään kivasti.
Ei vaan kyllä se huononee, jos (ja ilmeisesti, kun) jätät opinnot kesken. Sen jälkeen sinulla on entistä vähemmän tilaisuuksia.
Mutta sinä olet jo päättänyt. Ja mulle sun elämä on ihan se ja sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Jätätkö kaikki muutkin asiat puolitiehen, jos vähän on haasteita? Valmistumisesta on todellakin hyötyä. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrität hakea töitä ilman tutkintoa. Toki jos haluat esim. siivoojaksi, ei yliopistotutkintoa tarvita.
Näytät nyt olettavan että kaikki on just täsmälleen samassa elämäntilanteessa jossa tuollaiset neuvot voisi kiinnostaa. Lisäksi noi ei pidä suomen suurtyöttömyydessä edes paikkansa ja kohtalaisen moni valmistuu työttömäksi tai tekee pätkäduunia jossain muualla kuin omalla alallaa. Eli opiskelusta ei jää käteen kuin iso laina ja tutkinto joka ei oikeasti kiinnosta ketään paitsi yliopistoa joka saa jotain bonusta sen varjolla. Maksaisi sen bonuksen edes opiskelijalle(kin) niin ehkä kiinnostaisi valmistuminenkin.
Riippuen vähän missä iässä valmistuu, työelämää on edessä esim. 45 vuotta ja elämää siinä 60. Kannattaa siis ajatella vähän pidemmälläkin tähtäimellä tätä juttua, kuin pelkästään välittömästä valmistumisen jälkeen.
Taisit laskea niin, että yliopistosta valmistuu alle kaksikymppisenä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Toihan 50 sivuahan on tosi hyvä alku.
Mene neuvottelemaan jonkun ohjaajan tai proffan kanssa. En tiedä miten yliopistossa tuo on tapana tehdä, mutta kai sulla joku ohjaaja tuohon on ? Ota siitä kaikki irti.
Korkeakoulussa piti aina käydä näyttämässä diplomityötä useammallekin proffalle.Yleensä se vei tosi paljon eteenpäin. Kun sitä työtä selittää toiselle alkaa itsekin keksiä miten sitä pitäisi parantaa..
Tuo ohjauksen saaminen riippuu kyllä aika paljon laitoksen työntekijöiden työkuormasta. Itse sain dippaohjausta proffalta ehkä kaksi tuntia ja koko työn luki läpi varmaan kerran, ehkä kahdesti. Ja etukäteen jo varoitti, että hänellä aikaa ei ole, eikä kannata kirjoittaa liian pitkää...
Jos sun työ on luettu läpi kahdesti, olet saanut enemmän ohjausta kuin yliopisto laskee opettajien työaikaan gradua kohti. Ts proffaai on tehnyt eteesi palkatonta työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Jätätkö kaikki muutkin asiat puolitiehen, jos vähän on haasteita? Valmistumisesta on todellakin hyötyä. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrität hakea töitä ilman tutkintoa. Toki jos haluat esim. siivoojaksi, ei yliopistotutkintoa tarvita.
Näytät nyt olettavan että kaikki on just täsmälleen samassa elämäntilanteessa jossa tuollaiset neuvot voisi kiinnostaa. Lisäksi noi ei pidä suomen suurtyöttömyydessä edes paikkansa ja kohtalaisen moni valmistuu työttömäksi tai tekee pätkäduunia jossain muualla kuin omalla alallaa. Eli opiskelusta ei jää käteen kuin iso laina ja tutkinto joka ei oikeasti kiinnosta ketään paitsi yliopistoa joka saa jotain bonusta sen varjolla. Maksaisi sen bonuksen edes opiskelijalle(kin) niin ehkä kiinnostaisi valmistuminenkin.
Niin mut sulla on nyt väärät vertailukohdat. Sä vertaat valmistumisen nyt sulle tarjoamia mahdollisuuksia siihe, että olisi nousukausi. Mutta se on väärä vertailukohta. Nousukausi ei tule sillä että jätät opinnot kesken. Okea vertailukohta on lamaaikaan valmistuneen ja lamanaikaan opinnoista pudonneen luuserin välillä. Arvaa kummalla kuitenkin on paremmat mahdollisuudet?
Eli oikeati sä et voi verrata nykyistä huonohkoa tilannetta hyvään tilanteeseen (koska sitä ei ole tarjolla). Voit verrata sitä vain vielä huonompaan tilanteeseen (sellainenhan sun tarjollaoleva vaihtoehto on).
Semmoista hyvää tilannetta ei ole tällä menolla tulossa ainakaan 20 vuoteen ja sitten voikin valmistautua (surkealle) eläkkeelle. Mut hei, saahan siitä tosiaan sen 20€ kuussa lisää eläkettä. Tosin silläkään ei ole mitään arvoa sitten joskus kun inflaatio on nostanut hinnat taivaaseen.
Eli sun mielestä kannattaa aktiivisesti edelleen huonontaa tilannettaan (jättämällä opinnot kesken) ihan vain siksi, ettei voi saada parasta mahdollista tilannetta?
Ei vaan tilanne ei parane eikä huonone, tuli se gradu tehtyä tai ei. Selkiskö? Todellinen ongelma on muualla eikä tule paranemaan kuten ketjun "akateemisten" asenteesta näkee. Ongelmia maassa ei haluta nähdä eikä niiille tehdä mitään koska just heidän elämänsä sattuu tällä hetkellä menemään kivasti.
Ei vaan kyllä se huononee, jos (ja ilmeisesti, kun) jätät opinnot kesken. Sen jälkeen sinulla on entistä vähemmän tilaisuuksia.
Mutta sinä olet jo päättänyt. Ja mulle sun elämä on ihan se ja sama.
Ja millä lailla tuo ratkaisee kroonistuneen suurtyöttömyyden, aina vaan pahenevan työpaikkapulan ja muut yhteiskunnan pitkäaikaiset ongelmat joita ei korjata koska sinunkaltaisesi rupeaa joka kerta avautumaan siitä että vika on oikeasti ongelman kertojassa? Muropaketistako te noi tutkintonne olette saaneet vai miten koko porukalla ei näytä olevan mitään kykyä analysoida yhteiskunnallisia ongelmia saati sitten ratkaista niitä?
Sitten kun noi ratkeaa, minunkin ongelmani ratkesi samalla ja sitten voinkin harmitella että olisi kannattanut valmistua.
Eli nyt on tilaisuutenne, ratkaiskaa suurtyöttömyys ja työpaikkapula vaikka sitten minulle vi...iluna jos muuta motiivia ette tuolle keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu alasta. Monilla aloilla arvostetaan työkokemusta ja portfoliota enemmän kuin gradua. Kaikki ei tätä täällä oikein ymmärrä.
Onko ap:lla siis vaihtoehtona hankkia työkokemus ja portfolio tai kirjoittaa gradu ja valmistua? Muutenhan asioita ei kannata vertailla, gradun tehneelläkin voi olla työkokemus ja portfolio, alkuun niiden hankkimisessa saattaa päästä jopa helpommin kuin ilman. Esimerkiksi dippatyö tehdään usein jollekin yritykselle, jolloin saat työkokemusta siinä samalla, ehkä jopa vakipaikan. Ja kai gradua tehdessäkin tulee luotua suhteita yliopiston ulkopuolelle, jostainhan se tutkimusmateriaali on hankittava.
Tämähän se olisi ihanteellista, tehdä oikeasti hyödyllinen gradu. Eli johonkin yritykseen tai sitten näyttää kyntensä luomalla itsenäisesti jotain uutta (taiteellista ja/tai tieteellistä), osoittaa soveltava ajattelunsa alalle.
Tietenkin. Älä jää muhimaan kiinni motivaation odotukseen tai ylipäätään ajatukseen siitä. Gradu on Suomen oloissa jyvät akanoista -koitos. Tylsää, kuivaa ja puuduttavaa työtähän se voi olla, mutta anna mennä.
Komrad von Kuunsäde kirjoitti:
Kuka idiootti käy yliopistoa? Kunnon kisällintyössä ne hommat opitaan, ei jossain laitoksessa homeisten kirjojen äärellä. Tämä maa tarvitsee sorvaajia, hitsaajia, asentajia, putkimiehiä, raksoja jne., ei kirjapellejä väittämässä että ihmisillä on siivet.
Jonkun ne pitää suunnitella ne jutut, mitä nuo sitten voivat tehdä. Ja laskea, että suunnitellut jutut ovat teoreettisesti ja laskennallisestikin kestäviä jne. Tosin aina voi tulla joku Myllysilta tai Titanic.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa koska muuten kaikki tehty työ tulee heitettyä vessanpyttyyn.
Etenkin jos on ottanut opintolainaa ja monissa julkisissa viroissa edellytetään tiettyä muodollista tutkintoa kuten ylempää korkeakoulututkintoa. Ei se anna työnhakijastakaan hyvää kuvaa jos opinnot ovat jääneet kesken ja tutkinnon suorittaneen ei välttämättä tarvitse mennä aivan älyttömiin hommiin, joita vaikkapa TE-toimisto muuten kehottaisi hakemaan.
Vastaukseni otsikkokysymykseen: ehdottomasti kannattaa, kaikista ketjussa jo mainituista syistä.
Kysymys on kuitenkin sikäli väärin asetettu, että mistään hommasta ei yksinkertaisesti tule mitään, jos siihen ei ole "mitään motivaatiota". Eli motivaatio pitää löytää jostain.
Gradun tekemiseen riittää motivaatioksi se, että vertailee realistisesti tulevaisuudennäkymiään maisterina vs. ikuisena opiskelijana. Ja ottaa tässä vertailussa erityisesti huomioon kaiken jo näkemänsä vaivan hyödyttömyyden jälkimmäisessä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Miksi luovuttaa, kun työ on jo melkein valmis?
Ehkei vaan kiinnosta. Oma on just tuossa vaiheessa eikä valmistumisesta tule olemaan muuta hyötyä kuin se, että on valmistunut.
Jätätkö kaikki muutkin asiat puolitiehen, jos vähän on haasteita? Valmistumisesta on todellakin hyötyä. Huomaat sen viimeistään siinä vaiheessa, kun yrität hakea töitä ilman tutkintoa. Toki jos haluat esim. siivoojaksi, ei yliopistotutkintoa tarvita.
Näytät nyt olettavan että kaikki on just täsmälleen samassa elämäntilanteessa jossa tuollaiset neuvot voisi kiinnostaa. Lisäksi noi ei pidä suomen suurtyöttömyydessä edes paikkansa ja kohtalaisen moni valmistuu työttömäksi tai tekee pätkäduunia jossain muualla kuin omalla alallaa. Eli opiskelusta ei jää käteen kuin iso laina ja tutkinto joka ei oikeasti kiinnosta ketään paitsi yliopistoa joka saa jotain bonusta sen varjolla. Maksaisi sen bonuksen edes opiskelijalle(kin) niin ehkä kiinnostaisi valmistuminenkin.
Riippuen vähän missä iässä valmistuu, työelämää on edessä esim. 45 vuotta ja elämää siinä 60. Kannattaa siis ajatella vähän pidemmälläkin tähtäimellä tätä juttua, kuin pelkästään välittömästä valmistumisen jälkeen.
Taisit laskea niin, että yliopistosta valmistuu alle kaksikymppisenä...
Kommentoimasi kirjoittaja taisi ennemminkin laskelmoida eläkeiän tulevaa kehitystä.
Eri
Kannattaa. Valmis tutkinto plakkarissa on ihan eri asia työnhaussa kuin 'gradua vaille valmis'.
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. 50 sivua raakatekstiä ksassa ja tekisi mieli luovuttaa.
Musta sä olet jo voiton puolella.
Paukut siihen että saat jonkun duunin. Sitten vapaa-ajalla voit tehdä gradua jos haluat.
Entinen työkaveri joutui koulun penkille viisikymppisenä, kun yritys oli velkasaneerauksessa ja työpaikka oli menossa alta pois. Oli erittäin osaava henkilö, mutta monintyönantaja ilmoitti hänelle ettei voi palkata puuttuvan tutkinnon vuoksi.
Vaikka saisit jonkin työpaikan, voi tutkinnon puuttuminen vaikeuttaa työpaikan vaihdosta.
Työelämä on lähtökohtaisesti paskaa, mielenkiinnotonta puurtamista. Ihan samaa kuin se gradun tekeminenkin. Gradusta et vaan saa palkkaa. Työstä saatava kiitos on palkka ja jos osaa pelata korttinsa oikein, jää siitä hieman ylitse pakollisen elämisen jälkeen ja voi ehkä pitää hieman hauskaakin ennen eläkeikää. ;)