Vierailija

Veljälläni ja hänen vaimollaan on neljä lasta 1-12 vuotiailta.Olen aina toivonut,että minua pyydettäisiin kummiksi.Kysyin veljeltäni miksi en kelpaa kummiksi,vastaus oli,ettei vaimonsa luota minuun,koska olen sairastanut vakavan masennuksen kymmenen vuotta sitten ja olin suljetulla vuoden päivät.Teen vastuullista työtä lasten ja nuorten parissa ja silti en kelpaa.Siskoani taas pyydettiin kummiksi.Itkettää tämä tilanne,ajattelin poikkaista välit veljen perheeseen kokonaan.Olen 29- vuotias ja elän avioliitossa.Mitä tekisitte asemassani ?

Sivut

Kommentit (78)

Käyttäytyisin kuten epävakaalta voisikin olettaa, katkaisisin välit ja puhuisin vielä paskaa perään niin kaikki huomaavat veljen vaimoineen olleen oikeassa suhteesi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Älä poikkaise välejä. Tuo on ymmärrettävää. Otin kummiksi kaverini, jolla oli mt-ongelma, mutta oli toipunut. Lapseni oli 9-vuotias, kun sekosi täysin uudelleen. Nyt jo 3 vuotta sekaisin. Mieheni on vihainen, kun otin kummiksi, vaikka tiesin historian.

En katkaisisi välejä. Hyvä etteivät sua valinneet kummiksi, kun olet noin herkkänahkainen. Ja mitä väliä jollain kummiudella, olet lasten täti silti, yritä olla hyvä täti heille.

Nostaisin kissan kirjaimellisesti pöydälle ja sitten silittelisin sitä. Se rauhoittaa. Sen jälkeen tekisin saman tuolle asialle ja nostaisin sen kissana pöydälle.

Muistat mainita lasten juhlissa, jos sinut on siis niihin kutsuttu, että sain taas säästöön 100euroa Chanelin-laukkuun kun ei onneksi tarvitse nitä kummilahjoja ostella. Yo-juhlissa sanot että säästinpäs 500euroa kun ei tarvitse lahjoa kummilapsia. Kyllä kälyä vituttaa :)

Vierailija
Muistat mainita lasten juhlissa, jos sinut on siis niihin kutsuttu, että sain taas säästöön 100euroa Chanelin-laukkuun kun ei onneksi tarvitse nitä kummilahjoja ostella. Yo-juhlissa sanot että säästinpäs 500euroa kun ei tarvitse lahjoa kummilapsia. Kyllä kälyä vituttaa :)

Kyllähän täditkin yleisten tapojen mukaan lahjan ostavat.

Ikäväähän tuo on mutta pysy lasten elämässä tärkeänä aikuisena. Ajattele ettet ole velvoitettu ostelemaan lahjoja lapsille tms. Koita antaa anteeksi ja päästä mielipahan yli. Se voi viedä aikaa mutta yrittäminen kannattaa. Välit katkaisemalla elämästäsi katoaa monta tärkeää kontaktia ja lisäksi katkeruus sisälläsi kasvaa.

Vierailija
Vierailija
Muistat mainita lasten juhlissa, jos sinut on siis niihin kutsuttu, että sain taas säästöön 100euroa Chanelin-laukkuun kun ei onneksi tarvitse nitä kummilahjoja ostella. Yo-juhlissa sanot että säästinpäs 500euroa kun ei tarvitse lahjoa kummilapsia. Kyllä kälyä vituttaa :)
Kyllähän täditkin yleisten tapojen mukaan lahjan ostavat.

 

En nyt sitä viitsinyt erikseen selittää, mutta kummeiltahan yleensä odotetaan isompaa panosta. Tavalliselta tädiltä riittää vaikka kortti muistamiseksi.

Voi helvetti että on taas taattuja av-vastauksia :D

Ymmärrän kyllä että harmittaa. Voithan ainakin joskus puhua veljellesi, että on harmi kun ei halunnut sinua yhdenkään lapsen kummiksi, mutta sen enempää et voi tehdä.

Tosin lohdutuksena voin sanoa, ettei se kumminimike tarkoita nykyään enää yhtään mitään. Olet heille kuitenkin täti ja osallisena heidän elämäänsä, ei siihen kummi -sanaa etuliitteeksi tarvita.

Vierailija

Älä poikkaise välejä. Tuo on ymmärrettävää. Otin kummiksi kaverini, jolla oli mt-ongelma, mutta oli toipunut. Lapseni oli 9-vuotias, kun sekosi täysin uudelleen. Nyt jo 3 vuotta sekaisin. Mieheni on vihainen, kun otin kummiksi, vaikka tiesin historian.

Miten se teidän elämän kaataa? Voihan ihan kuka tahansa joutua vaikka liikenneonnettomuuteen ja kuolla, ja sitten ei ole lapsella kummia. Voi voi. Se on elämää.

Minusta vanhemmilta ihan fiksusti, etteivät ota lähisukulaista kummiksi. Olet jo täti ja näin ollen velvollinen ostamaan syntymäpäivä- ja joululahjat. Ja pyörit luultavasti muutenkin lapsen elämässä läheisenä henkilönä, jota lapsi näkee useamman kerran vuoden mittaan. Jos olisit tämän lisäksi kummi, ei tästä lapselle olisi mitään ylimääräistä etua. Nyt kun kummi on joku muu, lapsi saa enemmän lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna. Lisäksi hänellä on joku perheen ulkopuolinen aikuinen, johon hän hyvässä lykyssä muodostaa jonkinlaisen suhteen.

Kummille ei kummiudesta ole mitään etua. Se ei ole mikään kunnian- tai luottamuksenosoitus eikä mikään arvotehtävä. Se on pikemminkin nakki, joka jollekin pitää antaa että lapsi saadaan kastettua. Et ole menettänyt yhtään mitään sillä, ettet ole joutunut kummiksi.

Minä olen ollut vaan onnellinen siitä ettei kukaan ole koskaan pyytänyt kummiksi :D

Annan mieluummin nekin lahjarahat vähäosaisille lapsille ja hyväntekeväisyyteen, kuin sukulaisten tai tuttujen pilallelellityille lapsilla joilla on ihan kaikkea liikaakin.

Vierailija
Vierailija

Älä poikkaise välejä. Tuo on ymmärrettävää. Otin kummiksi kaverini, jolla oli mt-ongelma, mutta oli toipunut. Lapseni oli 9-vuotias, kun sekosi täysin uudelleen. Nyt jo 3 vuotta sekaisin. Mieheni on vihainen, kun otin kummiksi, vaikka tiesin historian.

Miten se teidän elämän kaataa? Voihan ihan kuka tahansa joutua vaikka liikenneonnettomuuteen ja kuolla, ja sitten ei ole lapsella kummia. Voi voi. Se on elämää.

Minunkin kummini kuoli onnettomuudessa, kun olin pikkulapsi. Kenelleköhän minun vanhemmat kävivät raivoamassa, että miten kehtasi kuolla ja jättää kumminhommat kesken.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat