Sain tänään tietää miksi en kelvannut kummiksi :-(

Onko kummilla tänä päivänä enää mitään virkaa? Oikeasti? Muuta kuin sponsorin virka lahjojen ja lahjusten merkeissä jokaisena nimipäivänä, syntymäpäivänä ja vielä joulut, valmistujaiset, häät sun muut???

Voi herajumala, kummius näin iso juttu. Mitä sitten, jos kummi sekoaa? Meidän lasten kummeista yksi menetti aviomiehensä ja on siitä lähtien ollut "pihalla", muutti hiljattain Turkkiin lomaosakkeeseen. Mutta eipä tämä ole vaikuttanut meidän arkeen juuri mitenkään, ei hän muutenkaan ollut läsnä. Miten se kummin masentuminen tai vaikka skitsofreniaan sairastuminen vaikuttaisi yhtään mihinkään? Vai onko kummin tarkoitus olla todellakin "opastaja uskonnolliseen elämään" vai miten se nyt meni tai sitten ilmainen lastenvahti? Tai lahjakone, jolta odotetaan mittavia lahjoja? Tällöin ymmärrän, että kummin valintaan pitää panostaa. Muussa tapauksessa se nyt on enempi se ja sama, kuka kummiksi nimetään. Näin ollen kyseenalaistan veljesi ja hänen vaimonsa perusteet ja ihmettelen, minkälaista kummia he oikeasti lapselleen odottavat. Itse asiassa parempi vain, ettet joutunut siihen tehtävään, jos odotukset ovat noin mittavat. Elä elämääsi äläkä ainakaan suostu perheen kynnysmatoksi. Jos he pyytävät lapsenhoitajaksi, tokaise takaisin, että pyytäkää kummia. Muuten pidä välit kunnossa ja käyttäyty ihmisiksi. 

Rupea kummiksi sille rippikoululaiselle, jonka äiti halusi vaihtaa kummit aikaisemmin tänään. Win-win.

Järkyttäviä vastauksia!!!! Koko kummi idea näyttää pyörivän lahjojen ja materian ympärillä!!!! Eiks kummin perimmäinen tarkoitus ole lapset henkinen kasvatus ja hyvinvointi jos vanhemmat kuolee tai ei kykene?!?!?!

Onko AP sitten niin vähävarainen että ovat kokeneet ettei kannata pyytää kummiksi? Jos ne muut lapset saisi siinä tapauksessa muilta kummeilta enemmän lahjoja ja rahaa, ja yksi olisi masentunut jos hän ei saa tarpeeksi?

Valitettavasti ihmiset ovat noin laskelmoivia nykyään, kuten minun serkkuni jonka kanssa en ollut missään tekemisissä kuin joskus ehkä 5-vuotiaina ja kun asutaan eri puolella Suomea, mutta kun kuuli että olen nainut varakkaan miehen ja saanut hyvän työpaikan niin heti oli pyytämässä lapselleen kummiksi nyt kun ollaan 29-vuotiaita, ja tottakai rahan kiilto silmissä. Oltiin vaan että mitäs hittoa nämä nyt haluaa :D Ei suostuttu, valehdeltiin ettei kuuluta kirkkoon joten ei pystytä, eli ne pyynnöt loppuivat sitten siihen.

Etiikkapähkinä. Tällä kertaa hirviön roolin esittää veljenvaimo ja jälleen pitää AV:n ratkaista visainen pähkinä tunteita puhuttelevasta teemasta Kummius.

Poikkaista?

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:42"]Onko kummilla tänä päivänä enää mitään virkaa? Oikeasti? Muuta kuin sponsorin virka lahjojen ja lahjusten merkeissä jokaisena nimipäivänä, syntymäpäivänä ja vielä joulut, valmistujaiset, häät sun muut???
[/quote]
Ja tädit muistaa kuitenkin ihan yhtälaila kuin kummi. Vai lahjoisitko yhtä veljesi lasta enemmän siksi että on kummilapsi?

Me pyydettiin viikon varoitusajalla ystävä kummiksi, kun aluperin kummiksi ajateltu perui. Jouduttiin vähän syostuttelemaan, koska ei vaikuttanut innokkaalta ja sanoi ettei aio hoitaa kummin velvollisuuksia, vaan ihan tulee kun ei saada ketään muuta. Nyt ei pidä lapseen mitään yhteyttä, eikä osta synttäŕi, eikä joululahjoja. Vituttaa tuollainen käytös.

En alkaisi enään kummiksi. Viisi vuotta sitten taas pyydettiin, en alkanut. Koen nyt vastenmielisenä koko9 kummiuden. 

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:40"]

Minusta vanhemmilta ihan fiksusti, etteivät ota lähisukulaista kummiksi. Olet jo täti ja näin ollen velvollinen ostamaan syntymäpäivä- ja joululahjat. Ja pyörit luultavasti muutenkin lapsen elämässä läheisenä henkilönä, jota lapsi näkee useamman kerran vuoden mittaan. Jos olisit tämän lisäksi kummi, ei tästä lapselle olisi mitään ylimääräistä etua. Nyt kun kummi on joku muu, lapsi saa enemmän lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna. Lisäksi hänellä on joku perheen ulkopuolinen aikuinen, johon hän hyvässä lykyssä muodostaa jonkinlaisen suhteen.

Kummille ei kummiudesta ole mitään etua. Se ei ole mikään kunnian- tai luottamuksenosoitus eikä mikään arvotehtävä. Se on pikemminkin nakki, joka jollekin pitää antaa että lapsi saadaan kastettua. Et ole menettänyt yhtään mitään sillä, ettet ole joutunut kummiksi.

[/quote]

Lue aloitus ennen kuin jeesustelet, apina.. 

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:53"]

Me pyydettiin viikon varoitusajalla ystävä kummiksi, kun aluperin kummiksi ajateltu perui. Jouduttiin vähän syostuttelemaan, koska ei vaikuttanut innokkaalta ja sanoi ettei aio hoitaa kummin velvollisuuksia, vaan ihan tulee kun ei saada ketään muuta. Nyt ei pidä lapseen mitään yhteyttä, eikä osta synttäŕi, eikä joululahjoja. Vituttaa tuollainen käytös.

[/quote] Oma vikas. Kannattiko ottaa kummiksi sellainen, jota joutuu suostuttelemaan. Itsekin sanoit ettei ollut halukas kummiksi.

Antaisin asian olla ja asioiden mennä painollaan.

Toisekeen, kun olet noilla perusteilla katkaisemassa välejä, veljesi vaimo on tainnut olla oikeassa, vai?

Tämäkin on yksi uskonnon tuottama näennäispulma. Mitä väliä on jotain hiton kummittelulla. Ihmisiä toisilleen voi olla mùutenkin.

Joo, tuon takia en enää ryhdy kummin virkaan. Kopraojossa vaan saisi olla. Ällöä.

Mä en kyllä tajua tätä kummivouhotusta. Oma lapsi ei kuulu kirkkoon eli ei ole kummeja, itse tosin kuulun, mutta en ole kenenkään kummi.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:27"]

Veljälläni ja hänen vaimollaan on neljä lasta 1-12 vuotiailta.Olen aina toivonut,että minua pyydettäisiin kummiksi.Kysyin veljeltäni miksi en kelpaa kummiksi,vastaus oli,ettei vaimonsa luota minuun,koska olen sairastanut vakavan masennuksen kymmenen vuotta sitten ja olin suljetulla vuoden päivät.Teen vastuullista työtä lasten ja nuorten parissa ja silti en kelpaa.Siskoani taas pyydettiin kummiksi.Itkettää tämä tilanne,ajattelin poikkaista välit veljen perheeseen kokonaan.Olen 29- vuotias ja elän avioliitossa.Mitä tekisitte asemassani ?

[/quote]

Typerä perustelu. Eikä kummi saisi sairastaa? Varmaan tein itsekin virheen kun kerroin kummipoikani äidille että mulla on ollut raskausmyrkys ja sairastan verenpainetautia.

Minun lapsistani yhdellä on kummina psyykkistä sairautta sairastava läheinen. Kummiksi häntä pyytäessämme tiesimme sairaudesta ja sen parantumattomuudesta. Halusimme hänet kuitenkin lapsemme kummiksi, sillä hän on meille tärkeä ja rakas ihminen sairaudestaan huolimatta. Hänellä on välillä ollut parempia jaksoja, nyt läheisten näkökulmasta huonompi jakso (ei pidä meihin aikuisiin mitään yhteyttä/ vastaa yhteydenottoyrityksiin) kummilapsensa puheluihin kuitenkin vastaa ja laittaa tälle postia. Vaikuttaisiko teillä kummin valintaan vaikkapa diabetes tai krooninen suolistosairaus? Älä AP välitä veljen perheen päätöksestä. Perustelu sille oli tyhmä, ei sun sairaus ole sun syytä!

Veljeni ei kelvannut lapsemme kummiksi, vaimon mielestä, koska oli avoliitosta.

Veljeni on lapseton, ja tiedän miten paljon se olisi merkannut hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Aika löyhät perusteet. En edes haluaisi tuollaisen perheen lapsen kummiksi.

Meinasin just nämä sanat tänne kirjottaa 👍