Sain tänään tietää miksi en kelvannut kummiksi :-(

No itse en loukkaantuisi siitä ettei minua valita kummiksi, toisin sanoen voisin elää sen kanssa. Mutta veljesi oli kyllä törppö kun sanoi tuollaisen asian sinulle päin naamaa, ja veljen vaimo vähän hölmö jos tuollaisin perustein ei sinua halunnut kummiksi. Eihän kummi tarkoita automaattisesti nykyään jatkuvaa lastenhoitajaa/lasten sijaishuoltajaa jos vanhemmat kuolevat. Siitä voi tehdä erikseen testamentinkin, jos huolettaa. Eikä huoltajuutta muutenkaan anneta sellaiselle, jolla mt-ongelmat olisivat vaivanneet esim lähivuosina.

Mutta älä nyt välejä katkaise, jätä vain omaan arvoonsa nuo puheet. Olet lapsille varmasti tärkeä tätinä, ja tuskin ikinä sinua tulevat hulluna pitämään jonkun kauan sitten kärsityn masennuksen vuoksi.

Niin ja siis siinäkin mielessä minun mielestä älytön peruste, että esim meidän lapsemme kummina on siskoni, jolla on alkoholiongelma. Tämä rajaa sen, että sisko ei hoida lapsia yksin, mutta mihinkään muuhun se ei vaikutakkaan. Osallistuu synttäreille, käy kylässä, pitää yhteyttä jne. Sinun mt-ongelmasi ovat vieläpä niin mennyttä päivää kuin olla ja voi, etten kyllä osaa kuvitella että itse jättäisin tuollaisen vuoksi ottamatta kummiksi. Taitaa veljesi vaimolla olla jotain muuta sinua vastaan, mutta älä välitä, vaan asetu "henkisesti ylemmäs" ja pidä lapsiin yhteyttä.

58

Ihmiset valitsee lastensa kummit erilaisin perustein. Meillä on kaikkien kolmen lapsen kohdalla ajateltu, että tädit ja sedät ovat tärkeitä joka tapauksessa olematta kummejakin. Ja kummeiksi on sitten pyydetty omia rakkaita ystäviä/ystäväperheitä, joista on toivottu tulevan myös lapselle läheisiä. Tuota lastenkasvatusasiaa jos me vanhemmat kumpikaan emme siihen pystyisi ei sikäli olla ajateltu, että toki toivoisimme että sisarukset silloin pidettäisiin yhdessä mutta ei heillä silti kaikilla samoja kummeja ole.

Ajattele, että sinun ei tarvitse vastata lapsen kristillisestä kasvatuksesta. Aikamoinen homma se varmaan sekin on.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:40"]

Minusta vanhemmilta ihan fiksusti, etteivät ota lähisukulaista kummiksi. Olet jo täti ja näin ollen velvollinen ostamaan syntymäpäivä- ja joululahjat. Ja pyörit luultavasti muutenkin lapsen elämässä läheisenä henkilönä, jota lapsi näkee useamman kerran vuoden mittaan. Jos olisit tämän lisäksi kummi, ei tästä lapselle olisi mitään ylimääräistä etua. Nyt kun kummi on joku muu, lapsi saa enemmän lahjoja syntymäpäivänä ja jouluna. Lisäksi hänellä on joku perheen ulkopuolinen aikuinen, johon hän hyvässä lykyssä muodostaa jonkinlaisen suhteen.

Kummille ei kummiudesta ole mitään etua. Se ei ole mikään kunnian- tai luottamuksenosoitus eikä mikään arvotehtävä. Se on pikemminkin nakki, joka jollekin pitää antaa että lapsi saadaan kastettua. Et ole menettänyt yhtään mitään sillä, ettet ole joutunut kummiksi.

[/quote]Ai fiksuja kun eivät ottaneet lähisukulaista kummikis? Mikä se ap:n sisko sitten on jos ei lähisukulainen?

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:15"]

Mun miehen siskolla oli samanlainen syy (mulla ei mitään sairauksia) tosin se ei kertonut sitä mulle vaan anopille joka sitten vahingossa lipsautti jossain sempaloissa. Sisko sitten paikkaili että kun meidän suhde oli niin heikolla pohjalla (avoliitto) ja asutaan niin kaukana, halusi että kumilla ja kummilapselle on läheinen suhde.

nyt sitä vituttaa kun me viedään mun siskon ja veljen lapsia (ollaan kummit) joka paikkaan, lisäksi meillä on vielä  2 muuta kummilasta joita hoidetaan usein ja tehdään retkiä linnanmäelle, laivalle tms.

suutuspäissään pisti mulle viestiä että voi sitä heidänkin lapsia joskus johonkin viedä ja hoitaa, vastasin vaan että ihan tarpeeksi on hommaa kummilapsissakin ja että ollaan miehen kanssa kanssa sovittu että kummilapsen mene e etusijalle ja käydään siskonlapsia kyllä aina moikkaamassa kun sielläpäin ajellaan.

[/quote]:D Mahtavasti, jopa tyylillä toimittu :D osui heillä pillka omaan nilkkaan :D

No perinteisesti kummi on se aikuinen, jolle lapset annetaan jos vanhemmat kuolevat. Lisäksi vastuuseen kuuluu lasten kristillinen kasvatus, eli kummi maksaa matkat ja oleskelut kirkkoon, ja ripille. 

Ihan järkevältä kuulostaa ettei mt- haasteista rasiteta tuollaisella vastuulla. AP, voisitko tarjota kodin noille lapsille jos vanhempansa kuolisivat? 

Kummiuden ideana on myös valjastaa mukaan ei- sukulaisia, sukuhan muutenkin huolehtii lapsistaan. Mutta jos ketään muuta ei ole, niin ei- sukulaisen kummivelvoite on kätevä. Etenkin kun ei- sukulaiskummit monesti olivat ja ovat niitä paremmista piireistä olevia. 

Vanha perinne, vanhakantaiset velvoitteet  :)

[quote author="AV Mamma" time="16.01.2015 klo 23:08"]

No perinteisesti kummi on se aikuinen, jolle lapset annetaan jos vanhemmat kuolevat. Lisäksi vastuuseen kuuluu lasten kristillinen kasvatus, eli kummi maksaa matkat ja oleskelut kirkkoon, ja ripille. 

Ihan järkevältä kuulostaa ettei mt- haasteista rasiteta tuollaisella vastuulla. AP, voisitko tarjota kodin noille lapsille jos vanhempansa kuolisivat? 

Kummiuden ideana on myös valjastaa mukaan ei- sukulaisia, sukuhan muutenkin huolehtii lapsistaan. Mutta jos ketään muuta ei ole, niin ei- sukulaisen kummivelvoite on kätevä. Etenkin kun ei- sukulaiskummit monesti olivat ja ovat niitä paremmista piireistä olevia. 

Vanha perinne, vanhakantaiset velvoitteet  :)

[/quote]Nykyään jos niin ikävästi kävisi että vanhemmat kuolisivat lasten sijoituksesta päättäisi kyllä lastensuojelutyöntekijät. Ennenvanhaan kun yhteiskuntajärjestelmä oli toisenlainen kuin nyt, kummi oli varavanhempi.

Mitä tarkoitat matkoilla ja oleiluilla kirkossa jotka kummin tulee kustantaa?

Rippileirin maksaa ihan oma kotiväki, se ei todellakaan kuulu kummin velvollisuuksiin. Jeesuksesta voi kertoa ja seurakunnan tilaisuuksiin lasta viedä ilman että se maksaisi kummille euroakaan.

Aika löyhät perusteet. En edes haluaisi tuollaisen perheen lapsen kummiksi.

En jaksanut kaikkia vastauksia lukea mutta miksi kummassa se kummeus on sinulle niin tärkeä asia olet kuitenkin lapsien täti? Minulla on 3sisarusta ja vain 1heistä on lapseni kummi. Itse en ole kenenkään kummi vaikka ikää jo 33v ja en pidä sitä ikävänä asiana. Saan silti olla ihanien lasten elämässä mukana vaikka en ole kummi.

Outoja vastauksia. Että tuo muka on ihan okei, ettei ap:ta valittu kummiksi, mutta sisko valittiin, kun veljellä on niitä lapsia kuitenkin useampi. Itse en keksi näin nopeasti mitään pahempaa tapaa, millä ap:n veli ja veljen vaimo olisivat voineet ap:ta loukata.

Harmi, että sait tietää siitä noin myöhään, niin välien katkaiseminen loukkaa lapsiakin. Jos on mahdollista, niin vietä aikaa lasten kanssa, mutta jätä tosun alla oleva veljesi ja hänen typerä akkansa huomiotta. Esim. joululahjat ja kortit vain lapsille, ilman mitään mainintaa vanhemmista.

En katkaisisi välejä, vaimon typeryys ei ole sinun häpeäsi. Kuka tahansa voi sairastua psyykkisesti, myös hän. Äidit nyt ovat tuollaisia, julmiakin, suojellessaan lapsiaan.

Itse kuitenkin ajattelen, että kummeiksi olisi hyvä valita erilaisia ihmisiä, joilla olisi erilaisia kokemuksia ja näkökulmia tähän yhteiskuntaan ja maailmaan. Se olisi lapselle sellaisen henkisen rikkauden antamista.

Kummit kuitenkin harvoin ovat lapsen pääasiallisia lapsenlikkoja. Isovanhemmathan sellaisina useimmiten toimivat.

Miten tämän muotoilisin... Tässä ketjussa mainittiin, että joku oli ottanut mt-taustaisen kummiksi ja myöhemmin tämä oli seonnut pahasti uudestaan. En kuitenkaan ihmettele, että näin tapahtuu, jos joutuu jatkuvasti kohtaamaan leimaamiseen ja ulossulkemiseen aiemman hoidossa olon vuoksi.

Näitä lukiessa koen tyytyväisyyttä siitä, ettei lapsillani ole yhtään kummia enkä ole kenenkään kummi.

Sensijaan pidän törkeänä sitä, että masennuksesta saa niin pahan leiman otsaansa myöhemmiksi vuosiksi, että sen perusteella laitetaan ihmisiä paremmuusjärjestykseen jossakin kummin tapaisessa tittelin jaossa.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:32"]Muistat mainita lasten juhlissa, jos sinut on siis niihin kutsuttu, että sain taas säästöön 100euroa Chanelin-laukkuun kun ei onneksi tarvitse nitä kummilahjoja ostella. Yo-juhlissa sanot että säästinpäs 500euroa kun ei tarvitse lahjoa kummilapsia. Kyllä kälyä vituttaa :) [/quote] Kyllähän täditkin yleisten tapojen mukaan lahjan ostavat.

[/quote]

Vitsinä sanon, että on hyvä saada lahja sekä tädiltä että kummitädiltä.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:27"]

Veljälläni ja hänen vaimollaan on neljä lasta 1-12 vuotiailta.Olen aina toivonut,että minua pyydettäisiin kummiksi.Kysyin veljeltäni miksi en kelpaa kummiksi,vastaus oli,ettei vaimonsa luota minuun,koska olen sairastanut vakavan masennuksen kymmenen vuotta sitten ja olin suljetulla vuoden päivät.Teen vastuullista työtä lasten ja nuorten parissa ja silti en kelpaa.Siskoani taas pyydettiin kummiksi.Itkettää tämä tilanne,ajattelin poikkaista välit veljen perheeseen kokonaan.Olen 29- vuotias ja elän avioliitossa.Mitä tekisitte asemassani ?

[/quote]

AP. Laita välit poikki, ei tuollaisten ihmisten kanssa kannata pilata elämäänsä. Kokemusta löytyy, olisinpa itse tajunnut pudistella tomut jaloistani jo aiemmin. 

Jälleen yksi etu siinä ettei ole kristillisen suvun jäsen. Minulla ei ole kummeja, lapsillani ei ole kummeja eikä minulla ole tietenkään kummilapsiakaan. Eikä tarkoita etteikö olisi muuten hyvät välit. 

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 15:22"]No miksi ottaa sitten kummiksi kuitenkin toinen siskos. Kaikkia puolispiden sisaruksia pitäisi kohdella tasaouolisesti,jos yksi ei kelpaa kummiksi,niin sitten ei oteta muitakaan. Ja ihan kuka vaan voi masentua tai sairastua muuten,en ymmärrä tuollaista syytä ettei kelpaa kummiksi jos joskus olkut masentunut!Aika tökeröä ja sivistymätöntä käytöstä aikuisilta ihmisilyä,asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan.... Elä kuitenkaan välejä katkaise,ei kannata alentua itse samalle tasolle!
[/quote] Ajattelen ihan samalla tavalla kuin tämä kirjoittaja. Välejä en katkaisisi, mutta sanoisin veljelleni pahoittaneeni mieleni. Ja on vaikea uskoa, että veljesi vaimo on aidosti fiksu ihminen, kun tuollaisin perustein jätti valitsematta sinut yhdenkään lapsen kummiksi vaikka lapsia on neljä ja sairaudestasi onn noinkin paljon aikaa (ja vaikka olisi vähemmänkin aikaa, niin aika ikävä syy jättää valitsematta kummiksi).

Tosi ikävää käytöstä ja lapsellista. Ei vissiin tajua ettei mielenterveysongelmat tee välttämättä mitenkään agressiiviseksi tai epävakaaksi. Kuka vaan voi sairastua. Mutta jotkut elää fantasiamaailmassa missä elämää voi hallita ja sairaudet koskevat vain muita.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:46"]

Järkyttäviä vastauksia!!!! Koko kummi idea näyttää pyörivän lahjojen ja materian ympärillä!!!! Eiks kummin perimmäinen tarkoitus ole lapset henkinen kasvatus ja hyvinvointi jos vanhemmat kuolee tai ei kykene?!?!?!

[/quote]

Oikea ratkaisu. Minun lapsellani on kummi, joka oli aikanaan sekopää, ja on vieläkin. Kenen luulet joutuvan huolehtimaan tämän mielenterveysongelmaisen kummin asioista, kun lähiomaisia ei ole? No se kummilapsi tietenkin, kukapa muukaan.

Ei se kummi olisi taatusti kyennyt vastaamaan lapseni (kristillisestä) kasvatuksesta. Lahjoista ei en sijaan ole ollut puutetta, joten siinä suhteessa on hyvin kummin paikan täyttänyt. Toisaalta lapsikin on nyt aikuisena joutunut ottamaan vastuuta ja huolehtimaan lähimmäisestään, joten osaa sen sitten kun me vanhemmat olemme sen tarpeessa.

No mitä siinä oikein voi tehdä? Itkupotkuraivarit? Pakottaa ottamaan kummiksi?

Elät nyt vaan sen kanssa.