Sain tänään tietää miksi en kelvannut kummiksi :-(
Veljälläni ja hänen vaimollaan on neljä lasta 1-12 vuotiailta.Olen aina toivonut,että minua pyydettäisiin kummiksi.Kysyin veljeltäni miksi en kelpaa kummiksi,vastaus oli,ettei vaimonsa luota minuun,koska olen sairastanut vakavan masennuksen kymmenen vuotta sitten ja olin suljetulla vuoden päivät.Teen vastuullista työtä lasten ja nuorten parissa ja silti en kelpaa.Siskoani taas pyydettiin kummiksi.Itkettää tämä tilanne,ajattelin poikkaista välit veljen perheeseen kokonaan.Olen 29- vuotias ja elän avioliitossa.Mitä tekisitte asemassani ?
Kommentit (84)
Kummin täytyy olla viiiitun kirkon jäsen saaaatana....vihaan kirkkoa ja uskovaisia...hehehee...
Vierailija kirjoitti:
Eroaisin kirkosta.
Ei kummiudella ole enää vaatimuksena että kuuluisi kirkkoon. Minun kirkkoon koskaan kuulumaton kaveri pyysi minua, kirkosta eronnutta lapsensa kumminksi.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 14:42"]Onko kummilla tänä päivänä enää mitään virkaa? Oikeasti? Muuta kuin sponsorin virka lahjojen ja lahjusten merkeissä jokaisena nimipäivänä, syntymäpäivänä ja vielä joulut, valmistujaiset, häät sun muut???
Ja tädit muistaa kuitenkin ihan yhtälaila kuin kummi. Vai lahjoisitko yhtä veljesi lasta enemmän siksi että on kummilapsi?
Tämä. Mun veljelläni on kolme lasta, joista keskimmäisen kummi olen. Ihan samalla tavalla ostan lahjoja niille kahdelle muullekin ja ihan yhtä rakkaita ja tärkeitä ne kaksi muutakin ovat minulle kuin kummilapsi. Olen kaikkien kolmen täti, kummius ei aiheuta tässä mitään eroa. Sitten olisi varmaan eri asia, jos olisin kummi esim. kaverin yhdelle lapselle, silloin voisi olla vähän erilainen suhde häneen kuin hänen sisaruksiinsa.
Sähän olet jo automaattisesti täti, joten mihin tarvitset kummin tittelin? Täti on usein jopa läheisempi aikuinen lapselle kuin kummi. Taisit vaan nyt pahoittaa mielesi kun veljesi kertoi totuuden.