Lue keskustelun säännöt.
sydäntä särkee miehen huono itsetunto.
08.01.2015 |
Miestä on kiusattu pienestä asti. Lisäksi hänellä on ollut pari surkeaa parisuhdetta joista on jäänyt hirveät traumat.
Ei ole uskaltanut harrastaa paljon yhden yön juttujakaan kun itsetunto on niin nollissa.
Kehun miestä paljon, toki kaikki mitä sanon on totta. Kohtelen häntä hellästi enkä torju. Olen oppinut olemaan kiltti ja huomaavainen.
Silti mieheni saattaa illalla sängyssä alkaa itkeä kun on niin huono olla itsensä kanssa.
Tietysti aina lohdutan ja kerron miehelle kuinka paljon häntä rakastan ja kuinka onnelliseksi hän minut tekee.
Mutta oikeasti sydämeni on ihan särkynyt, tuntuu niin pahalta että hän ei viihdy itsensä kanssa.
Kertokaa kuinka nostan miehen itsetuntoa?
Meidän parisuhteemme on muuten kunnossa, emme juuri riitele ja vietämme paljon aikaa toistemme seurassa.
Haluaisin vaan että miehellä olisi parempi olo.
Kommentit (38)
Rohkaise miestä kodin ulkopuoliseen elämään, terapiaan, äläkä tee itsestäsi hänelle terapeuttia ja äitiä. Tilanne pahenee tuosta, jos hän tukeutuu masentuneena ja lukkiutuneena sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on paljon kavereita ja viettää niiden kanssa aikaa. Lisäksi hänellä on ihana perhe jonka kanssa on läheinen.
Olisiko tosiaan tässä tilanteessa terapiasta hyötyä?
Luin tekstini uudestaan ja tajusin että mies kuulostaa sen perusteella hirveältä itkupilliltä.
Oikeasti hän on tosi iloinen ja huomaavainen mutta tuo herkkyys on vaan että välillä hänen silmistään oikein paistaa sellainen tuska.
Ap
Teillä on hyvä suhde. Se on iso arvo ja mies uskaltaa tuoda tunteensa julki.
jokin vertaisryhmä voisi olla hyvä. Miesten talo esimerkiksi...siellä voi jutella miesten kesken eri asioista, netissäkin on.
kyllä joku keskusteluapua olisi hyvä, koska hän saisi voimaa ja välineitä käsitellä kiusaamista ja suhteita...koska sinä et ole se terapeutti.
Ja miehesi selvästi ei halua olla taakka. Hienoa, että puhutte.
Se hyväksymisen tunne tulee pikkuhiljaa ja eheytymine.
wayne v. Dyer " vapaaksi ahdistuksesta" voisi olla hyvä kirja. Siinä on tehtäviä.
ben furmsn...koskaan ei ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus...kuulostaa otsikoltaan hyvältä. Raisa Cacciatoren kirjat...ja nettisivut. On nuorille, mutta myös aikuisille.
joku lyhytkestoinen keskusteluapua kymmenen kertaa...parikymmentä kertaa voisi olla hyvä alku. Mielenterveystoimistot esim.
Kiitos vinkeistä, taidan heti tilata tuon "vapaaksi ahdistuksesta"-kirjan.
Olen miettinyt että ehdotan miehelle terapiaa mutta tämä on miehelle aika arka aihe. Saa nähdä miten ottaa vastaan.. ap
Miehesi on ehka vaan hyvin herkka, eika siina ole mitaan pahaa. Ei han varmaan terapiaa tarvitse. Toivon teille onnea, vaikutatte kivalta molemmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moikka. Meillä on miehen kanssa jonkunverran samoja piirteitä tilanteessamme.
Aika moni mies, kuten minunkin mieheni, kavahtaa terapioita ja tukiryhmiä yms.. mieheni sanoin "En ole mikään hullu.." toki jos mies on hyvillä mielin terapia ideasta niin ehdottomasti kannattaa kokeilla.
Miehelläni traumat ovat tulleet lapsuudesta sekä parisuhteista. Juuri tuo että pystyy silmistä näkemään kuinka välillä se itsensä kanssa oleminen on täyttä tuskaa, on meilläkin tuttua..
Homma on edennyt niin että olen pikkuhiljaa alkanut avaamaan miehen kanssa keskustelua näistä menneistä tapahtumista, ja heittänyt ilmoille kysymyksiä, miksi tuntuu siltä miltä tuntuu. Olen saanut mieheni ymmärtämään, ettei pahanolon tunne johdu mistään nykyhetken tapahtumista, vaan menneistä. Ja hän on nyt alkanut itsekin kiinnostumaan näiden asioiden käsittelystä, koska joka kerta kun olemme näistä puhuneet, hänen on ollut hieman helpompi olla.
Toivottavasti saatte asiat ratkottua :)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:38"]Moikka. Meillä on miehen kanssa jonkunverran samoja piirteitä tilanteessamme.
Aika moni mies, kuten minunkin mieheni, kavahtaa terapioita ja tukiryhmiä yms.. mieheni sanoin "En ole mikään hullu.." toki jos mies on hyvillä mielin terapia ideasta niin ehdottomasti kannattaa kokeilla.
Miehelläni traumat ovat tulleet lapsuudesta sekä parisuhteista. Juuri tuo että pystyy silmistä näkemään kuinka välillä se itsensä kanssa oleminen on täyttä tuskaa, on meilläkin tuttua..
Homma on edennyt niin että olen pikkuhiljaa alkanut avaamaan miehen kanssa keskustelua näistä menneistä tapahtumista, ja heittänyt ilmoille kysymyksiä, miksi tuntuu siltä miltä tuntuu. Olen saanut mieheni ymmärtämään, ettei pahanolon tunne johdu mistään nykyhetken tapahtumista, vaan menneistä. Ja hän on nyt alkanut itsekin kiinnostumaan näiden asioiden käsittelystä, koska joka kerta kun olemme näistä puhuneet, hänen on ollut hieman helpompi olla.
Toivottavasti saatte asiat ratkottua :)
[/quote]
lisään vielä että meillä avaiasemassa on ollut se kun olen perustellut miehelle, että hänen reaktionsa (ahdistus tai muu) on täysin normaali tapa reagoida traumaattisiin asioihin. ja se että ahdistus tulee ulos, on alitajunnan viesti siitä että mieli on valmis käsittelemään näitä asioita.. ja että näistä asioista voi oikeasti päästä yli :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:03"]
Rohkaise miestä kodin ulkopuoliseen elämään, terapiaan, äläkä tee itsestäsi hänelle terapeuttia ja äitiä. Tilanne pahenee tuosta, jos hän tukeutuu masentuneena ja lukkiutuneena sinuun.
[/quote]
Einhän vaimo voi olla mikään psykologi mutta kai edes oman vaimonsa kanssa kahdestaan ollessaa mies saa kertoa tunteistaan.
Kuulostaa mahtavalle,kunpa minäkin osaisin avata tuon oman mieheni sielunmaailmaa. Olen mielestäni hyvä keskustelija ja kuuntelija,mutta hän on kuin simpukka. Jotain tuon kaiken takana on,mutta en tiedä yhtään kuinka alkaa avaamaan sitä,turhauttaa välillä kun en yhtään tiedä mitä hänen päässään liikkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli aluksi myös näin että jos mieheltä kysyi jotain menneisyyden tapahtumista niin hän ahdistui niin paljon ettei saanut sanaa suustaan. Myöhemmin on selvinnyt esim että häntä on alistettu isän ja tyttöystävien taholta niin paljon ettei hän yksinkertaisesti osannut selittää asioita omalta kannaltaan. Toinen syy on ollut se, että mies ei itsekkään ollut ns. jäsennellyt asioita päässään, joten hän ei edes hahmottanut menneisyyteensä liittyviä asioita.
Tällaisten juttujen läpikäyminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Olen ollut mieheni kanssa 5 vuotta ja olemme nyt siinä pisteessä että kun avaan keskustelun asioiden käsittelemiseksi, hän pohtii ensin oman aikansa ja palaa itse asiaan kun on siihen valmis. Suoraviivainen keskustelu aiheesta ei vielä onnistu, mutta parempaan suuntaan.
olisi kamalasti asioita joita voisin kirjoittaa mutta puhelimella näpyttely ei oikein suju. :D jos seuraat näitä viestejä vielä huomenna niin palaan asiaan pöytäkoneella.
Juu tuo terapia tuntuu olevan aika vaikea vaihtoehto miehille.
Sen takia olenkin niin paljon arastellut ottaa sen esiin.
Ja toki kuuntelen mielelläni ja autan, en koe sitä mitenkään epämiellyttävänä. Ajattelin vaan että voiko tuollaisesta ikäänkuin eheytyä ilman terapiaa?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12/ joo mielelläni seuraan huomennakin! Ap
Älä ota vastuuta miehen huonon itsetunnon tukemisesta. Muuten se itsenäistyy sinusta kuin lapsi äidistä: kun olet hoitanut hänen itsetuntonsa kuntoon, mies häipyy uuden naisen matkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin mies on onnekas kun on tuollainen huolehtiva vaimoke...
Onko jotain konkreettista asiaa mistä mies kärsii? Vai onko vain yleinen huonouden tunne?
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:04"]Juu tuo terapia tuntuu olevan aika vaikea vaihtoehto miehille.
Sen takia olenkin niin paljon arastellut ottaa sen esiin.
Ja toki kuuntelen mielelläni ja autan, en koe sitä mitenkään epämiellyttävänä. Ajattelin vaan että voiko tuollaisesta ikäänkuin eheytyä ilman terapiaa?
Ap
[/quote]
Minä uskon että voi, tai ainakin että minun mieheni tilanteessa voi.. koska olemme päässeet jo näinkin paljon eteenpäin. Mutta tulen sitten huomenna kirjoittelemaan meidän konsteja ja vaiheita. olisipa huippua jos niistä olisi teille hyötyä :)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:46"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 00:03"]
Rohkaise miestä kodin ulkopuoliseen elämään, terapiaan, äläkä tee itsestäsi hänelle terapeuttia ja äitiä. Tilanne pahenee tuosta, jos hän tukeutuu masentuneena ja lukkiutuneena sinuun.
[/quote]
Einhän vaimo voi olla mikään psykologi mutta kai edes oman vaimonsa kanssa kahdestaan ollessaa mies saa kertoa tunteistaan.
[/quote]
Tietysti, sehän kuuluu kumppanuuteen. Mutta ulkopuolinen keskusteluapukin olisi tuossa tilanteessa molemmille hyväksi, jotta suhteessa ei ole liiaksi yksipuolista toisen terapiointia ja huolehtimista.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:11"]Ainakin mies on onnekas kun on tuollainen huolehtiva vaimoke...
Onko jotain konkreettista asiaa mistä mies kärsii? Vai onko vain yleinen huonouden tunne?
[/quote]
Mies esim. kokee ettei osaa tyydyttää naista seksuaalisesti. Totuus on että en ole ikinä ollut niin tyydytetty kuin tämän miehen kanssa ja sen olen hänelle kertonut.
Miehen ex-tyttöystävä levitti miehestä ilkeitä huhuja juuri näihin petihommiin liittyen.
Lisäksi kokee huonoutta johtuen herkkyydestään.
Koulukiusaamisen takia ei uskalla tutustua keneenkään ja on erittäin ujo ja hiljainen vieraiden seurassa.
Pahan lukihäiriön takia ei käytä mitään sosiaalista mediaa koska on saanut paljon ilkeää kommenttia kirjotusvirheistä yms.
Näitä on siis monta pientä joista on tullut yksi iso pahan olon kivi miehelle.
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:17"]
[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 01:11"]Ainakin mies on onnekas kun on tuollainen huolehtiva vaimoke... Onko jotain konkreettista asiaa mistä mies kärsii? Vai onko vain yleinen huonouden tunne? [/quote] Mies esim. kokee ettei osaa tyydyttää naista seksuaalisesti. Totuus on että en ole ikinä ollut niin tyydytetty kuin tämän miehen kanssa ja sen olen hänelle kertonut. Miehen ex-tyttöystävä levitti miehestä ilkeitä huhuja juuri näihin petihommiin liittyen. Lisäksi kokee huonoutta johtuen herkkyydestään. Koulukiusaamisen takia ei uskalla tutustua keneenkään ja on erittäin ujo ja hiljainen vieraiden seurassa. Pahan lukihäiriön takia ei käytä mitään sosiaalista mediaa koska on saanut paljon ilkeää kommenttia kirjotusvirheistä yms. Näitä on siis monta pientä joista on tullut yksi iso pahan olon kivi miehelle.
[/quote]
Onpas miehesi kohdannut ilkeitä ihmisiä. Tosin niin me muutkin varmaan... Muista että herkät ihmiset ovat hyvin tarkkanäköisiä, eli kun kehut miestä esim sänkyhommissa tee se uskottavasti. Herkkä ihminen aistii helposti jos toinen sanoo jotain vain kohottaakseen tämän itsetuntoa. Jos miehellä on joitain vahvuuksia, niin anna niistä kiitosta, silloin miehen on helppo uskoa ne kehut.
Meillä on poikaystävän kanssa vähän samantapainen tilanne kuin ap:llä ja jollakin toisella. Mies kärsii yleisesti huonosta itsetunnosta ja omien sanojensa mukaan on kärsinyt siitä aina. Ei ole koskaan puhunut kärsineensä esimerkiksi kiusaamisesta, joten en oikeastaan tiedä, mistä huono itsetunto on saanut alkunsa. Hän kärsii erityisesti ulkopuolisuuden tunteesta eli kokee, ettei kuulu mihinkään ns omaan porukkaan, vaikka hänellä on kavereita ja tuttavia kyllä mielestäni melko paljonkin. Itselläni on voimaton olo, kun haluaisin tehdä mitä tahansa parantaakseni hänen oloaan, mutta muutoksen on tapahduttava kuitenkin hänessä itsessään. Tämä riipaisee sydämmestäni niin pahasti, koska tunnistan saman ulkopuolisuuden tunteen myös itsessäni, mutta lievempänä, joten voin kuvitella miltä hänestä tuntuu. Olen yrittänyt kannustaa häntä pitämään yhteyttä nykyisiin kavereihin ja yrittää lähentää uusia kaveruuksia ystävyydeksi.
Sekopää mies !
T. Äijä