sydäntä särkee miehen huono itsetunto.

Ei mulla muuta, mutta tämä ketju jotenkin palauttaa uskoani naisten ihmisyyten kaiken kovis-av-mammailun keskellä. Miehillänne on hyvät naiset. m

Itsellä oli sama tilanne ja aloin harrastamaan kamppailulajeja niin itsetunto nousi huomattavasti. 

Upeaa keskustelua naiset. Kaikki ei olekaan ikäviä ja pahansuopia jos tilanne onkin niin päin, ettei se olakaan nainen joka tarvitsee vähän apuja.

t. Mies

ap kysyi neuvoa miten auttaa. On vaikeata vastata, vaikka meillä minä itse olen tuo itsetunnon murusten kokoilija. Käyn terapiassa ja mies on hyvin lämmin, kaunis ja hyvä ihminen. Syyt ovat niin syvällä, etten ole itsekään ymmärtänyt murto-osaakaan ilman terapeuttien apua ja tähän menee kauan...

Parasta on se, että toinen jaksaa yhä uudelleen sanoa yhä rakastavansa ja yhä uudelleen löytää hyviä asioita, joita osaan. Kun hän sanoo ne ääneen, voin niihin uskoakin. Oma ääneni on ihan kauhean hento vielä eikä vakuuta minua, mutta jotakin se sentään jo sanoo. Parasta on myös se, että voin luottaa puolisoon. Hän ei ikinä tuskastu ja sano, ettei jaksa enää. Eikä ikinä iske sanan piikkiä sinne missä sattuu eniten.

En tiedä, ehdinkö valmiiksi tämän elämän aikana. Ikää on jo yli 40.

Minkä ikäinen miehesi on? Miksi yleensäkin nuorilla miehillä saattaa itsetunto jäädä nolliin jyrääjä tyttöystävien jäljiltä? :/ ovstko pojat sittenkin liian kilttejä? Kasvatetaanko tytöt liian itsekkäiksi?

Moikka. Eilinen huutelija täällä taas, kun lupasin palata höpöttelemään. :) 

Kuulostaa kyllä moni juttu ihan samalta mitä omassa parisuhteessa ja oman miehen kohdalla. 

Tuo seksi juttu on myös tuttua... kehuminen ja kertominen että on hyvä, auttaa varmasti, sitä vain joutuu jankkaamaan todella pitkään että uppoaa.. :) Mutta toinen asia mikä on toiminut meillä onki aivan vastakkainen, eli olen ihan konkreettisia neuvoja välillä antanut miehelle tyyliin "kun teet näin, se tuntuu älyttömän hyvältä" jne. Tällöin mies voi olla varma että tekee aivan juuri oikein. On ollut sitten itsekin tyytyväinen lopputulokseen. Mutta en uskalla sanoa toimiiko tuo kaikkien kohdalla.. voi tietysti tehdä haittaakin? :o 

Tuo että ex on mustamaalannut, niin sehän tarkoittaa vain sitä, että miehestäsi eroaminen on ollut ex-tyttöystävälle kova paikka, ja hän on katkeruuttaan turvautunut tuollaiseen säälittävään raukkamaiseen tekoon. Selitä tämä miehellesi näin päin. :) Jos exän oma itsetunto olisi kunnossa, ei hänen tarvitsisi levitellä tuollaista. Ja lisäksi vielä että jos onkin jollekin toiselle ollut huonompi seksikumppani, se ei tarkoita etteikö toiselle voisi olla paras. Rumasti sanottuna "toisen roska on toisen aarre" vai miten se meni. :D Noh joo ei ole tarkoitus verrata miehiä roskaan mutta ymmärtänette pointtin? :) 

Onko mies sitten oikeasti tosi tosi herkkä? Erityisherkkä jopa? Kannattaa lukea kirja H.S.P Erityisherkkä ihminen. :) Selittäisi miehellesi monta asiaa, jos hän tällainen erityisherkkä on. 


Omalle miehelleni olen noista erinnäisistä traumoista aikojen kuluessa saanut pikkuhiljaa iskostettua ajatuksiin, että nämä tapahtumat mitä on ollut, eivät ole hänen vikansa, eivätkä ole johtuneet hänen huonoudestaan, vaan ovat purkautuneet jonkun toisen ihmisen pahasta olosta. Kenenkään ihmisen ei tarvitse kiusata tai alistaa toista ihmistä jos omat asiat ja itsetunto on kunnossa. 

Meillä on auttanut paljon se, että olen itse tutkinut ja lukenut asioita netistä ja kirjoista, ja sitäkautta olen pystynyt järjellä selittämään miehelleni, miksi hän reagoin niinkuin reagoi. Tämä on ollut miehelleni helpompi tie hyväksyä oma itsensä ja tunteensa. Tieto siitä ettei ole kyse siitä että "minä vain olen tällainen, huono, liian herkkä, ahdistuva yms" Vaan että ihan oikeasti on psykologinen fakta, että ihmisen aivot toimivat tietyllä tavalla, ja reagoivat tietyllä tavalla esim juuri noihin traumoihin. 

Tie on kyllä pitkä tuohon eheytymiseen mutta kannattaa ottaa asia siltä kannalta että se on vähän niinkuin kasvamis matka. tai jotain sinnepäin. :D 

Onko nuo parisuhteet sitten muuten olleet miehellä millaisia? Onko noin voimakkaat traumat voineet jäädä niistä? vai onko sittenkin lapsuudessa tapahtunut jotain? En yritä yhtään vähätellä tuota parisuhteen traumatisoivaa mahdollistuutta, omallakin miehellä 3 vuoden suhde väkivaltaiseen narsistiin ja sitä osakseen käsitellään vielä tässä myös, mutta voisi luulla että myös jotain muuta olisi taustalla.. Itsetunto mielestäni rankentuu aika pitkälti vauvaiällä ja lapsuudessa... :o 

Olipa varmaan sekava kirjoitus mutta jospa tästä jotain saisi selvää.. :D :) 

T/ Eilinen huutelija. 

Meillä myös samantapainen tilanne. Lupasin olla rakkaani tukena kaikin tavoin, mutta ehdoksi asetin, että hakee ammattiapua, koska muuten hänelle ei todennäköisesti tule parempaa oloa ja suhteemme rasittuu ajan myötä.

Edistystä on tapahtunut ja nyt mies on kiitollinen, että meni ansiostani terapiaan. :)

Tsemppiä!

Monella miehellä on ihan väärä käsitys tuosta terapiasta. Mun mies luuli että siellä oikein kaivelemalla kaivellaan vikoja yms. Nyt on ymmärtänyt että kyse on kuitenkin enemmän sellaisesta itsetutkiskelusta. 

Kehu miestäsi aina kun voit vaikka alkaisi kyllästyttää jatkuva vakuuttelu. Huonot itsetunnot tahtoo ikävä kyllä olla pysyviä ja nousevat aina vaan uudelleen vaikka olisivat jo moneen kertaan haudatut. 

Voit myös sanoa ettet katselisi päivääkään huonoa miestä.

No minulle iltaisin pahan olon itkeskely oli masennuksen oire. Mieheni, ystäväni ja kaikki läheiseni kuvailevat minua iloiseksi, empaattiseksi, hyvinvoivaksi jne. Eivät he nähneet sen sisimmän sisään, mutta kuin mieheni satunnaisesti, kun itkin pahaa oloani. Olin niin kiltti muutenkin, etten ikinä halunnut että muilla tulisi huoli minusta, joten pidin paljon sisälläni.

Terapiasta on todellakin hyötyä sellaiselle, jolla on kiusaamistausta ja kaksi todella huonoa parisuhdetta taustalla. Sinä et voi miehesi oloa parantaa, vain hän itse voi olonsa parantaa, ja siihen useimmat tarvitsevat apua. Vaikka mies päivisin on iloinen, niin esim illalla asioiden mieleentulo kertoo siitä, että ne päivän aikana tulleet ajatukset ja tunteet on usein painettu mielestä pois. Kärsiikö miehesi unettomuudesta/univaikeuksista? Jos niin se voisi olla jo ihan ok peruste mennä lääkäriin, ja pyytää psykologille aika. Univaikeudet ja tunne-elämän ongelmat voivat olla jo peruste kela-tuettuun terapiaan. Minä ainakin sinuna ottaisin miehen kanssa puheeksi, että olisiko menneisyyttä hyvä puhua edes jonkin verran läpi ammattilaisen kanssa. Kiusaamisen vaikutusta aikuiselämään ei pidä vähätellä. Eikä sellaisten ihmissuhteiden, missä lyötyä on lyöty alemmas.

2

Kiitos todella paljon kaikille vastanneille. Sain hirveästi uusia näkökulmia. Selailen tätä ketjua varmasti vielä monia kertoja!

Sinä "eilinen huutelija", miehellä on ollut ainakin minun käsittääkseni hyvä lapsuus kotona. Kiusaaminen koulussa sen sijaan alkoi heti ensimmäisestä luokasta ja jatkui aina yläasteen lopulle asti. Eli tavallaan sitä hyvän kodin ilmapiiriä on varmasti ollut varjostamassa tämä kaikki koulussa tapahtunut.

31/ juuri tuota olen käyttänyt myös miehelle. Sanon että "jos olisit hyödytön paska niin en mä olisi sua ottanut" tai "oikeastiko uskot että ottaisin vaan jonkun surkimuksen itselleni mieheksi". Tällöin mies näyttää pienen hetken ainakin uskovan että on oikeasti ihan hyvä.
Jos mies näkisi pääni sisälle mitä hänestä ajattelen niin en usko että hirveästi enää kyseenalaistaisi itsensä arvoa.

Tosiaan mies on 23 vuotias, eli aika nuori. Nämä parisuhteet ovat päättyneet jo aikaa sitten. Ensimmäinen miehen ollessa 19 vuotias ja toinen miehen ollessa 21.

Ap

Paremmin miehelläsi on mennyt kuin minulla. Olen 21v enkä ole ollut edes lähelläkään seurustelua ja tuntuu, että mitä "vanhemmaksi" tulen niin sitä toivottomammaksi homma menee.

Itsellänikin on toivottoman huono itsetunto, koska en ole kovin sosiaalinen tai komea ja olen myös työtön. Tuntuu siltä, että olen ihan turhake, joka joutaisi kuolla pois. Hyppisin riemusta katon läpi jos joku nainen hyväksyisi minut sellaisena kuin olen ja olisi yhtä ihana minua kohtaan kuin ap miestään kohtaan. Itse uskon, että itsetuntoni nousisi ihan huippuunsa jos saisin välittävän kumppanin, ja tuntisin etten olekaan ihan turha.

2

[quote author="Vierailija" time="09.01.2015 klo 20:58"]

Kiitos todella paljon kaikille vastanneille. Sain hirveästi uusia näkökulmia. Selailen tätä ketjua varmasti vielä monia kertoja! Sinä "eilinen huutelija", miehellä on ollut ainakin minun käsittääkseni hyvä lapsuus kotona. Kiusaaminen koulussa sen sijaan alkoi heti ensimmäisestä luokasta ja jatkui aina yläasteen lopulle asti. Eli tavallaan sitä hyvän kodin ilmapiiriä on varmasti ollut varjostamassa tämä kaikki koulussa tapahtunut. 31/ juuri tuota olen käyttänyt myös miehelle. Sanon että "jos olisit hyödytön paska niin en mä olisi sua ottanut" tai "oikeastiko uskot että ottaisin vaan jonkun surkimuksen itselleni mieheksi". Tällöin mies näyttää pienen hetken ainakin uskovan että on oikeasti ihan hyvä. Jos mies näkisi pääni sisälle mitä hänestä ajattelen niin en usko että hirveästi enää kyseenalaistaisi itsensä arvoa. Tosiaan mies on 23 vuotias, eli aika nuori. Nämä parisuhteet ovat päättyneet jo aikaa sitten. Ensimmäinen miehen ollessa 19 vuotias ja toinen miehen ollessa 21. Ap

[/quote]

Piti tehdä tunnus kun ei antanut enää kommentoida ilman. :o :D

Hei ap. ettet vain olisi mun miehen kanssa kun ikäkin täsmää. :D 
Tuo kiusaaminen on kyllä ihan kamalaa. Ei ole kyllä ihme että on jättänyt syvät arvet jos noin pienestä asti ja noin kauan jatkunut... Eräs ystäväni on kokenut samaa, ja hän on sanonut nyt ensimmäisiä kertoja eläessään nauttivansa olostaan ja elämästään. Suuressa osassa hänenkin tarinassaan on ollut kumppani joka on jaksanut tsempata ja rohkaista. Kyllä näistä asioista on mahdollista selvitä ja päästä eteenpäin. Toivottavasti miehesikin alkaa uskomaan sinun sanomisiasi ja saa itsetuntonsa nousemaan. :) 

Aika tavallista on se että miehellä on huono itsetunto. Sen vaan näkee..yleensä egon pönkittämisenä tai sitoutumiskammona, lapsellisena käytöksenä..nämä on siis vaan esimerkkejä. Hiukan niinkuk naisilla saattaa näkyä ulkonäköpaineina tai muilla tavoilla, huomionhakuna. Joillakin saattaa olla häilyvä minä -kuva. Luullaan liikaa ja toisessa hetkessä luullaan liian vähän itsestä.

En lähtisi itse siihen että puolison egoa pitäisi pönkittää..Kahden aikuisen ihmisen pitäisi osata elää tasapainoisesti yhdessä..olla kaksi ihmistä ja tervettä yksilöä erikseen. Eikä takertumalla toiseen kuin vanhempaan.. niin käyttäytyy vain ihminen joka on henkisesti lapsi. Lapsenmielisyys on eri asia. Nauraminen ja huumorintaju.

Itse en moista jaksaisi katsella..aikuisia "man boyta" on todella paljon..alkaen 40 + v. Eletään egon kautta eikä koskaan olla valmiita terveeseen suhteeseen tai perheen perustamiseen. Ikä ei aina sitä kypsyyttä tuo todellakaan. Aikuinen ja itsenäinen nainen ei kakaraa jaksa katsella..omien lasten kasvatus on eri asia. Naiset pysykää siis todella kaukana tuollaisista miehistä! Säästätte omaa aikaanne vaan. Tarkkailkaa sitä miestä ja käyttäkää intuitiota.

Voi hellanlettas sentään. Jaa että oikein mies...

Minulla on myös todella huono itsetunto ja olen masentunut. Naista minulla ei ole koskaan ollut ujouden ja huonojen sosiaalisten taitojen vuoksi.

Jo esikoulussa ensimmäisenä päivänä jouduin kiusatuksi ja kiusaamista jatkui ammattikoulun loppuun asti. Nykyisessä työpaikassakin olen nyt vajaan vuoden verran joutunut kokemaan työpaikkakiusaamista yhden ilkeän työntekijän vuoksi.

Mies 32v