Olisiko täällä joku, joka voisi jutella kanssani? Olen mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

 

Kiitos kiitos, nautin ihan siitä että ei tarvitse kuunnella pulputusta ja vastailla 5 veen kysymyksiin, eli tää palstailu on mulle ihan rentouttavaa.

Haluaisitko puhua miehestäsi? Tai omista tunteistasi. Nyt en muista olitko kertonut kuoliko hän yllättäen vai veikö hänet sairaus?

Vaikka teinkin aloituksen niin en vielä pysty puhumaan asiasta enempää. Asiaan ei liity kuitenkaan mitään draamaa. Se ikä vain.

- ap

Oikein ymmärrettävää. :'( Ajattelin kysyä siksi jos et ole päässyt puhumaan asiasta, kun ihmiset usein ei pysty ottamaan vastaan surevan ajatuksia tunteista puhumattakaan. Toivottavasti löydät jonkun kuuntelijan sitten kun olet valmis puhumaan.

Kerroit että olet menossa vaeltamaan ja kalastamaan. Olet varmaan aiemminkin ollut pohjoisessa, tai en oikein usko että ihan kylmiltään lähtisit tuollaiselle reissulle. Mihin päin olet menossa?

Nyt olen yksin täällä erämökissä. En tiedä, oliko tämä hyvä idea. Pikkuisen pelottaa. Kaloja en ole saanut.

En ole pohjoisessa vaan täällä Keski-Suomessa.

- ap

Moi Mummo!

Täällä 44-vuotias isotäti, lapsettomana en tämän lähemmäs mummolta pääse. Paitsi kun ikää nyt, niin todellakin aion kutsua itseäni mummoksi, mielummin mummo kuin vanha akka. Minä asustan Keski-Suomessa siinä Matti Mäkihyppääjän kaupungissa. Minusta saa seuraa (koirallista) makkaranpaistoon tai museoon. Kunhan keksitään, miten toisemme yhytämme, mikäli sellaista mielit.

Toivotan kovasti jaksamista, sinulla on niin tuore ja iso menetys koettuna juuri, että sekin on jo tarpeeksi, että saa itsensä sängystä ylös ja jotain syötyä. Kaikki muu siihen päälle on jo melkoista plussaa. Jos alkaa liian kovasti ahdistaa niin puhelin käteen ja soitto johonkin tukipuhelimeen tai ihan terveyskeskukseen.

Lähetän lämpimiä ajatuksia!

En osaa sanoa mitään järkevää, mutta tässä on kiva video maailman pienimmästä kissalajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

 

Kiitos kiitos, nautin ihan siitä että ei tarvitse kuunnella pulputusta ja vastailla 5 veen kysymyksiin, eli tää palstailu on mulle ihan rentouttavaa.

Haluaisitko puhua miehestäsi? Tai omista tunteistasi. Nyt en muista olitko kertonut kuoliko hän yllättäen vai veikö hänet sairaus?

Vaikka teinkin aloituksen niin en vielä pysty puhumaan asiasta enempää. Asiaan ei liity kuitenkaan mitään draamaa. Se ikä vain.

- ap

Oikein ymmärrettävää. :'( Ajattelin kysyä siksi jos et ole päässyt puhumaan asiasta, kun ihmiset usein ei pysty ottamaan vastaan surevan ajatuksia tunteista puhumattakaan. Toivottavasti löydät jonkun kuuntelijan sitten kun olet valmis puhumaan.

Kerroit että olet menossa vaeltamaan ja kalastamaan. Olet varmaan aiemminkin ollut pohjoisessa, tai en oikein usko että ihan kylmiltään lähtisit tuollaiselle reissulle. Mihin päin olet menossa?

Nyt olen yksin täällä erämökissä. En tiedä, oliko tämä hyvä idea. Pikkuisen pelottaa. Kaloja en ole saanut.

En ole pohjoisessa vaan täällä Keski-Suomessa.

- ap

Oi anteeksi, en tiedä mistä minulle tuli käsitys, että olisit pohjoisessa.

Haluatko kertoa mikä sinua siellä pelottaa? Mulla pelko liittyy usein eksistentialistiseen ahdistukseen ja jonkinlaiseen irrallisuuden tunteeseen. Se on varmaan ihan luonnollista ihmiselle.

Toivottavasti saat vielä kaloja ja toivon mukaan sää on siellä hyvä (tai niin hyvä kuin marraskuussa voi olla).