Olisiko täällä joku, joka voisi jutella kanssani? Olen mummo

Laita paikkakunta. Hyvin todennäköisesti joku palstalaisista asuu lähellä ja voit saada seuraa.

Normaalitkin ihmiset kirjoittavat palstalle, vaikka omituisia ja ilkiöitä valitettavasti riittää. :)

t. Helsinki 

Ap, oletko harkinnut koskaan perhekummiksi/varamummoksi ryhtymistä?

Meidän perheellä on pari vuotta sitten ollut sellainen MLL:n kautta.

Pidämme edelleen yhteyttä.

Kyseinen ihminen on muuten myös lapseton, eli toiminta sopii hyvin niin "lapsellisille" kuin lapsettomille.

Suosittelen, meidän perheelle ollut tärkeä toimintamuoto ja olen lukenut kokemuksia, niin monille muillekin.

Vierailija kirjoitti:

Noniin, kirjoitan uudestaan (t. Se, jonka viesti hävisi; tajusinkin miten möhläsin: Painoin epähuomiossa iPadilla Aloita uusi keskustelu-näppäintä Lähetä-näppäimen sijaan!)

Yritän nyt muistaa suunnilleen, mitä kirjoitin:

Otan osaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia!

Kannustan ehdottomasti monen muun tavoin, että haet pikaisesti kunnollista keskusteluapua esimerkiksi seurakunnan, senioriavun (jos olet seniori-ikäinen) tms. kautta tai ihan googlaamalla (valtakunnallisia palvelevia puhelimiakin on useita). Täällä palstalla tosiaan vaikka ihaniakin viestejä saa, aina ikävä kyllä osa kirjoittaa vain pahoittaakseen mielesi…

Sitten muita asioita, joita ehdottomasti suosittelen:

- Huolehdi, että käyt kävelyllä joka päivä. Auttaa niin kropan kuin mielen hyvinvointiin, ja nehän ovat yhteydessä toisiinsa. Jos mahdollista, vaihtele reittejä ja lähde välillä uusiin suuntiin, se voi virkistää.

- Huolehdi, että syöt ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Surun keskellä helposti tämä jää retuperälle, ja sitten olosta tulee vielä huonompi. Syö värikkäästi ja monipuolisesti, tee riittävän pieniä satseja tai pakasta osa. Huolehdi riittävästä kasvisten syömisestä, marjoja ja hedelmiä unohtamatta.

- Ilmoittaudu mille tahansa kansanopiston- tai seniorikeskuksen tms. kurssille tai muuhun toimintaan. Nyt ei ole niin väliä, onko sisältö juuri se ideaalein, vaan tärkeintä on päästä ohjattuun toimintaan ja saada olla ihmisten parissa ja saada ajatuksia muualle.

- Lisäksi ala käydä uimassa: Uimahallilla on se kiva, että siellä on helppo olla yksin, mutta silti muiden keskuudessa, ja välillä esimerkiksi saunassa syntyy spontaaneja keskusteluja, voit itsekin halutessasi aloittaa jonkun pienen rupattelun. Ja kuka tietää, jos alat käydä säännöllisesti hallilla, ehkä löydät useastikin juttuseuraa ja/tai jopa ihan uusia tuttavia!

- Ota yhteyttä myös vanhempiin tuttuihisi. Eivät ihmiset ole niin kiireisiä, ainakaan kaikki, ainakaan koko aikaa. Ehdota vaikka kävelylenkkiä, se on usein hyvä koska siinä saavat molemmat liikuntaa ja happea samalla, ja moni yrittää joka tapauksessa käy tai yrittää käydä kävelyillä.

- Suruun yritä suhtautua niin, että se on tärkeä tunne ja kuin vieraanasi nyt, mutta ajan kanssa sen käynnit luonasi harvenevat. Kohtaa surusi, mutta älä jää sen pyörteisiin pidemmäksi aikaa kerrallaan kuin on ”pakko”. Eli ota se vastaan, itke jos itkettää, keskustele sen kanssa. Sitten nouse ylös, mene keittämään kahvia tai lämmittämään sauna tai mitä vaan ja sano surulle, että nyt erkaannutaan molemmat hetkeksi, tavataan taas. Koska kyllä te taas tapaatte, mutta uskotko, ajan myötä harvemmin ja harvemmin.

- Tee niitä asioita, joista tiedät nauttivasi: Onko saunominen, leipominen, lukeminen, käsityöt, tms. sinulle mieleen? Kaunokirjallisuuteen upottautuessa saa samalla kuin pienen matkan ja tuuletusta aivoille. Ratko ristisanoja, kuuntele äänikirjoja tai podcasteja, piirtele… Tekee hyvää!

Toivottavasti näistä oli edes jotain apua! Nyt katson, että painan lähetä… Kaikkea hyvää Sinulle!

Kiitos paljon pitkästä vastauksestasi.

Pakko kuitenkin kertoa, että en tykkää mistään muusta ehdottamistasi asioista kuin lukemisesta. Luen tietokirjoja. Siis elämäkertoja ja matkakertomuksia. Kumminkin tykkään paljon, kun jaksoit nähdä vaivaa kirjoittaa uudelleen hävinneen viestin. Jollain tavalla helpottaa, kun joku tuntematonkin ihminen laittaa viestin ja huomaa, että hän on ajatellut minua. Kiitos. 💗

- ap

Kaikkea hyvää myös sinulle.

 

Vierailija kirjoitti:

Laita paikkakunta. Hyvin todennäköisesti joku palstalaisista asuu lähellä ja voit saada seuraa.

Normaalitkin ihmiset kirjoittavat palstalle, vaikka omituisia ja ilkiöitä valitettavasti riittää. :)

t. Helsinki 

Laitoin tänne paikkakunnan ja meni hyväksyntään. Näköjään pääkaupunki kumminkin hyväksytään. 😊

Joka tapauksessa asun siellä, mistä eräs kuuluisa suomalainen rallikuski on kotoisin.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi "mummo", miten sun viikko on mennyt?

Olen vaan istunut tässä sohvalla ja lukenut tätä palstaa, että mitenkä muut ihmiset elää.

- ap

Täytyy olla rautahermoinen jos ei masennu tätä palstaa lukiessa.

Palsta kiinni, kirjastosta lukemista ja, jos rahat riittää, ota vaikka Netflix ja katso hyviä sarjoja. Käy pikku lenkeillä päivän mittaan, jos pääset liikkeelle.

Tämä palsta on pahuuden ilmentymänä, täynnä ihmisiä, joiden ainoa intohimo on pilkata,kiusata ja trollata.

Totta on, että nämä palstat vetävät ilkeitä ihmisiä puoleensa mutta minusta tässä ketjussa on ollut runsaasti empaattisia, auttamishaluisia ihmisiä. Nuo kirjat, ohjelmat ja kävelyt ovat kyllä hyviä, mutta ap haluaa juuri ihmiskontakteja keskustelemaan.

Hei mummuseni! Meitä tuntuu olevan yllättävän paljon, joita avauksesi ja viestisi koskettavat. Tällä palstalla vaan on aika mahdotonta jutella kanssasi, kun on niin paljon häiriköitä. Rohkenenkin ehdottaa, että siirrät lukuharrastuspaikkasi kirjastoon, siellä voit löytää muita, samasta harrastuksesta kiinnostuneita puhekumppaneiksesi.

Ei mummeli tarkoita, että olisi lapsia. Mummeli on vanha ihminen, ap;n oletan olevan siis yli 75-vuotias.

Minkä ikäisiä te mummot olette?

Hatunnosto, että osaat käyttää internetiä. Minkä ikäinen olet?

Vierailija kirjoitti:

Ei mummeli tarkoita, että olisi lapsia. Mummeli on vanha ihminen, ap;n oletan olevan siis yli 75-vuotias.

Mummeli kelpaa, sehän on positiivisesti ikään sidottu, toisin kuin mummo joka sellaisenaan selvästi karumpi. 

Mummotunneliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Hatunnosto, että osaat käyttää internetiä. Minkä ikäinen olet?

Eipä siihen tarvii hattua nostaa. Olen 65-vuotias ja askarrellut yliopistolla tietotekniikan parissa jo 90-luvun alusta.

- ap

On surullista menettää kaikkein paras ystävänsä, jos ei ole muita rinnallakulkijoita tukemassa sinua. Jos sinulla on joku jolle voisit soittaa ja kertoa yksinäisyydestäsi, niin toivon että se auttaisi sinua eteenpäin. SPR:llä on varmaan edelleen ystäväpalvelutoimintaa yksinäisille, myös Helsinki Missio on tarjonnut keskustelu-ja kuunteluapua niille joilla ei ole ketään läheistä. Itse olen saanut paljon lohtua ja tukea uskostani Jeesukseen, hän kuuntelee ja lohduttaa ja nostaa ylöspäin jos / kun olen vajoamassa masennuksen suohon. Toivon voimia sinulle, rakas lähimmäiseni.

Vierailija kirjoitti:

Hatunnosto, että osaat käyttää internetiä. Minkä ikäinen olet?

Luultavasti joku vanhempi ihminen tajuaa "internetistä" enemmän kuin joku pissis.

Otan osaa suruusi, puolison menettäminen ja siitä seurannut yksinäisyys ovat todella raskaita asioita kohdata kerralla. Yksinkin noiden kohtaaminen tuntuisi todella raskaalta. Oletko saanut mistään tukea puolisosi kuoleman jälkeen?

Oli ihana lukea, kuinka kauniisti sanoit puolisostasi ja 32 vuoden yhteinen taival oli varmasti kokemisen arvoista. Toivon, että joko minä tai puolisoni voimme kaiholla muistella menneitä joskus iäkkäämpinä. Nyt olemme vasta kolmekymppisiä, joten toivon meillä vielä olevan reilusti yhteistä eloa edessämme.

Omat jo edesmenneet isovanhempani muistuivat myös mieleen tämän keskustelun myötä: ihana vaarini puhui aina niin kauniisti vaimostaan eli mummistani, vaikka mummin sairastuminen dementiaan tarkoitti vaarille syvää yksinäisyyttä. He olivat upea pari: vaari oli aina kuin oikea herrasmies ja mummini oli ehkä kiltein ihminen, jonka olen eläissäni tuntenut. He olivat hieno pari ja upeita ihmisiä kummatkin.

Kirjoista pidät kovasti, niihin onkin ihana uppoutua ja rauhoittua. Olisiko paikkakunnallasi lukupiiriä tai olisiko mahdollista perustaa sellainen esim. sopivan yhdistyksen tai järjestön avulla? Lukupiiristä löytyisi omanhenkistä seuraa ja juttua syntyisi kirjoista hyvin noin jäänmurtajaksi. :)

Minusta on hienoa, että haluat elämääsi uusia ihmisiä tai ainakin haluat keskustella matalalla kynnyksellä esimerkiksi täällä muiden kanssa. Älä tosiaan kiinnitä liikaa huomiota noihin provokatiivisiin tai loukkaaviin kommentteihin, vaikka ne ikäviä onkin. Välillä sitä ihmettelee, miten rumasti ihmiset käyttäytyvät silloin, kun voivat olla anonyymeja.

Ehkä sivujuonteena voin lopuksi kiittää tästä ketjusta. Tunteellisena tässä samalla muistelen omia ihania isovanhempiani, sillä tunnen suurta iloa ja ylpeyttä, että tunsin heidät ja sain kokea yhteisiä hetkiä heidän kanssaan. Toivon sinulle yhtä vilpittömästi onnea ja iloa elämääsi tällaisena raskaana ajankohtana.

Heippa mummo!  Minäkin olen mummo ja tykkään lukemisesta.  Olen itse asiassa ihan lukuhullu.  Ja kaiken lisäksi minäkin pidän enemmän tietokirjoista kuin kaunoista.  Nykyään ei kirjoiteta sellaisia hyviä lukuromaaneja kuin ennen, en vain tahdo saada mitään irti näistä uusista kotimaisista.  Tietokirjoilla tarkoitan historiaa ja elämäkertoja ja sellaista.  Luen myös paljon vanhoja kirjoja.

Ja mikä ilahdutti minua sinussa:  ollaan saman alan ihmisiä!  Eläkkeellä olen ollut jo vuosia.

Voin vain kuvitella, miltä sinusta tuntuu puolisosi kuoltua.  Tietysti pitää olla onnellinen siitä, että oli hyvä avioliitto, mutta siitä yksin jääminen on kamala paikka.  

Et varmaan ole vielä ihan ikäloppu, joten edessä on vielä hyviä päiviä, uskon niin.  Yksinäisyyskin voi helpottaa, kyllä vanhemmallakin iällä syntyy ystävyyssuhteita.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Minäkin olen ennen vain lukenut kirjoja, mutta olen huomannut, että niiden kuunteleminenkin on ihan mukavaa. Älypuhelimella voit ottaa kokeeksi parin viikon ilmaisjakson ja kokeilla, miltä ne tuntuvat. Minut äänikirjat ovat saaneet ulkoilemaan enemmän, mikä taas on hyvinvointia edistävää.

Tuon yhden surkean trollin kirjoitukset kannattaa ohittaa kuin koirankakan kadulla. Älkää lainatko ettei viesti jää näkyviin, kun alkuperäinen poistuu.

Vierailija kirjoitti:

On surullista menettää kaikkein paras ystävänsä, jos ei ole muita rinnallakulkijoita tukemassa sinua. Jos sinulla on joku jolle voisit soittaa ja kertoa yksinäisyydestäsi, niin toivon että se auttaisi sinua eteenpäin. SPR:llä on varmaan edelleen ystäväpalvelutoimintaa yksinäisille, myös Helsinki Missio on tarjonnut keskustelu-ja kuunteluapua niille joilla ei ole ketään läheistä. Itse olen saanut paljon lohtua ja tukea uskostani Jeesukseen, hän kuuntelee ja lohduttaa ja nostaa ylöspäin jos / kun olen vajoamassa masennuksen suohon. Toivon voimia sinulle, rakas lähimmäiseni.

Se on tosiaan murheellista menettää kaikista rakkain ihminen. Jokaisella se kuitenkin on edessä (ikävä kyllä), jos on takana pitkä parisuhde. Itsekkäästi jos ajattelee niin olisin halunnut olla se ensimmäinen lähtijä.

Mieheni oli SPR:n toiminnassa mukana ja hänen työnsäkin oli auttaa muita. Niitäkään SPR-kavereita ei ole enää jäljellä.

Kiitos sinullekin viestistä.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Knausgårdissa riittääkin luettavaa. Autofiktio voisi olla sinun juttusi, on kiinnostavaa lukea muiden ihmisten elämästä. Se voi myös lievittää yksinäisyyttä.