Olisiko täällä joku, joka voisi jutella kanssani? Olen mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otan osaa ap. Onko sinulla ystäviä, joiden kanssa lähteä vaikka kävelylle?

Minulla ei ole ystäviä. Kaikki vanhat ystävät saivat perheet ja heillä on elämissään paljon puuhaa. Ymmärrän sen.

-ap

Kuule mummo. Vaikka ne ystävät saivatkin aikanaan perheet, eivät ne lapset ja lapsenlapset yhtenään heitä ole viihdyttämässä. Siellä saattaa istua ihan yhtä yksinäisiä ihmisiä ihmettelemässä, miten saisi seuraa vaikka kävelylenkille. Jonkun vaan pitää tehdä aloite, se voit yhtä hyvin olla sinä.

Sellainenkin on olemassa kuin Punaisen ristin ystäväpalvelu, joka välittää ystäviä. Itse olen sellaisena toiminut erään vanhuksen kuolemaan asti. Kävin juttelemassa, keiteltiin kahvit, käytiin ulkoilemassa jne. Se on täysin maksuton ja pyyteetön palvelu, mitä jos ottaisit yhteyttä?

Vastasin, mutta menee hyväksyntään. En siis voi laittaa, missä asun.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummottelet itseäsi jos kerta et oikeasti ole? Mummoilla on aina lapsia, elossaolevia tai jo kuolleita, mutta äitiys on se punainen lanka josta kumpuaa joka ikinen ajatus mitä ilmoille suustaan päästää. 

Vissiin tämä ikä. Että tunnen itseni mummoksi vaikka ei olekaan lapsia.

- ap

Arvatenkin niin, mutta josko aloittaisit vaikka siitä että sisäistät oman statuksesi koska et kuulu mummoihin, eivätkä kelpuuta muita kuin aitoja vaikka kuinka olisivat mukavia.

Mitä ihmettä?!

Voi ei, kirjoitin äsken pitkän viestin, ja se hävisi! Ehkä kokeilen kohta uudestaan. Joka tapauksessa osanottoni ja tsemppiä!

Otan osaa suruusi. Puolison, joka on vielä ainoa ystävä, menetys on suuri. Ei ole ihme, että olet alakuloisella mielellä. Suruun voi kuulua myös niinä todellä synkkiä, itsetuhoisia sävyjä.

Mietin, että kuinka hyvässä kunnossa olet. Oletko eläkkeellä? Pystyisitkö surun ehkä helpottaessa tekemään vapaaehtoistyötä? Pystyisitkö itse toimimaan ystävänä vanhemmalle ihmiselle tai toimimaan esim. varamummona esim. MLL:n tai seurakunnan perhekerhoissa tai perhekahviloissa?

Mitä sun päivääsi kuuluu muuta tänään ?

Mitä kaikkea tykkäät puuhailla vapaa-ajallasi ? Harrastatko jotain ?

Millainen miehesi oli ?

Kauanko olitte yhdessä ?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummottelet itseäsi jos kerta et oikeasti ole? Mummoilla on aina lapsia, elossaolevia tai jo kuolleita, mutta äitiys on se punainen lanka josta kumpuaa joka ikinen ajatus mitä ilmoille suustaan päästää. 

Näinhän täällä palstalla kirjoitellaan. Tässä keskustelussa kaikki muut ovat mukavia.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sun päivääsi kuuluu muuta tänään ?

Mitä kaikkea tykkäät puuhailla vapaa-ajallasi ? Harrastatko jotain ?

Millainen miehesi oli ?

Kauanko olitte yhdessä ?

Päivääni ei oikeastaan kuulu mitään. Ei edes päiviini.

Tykkään lukea ja yleensä luen tietokirjoja.

Mieheni oli ihana. Hän työskenteli alalla, jossa auttoi ihmisiä.

Oltiin yhdessä 32 vuotta.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummottelet itseäsi jos kerta et oikeasti ole? Mummoilla on aina lapsia, elossaolevia tai jo kuolleita, mutta äitiys on se punainen lanka josta kumpuaa joka ikinen ajatus mitä ilmoille suustaan päästää. 

Vissiin tämä ikä. Että tunnen itseni mummoksi vaikka ei olekaan lapsia.

- ap

Arvatenkin niin, mutta josko aloittaisit vaikka siitä että sisäistät oman statuksesi koska et kuulu mummoihin, eivätkä kelpuuta muita kuin aitoja vaikka kuinka olisivat mukavia.

Mitä ihmettä?!

Sitä ihmettä että mummouteen mielletään kuuluvaksi lapset ja lapsenlapset, mutta jos oma mummous jää siinä suhteessa vajaaksi, parempi jättää ilmaisematta heti kättelyssä, eikä kai sentään kukaan julista olemassaoloaan alapään perusteella, jota mummoudella voidaan tietty tarkoittaa myös. 

Älä lässytä. Ihan yleisesti puhutaan mummoikäisistä, oli lapsia, lapsenlapsia tai ei. Voihan sitä olla vaikka varamummo. Voit lopettaa jankutuksesi tähän.

Ja tämä myös ap:lle vinkiksi: moni lapsiperhe olisi iki-ihastunut, jos saisi varamummon, kaikkien isovanhemmat eivät asu lähistöllä, saattavat jopa asua eri maassa. Meillä oli aikanaan varamummo lapsille, koska omat isovanhemmat asuivat kaukana. Varamummo hoiti lapsiamme jopa työmatkojen aikana, tietysti silloin korvausta vastaan.

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Te, jotka moderoitte niin antakaa edes mahdollisuus keskustella.

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Olitkin laittanut, että tykkäät kirjoista. :)

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Minkä ikäinen olet? Sulla voi olla vielä ihana tulevaisuus, kun saat rämmittyä surun yli. Voimia ja halaukset sulle.

Noniin, kirjoitan uudestaan (t. Se, jonka viesti hävisi; tajusinkin miten möhläsin: Painoin epähuomiossa iPadilla Aloita uusi keskustelu-näppäintä Lähetä-näppäimen sijaan!)

Yritän nyt muistaa suunnilleen, mitä kirjoitin:

Otan osaa ja lähetän lämpimiä ajatuksia!

Kannustan ehdottomasti monen muun tavoin, että haet pikaisesti kunnollista keskusteluapua esimerkiksi seurakunnan, senioriavun (jos olet seniori-ikäinen) tms. kautta tai ihan googlaamalla (valtakunnallisia palvelevia puhelimiakin on useita). Täällä palstalla tosiaan vaikka ihaniakin viestejä saa, aina ikävä kyllä osa kirjoittaa vain pahoittaakseen mielesi…

Sitten muita asioita, joita ehdottomasti suosittelen:

- Huolehdi, että käyt kävelyllä joka päivä. Auttaa niin kropan kuin mielen hyvinvointiin, ja nehän ovat yhteydessä toisiinsa. Jos mahdollista, vaihtele reittejä ja lähde välillä uusiin suuntiin, se voi virkistää.

- Huolehdi, että syöt ravitsevaa ja monipuolista ruokaa. Surun keskellä helposti tämä jää retuperälle, ja sitten olosta tulee vielä huonompi. Syö värikkäästi ja monipuolisesti, tee riittävän pieniä satseja tai pakasta osa. Huolehdi riittävästä kasvisten syömisestä, marjoja ja hedelmiä unohtamatta.

- Ilmoittaudu mille tahansa kansanopiston- tai seniorikeskuksen tms. kurssille tai muuhun toimintaan. Nyt ei ole niin väliä, onko sisältö juuri se ideaalein, vaan tärkeintä on päästä ohjattuun toimintaan ja saada olla ihmisten parissa ja saada ajatuksia muualle.

- Lisäksi ala käydä uimassa: Uimahallilla on se kiva, että siellä on helppo olla yksin, mutta silti muiden keskuudessa, ja välillä esimerkiksi saunassa syntyy spontaaneja keskusteluja, voit itsekin halutessasi aloittaa jonkun pienen rupattelun. Ja kuka tietää, jos alat käydä säännöllisesti hallilla, ehkä löydät useastikin juttuseuraa ja/tai jopa ihan uusia tuttavia!

- Ota yhteyttä myös vanhempiin tuttuihisi. Eivät ihmiset ole niin kiireisiä, ainakaan kaikki, ainakaan koko aikaa. Ehdota vaikka kävelylenkkiä, se on usein hyvä koska siinä saavat molemmat liikuntaa ja happea samalla, ja moni yrittää joka tapauksessa käy tai yrittää käydä kävelyillä.

- Suruun yritä suhtautua niin, että se on tärkeä tunne ja kuin vieraanasi nyt, mutta ajan kanssa sen käynnit luonasi harvenevat. Kohtaa surusi, mutta älä jää sen pyörteisiin pidemmäksi aikaa kerrallaan kuin on ”pakko”. Eli ota se vastaan, itke jos itkettää, keskustele sen kanssa. Sitten nouse ylös, mene keittämään kahvia tai lämmittämään sauna tai mitä vaan ja sano surulle, että nyt erkaannutaan molemmat hetkeksi, tavataan taas. Koska kyllä te taas tapaatte, mutta uskotko, ajan myötä harvemmin ja harvemmin.

- Tee niitä asioita, joista tiedät nauttivasi: Onko saunominen, leipominen, lukeminen, käsityöt, tms. sinulle mieleen? Kaunokirjallisuuteen upottautuessa saa samalla kuin pienen matkan ja tuuletusta aivoille. Ratko ristisanoja, kuuntele äänikirjoja tai podcasteja, piirtele… Tekee hyvää!

Toivottavasti näistä oli edes jotain apua! Nyt katson, että painan lähetä… Kaikkea hyvää Sinulle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummottelet itseäsi jos kerta et oikeasti ole? Mummoilla on aina lapsia, elossaolevia tai jo kuolleita, mutta äitiys on se punainen lanka josta kumpuaa joka ikinen ajatus mitä ilmoille suustaan päästää. 

Vissiin tämä ikä. Että tunnen itseni mummoksi vaikka ei olekaan lapsia.

- ap

Arvatenkin niin, mutta josko aloittaisit vaikka siitä että sisäistät oman statuksesi koska et kuulu mummoihin, eivätkä kelpuuta muita kuin aitoja vaikka kuinka olisivat mukavia.

Mitä ihmettä?!

Sitä ihmettä että mummouteen mielletään kuuluvaksi lapset ja lapsenlapset, mutta jos oma mummous jää siinä suhteessa vajaaksi, parempi jättää ilmaisematta heti kättelyssä, eikä kai sentään kukaan julista olemassaoloaan alapään perusteella, jota mummoudella voidaan tietty tarkoittaa myös. 

Älä lässytä. Ihan yleisesti puhutaan mummoikäisistä, oli lapsia, lapsenlapsia tai ei. Voihan sitä olla vaikka varamummo. Voit lopettaa jankutuksesi tähän.

Ja tämä myös ap:lle vinkiksi: moni lapsiperhe olisi iki-ihastunut, jos saisi varamummon, kaikkien isovanhemmat eivät asu lähistöllä, saattavat jopa asua eri maassa. Meillä oli aikanaan varamummo lapsille, koska omat isovanhemmat asuivat kaukana. Varamummo hoiti lapsiamme jopa työmatkojen aikana, tietysti silloin korvausta vastaan.

Tätä olen miettinyt. Tykkään paljon lapsista ja jos voisinkin olla avuksi jollekin perheelle. Olin aikoinaan töissä kirjastossa ja pidin siellä päiväkotiryhmille satutunteja.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi mummottelet itseäsi jos kerta et oikeasti ole? Mummoilla on aina lapsia, elossaolevia tai jo kuolleita, mutta äitiys on se punainen lanka josta kumpuaa joka ikinen ajatus mitä ilmoille suustaan päästää. 

Vissiin tämä ikä. Että tunnen itseni mummoksi vaikka ei olekaan lapsia.

- ap

Arvatenkin niin, mutta josko aloittaisit vaikka siitä että sisäistät oman statuksesi koska et kuulu mummoihin, eivätkä kelpuuta muita kuin aitoja vaikka kuinka olisivat mukavia.

Mitä ihmettä?!

Sitä ihmettä että mummouteen mielletään kuuluvaksi lapset ja lapsenlapset, mutta jos oma mummous jää siinä suhteessa vajaaksi, parempi jättää ilmaisematta heti kättelyssä, eikä kai sentään kukaan julista olemassaoloaan alapään perusteella, jota mummoudella voidaan tietty tarkoittaa myös. 

Mitä ihmettä sinä jankutat ja tulet pilaamaan hyvän ketjun. Tämän ketjun pääpaino on nyt ihan muualla kuin yhdessä sanassa. Onneksi me muut ymmärrämme. Tällainen ketju ja siihen tulleet kommentit voivat auttaa myös monia muita, jotka kokevat yksinäisyyttä ja ikävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Palkkaa Gubbe tai millä nimellä ystäväpalvelu omassa kaupungissasi kulkeekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moi "mummo", miten sun viikko on mennyt?

Olen vaan istunut tässä sohvalla ja lukenut tätä palstaa, että mitenkä muut ihmiset elää.

- ap

Täytyy olla rautahermoinen jos ei masennu tätä palstaa lukiessa.

Palsta kiinni, kirjastosta lukemista ja, jos rahat riittää, ota vaikka Netflix ja katso hyviä sarjoja. Käy pikku lenkeillä päivän mittaan, jos pääset liikkeelle.

Tämä palsta on pahuuden ilmentymänä, täynnä ihmisiä, joiden ainoa intohimo on pilkata,kiusata ja trollata.