Olisiko täällä joku, joka voisi jutella kanssani? Olen mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita paikkakunta. Hyvin todennäköisesti joku palstalaisista asuu lähellä ja voit saada seuraa.

Normaalitkin ihmiset kirjoittavat palstalle, vaikka omituisia ja ilkiöitä valitettavasti riittää. :)

t. Helsinki 

Laitoin tänne paikkakunnan ja meni hyväksyntään. Näköjään pääkaupunki kumminkin hyväksytään. 😊

Joka tapauksessa asun siellä, mistä eräs kuuluisa suomalainen rallikuski on kotoisin.

- ap

Niitä kuuluisia suomalaisia rallikuskeja nyt löytyy aika monesta pitäjästä :-D

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä te mummot olette?

Tunnen useita itseäni nuorempia mummoja. Ja minulla on ikää 55.

Vierailija kirjoitti:

Ykskäänmummo ei allekirjoittaisi viestiään AP

Mikseia. Ap on voinut palstailla täällä hyvinkin jo nelikymppisenä. Milloin itse ajattelit unohtaa miten nettiä käytetään ja siirtyä keinutuoliin sukkaa kutomaan?

Jännä muuten että kun täällä AP pyytää keskusteluseuraa, niin suurin osa ihmisistä alkaa hyvää tarkoittaen tarjota erilaisia neuvoja. Mutta niinhän se taitaa mennä muussakin elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ykskäänmummo ei allekirjoittaisi viestiään AP

Siis miksi ei? Kyllä minä voisin hyvin kirjoittaa. Ja olen 77 v. Liikun vähän netissä, en ole edes kirjautunut koskaan mihinkään.

55 mikään mummo oo. Sääl ittävä keski-ikääne raukka

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla perhettä ja lapsenlapsia?

En koskaan saanut lapsia.

- ap

Lapseton mummo?

Joka tapauksessa, onko kunnassasi senioriohjaajaa? Soita hänelle ryhmistä, ym.

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten että kun täällä AP pyytää keskusteluseuraa, niin suurin osa ihmisistä alkaa hyvää tarkoittaen tarjota erilaisia neuvoja. Mutta niinhän se taitaa mennä muussakin elämässä.

No, eikös tämä ole sitä keskusteluseuraa?

Vierailija kirjoitti:

55 mikään mummo oo. Sääl ittävä keski-ikääne raukka

Poistoon tuollaiset typerykset. Hus siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Ykskäänmummo ei allekirjoittaisi viestiään AP

Sinulla on nyt päässäsi muotti mummoille: Tiedätkö, aika harva mummo on sellainen kuin se sinun tiukasti rajattu mielikuvasi. Mummot, av-palstallakin, ovat varsin monipuolista joukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Jännä muuten että kun täällä AP pyytää keskusteluseuraa, niin suurin osa ihmisistä alkaa hyvää tarkoittaen tarjota erilaisia neuvoja. Mutta niinhän se taitaa mennä muussakin elämässä.

Johtuu varmaan siitä mitä täällä on kirjoitettu. Se, että keskustelu vähän vaikeata trollien ja häiriköiden vuoksi. Niitä neuvoja annetaan auttaakseen ap'ta mm. löytämään sopivampia keskustelupaikkoja. Ja onhan näiden neuvojenkin ohella tullut pientä keskustelua. Vähän mutta kuitenkin..

Vierailija kirjoitti:

55 mikään mummo oo. Sääl ittävä keski-ikääne raukka

Saatika 65v. Jos hyvin käy niin kaikki me vanhetaan.

Monta ihanaa kommenttia tullut. Mutta mä luulen että AP tarvitsee nyt apua ja tukea itselleen, ehkä noista mainituista kirkon, punaisen ristin ym keskustelu- ja ystäväpalveluista. Myöhemmin tulee sitten se aika kun on energiaa lähteä mukaan itse vapaaehtoiseksi, kursseille jne. Puolison menetyksen jälkeen voi kestää melko kauan ennen kun pystyy antamaan itsestään toisille. Surutyö vie aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

 

Kiitos kiitos, nautin ihan siitä että ei tarvitse kuunnella pulputusta ja vastailla 5 veen kysymyksiin, eli tää palstailu on mulle ihan rentouttavaa.

Haluaisitko puhua miehestäsi? Tai omista tunteistasi. Nyt en muista olitko kertonut kuoliko hän yllättäen vai veikö hänet sairaus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laita paikkakunta. Hyvin todennäköisesti joku palstalaisista asuu lähellä ja voit saada seuraa.

Normaalitkin ihmiset kirjoittavat palstalle, vaikka omituisia ja ilkiöitä valitettavasti riittää. :)

t. Helsinki 

Laitoin tänne paikkakunnan ja meni hyväksyntään. Näköjään pääkaupunki kumminkin hyväksytään. 😊

Joka tapauksessa asun siellä, mistä eräs kuuluisa suomalainen rallikuski on kotoisin.

- ap

Niitä kuuluisia suomalaisia rallikuskeja nyt löytyy aika monesta pitäjästä :-D

Nimeä kaksi parasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

 

Kiitos kiitos, nautin ihan siitä että ei tarvitse kuunnella pulputusta ja vastailla 5 veen kysymyksiin, eli tää palstailu on mulle ihan rentouttavaa.

Haluaisitko puhua miehestäsi? Tai omista tunteistasi. Nyt en muista olitko kertonut kuoliko hän yllättäen vai veikö hänet sairaus?

Vaikka teinkin aloituksen niin en vielä pysty puhumaan asiasta enempää. Asiaan ei liity kuitenkaan mitään draamaa. Se ikä vain.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä haluaisit jutella? Mä voin ainakin nyt hetken aikaa vaihtaa ajatuksia, kun muu perhe on käymässä kaupassa. <3

Tykkäätkö lukea tai kuunnella kirjoja? Niistä mulla ainakin riittää puhuttavaa, jos et itse keksi mieluista keskustelunaihetta.

Olen pahoillani puolisosi kuoleman johdosta.

Tosiaan tykkäisin jutella. Ja kuten tuolla mainitsinkin niin luen paljon vaan en kuuntele äänikirjoja.

- ap

Mikä on lempikirjasi? :)

Niitä on paljon ja vaikea nimetä yhtä. Nyt kuitenkin olen lukemassa Knausgårdin omaelämäkerrallisen kirjasarjan neljättä osaa.

Kodissani on niin paljon kirjoja, että jos tästä muutan niin en ainakaan pyydä siihen hommaan ketään tuttuja kanniskelemaan.

- ap

Olen sama kuin noiden aiempien lainausten kirjoittaja. Perhe tuli kaupasta ja piti hoitas käytännön asioita, mutta nyt on taas hetki itselle. Niin ne elämäntilanteet on erilaisia, kun on perheen kanssa 24/7, olisi ihanaa olla välillä yksin. Olen kuitenkin itse kärsinyt yksinäisyydestä mm. teini-ikäisenä, ennen lapsen syntymää ja hänen vauva-aikanaan. Ja tiedän että jos joskus tulee sellainen tilanne, että lapsi on muuttanut kotoa ja puolisoa ei enää ole, tulen todennäköisesti olemaan todella yksinäinen.

Knausgård oli itselleni järisyttävä lukukokemus, luin pari ensimmäistä osaa noin 10 v sitten parikymppisenä. Nyt luin/kuuntelin kaksi ensimmäistä osaa uudestaan ja sain aivan uusia näkökulmia. Poikani on suunnilleen samanikäinen kuin Knausgårdin Vanja toisessa kirjassa.

Mutta suurin anti mulle oli kuitenkin se Karl Oven suhde isäänsä. Se lapsen pelko ja häpeä, minkä tunnistin. Se että ei voi sanoa mitään, että ei voi vastustaa missään että on täysin murskaantunut. Että sama tunne tulee vielä aikuisena, jos joku huutaa.

Mitä sinä olet saanut Knausgårdin kirjoista?

Minua ahdisti lukea se Karl-Oven suhde isäänsä. Vaikka se isä oli opettaja niin siltikin kohteli poikaansa huonosti. Ja kohteli nimen omaan silloin, kun äiti ei ollut kotona.

Nauti tosiaan omasta hetkestäsi.

- ap

 

Kiitos kiitos, nautin ihan siitä että ei tarvitse kuunnella pulputusta ja vastailla 5 veen kysymyksiin, eli tää palstailu on mulle ihan rentouttavaa.

Haluaisitko puhua miehestäsi? Tai omista tunteistasi. Nyt en muista olitko kertonut kuoliko hän yllättäen vai veikö hänet sairaus?

Vaikka teinkin aloituksen niin en vielä pysty puhumaan asiasta enempää. Asiaan ei liity kuitenkaan mitään draamaa. Se ikä vain.

- ap

Oikein ymmärrettävää. :'( Ajattelin kysyä siksi jos et ole päässyt puhumaan asiasta, kun ihmiset usein ei pysty ottamaan vastaan surevan ajatuksia tunteista puhumattakaan. Toivottavasti löydät jonkun kuuntelijan sitten kun olet valmis puhumaan.

Kerroit että olet menossa vaeltamaan ja kalastamaan. Olet varmaan aiemminkin ollut pohjoisessa, tai en oikein usko että ihan kylmiltään lähtisit tuollaiselle reissulle. Mihin päin olet menossa?

Millaisia mummoja teidän mielestänne mummot on?