Oletteko joskus miehille vakavia, jotta he eivät vain luulisi, että olette heihin ihastuneita?
Kommentit (41)
Olen oikeasti vakava ja iloton mutta minun täytyy teeskennellä hyväntuulista etten vaikuta liian oudolta. En jaksa ajatella sen seurauksia.
Eipä ole hymyilemistä tarvinnut varoa koskaan. Tai voihan se olla että miehet ovat luulleet minun olevan ihastunut, mutta ovat ajatelleet että hyi hel**.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei pipipäähän mikään tehoa.
Mikä pipipää?
miehet
Vierailija kirjoitti:
Oon ollut vuosia miesvoittoisella alalla.
Alkuun olin normaalin ystävällinen ja hymyilevä, niinkuin kelle tahansa. Sit niitä ihastuneita olikin yhtäkkiä kolme kerrallaan ja kuulemma nää oli vaan ne rohkeat, ketkä uskalsi yrittää.
Oon pikkuhiljaa sit opetellut olemaan "tylympi" miespuolisia kohtaan enkä liian avulias ja ystävällinen, etteivät saa mitään käsityksiä.
Tuttu tunne.
Jos erehdyn olemaan avulias tai omaan normaalit käytöstavat, minulle kerrotaan että "olen kyllä varattu" jne. Säälittävää että nainen kuvittelee että hän kiinnostaisi minua mitenkään.
Nykyään on parasta olla aukomatta ovia ja jos jotain pitäisi nostaa niin tiuskaisen käyttämään jalkoja, ei selkää.
Nuorempana oli pakko, nykyään ei tarvitse enää peitellä luontaista hyväntuulisuutta. N42
Juu olen. Miesparka järkyttyisi kun tietäisi mitä kaltaiseni mummeli hänestä ajattelee 😁
Vierailija kirjoitti:
Juu olen. Miesparka järkyttyisi kun tietäisi mitä kaltaiseni mummeli hänestä ajattelee 😁
Tämä.
Monet (epävarmat?) miehet ovat vähän reppanoita, jotka eivät osaa suhtautua naiseen kaverina.
He myös ihastuvat heti, jos lähes kuka tahansa säällinen nainen osoittaa, että olisi kiinnostunut heidän asioistaan tai mielipiteistään. Sitten alkaa loputon monologi ja paistattelu yleisön eli naisen edessä ja "rakastuminen" tähän yleisöön.
joudun. Olen luonnostani iloinen ja hymyilen herkästi, kehun ihmisiä ja kiitän jne ja aivan liian usein joku mies on tulkinnut sen romanttiseksi ihastukseksi tai sitten iskuyritykseksi... kun sitten siirryn suomen rajojen ulkopuolelle, kummallisesti minua ei tulkita väärin. En taida osata olla suomalainen, vaikka todistetusti sukuni on ollut täällä jo 1600- luvulta lähtien, varmaan sitäkin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Monet (epävarmat?) miehet ovat vähän reppanoita, jotka eivät osaa suhtautua naiseen kaverina.
He myös ihastuvat heti, jos lähes kuka tahansa säällinen nainen osoittaa, että olisi kiinnostunut heidän asioistaan tai mielipiteistään. Sitten alkaa loputon monologi ja paistattelu yleisön eli naisen edessä ja "rakastuminen" tähän yleisöön.
Monet naiset ovat vähän reppanoita kun luulevat että hyvät käytöstavat tarkoittavat ihastumista.
Miksi naiset luulevat itsestään vähän liikaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet (epävarmat?) miehet ovat vähän reppanoita, jotka eivät osaa suhtautua naiseen kaverina.
He myös ihastuvat heti, jos lähes kuka tahansa säällinen nainen osoittaa, että olisi kiinnostunut heidän asioistaan tai mielipiteistään. Sitten alkaa loputon monologi ja paistattelu yleisön eli naisen edessä ja "rakastuminen" tähän yleisöön.
Monet naiset ovat vähän reppanoita kun luulevat että hyvät käytöstavat tarkoittavat ihastumista.
Miksi naiset luulevat itsestään vähän liikaa?
Kyllä nainen aika hyvin näkee, onko mies ihastunut. Tästä poikkeuksena se, kun nainen itse on ihastunut. Silloin hän ei todellakaan osaa sanoa, onko vastapuoli kiinnostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet (epävarmat?) miehet ovat vähän reppanoita, jotka eivät osaa suhtautua naiseen kaverina.
He myös ihastuvat heti, jos lähes kuka tahansa säällinen nainen osoittaa, että olisi kiinnostunut heidän asioistaan tai mielipiteistään. Sitten alkaa loputon monologi ja paistattelu yleisön eli naisen edessä ja "rakastuminen" tähän yleisöön.
Monet naiset ovat vähän reppanoita kun luulevat että hyvät käytöstavat tarkoittavat ihastumista.
Miksi naiset luulevat itsestään vähän liikaa?[/quote
Kosiminen kuuluu hyviin käytöstapoihin 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet (epävarmat?) miehet ovat vähän reppanoita, jotka eivät osaa suhtautua naiseen kaverina.
He myös ihastuvat heti, jos lähes kuka tahansa säällinen nainen osoittaa, että olisi kiinnostunut heidän asioistaan tai mielipiteistään. Sitten alkaa loputon monologi ja paistattelu yleisön eli naisen edessä ja "rakastuminen" tähän yleisöön.
Monet naiset ovat vähän reppanoita kun luulevat että hyvät käytöstavat tarkoittavat ihastumista.
Miksi naiset luulevat itsestään vähän liikaa?
Mietipä, kumpi psoittaa hyviäkäytöstapoja, tiedustelu toisen voinnista vai loputon puhuminen vain itsestä.
Taisi osua :)
Naiset humblebräggää tässä ketjussa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset humblebräggää tässä ketjussa.
Tiedätkö miten ärsyttävää on se, kun on jonkun random miehen kanssa ns. normaali oma itsensä ja tämä mies alkaa oikeasti kuvitella, että annan ymmärtää, että olen kiinnostunut, koska puhun tietyllä tavalla, katson silmiin ja hymyilen? Tajuatko, että teidän miesten joukossa on todella paljon itsetunnoltaan sairaan hauraita miehiä, jotka voivat lopettaa elämänsä ihan sen vuoksi, että heille valkenee, että tulkitsivat naista niin pahasti väärin. Miksi ei voi opetella olemaan tulkitsemtta ja olla etsimättä vihjeitä, vaan ihan normaalisti opetella näkemään naiset ensisijassa ihmisinä ja lajitovereina ja antaa tilanteiden mennä omalla painollaan. Samalla oppii itse sosiaalisia taitoja ja tulee koko ajan paremmaksi näissä seurustelu asioissa ja näin alkaa tulla mätsejä enemmän.
Kyllä joo. Jos huomaan jossakin miehessä ihastumisen merkkejä niin pyrin olemaan ylineutraali. Varmaan ihan turhaa ja typerää. Voisin olla vain rempseästi hymyilevä ja iloinen, mutta kun en halua antaa vahingossa mitään signaalia minkä toinen voisi tulkita väärin. Yleensä kyllä nämä asiat saadaan aikuisten kesken puhuttua ja selvitettyä, mutta en aina voi olla ihan varma jonkun ihmisen mielenterveyden tilasta tai tasapainoisuudesta ja siitä saadaanko asia selvitettyä hyvässä hengessä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset humblebräggää tässä ketjussa.
Vai niin. Ootko kateellinen? 😂
Oon ollut vuosia miesvoittoisella alalla.
Alkuun olin normaalin ystävällinen ja hymyilevä, niinkuin kelle tahansa. Sit niitä ihastuneita olikin yhtäkkiä kolme kerrallaan ja kuulemma nää oli vaan ne rohkeat, ketkä uskalsi yrittää.
Oon pikkuhiljaa sit opetellut olemaan "tylympi" miespuolisia kohtaan enkä liian avulias ja ystävällinen, etteivät saa mitään käsityksiä.