Lue keskustelun säännöt.
Siskopuolen kanssa lähentyminen?
08.01.2015 |
En oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Minulla on aina ollut hyvin etäiset välit siskopuoleeni. Kun olimme nuorempia (hän teini, minä pieni lapsi) hän vihasi minua ja minun olemassaoloani, ja osoitti sen myös. (En kerro siitä sen tarkemmin, ettei tunnisteta, mutta ei sentään ole mistään väkivallasta tms. kyse.) Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minä ymmärrän kyllä, enkä kanna siitä kaunaa. Siitä on niin kauan aikaa, eikä teiniltä voi odottaa aikuisen käytöstä.
Aikuiseksi kasvettuaan tuntui siltä, ettei siskopuoleni vihannut minua enää, mutta välimme ovat silti aina olleet etäiset. Häntä ei pahemmin kiinnostanut ottaa yhteyttä, ja tapaamistemme lukumäärä on ihan sormin laskettavissa. Okei, ajattelin silloin, ei kai nuorta aikuista nyt teinityttö voi niin kauheasti kiinnostaakaan. Mutta... mutta.
Nyt olemme aikuisia jo molemmat; hänellä on lapsiakin. Fakta on edelleen, että vaikka siskopuoleni ei ole minua kohtaan aktiivisen vihamielinen (luulisin), häntä ei tunnu kiinnostavan minun tuttavuuteni tippaakaan. Kaikki on yksipuolista. Esimerkkinä vaikka niinkin pieniä juttuja, että minä olen aina lähettänyt joulukortin; hän ei koskaan, ei edes joulutekstiviestiä lähetä. Siskonlapsille lähettämistäni lahjoista ei kiitetä. Koskaan kuulumisiani ei kysytä. Koskaan ei kutsuta kylään, saatikka sitten tulla kyläilemään. Koskaan ei oteta yhteyttä, ellen minä ota ensin. Ja useimmiten jos otan yhteyttä, vastaukseksi tulee jotain hyvin lyhyttä. Sanotaan nyt vaikka, että laitan Facebookissa jonkin kommentin hänen statukseensa, ja vastaukseksi tulee vain " :) "
Jos kyseessä olisi pelkkä kaveri, sanoisin, että kaveria ei todellakaan tämä kaveruus kiinnosta, joten pitäisi tajuta antaa olla. Mutta kyseessä on kuitenkin sisko. Onko mitään vinkkejä, mitä voisin tehdä, että meille tulisi läheisemmät välit? Olen muutenkin aika ujo ja kömpelö ihminen, ja jos minua tylytetään, en osaa reagoida mitenkään luontevasti. Tulee vain sellainen olo, että ei tee mieli ottaa yhteyttä enää ollenkaan.
Kommentit (24)
Anna olla. Siskopuoltasi ei selkeästi kiinnosta sinä, niin miksi tuputtaa itseään väkisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 18:55"]
Anna olla. Siskopuoltasi ei selkeästi kiinnosta sinä, niin miksi tuputtaa itseään väkisin?
[/quote]
Niin kai se on :/ Olisi vain kiva pitää edes pintapuolisesti yhteyttä lähisukulaiseen, kun minulla ei muutenkaan ole montaa elävää sukulaista.
Kuvittelin aiemmin mielessäni, että jos ei nyt ihan läheisiä ystäviä olla, niin voitaisiin olla edes "kunnollisia" Facebook-kavereita ja tavata silloin tällöin. Mutta kun ei niin ei.
T: AP
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
[/quote]
Ehkäsi tämä siskopuolesi on ollut jo sen verran iso vanhempienne mennessä yhteen, että ei ole enää voinut nähdä sinua minään siskona vaan olet ollut vieras henkilö, joka on tullut asumaan hänen kotiinsa. Häntä on varmaan vituttanut, että hänen täytyy tehdä tilaa toisille lapsella ja vieraalle äiti/isäpuolelle. Olet itse varmaan ollut niin nuori, että olet kokenut asiat toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:16"]
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[/quote]
Yhteinen isä on. En tiedä, oliko pettämistä; minulle ei ole koskaan kerrottu.
Oli miten oli, tuntuisi jotenkin oudolta kantaa vuosikymmenet kaunaa täysin viatonta osapuolta kohtaan. Enhän minä joka tapauksessa ole ketään pettänyt.
T: AP
Siskopuolellesi olet vain äitisi jatke, siksi seurasi ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
[/quote]
Ehkäsi tämä siskopuolesi on ollut jo sen verran iso vanhempienne mennessä yhteen, että ei ole enää voinut nähdä sinua minään siskona vaan olet ollut vieras henkilö, joka on tullut asumaan hänen kotiinsa. Häntä on varmaan vituttanut, että hänen täytyy tehdä tilaa toisille lapsella ja vieraalle äiti/isäpuolelle. Olet itse varmaan ollut niin nuori, että olet kokenut asiat toisin.
[/quote]
Mutta sepä siinä onkin, että minä en tullut asumaan hänen kotiinsa, eikä myöskään äitini. Lapsena en tavannut siskoani kertaakaan, koska teini-ikäinen sisko omien sanojensa mukaan vihasi minua eikä halunnut minua nähdä. En myöskään vienyt isää häneltä pois, koska isäni vietti enemmän aikaa siskoni kanssa kuin minun. Mutta ei siitä sen enempää.
Tuntuu varmasti oudolta, että ylipäätään haluaisin lähentyä siskon kanssa, jonka suhtautuminen oli jo alunperin näin vihamielistä, mutta... kuten sanottua, sukulaisia ei muutenkaan tässä liikaa ole.
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:24"]
Siskopuolellesi olet vain äitisi jatke, siksi seurasi ei kiinnosta.
[/quote]
Aika erikoinen suhtautumistapa, jos näin todellakin on. Mutta pitänee ehkä tosiaan vetää asiaankuuluvat johtopäätökset.
T: AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
[/quote]
Ehkäsi tämä siskopuolesi on ollut jo sen verran iso vanhempienne mennessä yhteen, että ei ole enää voinut nähdä sinua minään siskona vaan olet ollut vieras henkilö, joka on tullut asumaan hänen kotiinsa. Häntä on varmaan vituttanut, että hänen täytyy tehdä tilaa toisille lapsella ja vieraalle äiti/isäpuolelle. Olet itse varmaan ollut niin nuori, että olet kokenut asiat toisin.
[/quote]
Mutta sepä siinä onkin, että minä en tullut asumaan hänen kotiinsa, eikä myöskään äitini. Lapsena en tavannut siskoani kertaakaan, koska teini-ikäinen sisko omien sanojensa mukaan vihasi minua eikä halunnut minua nähdä. En myöskään vienyt isää häneltä pois, koska isäni vietti enemmän aikaa siskoni kanssa kuin minun. Mutta ei siitä sen enempää.
Tuntuu varmasti oudolta, että ylipäätään haluaisin lähentyä siskon kanssa, jonka suhtautuminen oli jo alunperin näin vihamielistä, mutta... kuten sanottua, sukulaisia ei muutenkaan tässä liikaa ole.
T: AP
[/quote]
Ilmeisesti siskoni kantaa teidän isällenne kaunaa. Varmasti kokee, että isä hylkäsi hänet ja heidän perheensä vaikka ilmeisesti ei täysin kuitenkaan hyljännyt vaan tapaili lapsiansa yhä eronkin jälkeen. Sitten on vielä yritetty tehdä "parempi" lapsi toisen naisen kanssa, kun omat edelliset lapset/lapsi eivät ole kelvanneet. Siskopuolellesi sinä kaiketi edustat sitä kaikkea tuskaa, minkä teidän isänne ja hänen vanhempiensa ero on hänelle aiheuttaneet herkässä iässä. Sinä et tähän syyllinen ole, mutta ei siskosikaan voi mitään tunteilleen. Isäännehän tästä kaikesta tuskasta pitäisi syyttää.
Olen myös isosiskon puolikas ja mulla oli myös vihaa siskoani kohtaan sen takia että minut ja velipuoli pistettiin monesti vahtimaan siskoa sillä välin kun porukat oli ryyppäämässä. Se viha oli väärin ja hyvin epäoikeudenmukaista siskoani kohtaan, mutta niin pienenä en osannut kohdistaa sitä oikeaan paikkaan. Mutta siitä huolimatta olen AINA rakastanut siskoani hyvin paljon ja rakastan edelleen vaikka siskoni on nyt teini ja minä ollut aikuinen jo jonkin aikaa. Hän myös melko varmana sen tietää. Teille ei ole varmaan voinut muodostua mitään sisarusrakkautta missään vaiheessa, sellaista kunnollista tunnesidettä. Sitä voi koittaa varmasti myöhemminkin luoda, mutta jos toinen on noin haluton niin hänelle suosittelisin jotain terapiaa että saisi unohdettua kaunat ja kateudet sinua kohtaan. Helpommin sanottu ku tehty.. :) tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
[/quote]
Ehkäsi tämä siskopuolesi on ollut jo sen verran iso vanhempienne mennessä yhteen, että ei ole enää voinut nähdä sinua minään siskona vaan olet ollut vieras henkilö, joka on tullut asumaan hänen kotiinsa. Häntä on varmaan vituttanut, että hänen täytyy tehdä tilaa toisille lapsella ja vieraalle äiti/isäpuolelle. Olet itse varmaan ollut niin nuori, että olet kokenut asiat toisin.
[/quote]
Mutta sepä siinä onkin, että minä en tullut asumaan hänen kotiinsa, eikä myöskään äitini. Lapsena en tavannut siskoani kertaakaan, koska teini-ikäinen sisko omien sanojensa mukaan vihasi minua eikä halunnut minua nähdä. En myöskään vienyt isää häneltä pois, koska isäni vietti enemmän aikaa siskoni kanssa kuin minun. Mutta ei siitä sen enempää.
Tuntuu varmasti oudolta, että ylipäätään haluaisin lähentyä siskon kanssa, jonka suhtautuminen oli jo alunperin näin vihamielistä, mutta... kuten sanottua, sukulaisia ei muutenkaan tässä liikaa ole.
T: AP
[/quote]
Ilmeisesti siskoni kantaa teidän isällenne kaunaa. Varmasti kokee, että isä hylkäsi hänet ja heidän perheensä vaikka ilmeisesti ei täysin kuitenkaan hyljännyt vaan tapaili lapsiansa yhä eronkin jälkeen. Sitten on vielä yritetty tehdä "parempi" lapsi toisen naisen kanssa, kun omat edelliset lapset/lapsi eivät ole kelvanneet. Siskopuolellesi sinä kaiketi edustat sitä kaikkea tuskaa, minkä teidän isänne ja hänen vanhempiensa ero on hänelle aiheuttaneet herkässä iässä. Sinä et tähän syyllinen ole, mutta ei siskosikaan voi mitään tunteilleen. Isäännehän tästä kaikesta tuskasta pitäisi syyttää.
[/quote]
No itse asiassa kuvio ei mennyt noin. Toivottavasti tästä ei tunnisteta tai luulla heti provoksi, mutta siskoni itse asiassa vaati isäämme valitsemaan joko minun tai hänen väliltä, ja isä valitsi hänet. Kaipa isä oli yksinkertaisesti kiintynyt siskooni enemmän. Minut siis hylättiin moneksi vuodeksi, ja tapasin isäni uudestaan vasta ollessani itse teini-ikäinen.
Jos minä en tästä katkeroitunut, en ymmärrä, miksi hemmetissä siskoni pitäisi kantaa minulle kaunaa. Aikuisena ihmisenä vieläpä. Mutta joo, olkoon...
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:16"]
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[/quote]
Yhteinen isä on. En tiedä, oliko pettämistä; minulle ei ole koskaan kerrottu.
Oli miten oli, tuntuisi jotenkin oudolta kantaa vuosikymmenet kaunaa täysin viatonta osapuolta kohtaan. Enhän minä joka tapauksessa ole ketään pettänyt.
T: AP
[/quote]
voisi olla minun elämästäni. Minulla o 10 ja 12v nuoremmat siskopuolet. Yhteinen isä. Emme koskaan asuneet samassa osoitteessa. Isän kans välit etäiset. Äitipuoli ei sietänyt minua, kun olin toisen naisen lapsi ja hän poikkaisi välit siskopuoliin kun he olivat 2v ja 4v.
Siskopuolia en aikuisiällä ole kunnolla nähnytkään. Tuntuvat vierailta ihmisiltä. En vihaa, enkä halua dissata mitenkään. Mutta miten pitäisi olla? Ihmisten kans joita ei edes kunnolla tunne.
t. Ei vihainen isosiskopuoli
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:16"]
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[/quote]
Yhteinen isä on. En tiedä, oliko pettämistä; minulle ei ole koskaan kerrottu.
Oli miten oli, tuntuisi jotenkin oudolta kantaa vuosikymmenet kaunaa täysin viatonta osapuolta kohtaan. Enhän minä joka tapauksessa ole ketään pettänyt.
T: AP
[/quote]
voisi olla minun elämästäni. Minulla o 10 ja 12v nuoremmat siskopuolet. Yhteinen isä. Emme koskaan asuneet samassa osoitteessa. Isän kans välit etäiset. Äitipuoli ei sietänyt minua, kun olin toisen naisen lapsi ja hän poikkaisi välit siskopuoliin kun he olivat 2v ja 4v.
Siskopuolia en aikuisiällä ole kunnolla nähnytkään. Tuntuvat vierailta ihmisiltä. En vihaa, enkä halua dissata mitenkään. Mutta miten pitäisi olla? Ihmisten kans joita ei edes kunnolla tunne.
t. Ei vihainen isosiskopuoli
[/quote]
Mutta jos sisaruksesi yrittäisivät lähestyä, eikö sinua tosiaan kiinnostaisi tulla yhtään vastaan?
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:16"]
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[/quote]
Yhteinen isä on. En tiedä, oliko pettämistä; minulle ei ole koskaan kerrottu.
Oli miten oli, tuntuisi jotenkin oudolta kantaa vuosikymmenet kaunaa täysin viatonta osapuolta kohtaan. Enhän minä joka tapauksessa ole ketään pettänyt.
T: AP
[/quote]
voisi olla minun elämästäni. Minulla o 10 ja 12v nuoremmat siskopuolet. Yhteinen isä. Emme koskaan asuneet samassa osoitteessa. Isän kans välit etäiset. Äitipuoli ei sietänyt minua, kun olin toisen naisen lapsi ja hän poikkaisi välit siskopuoliin kun he olivat 2v ja 4v.
Siskopuolia en aikuisiällä ole kunnolla nähnytkään. Tuntuvat vierailta ihmisiltä. En vihaa, enkä halua dissata mitenkään. Mutta miten pitäisi olla? Ihmisten kans joita ei edes kunnolla tunne.
t. Ei vihainen isosiskopuoli
[/quote]
Mutta jos sisaruksesi yrittäisivät lähestyä, eikö sinua tosiaan kiinnostaisi tulla yhtään vastaan?
T: AP
[/quote]
Toinen yrittikin, olin kohtelias mutta se vaan jäi siihen. En osaa sanoa, kai olen jotenkin varovainen. Isä petti mut niin monesti ja heidä äitinsä vihasi jo pelkkää olemassaoloani.. Siitä kai jotain traumaa ja alitajuista pelkoa jäänyt.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:48"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:41"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:26"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:18"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:12"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:08"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]
Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Etkö todella osaa itse päätellä syytä tähän käytökseen?
[/quote]
Ei, en osaa. Olen aina ollut siskolleni ystävällinen ja huomaavainen. Ja vaikka viestistäni nyt varmaan sai sellaisen kuvan, että olen jatkuvasti tuputtamassa itseäni, niin en todellakaan ota yhteyttä usein. Mutta sehän siinä onkin, että olen meistä ainoa, joka ylipäätään ottaa yhteyttä.
T: AP
[/quote]
Ehkäsi tämä siskopuolesi on ollut jo sen verran iso vanhempienne mennessä yhteen, että ei ole enää voinut nähdä sinua minään siskona vaan olet ollut vieras henkilö, joka on tullut asumaan hänen kotiinsa. Häntä on varmaan vituttanut, että hänen täytyy tehdä tilaa toisille lapsella ja vieraalle äiti/isäpuolelle. Olet itse varmaan ollut niin nuori, että olet kokenut asiat toisin.
[/quote]
Mutta sepä siinä onkin, että minä en tullut asumaan hänen kotiinsa, eikä myöskään äitini. Lapsena en tavannut siskoani kertaakaan, koska teini-ikäinen sisko omien sanojensa mukaan vihasi minua eikä halunnut minua nähdä. En myöskään vienyt isää häneltä pois, koska isäni vietti enemmän aikaa siskoni kanssa kuin minun. Mutta ei siitä sen enempää.
Tuntuu varmasti oudolta, että ylipäätään haluaisin lähentyä siskon kanssa, jonka suhtautuminen oli jo alunperin näin vihamielistä, mutta... kuten sanottua, sukulaisia ei muutenkaan tässä liikaa ole.
T: AP
[/quote]
Ilmeisesti siskoni kantaa teidän isällenne kaunaa. Varmasti kokee, että isä hylkäsi hänet ja heidän perheensä vaikka ilmeisesti ei täysin kuitenkaan hyljännyt vaan tapaili lapsiansa yhä eronkin jälkeen. Sitten on vielä yritetty tehdä "parempi" lapsi toisen naisen kanssa, kun omat edelliset lapset/lapsi eivät ole kelvanneet. Siskopuolellesi sinä kaiketi edustat sitä kaikkea tuskaa, minkä teidän isänne ja hänen vanhempiensa ero on hänelle aiheuttaneet herkässä iässä. Sinä et tähän syyllinen ole, mutta ei siskosikaan voi mitään tunteilleen. Isäännehän tästä kaikesta tuskasta pitäisi syyttää.
[/quote]
No itse asiassa kuvio ei mennyt noin. Toivottavasti tästä ei tunnisteta tai luulla heti provoksi, mutta siskoni itse asiassa vaati isäämme valitsemaan joko minun tai hänen väliltä, ja isä valitsi hänet. Kaipa isä oli yksinkertaisesti kiintynyt siskooni enemmän. Minut siis hylättiin moneksi vuodeksi, ja tapasin isäni uudestaan vasta ollessani itse teini-ikäinen.
Jos minä en tästä katkeroitunut, en ymmärrä, miksi hemmetissä siskoni pitäisi kantaa minulle kaunaa. Aikuisena ihmisenä vieläpä. Mutta joo, olkoon...
T: AP
[/quote]
No en nyt enää oikein pysy mukana näissä teidän perhekuvioissa. Että onko nyt ensimmäisen vaimon kanssa tullut ero. Sitten hankittu toinen vaimo ja sen kanssa uusia lapsia (ainakin sinut). Sitten isä on kuitenkin jättänyt taas sinun perheesi. Tuskin sentään on mennyt tämän aiemman vaimon kanssa yhteen enää, vaan isä muuttanut omilleen tai taas uusi nainen ja sitten taas pitänyt enemmän välejä tämän siskopuolesi kanssa. No oli miten oli. Sen käsityksen tästä saan, että ette ilmeisesti ole ikinä edes asuneet saman katon alla. On ehkä aika vaikeaa kokea toista siskokseen, jos ei edes olla asuttu yhdessä missään vaiheessa ja vieläpä kerta teillä oli noin paljon ikäeroakin. Vähän tuntuu, että tämä siskopuolesi ei vaan koe olevansa sinulle mitään sukua eikä täten koe tarpeelliseksi sinun kanssasi mitään ystävyyttä pelkästään yhteisen isän vuoksi pitää yllä.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:57"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:53"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:50"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:21"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:16"]
Minkälaiseen tilanteeseen olet syntynyt? Onko yhteinen vanhempi isä vai äiti? Onko sinun vanhempiesi suhde alkanut siskopuolesi toisen vanhemman pettämisellä tms.?
[/quote]
Yhteinen isä on. En tiedä, oliko pettämistä; minulle ei ole koskaan kerrottu.
Oli miten oli, tuntuisi jotenkin oudolta kantaa vuosikymmenet kaunaa täysin viatonta osapuolta kohtaan. Enhän minä joka tapauksessa ole ketään pettänyt.
T: AP
[/quote]
voisi olla minun elämästäni. Minulla o 10 ja 12v nuoremmat siskopuolet. Yhteinen isä. Emme koskaan asuneet samassa osoitteessa. Isän kans välit etäiset. Äitipuoli ei sietänyt minua, kun olin toisen naisen lapsi ja hän poikkaisi välit siskopuoliin kun he olivat 2v ja 4v.
Siskopuolia en aikuisiällä ole kunnolla nähnytkään. Tuntuvat vierailta ihmisiltä. En vihaa, enkä halua dissata mitenkään. Mutta miten pitäisi olla? Ihmisten kans joita ei edes kunnolla tunne.
t. Ei vihainen isosiskopuoli
[/quote]
Mutta jos sisaruksesi yrittäisivät lähestyä, eikö sinua tosiaan kiinnostaisi tulla yhtään vastaan?
T: AP
[/quote]
Toinen yrittikin, olin kohtelias mutta se vaan jäi siihen. En osaa sanoa, kai olen jotenkin varovainen. Isä petti mut niin monesti ja heidä äitinsä vihasi jo pelkkää olemassaoloani.. Siitä kai jotain traumaa ja alitajuista pelkoa jäänyt.
[/quote]
Ok, ymmärrän kyllä. Ikävä tilanne.
En tiedä, alkaa tuntua siltä, että olen ollut aikamoinen idiootti, kun olen ylipäätään ajatellut, että menneet voisi puolin ja toisin unohtaa, ja olisi mahdollista rakentaa edes jonkinasteista tuttavuutta.
T: AP
2