Siskopuolen kanssa lähentyminen?
En oikein tiedä, mitä tässä tekisi. Minulla on aina ollut hyvin etäiset välit siskopuoleeni. Kun olimme nuorempia (hän teini, minä pieni lapsi) hän vihasi minua ja minun olemassaoloani, ja osoitti sen myös. (En kerro siitä sen tarkemmin, ettei tunnisteta, mutta ei sentään ole mistään väkivallasta tms. kyse.) Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minä ymmärrän kyllä, enkä kanna siitä kaunaa. Siitä on niin kauan aikaa, eikä teiniltä voi odottaa aikuisen käytöstä.
Aikuiseksi kasvettuaan tuntui siltä, ettei siskopuoleni vihannut minua enää, mutta välimme ovat silti aina olleet etäiset. Häntä ei pahemmin kiinnostanut ottaa yhteyttä, ja tapaamistemme lukumäärä on ihan sormin laskettavissa. Okei, ajattelin silloin, ei kai nuorta aikuista nyt teinityttö voi niin kauheasti kiinnostaakaan. Mutta... mutta.
Nyt olemme aikuisia jo molemmat; hänellä on lapsiakin. Fakta on edelleen, että vaikka siskopuoleni ei ole minua kohtaan aktiivisen vihamielinen (luulisin), häntä ei tunnu kiinnostavan minun tuttavuuteni tippaakaan. Kaikki on yksipuolista. Esimerkkinä vaikka niinkin pieniä juttuja, että minä olen aina lähettänyt joulukortin; hän ei koskaan, ei edes joulutekstiviestiä lähetä. Siskonlapsille lähettämistäni lahjoista ei kiitetä. Koskaan kuulumisiani ei kysytä. Koskaan ei kutsuta kylään, saatikka sitten tulla kyläilemään. Koskaan ei oteta yhteyttä, ellen minä ota ensin. Ja useimmiten jos otan yhteyttä, vastaukseksi tulee jotain hyvin lyhyttä. Sanotaan nyt vaikka, että laitan Facebookissa jonkin kommentin hänen statukseensa, ja vastaukseksi tulee vain " :) "
Jos kyseessä olisi pelkkä kaveri, sanoisin, että kaveria ei todellakaan tämä kaveruus kiinnosta, joten pitäisi tajuta antaa olla. Mutta kyseessä on kuitenkin sisko. Onko mitään vinkkejä, mitä voisin tehdä, että meille tulisi läheisemmät välit? Olen muutenkin aika ujo ja kömpelö ihminen, ja jos minua tylytetään, en osaa reagoida mitenkään luontevasti. Tulee vain sellainen olo, että ei tee mieli ottaa yhteyttä enää ollenkaan.
Kommentit (24)
Jännä juttu muuten, että näin paljon annetaan alapeukkuja vain siksi, että haluaisi pitää jonkinlaiset välit ainoaan sisarukseensa...?
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy?
T: AP
[/quote]
Mulla syy on niiden mun siskopuolien (3kpl) kusipäinen äiti. En missään nimessä halua sitä luuskaa mihinkään tekemisiin itseni tai lasteni kanssa.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 20:06"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:05"]Voisiko muuten joku siskoni asemassa ollut kertoa, miksi sisarus ei kiinnosta tippaakaan? Onko siihen jokin erityinen syy? T: AP [/quote] Mulla syy on niiden mun siskopuolien (3kpl) kusipäinen äiti. En missään nimessä halua sitä luuskaa mihinkään tekemisiin itseni tai lasteni kanssa.
[/quote]
Ymmärrän... tosin tässä tapauksessa se ei voi olla syy, koska minäkin olen aikuinen ihminen, eikä äitini tule automaattisesti mukana jos minuun ihmisenä tutustuu.
T: AP
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 19:59"]
No en nyt enää oikein pysy mukana näissä teidän perhekuvioissa. Että onko nyt ensimmäisen vaimon kanssa tullut ero. Sitten hankittu toinen vaimo ja sen kanssa uusia lapsia (ainakin sinut). Sitten isä on kuitenkin jättänyt taas sinun perheesi. Tuskin sentään on mennyt tämän aiemman vaimon kanssa yhteen enää, vaan isä muuttanut omilleen tai taas uusi nainen ja sitten taas pitänyt enemmän välejä tämän siskopuolesi kanssa. No oli miten oli. Sen käsityksen tästä saan, että ette ilmeisesti ole ikinä edes asuneet saman katon alla. On ehkä aika vaikeaa kokea toista siskokseen, jos ei edes olla asuttu yhdessä missään vaiheessa ja vieläpä kerta teillä oli noin paljon ikäeroakin. Vähän tuntuu, että tämä siskopuolesi ei vaan koe olevansa sinulle mitään sukua eikä täten koe tarpeelliseksi sinun kanssasi mitään ystävyyttä pelkästään yhteisen isän vuoksi pitää yllä.
[/quote]
Jep, lihavoitu kohta on juuri oikein.
Olet varmaan oikeassa, ja taidan tosiaan jo alkaa uskoa, ettei tästä mitään tule. Ei tässä olekaan kun kymmenisen vuotta yksipuolisesti yritetty tehdä tuttavuutta :D Olen ollut näin sinnikäs siksi, että minulla ei muita sisaruksia ole, ja olen aina pitänyt tärkeänä, että verisukulaisten kanssa edes yritetään olla hyvissä väleissä.
T: AP