Kertokaas naiset miksi ette kelpaa miehille?

Oon miettinyt, uskaisko vielä kokeilla, kelpaako parisuhdemarkkinoilla kenellekään suunnilleen ikäiselleni miehelle. Ikää jo 40+. En haluaisi olla loppuelämää yksin. 😢

Täähän on helppo : miehet tykkää hyvännäköisistä naisista ---> ne jotka ei saa miestä on rumia.

Senkö halusit kuulla ?

Naiset kouluttautuvat ja hakevat vielä paremmin koulutettua miestä. Niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, sillä miehiä kiinnostaa naisen koulutustasoa enemmän naisen ulkonäkö ja kauniita naisia on enemmän kuin todella hyvin koulutettuja miehiä.

Ongelmaa ei ole Sari-Sairaanhoitaja & Olli Opistoinssi asteilla.

Täh? Miksi ap olettaa että naiset ei kelpaa miehille? Ja mitä tarkoittaa saada parisuhde? Miehen saisi kyllä jos haluaisi, mutta kun en tahdo seurustella vain tavan vuoksi.

Olen vanha, ruma ja lihava. Nuorempana omin nuori ruma ja lihava, en kelvannut silloinkaan.

Täällähän se on tullut esille monta kertaa. Kun on vanha ja ruma, niin minkäs teet.

Oon taviksille liian omituinen ja omituisille liian tavis.

Joku itselleni sopiva monipuolinen sekoitusmies vielä löytämättä, jos koskaan tuleekaan vastaan.

Jos nykyinen suhde päättyisi niin eiköhän se stoppaisi siihen, että olisin niin vanha (tällä hetkellä lähes kuusikymppinen), että en pärjäisi kilpailussa nuoremmille niistä miehistä, joista saattaisin kiinnostua (korkeasti koulutetut, kielitaitoiset, työelämässä olevat, mm. matkustamista harrastavat eläinrakkaat miehet, joilla on elämänhallinta kunnossa, hyvät sosiaaliset taidot ja tietysti miellyttävä ulkonäkö). Ylipaino ja alle 5000 asukkaan paikkakunnalla asuminen ei ainakaan helpottaisi asiaa.

Ehkä se pitää mua liian omituisena 🤔

Epäilen että ihan oikeasti pelotan miehiä. Kaikilla miehillä jotka ovat uskaltaneet lähestyä minua on joko tosi fiksu äiti tai naispuolisia sisaruksia, jotka ovat varmaan älykkäitä koska minusta kiinnostuneet miehetkin ovat. Muut eivät yhtään tiedä miten suhtautua minun kaltaiseen naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Naiset kouluttautuvat ja hakevat vielä paremmin koulutettua miestä. Niitä ei kuitenkaan riitä kaikille, sillä miehiä kiinnostaa naisen koulutustasoa enemmän naisen ulkonäkö ja kauniita naisia on enemmän kuin todella hyvin koulutettuja miehiä.

Ongelmaa ei ole Sari-Sairaanhoitaja & Olli Opistoinssi asteilla.

Naiset ovat miehiä useammin suhteessa alemmin koulutetun kanssa Suomessa, joten naiset eivät todellakaan vaadi korkeammin koulutettua miestä. Samantasoinen koulutus on plussaa, mutta naiset ovat miehiä useammin valmiita joustamaan alaspäin koulutustasossa.

Mulla on ollut niin monta miestä, että se avio- /avoliittohuttu on tullut lusikoitua jo riittävän monta kertaa. Joku 10 vuotta nuorempi hyvä rakastaja olisi ihan ok, mutta mitään vakiukkoa en nurkkiini enää ota sotkemaan ja haisemaan.

Minulle on yksi mies sanonut että olen liian itsenäinen. Toinen valitti sanavalmiuttani, en siis jäänyt väittelyssä toiseksi. Lihavaksikin on sanottu. Eräs tyyppi piti hiuksiani vääränlaisina, oli itse päälakikalju. Siitäkin on valitettu, etten soitellut miehelle töihin, paitsi jos oli asiaa.(???)

En ole hyväksikäytettävä, joten opportunistihyväksikäyttäjät ei halua.

Muutoin oon varmaan liian passiivinen, eikä miehet tiedä mun olevan sinkku.

Vierailija kirjoitti:

44 v. yh, kaksi teiniä, vuorotyö, en jaksa mitään. Ja ruma.

Olen myös 44v. ja kahden teinin äiti ja vuorotyössä.

Pitkä liitto vetelee viimeisiään, viimeiset pari vuotta ovat olleet raskaita.

Rumaksi en kuitenkaan itseäni sanoisi, älkääkä te muutkaan naiset. Muistakaa Coco Chanelin viisaus: rumia naisia ei olekaan, mutta laiskoja naisia on.

Jaksaminen on kyllä vuorotyöläisellä joskus niin ja näin, mutta huomaan olevani onnellisempi kun käyn siellä salilla ja lenkillä suht'säännöllisesti.

Mutta sitten kun tämä liitto on tästä taputeltu, enpä aio päätäni vaivata sillä pikkuseikalla kiinnostanko miehiä vai en.

Jos itse kiinnostun joskus hamassa tulevaisuudessa jostain kivasta miehestä, niin ok ja jos en, sekin on ok. Kivat miehet kylläkin ovat joko pysyneet kimpassa kivan naisen kanssa; hyvistä miehistä ei erota, tai sitten ovat kuin yksisarvisia; taruolentoja suorastaan.

Elämässä on paljon muutakin, ihanat lapseni, kiva työpaikka ihanine työkavereineen, hauska harrastusporukka.

Sinänsä kukaan nainen ei nykyisin tarvitse miestä mihinkään, hyvä parisuhde on hieno juttu elämässä, mutta ei mikään välttämättömyys.

Huono parisuhde taas on niin hirveä kivireki, ettei sellaisen vetämisessä ole mitään mieltä.

Joten hyvät siskot, unohtakaa koko aloitus ( vaikka itsekin tulin siihen vastanneeksi ) ja eläkää omaa elämäänne, se on hieno ja arvokas, vaikka ei siinä juuri nyt tai ehkä koskaan miestä olisikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut niin monta miestä, että se avio- /avoliittohuttu on tullut lusikoitua jo riittävän monta kertaa. Joku 10 vuotta nuorempi hyvä rakastaja olisi ihan ok, mutta mitään vakiukkoa en nurkkiini enää ota sotkemaan ja haisemaan.

En ole onneksi naimisiin asti ehtinyt. Pari avoliittoa tullut kokeiltua. Nyt onnellinen sinkku, joka tapailee kahta nuorempaa miestä seksin merkeissä. Tosin se toinen on alkanut osoittaa liikaa omistushalua. Pitänee vaihtaa nuorempaan. N40

Ruma kroppa ja riipputissit

No mä olen saanut miehen ja parisuhteen, mutta kumpikaan ei täysin vastaa sitä, mikä olisi ideaalista juuri minulle. Kuitenkin riittävän lähellä, että olen tähän jämähtänyt jopa pariksi vuosikymmeneksi. Harmillisesti itseään ei näköjään lopulta voi kuitenkaan opettaa, pakottaa tai väsyttää tyytymään sinällään ihan hyväänkään tilanteeseen, vaan joku kivi siellä kengässä sitkeästi vain hiertää.

Niin, mikähän olisi sitten todennäköisyys löytää uusi ja tällä kertaa sopiva mies. No, vaikka tässä jo nelikymppisiä ollaan, niin ulkoisesti en uskoisi sen olevan vielä ihan mahdotonta. Kiitos suotuisien geenien, olen aina ollut (palautteesta päätellen) ulkoisesti viehättävä ja sukuni muiden naisten tavoin edelleen ikäistäni nuoremman näköinen. Enkä uskoisi sen jäävän luonteestakaan kiinni, koska olen aina ollut sellainen rauhallinen ja rationaalinen, kaikille ystävällinen kiltti tyttö. Mutta sitten jos puhutaan huumorintajusta ja kiinnostuksenkohteista, niin saattaisipa tulla haasteita. Siitä huolimatta, että olen tällainen fiksu kilttis, omaan varsin mustan, kieron ja roisin huumorintajun. Ja jos siinä ei olisi tarpeeksi turn-offia keskivertomiehelle (erityisesti oman ikäluokkani), niin viimeistään luontainen kiinnostukseni kaikkeen persoonalliseen, outoon ja erilaiseen, tai vaikka sitten rankka leffa- ja musamakuni saisi varmasti valtaosan ukoista pinkomaan kukkuloille. Eli luulen, että kelpaaminen miehille saattaisi jäädä laihanpuoleiseksi, koska minussa on liikaa kontrasteja, varsinkin tämän ikäiseksi ihmiseksi.

Eli suomeksi sanottuna: olen fiksu, nätti ja kiva, mutta liian outo.

No miesten pitäisi kertoa se minulle.

Mikää ei ole niin ihanaa kuin itsenäinen elämä neljänkympin jälkeen, kun on saanut pari lasta yksin kasvatettua aikuisiksi.

Saa elää oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässään kuten yksinasuva sinkku!

Tätähän ei tietenkään tajua lapsettomat ihmiset, jotka nauttivat omasta rauhastaan aina. Tulevat töistä, käyvät levolle eikä kukaan vaadi mitään ja saa nukkua ilman herätyksiä.

Minusta tuli äiti aikanaan jo 18-vuotiaana, joten en ole maistanut sellaista elämää silloin juurikaan.

Siksi nyt nautin niin paljon etten koskaan mene parisuhteeseen. En koskaan.