Millaiset ihmiset viihtyvät näillä uusilla asuinalueilla, jossa korkeat betonitalot on vieri vieressä niin, että päivä ei sinne paista? Esim. Kivistö, Pasila, Jätkäsaari?

Kävin töissä Jätkäsaaressa. Koska tunsin alueen paremmin ennen kerrostalojen rakentamista väkisinkin ajatukset palaavat niihin aikoihin, mitä Jätkäsaariminulle silloin merkitsi. En oikein pääse sisälle Jätkäsaaren ideaan ja miten siellä esim yrittäjät katutasolla pitävät kahviloita ja ravintoloita. Osa kahviloista on kyllä surkean oloisia kesäaikaan, jos pönöttää jossakin niiden "terasilla" ja ns nauttii kesästä. Myös kovi tuulinen kuin tuulitunnelissa kävelisi. Ajatus muuttaa sinne kuoli muutaman tutustumiskävelyn jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Hauskinta mitä olen nähnyt on Nurmijärven Klaukkalassa, jossa kerrostalokompleksin naapurina on omakotitaloja. Kiva pitää verhoja auki, kun naapurissa on 8 kerrosta kyttääjiä vaakarivissä.

8 kerrosta kyttääjiä vaakarivissäkö? Onko vieressänne kylelleen kaatunut talo jossa on yhä asukkaat paikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No esim me. Asumme uudessa Pasilassa. Ikkunasta näkyy naapurin seinä. Kun astumme kadulle, juna-asema, kauppakeskus ja julkiset liikennevälineet ovat siinä. Reilun korttelin päässä on Keskuspuisto.

Kävelen töihin keskustaan kahden puiston halki ja meren rantaa. Julkisilla pääsemme mihin tahansa. Lapsi on jo aikuisuuden kynnyksellä. Neliöitä on nyt reilu 83.

Meillä oli rantamökki, mutta myimme sen. Emme halua omistaa sitä. Jos haluamme mökkiin, vuokraamme sen tunturista tai mistä nyt huvittaakin.

Meillä oli myös oma piha ja paljon neliöitä. Suurin osa meni näistä ihan hukkaan. Karsimme kamaa valtavasti, kun muutimme pienempään tilaan. Astioita, kirjoja, työkaluja, aivan kaikkea. Mitään emme ole kaivanneet. Asunto on toki kamalan kallis, mutta ihana.

Hei kiitos tästä postauksesta! Olen mielessäni ihmetellyt, kuka haluaa asua niissä uusissa Pasilan taloissa, joissa asunnot on järkkykalliita. Lähellä ei ole oikein sellaisia työpaikkojakaan, joissa tienaisi niin hyvin että olisi rahkeita niihin uusiin asuntoihin. Ei niitä poliisien palkoilla osteta. Ja itse pidän sitä ympäristöä vähän rumana, kun sekä Itä- että Länsi-Pasila on omiin silmiini umpirumaa. Junafriikillehän tuo olisi unelma, jos asunnosta näkyy raiteille, mutta ei heitäkään kovin paljon taida olla. Silti asunnot ovat menneet kaupaksi, mitä olen ihmetellyt. Oli hienoa lukea yksi tarina onnelliselta asunnonomistajalta!

Me asumme siinä susirumassa Itä-Pasilassa. Ison perheasunnon hinta on n. 400 000. Olen asunut täällä jo 20 vuotta. Alue on muuttunut valtavasti. Alkuperäiset asukkaat alkavat olla kuolleet ja tilalla on valtava määrä hyväosaisia lapsiperheitä. Omassakin talossa akateemisia lapsiperheitä on kymmeniä. Minä rakastan asua täällä. Minua viehättää alueen rosoisuus. Ei kaikki halua asua missään tammilehdossa tai järven rannalla. Minä pidän rosoisesta betonista ja katutaiteesta. Asukkaissakin on rosoa, noilla jotka asuvat kaupungin vuokrataloissa. Valtava kontrasti omistustalojen väkeen. Kasvoin maalla pellon pielessä, oli metsää kotiovelta ja isoa puutarhaa, inhosin sitä. Kaikkialle oli pitkä matka, nyt ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Me asumme siinä susirumassa Itä-Pasilassa. Ison perheasunnon hinta on n. 400 000. Olen asunut täällä jo 20 vuotta. Alue on muuttunut valtavasti. Alkuperäiset asukkaat alkavat olla kuolleet ja tilalla on valtava määrä hyväosaisia lapsiperheitä. Omassakin talossa akateemisia lapsiperheitä on kymmeniä. Minä rakastan asua täällä. Minua viehättää alueen rosoisuus. Ei kaikki halua asua missään tammilehdossa tai järven rannalla. Minä pidän rosoisesta betonista ja katutaiteesta. Asukkaissakin on rosoa, noilla jotka asuvat kaupungin vuokrataloissa. Valtava kontrasti omistustalojen väkeen. Kasvoin maalla pellon pielessä, oli metsää kotiovelta ja isoa puutarhaa, inhosin sitä. Kaikkialle oli pitkä matka, nyt ei ole.

Anteeksi, en tarkoittanut loukata! Kauneus on katsojan silmässä. Minä olen vuodet 79-91 asunut betonislummissa Tapulikaupungissa ja olen yliherkistynyt neukkukuutioille. Lapsuudenperheeni oli köyhä ja Puistolan aseman kulmilla oli aina ryyppyporukoita. Minulle nuo 70-luvun betonilähiöt tuovat mieleen sen köyhyyden ja puliukot lapsuudesta. Ja ehkä ne siksi näyttävät minun silmiini niin ankeilta ja rumilta. Olen myös asunut Siilitiellä kaupungin vuokrataloissa ja sielläkin niitä alkoholisteja oli, mutta silti siitä paikasta ei ole jäänyt angsteja, kumma kyllä! Olin onnellisempi Siilitiellä kaupungin vuokra-asunnossa kuin Tapulikaupungissa omistusasunnossa. Go figure.