Onko teillä kavereita keiden kanssa et pysty olemaan oma itsesi?

No millainen hän on siis?

Vierailija kirjoitti:

No millainen hän on siis?

Hän puhuu pääasiassa itsestään. Vie tilan. Kehuu omia asioita paljon. Jos jotain puhun, tulee tunne että hän ei kuuntele tai ole läsnä. Kääntää puheen itseensä. En oikein luota häneen. Ap

Ei tietenkään ole. Ei ihminen ole kaveri, jos hänen kanssaan ei voi olla oma itsensä. Korkeintaan tuttavasta kyse tuolloin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen hän on siis?

Hän puhuu pääasiassa itsestään. Vie tilan. Kehuu omia asioita paljon. Jos jotain puhun, tulee tunne että hän ei kuuntele tai ole läsnä. Kääntää puheen itseensä. En oikein luota häneen. Ap

Miksi pidät häntä kaverinasi tai ylipäätään olet häneen yhteyksissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen hän on siis?

Hän puhuu pääasiassa itsestään. Vie tilan. Kehuu omia asioita paljon. Jos jotain puhun, tulee tunne että hän ei kuuntele tai ole läsnä. Kääntää puheen itseensä. En oikein luota häneen. Ap

Miksi pidät häntä kaverinasi tai ylipäätään olet häneen yhteyksissä?

Meillä on takana pitkä ystävyys, kyllä voin puhua ystävyydestä. Mutta tuntuu että hän (ja ehkä minäkin) on muuttunut todella paljon enkä enää koe että olisimme ystäviä.. Siksi puhuin täällä kaverista. On vaikea lopettaa yhteydenpitoa tiiviin menneisyyden vuoksi mutta en kyllä koe saavani tästä suhteesta nykyään enää mitään muuta kuin p.. aa oloa.. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen hän on siis?

Hän puhuu pääasiassa itsestään. Vie tilan. Kehuu omia asioita paljon. Jos jotain puhun, tulee tunne että hän ei kuuntele tai ole läsnä. Kääntää puheen itseensä. En oikein luota häneen. Ap

Minullakin on tämmöinen kaveri. Luulen, että tämä korona-aika on jotenkin saanut hänet uppoamaan omiin asioihinsa niin, että ei osaa enään muuta tehdä, kuin puheripuloida omasta itsestään kuuntelematta minulta yhtään mitään. Luulen, että yksinäisyys on saanut hänet tähän jamaan. Välillä  en jaksa nähdä häntä, mutta välillä jaksan. Hän ei tunnu itse olevan yhtään tietoinen tästä "tilastaan". En oikein tiedä mikä tähän auttaisi. Vai onko hän höperöitynyt loppuiäksi?

Sanoisin, että jos jonkun ihmisen seura ahdistaa tai aiheuttaa pahaa oloa, on aika karsia se ihminen pois omasta elämästä. Täällä eletään vain kerran ja on järjetöntä käyttää aikaansa myrkyllisiin ihmissuhteisiin, jotka ovat vain rasite. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että jos jonkun ihmisen seura ahdistaa tai aiheuttaa pahaa oloa, on aika karsia se ihminen pois omasta elämästä. Täällä eletään vain kerran ja on järjetöntä käyttää aikaansa myrkyllisiin ihmissuhteisiin, jotka ovat vain rasite. 

Tätä olen miettinyt paljon. Tuntuu vaan niin vaikealta ja pahalta sekin että kokonaan pistäisin välit poikki. Nyt kyllä olen ottanut ns etäisyyttä häneen minkä olen huomannut olevan ihan hyvä ratkaisu. Olen voinut psyykkisesti paremmin ja ollut vapautuneempi. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millainen hän on siis?

Hän puhuu pääasiassa itsestään. Vie tilan. Kehuu omia asioita paljon. Jos jotain puhun, tulee tunne että hän ei kuuntele tai ole läsnä. Kääntää puheen itseensä. En oikein luota häneen. Ap

Tuollaista kutsut kaveriksi? Reppana!

Kaikki kaverisuhteet elämäni aikana ovat olleet sellaisia. Jossain vaiheessa lopetin lyömästä päätäni seinään ja totesin, etteivät kaverisuhteet ole minua varten.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että jos jonkun ihmisen seura ahdistaa tai aiheuttaa pahaa oloa, on aika karsia se ihminen pois omasta elämästä. Täällä eletään vain kerran ja on järjetöntä käyttää aikaansa myrkyllisiin ihmissuhteisiin, jotka ovat vain rasite. 

Kaikkia ihmisiä ei voi karsia elämästään, heitä tulee parisuhteiden, harrastusten, sukulaisuuden, työn, lasten jne mukana ja heihin on oltava jonkinlaisessa yhteydessä haluaisi tai ei, riippumatta saako heiltä jotain vai vievätkö viimeisetkin voimat. Nimittäää heitä sitten ystäviksi, tuttaviksi, kavereiksi tai miksi on ihan sama ja ystävilläkin on on aikoja, jolloin heidän elämänsä vaatii toiselta vain kaatopaikkana oloa.

Ainakin minulla on monia ihmisiä, joita en välttämättä halua tavata, mutta tulevat kaupanpäälle, koitan vain kestää ja hyvänä päivänä pohtia mitä opin tuolta ihmiseltä, mikä on tehnyt hänestä tuollaisen, millaisen elämän hän on elänyt.