kivunlievitys synnytyksessä

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:43"]Ensimmäisen lapsen aikana sain epiduraalin. Se auttoi taivaallisesti. En tuntenut mitään kipua, ainoastaan silloin kun pää tuli ulos. Avautumisvaiheen nukuin ja kätilö herätti ponnistamaan.
[/quote]
Mulla sama. Ihan loistava synnytys, josta suurin aika meni nukkuessa. Heräsin ponnistamaan.

Tokassa synnytyksessä (joka kesti vain 3h) sain spinaalin. Se oli monin tavoin helpompi synnytys, ei vienyt voimia. Vaikka ponnistamisvaiheessa kipu tuli takaisin, se loppui siihen kun vauva oli ulkona. Olinkin iloinen ja pirteä.

3

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:34"]Olen vaan miettinyt, kun mulla on usein olleet tosi kovat kuukautiskivut.  Niin kovat, että olen voinut vaan maata paikallani liikkumatta ja uikuttaa.  Kohitrautuminen ylös on johtanut oksentamiseenkin joskus tai lähes pyörtymiseen. Olen vaan miettinyt, että jos ne synnytyskivut on jotain vastaavaa, pystyykö toimimaan lainkaan...?2
[/quote]
En mä ainakaan pystynyt. Ei puhettakaan, että olisin voinut olla jalkeilla tai tekemään muuta kuin uikuttamaan ja oksentelemaan, olin kuin pahimmat menkat ja krapula sekä känni päällä - ja kaikki potenssiin miljoona. Epiduraali toi toimintakyvyn.

Mitenkään en pelännyt synnytystä, se kipu kun on sillä lailla "normaalia", siis ettei tarvi pelätä, että se jatkuis vuosia eikä kukaan voi tehdä mitään.

Kerron järjestyksessä omista kivunlievitys keinoista. Minulla supistukset tuntuivat ensin selässä ja sitten ihan kokonaisvaltaisena kovana kipuna koko kropassa. Ihan ensin sain kauratyynyt selkään ja vatsalle. Auttoivat hetken, sitten lihakseen pistettiin jokin piikki, auttoi kyllä kipuihin mutta tulin siitä todella tokkuraiseksi, olo oli kuin kännissä/kovassa krapulassa. Sitten pääsin ammeeseen, ei auttanut minua kivuissa yhtään, mutta lämpimässä vedessä oli ihan mukava olla. Ilokaasu - vei pahimman terän kivuilta, ajoitus tosi tärkeä. Piti ottaa hieman etukäteen tai ei ollut mitään vaikutusta. Sitten epiduraali, vei kivun pois mutta vaikutus ehti loppua ennen ponnistusvaihetta ja se menikin sitten ilman mitään, erittäin kivuliaasti ja ensi kerralla pidän huolen ettei ihan luomuna tartte ponnistaa. Toisaalta sain voimaa ponnistamiseen siitä kivusta ja täten se oli nopeasti ohi. Kipeä kokemus, mutta onneksi se kipu unohtuu heti kun vauvan saa syliin.

Olin etukäteen miettinyt että haluan epiduraalin ja se oli mielestäni hyvä. Sivuvaikutuksena sain vaan melkoisen kutinan kämmeniin.

Se millaista avautumisvaiheen kipu on, on tietenkin yksilöllistä. Mutta mulla se oli sellaista, että oksentelin, enkä pystynyt tekemään oikein mitään muuta kuin kärsimään, kivut olivat niin kovat. Kuumaan suihkuun kun jaksoin raahautua, niin se auttoi vähän, mutta vain sen hetken kun suihkun alla jaksoin seistä. Kaikki muut konstit, esim. jumppapallon päällä pomppiminen, vain pahensivat kipua. Avautumisvaihe kesti lisäksi tolkuttoman pitkään. Siinä vaiheessa kun pääsin vihdoin synnytyssaliin, olin pelkästään helpottunut siitä että sain viimein epiduraalipiikin ja sen jälkeen sain hetken vain levätä ja maata paikoillani ilman kipua. T. nro 35   

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:04"]Missä se pahin kipu tuntuu? Monella ilmeisesti seläsdäkin kovaa kipua? Siinä epiduraalissa mietityttää se, kun moni on sanonut että vei kivun kokonaan pois, että osaankohan sitten ponnistaa ns oikein, jos en tunne mitään?
Ap
[/quote]

Epiduraali ei todellakaan vie kaikkea kipua pois, kyllä sen järkyttävän paineen tuntee vaikka ois epiduraalikin laitettu.

Kiva lukea näitä, itsellä la helmikuussa ja esikoinen tulossa :) Toivon, että voisi olla ottamatta epiduraalia, juurikin pelkään että olen sidottuna sänkyyn, en tunne supistuksia, en osaa ponnistaa, synnytys hidastuu jne. Toisaalta, en voi tietää miten hirveää se kipu on, kun ei ole kokemusta ja jos muut kivunlievityksen eivät auta, niin en ole ehdoton. :) Olen vain kuullut, että osa on noista lääkkeellisistä kivunlievityksistä niin tokkurassa ja sekaisin, etteivät saa edes vauvaa heti itselleen. :o Ja siis ihan lähipiiristä tämän kuullut, en mistään tutun tutulta. Mutta varmasti kaikki yksilöllistä, ja tärkeintä on tietysti lapsen ja äidin hyvinvointi.

Niin pelottavaa ja jännittävää kuin se synnytys tulee olemaankin, niin voi että kun ei malta odottaa! :D sittenpä sen tietää, mistä siinä on kyse! ;)

Mulla molemmat synnytykset käynnistettiin ja niitä ylläpidettiin oksitosiinitipalla loppuun asti. En siis tiedä miten olisin kestänyt ilman oksitosiinia, mutta sen kanssa en olisi selvinnyt ilman epiduraalia. Venytin niin pitkälle kun pystyin ennen epiduraalin pyytämistä, toivoin ettei olisi tarvinnut ottaa (koska sitten piti vetää sen tipan kanssa loppuun asti, hidastaa etenemistä kuitenkin jonkin verran), siihen asti urpoa jorailua ilokaasun kanssa. 

Epiduraalin jälkeen voi hyvin liikkua, kävellä ainakin vähän, mut patistettiin vessaan ennen kun alettiin tositoimiin. Ponnistaminen on vähän jännä juttu, epiduraalin kanssa ei välttämättä osaa arvioida mihin suuntaan on puskemassa, kätilö osaa kyllä sitten neuvoa. Ponnistamisen tarve tuntuu kyllä puudutteesta läpi, eikä sillä kaikesta kivusta pääse. 

Suosittelen olemaan päättämättä mitään sen suuremmin synnytyksen kulusta etukäteen. Ota selvää, mihin kaikkeen on mahdollisuus, mutta mene mieli avoinna (ammeet on useissa paikoissa kortilla, aina ei saakaan lääkäriä paikalle laittamaan epiduraalia, ilokaasusta saattaa tulla tosi paha olo tmv.). Saattaa olla, ettet tarvitse muuta kuin hyvän tukihenkilön; se kipu on lähes sietämätöntä, mutta niin vaan naiset ovat synnyttäneet koko ihmiskunnan, suurimman aikaa ilman länkkärilääketieteen avustusta. Jos tuntuu ettet kestä, pyydä kivunlievitystä, siihen se on tarkoitettu. Homma ei toimi jos et pysty kivulta toimimaan. 

Onnea matkaan!

Ekassa synnytyksessä olin sairaalaan tullessa jo 9 cm auki, eli kokeilin vain ilokaasua ja aquarakkuloita selkään. Ilokaasusta tuli vain huono olo, mutta rakkulat auttoivat selkäsärkyyn. Olin pärjännyt kotona niin pitkään suihkun ja liikkumisen, sekä rentouttavan hengittelyn avulla. Esm. kirjassa Kantamisen kausi on todella hyviä vinkkejä lääkkeettömään kivunlievitykseen. Tokassa raskaudessa halusin spinaalin, koska ekassa synnytyksessä lopulta jouduttiin käyttämään imukuppia. Spinaali vei kivut kokonaan ponnistusvaiheessa pois.
Kolmannen halusin synnyttää taas ilman lääkkeellistä kivunlievitystä, se onnistui hyvin. Puhuin paljon etukäteen mieheni kanssa, mitä toivon, ja miten hän sitten voisi minua kivun kanssa tsempata. Miehestä olikin valtavan iso tuki ja turva. Ponnistusvaihe oli kivulias, mutta koska olin harjoitellut jo loppuraskaudesta "kohtaamaan" kipua, selvisin mielestäni hyvin. Myös erilaiset rentoutusharjoitukset, joita olin tehnyt jo raskausaikana auttoivat.

Epiduraalun ku otat ja yrität ponnistaa niin et tiedä yhtään minne sitä ponnistaisi.Ilokaasu vie supistuksilta sen terävimmän kärjen. Itsellä kolme luomu synnytystä.Ponnistusvaihe on se pahin kun tuntuu kuin olisi koripallo tulossa ulos.

Kolme synnytystä, ilokaasun voimin. Ensimmäistä synnytystä joudutettiin puhkaisemalla kalvot. Kätilö ei tullut maininneeksi, että se tarkoitti puolen tunnin tauotonta ja helevetin kovaa supistusta. Siihen olisin tarvinnut jotain jäpäkämpää kivunlievitystä. Kätilö vain totesi ettei nyt enää ehdi. En muistele tuota kätilöä hyvällä. Muut synnytykset menivät ihan mainiosti ilokaasulla. Paitsi että tikkaus sattui, koska puudutuspiikit ja suihkeet sun muut eivät auttaneet yhtään. Sitäkään ei kukaan tullut sanoneeksi etukäteen, että tikkien ompelu voi olla kaikkein kivuliain juttu koko synnytyksessä.

Eka synnytys spiraali ja kohdunkaulan puudutus. Toisessa kohdunkaulan puudutus. Näissä molemmissa hidas avautuminen ja pitkä ja vaikea ponnistus. Ja huom. puudutusten jälkeen molemmat kääntyivät jotenkin synnytyskanavassa vaikka molemmat oli jo tunnusteltu tulevan oikeassa asennossa. Eli siksi vaikea ja kivulias ponnistus. Kolmas täysin luomuna, avautumisvaihe ammeessa. Tarkoitus oli taas ottaa kohdunkaulan puudutus ennen ponnistamista, mutta ei ehditty kun avautuminen kävikin niin nopeasti ja ponnistustarve niin suuri että ei ehditty kuin tarkistaa kohdunsuu ja antaa lupa ponnistaa. Tässä vaiheessa kyllä pelotti niin maan prkeleesti että jos tämäkin tulee väärässä tarjonnassa niin repeän varmasti tuhannen päreiksi, koska kohtu puski lasta ihan itsestään ulos. Mutta ei ollut, vaan sujahti ulos kuin pikkuinen hylje;) Minusta tuntui kuin kohtu olisi koripallo joka kääntyy itsestään nurinpäin ja puskee lapsen ulos. Itse en tehnyt juuri mitään.

Myöhemmin kun ällistelin kätilöille ja kerroin aikaisemmista hankalista synnytyksistä, niin hän oli sitä mieltä että aivan hyvin voi olla että puudutukset sotkevat hommaa niin että lapsi kääntyy kun kroppa rentoutuu liikaa, ja ponnistaminen vaikeutuu kun ei ole tarvetta eikä löydy suuntaa. Sen voin sanoa että luomusynnytyksessä sitä ei todellakaan tarvinnut miettiä, vaan se lapsi vaan tuli sieltä itsestään. Aivan mahtava kokemus, en olisi ikinä uskonut kahden ensimmäisen perusteella. 

Avautumiskipu on aivan järkyttävää, varsinkin siinä lopussa. Kannattaa liikkua mahdollisimman pitkään, eli ei maata sängyssä, yrittää pysyä mahdollisimman rentona ja hengittää rauhallisesti. Vaikka mikä olisi. Sitten kun tuntuu että kuolee eikä kestä enää hetkeäkään niin onkin jo aika ponnistaa. Tsemppiä, hyvin se menee!!

Mulla nyt synnytyksestä 7kk. Synnärille lähdettiin vesien menon vuoksi. Synnärillä ruuhkaa joten olin vastaanotossa suihkussa reilun tunnin. Synnärille päästyäni pyysin jotain kipulääkettö kun supistuksilla ei ollut yhtään taukoa. Olinkin auennut 5,5cm ja sain epin. Vaikutti mulla heti ja makuulla täytyy olla vain 30min ja sen jälkeen saat nousta liikkeelle. Mulla ehti epin laitosta kulua alle 2h kun tunsin painetta hanurissa. Kätilö tuli tsekkaamaan tilanteen ja hups, se paineentunne olikin neidin pää kohdunsuulla :-) ponnistusvaihe oli mulla todella helppo. Ponnistusaika oli tunti, mutta supistusten väli oli 5-7min niin siksi kesti.Rauhaksiin ponnisteltiin ja tyttö syntyi 6h vesienmenosta. 4055g eikä mitään "taisteluvammoja" pientä nirhaumaa kummempaa. Unelmasynnytys! Olin niin paljon kuullut kauhutarinoita ja juttua tappavasta kivusta että joka supistuksella ajattelin ettei nää ole vielä NIITÄ kamalia :-) eniten loppuvaiheessa mulla poltti alavatsaan supparit. mulla auttoi äänen käyttö läpi synnytyksen :-) aaaa-eee-aaa laulelulla vedettiin epiin asti. Tsemppiä synnytykseen :-) hyvin se menee!

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:43"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:04"]Missä se pahin kipu tuntuu? Monella ilmeisesti seläsdäkin kovaa kipua? Siinä epiduraalissa mietityttää se, kun moni on sanonut että vei kivun kokonaan pois, että osaankohan sitten ponnistaa ns oikein, jos en tunne mitään?
Ap
[/quote]
Mulla epiduraali ei vienyt tuntoa tai kaikkia kipuja. Tai siis ennen epiduraalia olin arvioinut kivun asteikolla 1-10 numeroksi 9, epiduraalin aikana 3. Ei sitä enää voinut varsinaiseksi kivuksi kuvailla, mutta tunsin kyllä selvästi jokaisen supistuksen. sain mielestäni siis juuri oikean määrän, koska tiesin missä mennään. En kerennyt saada toista annosta kun lapsi tosiaan lähti syntymään vajaa 2h epiduraalin laitosta ja 14min ponnistamisen jälkeen oli sylissä. Olisin pyytänyt juuri toisen annoksen, jos ei olisi alkanut ponnistuttaa niin pirusti.
Ja millaistako kipu oli? Repivää, helvetillistä. Minulla se paikallistui vain alavatsaan, toisilla menee laajemmin. Tuntui, kuin joku repisi jaloista ja päästä ja kroppa REPEÄISI kahtia alavatsan kohdalta kaikkine kudoksineen. Aivan tajuton tuska. Tämä siis ennen epiduraalia, epiduraalin aikana supisukset tuntui hiukan omia menkkakipuja voimakkaampina, ehdottomasti siedettävinä mutta tuntuvina supistuksina.
T. 14
[/quote]

Ja alatiesynnytys hieno kokemus? Hui hitto. Synnytyspelko vain lisääntyy näitä lukemalla. Kovaa ja helvetisti kipua kokeneena tuollainen yhtäjaksoinen repeämistuska ei ole minkään asian arvoista.

Kiitos kaikille kokemuksien jakamisesta! Yritän olla ajattelematta/murehtimasta liikaa, täältä sain kyllä hyviä vinkkejä, parempi olis kuitenkin että olis joku ajatus/mielipide mahdollisesta kivunlievityksestä synnärille tultaessa, muuten en halua luoda itselleni mitään ennakkoasenteita niitä kohtaan. Tsemppiä myös muille samassa tilanteessa oleville! :-)

^^ Ap

Kaksi synnytystä, molemmissa pelkän ilokaasun voimin. Ekassa sain ilokaasua vasta ponnistusvaiheessa, ja tokassa käytin sitä ainoastaan avautumisvaiheen lopussa. Mutta, multa ilokaasu vei pois tunteen siitä, koska pitää ponnistaa :( Oli vähän hankalaa ku ei tajunnut sitte koska ois pitäny ponnistaa, mutta nopiaa ne lapset tuli ulos kuitenkin, 4 minuutissa ja toinen lapsi 2 minuutissa.

Jos joskus kolmannen lapsen saan, meen mahdollisuuksien mukaan ilman mitään kivunlievitystä. Aaaaa synnytys<3<3 :D

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 14:36"]

Olen tässä pähkäillyt tuota kivunlievitys asiaa, odotan esikoistani syntyväksi maaliskuussa ja kyselisinkin nyt teiltä kokemuksia, eli: Minkä kivunlievitysvaihtoehdon valitsit ja oliko siihen joku erikoinen syy ja miten se mielestäsi toimi? Myös luomuna synnyttäneiden kokemuksista olen kiinnostunut.

[/quote]

Mä olen valinnut 3 kertaa synnyttää ilman puudutteita, koska perehdyin tarpeeksi niihin ennen synnytystä. En halunnut, että synnytyksessä tehdään yhtä ainoaa turhaa toimenpidettä, enkä altistaa vauvoja vahvoille lääkeaineille, joita nuo puudutteet ovat. Jos noista yhtään lukee, niin ymmärtää paremmin meitä "periaatteesta kieltäytyjiä", ei se mitään marttyyrikruunun tavoittelua ole, vaan sekä äidille että lapselle paremman ja turvallisemman synnytyskokemuksen.

Mulle on aina toiminut tosi hyvin ns. joogahengitys jota käytetään mm. astangajoogassa. Sillä olen pystynyt keskittymään ja menemään yli supistuksista. Fakta on, että mitä rennompana pystyy olemaan synnytyksessä, sen paremmin se menee. Eli supistuksia vastaan ei pidä jännittää ja jäkittää, vaan yrittää rentoutua mahdollisimman hyvin niiden aikana. Koska ne eivät ole rikkovia vaan avaavia, ja niiden kanssa pitää yrittää toimia mahdollisimman hyvässä yhteistyössä.

Toinen älyttömän hyvin toimiva juttu mulle oli amme. Siellä killuminen vie mulla n. puolet synnytyskivuista pois. ELi aivan mahtava. Mulla toka lapsi syntyikin ammeeseen, tosi hyvä kokemus sekin.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 15:04"]Missä se pahin kipu tuntuu? Monella ilmeisesti seläsdäkin kovaa kipua? Siinä epiduraalissa mietityttää se, kun moni on sanonut että vei kivun kokonaan pois, että osaankohan sitten ponnistaa ns oikein, jos en tunne mitään? Ap [/quote] Epiduraali ei todellakaan vie kaikkea kipua pois, kyllä sen järkyttävän paineen tuntee vaikka ois epiduraalikin laitettu.

[/quote]

Ton on pakko olla kans yksilöllistä. Nimittäin mä en tuntenut mitään painetta. Ponnistin käyrää katsoen ja ajattelin vain sitä ponnistuksen suuntaa, eli kohdusta ulospäin. 

Seuraavassa synnytyksessä se ponnistaminen itse asiassa tuntui vaikeammalta, koska sattui ihan järkysti koko ajan. Eikä mua missään vaiheessa "ponnistuttanut". En tiedä yhtään, miltä se tuntuu nimittäin. Kätilö vain sanoi, että nyt on ihan auki, ponnistele omaa tahtia. Tästä tunteesta huolimatta ponnistus oli nopeampi - n. 11min - ja tuossa epiduraalin kanssa olevassa se oli 20min.

57 jatkaa...

Ja tosiaan mulla oli molemmat synnytykset sen verran nopeita (8 ja 5 tuntia kokonaisuudessaan), etten pahemmin edes ehtinyt miettimään kivunlievityksiä... Menin vaan jotenkin sillä asenteella että tää on kestettävä :) Tyytyväinen olen omaan valintaani, enkä ois halunnut kyllä ottaakaan semmosia riskejä mitä liittyy epiduraaliin yms. :)