Minusta tuntuu että olen haaskannut potentiaalini ihan kokonaan
ja elämällä ei ole mitään tarjottavaa minulle.
Olen siis 21-vuotias ja minulla on Aspergerin syndrooma. En oikein osaa toimia ihmisten kanssa ja esimerkiksi asiakaspalvelutyö ahdistaa minua.
Kävin kuitenkin liiketalouden perustutkinnon, koska äitini minut sinne "pakotti", valmistuin kiitettävin arvosanoin ja kaikki jaksoivat ylistää miten tulen pääsemään pitkälle alalla ja minusta tulee taatusti yrittäjä, johtaja yms.
No ei tule. En oikeastaan edes tiedä miksi sain noin hyviä arvosanoja, koulu ei kiinnostanut minua lainkaan ja aineet menin läpi koska tiesin käsiteltävät asiat entuudestaan ja osaan päätellä. Koulu ei siis ollut ollenkaan haastava ja tunsin ylisuoriutuvani.
Nyt olen ollut syksystä lähtien työttömänä ja en oikeastaan edes haluaisi hakea alani töitä. Kaikki ahdistaa minua, oli se sitten palkanlaskijan, sihteerin tai ihan vaan kassatyöläisen pesti.
Olen kiinnostunut kirjallisuudesta, taiteista, psykologiasta ja biologiasta. En kuitenkaan voi koskaan keskustella näistä aiheista kenenkään kanssa, koska kukaan ei oikein tunnu olevan samalla aallonpituudella kanssani tai sitten heitä ei vain kiinnosta.
En oikein tiedä mitä tekisin elämälläni. Periaatteessa voisin mennä taas opiskelemaan jotain, mutta en oikein tiedä mihin minun kannattaisi mennä. Haluaisin alalle joka haastaisi minua älyllisesti ja henkisesti, innostaisi ja kiinnostaisi minua. En vain oikein tiedä mitä ihmettä minä voisin tehdä työkseni. Palveluammatit ahdistavat minua, fyysiseen työhön en oikein kykene enkä myöskään haluaisi toimia missään ryhmäprojekteissa.
Olen varmaan ihan menetetty tapaus. Eniten kuitenkin kaipaisin ystäviä, jotka olisivat myös kiinnostuneita mainitsemistani aiheista.
Kommentit (26)
Lukioon ja sitten haet yliopiston puolelle jollekin kiinnostavalle alalle. Sulle voisi sopia tutkijanhomma (siis tämäkin alakohtaista, että minkä alan) ainakin oman humanistisen huuhaa-alani tutkijat ja opettajat olivat kyllä kaikki aika omalaatuista hiihtäjää. Ja tietenkin voi merkonomin papereilla yrittää hakea suoraankin, jos kokee että kykenee ottamaan sen pääsykomateriaalin ihan täysin haltuun. Tämäkin riippuu varmasti aineesta.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 13:29"]
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 12:37"]
Sinä ja miljoona muuta assia tässä maailmassa. Olen pahoillani, mutta nykymaailmassa tarvitaan sosiaalisia ja rohkeita. Eristäytyville neroille ei ole enää käyttöä.
[/quote] riippuu työnlaadusta, ei tutkijan tarvitse olla niin hirveen sosiaalinen
[/quote] työ puhuu puolestaan, eipä noi lääkäritkään vaikuta niin sosiaalisilta, asiat asioina ja vapaa-ajalla höpötetään
Osta/lainaa tietokirjoja ja opetusmateriaalia. Ei tarvitse istua lukiossa kun voit opiskella pääsykokeisiin itse.
Hohhoijaa, tuletko sitten kirjoittelemaan hukatusta potentiaalista, kun olet ensin saanut vähän ikää. Sanotaan 15 vuoden päästä.
Samassa veneessä. Jaksamisia!
Minä olen lukiossa ja tunnen itseni ihan yksinäiseksi kun en ymmärrä lainkaan muiden ihmisten juttuja siellä ja ainoa jolle puhun on matikan ope. Kukaan ei halua puhua kanssani matikasta, se ja muut luonnontieteet on ainoat kiinnostavat jutut. Nyt vanhemmat uhkailee että ottavat pois lukiosta jos arvosanat ei kohene. No ei siinä, paljon on vitosta ja kutosta mutta on mulla kymppejäkin.
Aspengeria ei tosin ole, tai ainakaan en tiedä että olisi, en ole tehny testejä tai käynyt lääkärissä.
[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 12:37"]
Sinä ja miljoona muuta assia tässä maailmassa. Olen pahoillani, mutta nykymaailmassa tarvitaan sosiaalisia ja rohkeita. Eristäytyville neroille ei ole enää käyttöä.
[/quote] riippuu työnlaadusta, ei tutkijan tarvitse olla niin hirveen sosiaalinen