Lue keskustelun säännöt.
Ette tule koskaan ymmärtämään millaista se on, kun vanhemmat eivät opettaneet mitään
30.10.2021 |
ei arjen asioita tai tunteiden hallintaa. Ei selviämistä millään tavalla. Minulle nauretaan, jos kysyn miten vaikka miten rengas vaihdetaan tai miten tässä tilanteessa kuuluu toimia.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ymmärrän. Mutta mä opettelin kyllä kaiken ihan itse.
En tule koskaan ymmärtämään uhriutuvaa kuonaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ymmärrän. Mutta mä opettelin kyllä kaiken ihan itse.
Tämä. Vanhempien vastuulla on vain ehkäisyssä epäonnistuminen.
Olen jo ikämies eikä minun lapsuudessani vanhemmat opettamalla opettaneet yhtään mitään. He opettivat esimerkillä ja heitä apinoimalla ja järkivähääni käyttäen opin pärjäämään elämässä. Minulla oli tosin vanhempia sisaruksia, he toisinaan 'opettivat', mutta se oli sellaista karumman puoleista oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mullekaan hirveästi opetettu, varsinkaan mitään renkaanvaihtoa. Opin tiettyjä asioita käytännön kautta, kun pakotettiin osallistumaan mm. perunannostoon, siivoamiseen, ruohonleikkuun jälkeen piti kerätä kaikki märät ruohomöykyt, mitä nurmikolle jäi. Välillä piti myös tiskata, mutta esim. Laskujen maksua ja raha-asioiden hoitoa ja muita käytännön asioita ei opetettu. Itse piti opetella kaikki, ja myös hakemusten teko Kelalle ym.. Ja kun muutin omilleni 16-v,asunto piti hommata itse ilman mitään neuvontaa tai apua. Ja muutettuani piti heti opetella pärjäämään omillani.
Isovanhemmat opettivat, miten vaihtaa auton renkaat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kanssa, piti ihan itse opetella. Veivät kouluun ja harrastuksiin siten, että pärjäile. Ehdollistivat asian niin, etten vanhempanakaan käy missään ellei joku vie tai hae.
Voivoi, yllättävän moni ymmärtää. Kaikilla on vanhemmat mutta yllättävän monella on myös samalla vanhemmat, jotka ei koskaan olleet läsnä lapsilleen vaikka paikalla saattoivat ollakin ja jotka jättivät lapsensa kasvun tukemisen ja lapsen opastamisen elämään tyystin tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai oikeasti kuvittelet että muiden isät ovat laittaneet vaihtamaan renkaan autoon tai äidin tekemään sämpylätaikinan niin monta kertaa että se olisi jäänyt lapsen mieleen? Kaikki ovat opetelleet nuo asiat itse. Odotapa, kun joudut oikeasti aikuisten hommiin, kuten lapsen kasvattamiseen tai kuolleen läheisen asioiden hoitamiseen. Silloin vasta huomaatkin, mitä kaikkea et osaa ja tiedä. Mutta varmaan äidin olisi sulle pitänyt kädestä pitäen näyttää sekin, miten hänen oma kuolinpesänsä hoidetaan, kun muuten pikkujanica ei ymmärrä ja se on äidin vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteiden hallintaa? Miten vanhempien pitäisi sitä opettaa?
Mites tuo netin käyttö? Kuka sen opetti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden hallintaa? Miten vanhempien pitäisi sitä opettaa?
No sehän opetetaan ihan pienestä pitäen. Ettei riehuta esim. kaupassa, ei raivota tuntemattomille/yleisillä paikoilla, ei käytetä väkivaltaa asioiden ratkaisemiseen, ollaan ravintolassa nätisti, vaikka väsyttäisi tms. Ihan perusjuttuja.
Vierailija kirjoitti:
Ei mullekaan hirveästi opetettu, varsinkaan mitään renkaanvaihtoa. Opin tiettyjä asioita käytännön kautta, kun pakotettiin osallistumaan mm. perunannostoon, siivoamiseen, ruohonleikkuun jälkeen piti kerätä kaikki märät ruohomöykyt, mitä nurmikolle jäi. Välillä piti myös tiskata, mutta esim. Laskujen maksua ja raha-asioiden hoitoa ja muita käytännön asioita ei opetettu. Itse piti opetella kaikki, ja myös hakemusten teko Kelalle ym.. Ja kun muutin omilleni 16-v,asunto piti hommata itse ilman mitään neuvontaa tai apua. Ja muutettuani piti heti opetella pärjäämään omillani.
Mulla vähän sama. Muutin omilleni heti yläasteen jälkeen, en ollut ehtinyt täyttämään edes kuuttatoista. Ei todellakaan opetettu kotona mitään renkaan vaihtoa, ei edes makaronin keittämistä. Eikäollut mitään perunoiden nostoakaan, ihan kaupungin keskustassa kun asuttiin. Tosin jo kotona asuessani opettelin itse lukemaan ohjeet siitä pussin kyljestä (pätee moneen muuhunkin kuin makaroniin). En minäkään tiennyt miten tehdään sähkösopimus, missä laskut maksetaan, miten haetaan vakuutus, jne. jne. jne.
Mitä tein? Menin ja kysyin. Ap on vikisevä uhrautuja, sori nyt vaan. KVG, oikeasti. Mä en voinut sitä tehdä ja silti pärjäsin, niinkuin tuhannet muutkin.
Ei minuakaan opetettu. Sitten vielä kun on autistinen ja vanhemmista kummatkin on autistisia ( tai toinen on vain tyhmä) ja ppersoonallisuushäiriöinen,niin ne asiat mitä on opetettu on olleet vahingollisia.
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden hallintaa? Miten vanhempien pitäisi sitä opettaa?
Kotona saa nauraa ja vitsailla. (Mies se tulee räkänokastakin,vaan ei tyhjännaurajasta. Itku pitkästä ilosta,pieru kauan naurattaa.)
Saa itkeä. (Miehet ei itke)
Saa lohdutusta.. (mitä siinä lääpit,mee muualle)
Ynnä muuta soopaa,ole vaan puunaama.
Se on todella karhunpalvelus jos vaan passaa lapsia. Mulle ja veljelleni kävi samoin. Mun veli ei osaa edelleenkään mitään ja nelikymppisenä asuu vielä äidillään. Mä pikkusiskona oli vähäsen paremmassa tilanteessa. Muutin pois kotoa ja oli iso työ opiskelujen ohessa opetella elämän taitoja. Meillä oli kotona sellaista, että kun halusin osallistua kotitöihin niin äiti yleensä sanoi: ei sun kannata kun sotket vaan. Joskus kun olin siivonnut niin naurettiin pilkallisesti että mistähän tavarat löytyy tai äiti matki mun "typeriä" ikkunan pesu liikkeitä. En kyllä ymmärrä mikä se pointti oli..
En saanut kanssa mitään oppeja kotoa, nyt ikää 42 ja kaikki olen opetellut itse, takana vankilavuosia (ei väkivaltaa tai hyväksikäyttöä), nyt asun yksin ja olen kokki. Aina ei tarvi laittaa päätään pensaaseen jos hetken menee huonosti.
tervetuloa kerhoon en osannut edes ruokaa tehdä tai lamppua vaihtaa saatikka pölynimuriin laittaa uutta pölypussia kun pois muutin kotoa