Kokemuksia Mittelspitz tai Kleinspitz koiraroduista?

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 06:05"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 22:43"]Meillä on molemmat eivätkä räkytä. Vieraita kyllä voivat alkuun haukkua. Jotkut ovat huomattavasti kovempia haukkujia, kuitenkin koulutuksella voi jonkin verran vaikuttaa. Ei todellakaan päde nuo adhd-luonnehdinnat ja tunnen sentään suuren joukon molempien rotujen edustajia. Tietenkin jos tahtoo sohvalla makaavan flegmaattisen olkkarin koristeen niin sitten tämä ei ole oikea rotu. Suosittelen että käyt tutustumassa rotuihin esim näyttelyissä ja kasvattajilla. Moni varmasti kertoo mielellään lisää.
[/quote]

Sanot peräkkäisissä lauseissa, että ei räkytä mutta haukkuu silti. Miksi koiran tarvitsee haukkua jos emäntä/isäntä on paikalla? Kummallista kommunikaatiota koiralta ja koiranomistajalta. Toisaalta... Anna kun arvaan. Sinä et oikeasti kommunikoi koirasi kanssa tai jopa vahingossa lietsot haukkumista.

[/quote]

Et taida paljoa tietää koirista? Tyhjän räkytys on ihan eri asia kuin vahtihaukku (eli se että ilmoitetaan esim vieraiden tulosta) ja johtuu usein koiran turhautumisesta ja tekemisen puutteesta. Koirilla on erilaisia haukkuja kuten vauvoilla on erilaisia itkuja. Osa haukkumisesta voidaan ja kannattaakin kouluttaa pois, osa on ihan normaalia käytöstä ja sen voi sallia koiralle.

[quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 06:27"][quote author="Vierailija" time="08.01.2015 klo 06:05"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 22:43"]Meillä on molemmat eivätkä räkytä. Vieraita kyllä voivat alkuun haukkua. Jotkut ovat huomattavasti kovempia haukkujia, kuitenkin koulutuksella voi jonkin verran vaikuttaa. Ei todellakaan päde nuo adhd-luonnehdinnat ja tunnen sentään suuren joukon molempien rotujen edustajia. Tietenkin jos tahtoo sohvalla makaavan flegmaattisen olkkarin koristeen niin sitten tämä ei ole oikea rotu. Suosittelen että käyt tutustumassa rotuihin esim näyttelyissä ja kasvattajilla. Moni varmasti kertoo mielellään lisää.
[/quote]

Sanot peräkkäisissä lauseissa, että ei räkytä mutta haukkuu silti. Miksi koiran tarvitsee haukkua jos emäntä/isäntä on paikalla? Kummallista kommunikaatiota koiralta ja koiranomistajalta. Toisaalta... Anna kun arvaan. Sinä et oikeasti kommunikoi koirasi kanssa tai jopa vahingossa lietsot haukkumista.

[/quote]

Et taida paljoa tietää koirista? Tyhjän räkytys on ihan eri asia kuin vahtihaukku (eli se että ilmoitetaan esim vieraiden tulosta) ja johtuu usein koiran turhautumisesta ja tekemisen puutteesta. Koirilla on erilaisia haukkuja kuten vauvoilla on erilaisia itkuja. Osa haukkumisesta voidaan ja kannattaakin kouluttaa pois, osa on ihan normaalia käytöstä ja sen voi sallia koiralle.
[/quote]

Voi kuule. Oikea ja tasapainoinen vahtihaukku lopetetaan kun emäntä tai isäntä on vieraan huomannut ja "ottaa tilanteen haltuun" (=tervehtii vierasta).

Ja jatkanpas vielä. Mikä tahansa turhauma purkautuu kyllä - haukkuna, tuhoamisena, vikinänä, läähätyksenä.... asian voi välttää oikealla aktivoinnilla ja tukemalla koiran tasapainoisempaa puolta. Jos joka kerta kun vieras tulee sisään ovesta alkaa sekopäinen hullunmylly, jossa on mukana vieraat, emäntä ja koira, ei se ole vahtihaukkua. Se on opittu traditio koiralle, jossa vielä se saa palkaksi huomiota ja ties mitä.

Meillä klein, joka ei ole koskaan haukkunut oikeastaan mitään tai millekkään. Kovin seurallinen on ja kiintyy omistajaansa.

[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 21:56"]

Järkyttäviä adhd-räksyttäjiä herkästi. Olen tosin itse käyttökoiraihminen. Kavereiden spitzit on sellaisia, ettei voi istua rauhassa tai laskea kahvikuppia lautaselle kun räkytys ja sekoilu alkavat. Tietysti varmaan koirakohtaistakin. Minulla kokemusta vain neljästä yksilöstä.

[/quote]

Itselläni on mitteli ja on aivan ihana tapaus. Energiaa riittää mutta itse pidän juuri siitä ettei ole mikään sohvaperuna koira niin pakottaa tekemään jotain :)

Todella miellyttämishaluinen pikkuinen ja olen huomannut että oma yksilö on hyvinkin yhden ihmisen koira. On hyvin iloinen myös toisia ihmisiä nähdessään mutta aina kääntyy katsomaan minua jos sanon jotain.

Meillä on kaksi mitteliä ja cockerspanieli. Ei nuo mittelit ole ADHD:ta nähneetkään. Kyllä se on tuo cockeri, joka häsää ja hösää. Silti mittelitkin jaksaa touhuta ja vanhemman kanssa harrastetaankin agilityä. Nuoremmankin kanssa aloitetaan agility, kunhan tuolle tulee se vaadittu 1v täyteen. Miellyttämisenhaluisia ja nopeita oppimaan, helposti motivoitavia. Sopivat monenlaiseen harrastukseen. Ainakin agilityä, tokoa ja näyttelyitä tiedän näiden kanssa harrastettavan.

Tykkäävät olla meidän lähellä; kun katsot telkkaria, tulevat sohvalle viereen tai makoilevat jaloissa, yöt nukkuvat sängyssä. Eivät hauku turhia, mutta ilmoittavat kotipihan ohi kulkevat ja sisällä ovikellon. Haukkumista saa kitkettyä koulutuksella ja on yksilöitä, jotka ovat luonnostaan hiljaisempia kuin toiset.

Meidän mittelit ovat enemmän muhun kiintyneitä, mutta tykkäävät miehestänikin. Mä olen näille pikkupystykorville menettänyt sydämeni.

Turkki ei ole vaikea hoitaa, pituudestaan huolimatta. Se päällikarvaltaan hieman karkeaa, joten on säänkestävä, eikä takkuunnu herkästi. Pestään muutaman kerran vuodessa ja harjataan kerran viikossa. Karvanlähtö kahdesti vuodessa.

Melkoisia kommentteja joillain :D jos ei ole omakohtaisia kokemuksia muuta kuin "tapasin kerran ja se haukkui joten kaikki haukkuvat"-tyylisiä, kannattaa olla hiljaa.

Kokemusta löytyy useammasta OMASTA mittelspitzistä, ja en näe ainakaan omia koiriani noissa teidän adhd-kommenteissanne. Mitteli on toki äärimmäisen energinen ja aktiivinen, valpas koira jonka vuoksi varmasti keksii omaa tekemistä jos sille ei tarjoa liikuntaa tai tekemistä tarpeeksi. Saksanpystykorvat ovat oikein tapakasvatettuna rauhallisia, miellyttäviä ja hiljaisia mutta treeneissä energisiä ja motivoituneita. Sellaisia minkälaisia valppaiden pystykorvien tulee olla :) Helposti motivoitavissa ja kuuliaisia treenikentällä. Pysyy irti missä vain koska eivät omaa riistaviettiä.

Itse olen entinen käyttökoiraihminen ja enää en palaa sakemanneihin kun ensimmäisen mittelspitzin hankin. Lapinkoirakin on melko lapanen mittelin jälkeen.

Suosittelen mittelspitziä jos olet määrätietoinen ihminen ja haluat pienen mutta energisen koiran.

Onpas vanha ketju, mutta ajattelin, että jokuhan tätä voi yhä olla googlailemassa.

Oma pieni palleroni oli pienenä kova järsimään käsiä, tihuloimaan tilaisuuden tullessa ja muutenkin oli kaveri melkoinen vilperi. Tosin niinhän kaikki nuorina pennut ovat.

Koira rauhoittui kahden ensimmäisen vuoden jälkeen, kun se vietiin kastroitavaksi. Poika muuttui nopeasti vanhaherramaiseksi murmeliksi. Silti on yhä hämmentävää, että koira jaksaa etsiä itselleen pariutumiskumppania ihan tosimielessä, rip sohvatyynyt.

Kun saimme pennun meille kerrottiin, ettei mitään suolisto-ongelmia ole ja hyvin pysyy irti, koska riistaviettiä ei ole. No opimme muutamassa kuukaudessa, ettei pallero todellakaan voinut syödä mitään maitoa tai viljaa sisältävää tai vatsa oli aivan sekaisin seuraavat päivät. Tämä tosin johtuu vain yksilöstä, koirien välillä on eroja, mutta meille osui tämmöinen herkkävatsainen kaveri. Irti en ole koskaan uskaltanut pitää, koska niin hankasti vetää jokaisen pellolla kirmaavan jäniksen ja fasaanin perään. Sanottakoon että mitteli saalistaa silmillään ei nenällään, joten jahti olisi ohi, kun saalis karkaisi näkyvistä.

Sanottiin myös, ettei turhia hauku. Emävale, ihmisen näkökulmasta. Pystykorva on aina pystykorva. Meidän koira vahtii tiukasti ikkunassa jokaisen ohikulkijan ja varoittaa melkein kaikista. Koirille saatetaan haukkua vielä kun häntä on kadonnut näköpiirin ulkopuolelle. Periaatteessahan tämä ei kuitenkaan ole vahtikoiralle turhan haukkumista, vaikka se sitä ihmiselle onkin, sillä eläin vain varoittaa tulijoista.

Meidän pallero on todellinen metsäkoira: mielellään makaa nurmikossa, hiekassa, sammaleessa, varvikossa, yms. Turkki on kuitenkin pitkä, joten jos aikoo hauvansa päästää samaan tyyliin nauttimaan luonnosta, risut, lehdet ja muut pitää joka päivä selvittää irti. Harjaamista on vähintään kerran viikossa, jos haluaa pitää turkin kauniina. Oman koiran kanssa tästä on kyllä tullut lipsuttua useamminkin kuin kerran.

jatkan seuraavassa viestissä...

...jatkan siis tästä

Lenkitys on usein suuri kysymys, kun koiran hankintaa miettii. Meidän koira pärjää hyvin puolen tunnin lenkillä päivässä, jos pääsee tämän lisäksi pihalle kolme neljä kertaa. Tietysti myös pidempiä lenkkejä on tiedossa, mutta tuo on meidän minimi. Se on sanottava, että mitteli ei ihan ekstempporee juokse viittä kilometriä. Sitä varten on treenattava koiraa pidempään. Oma koira alkaa kahden kilometrin kohdalla hidastella ja pomppia jalkoja vasten, että pääsee syliin lepäämään.

Mutta pallerohan on aivan ihana koira (miinuksena, ettei vahtivietti kytkeydy pois päältä lenkeilläkään, vaan vastaantulevista koirista varoitetaan jo kaukaa ja haukku jatkuu, kunnes koira on mennyt silmien kantamattomiin), jota suosittelen kyllä ihan lapsiperheestä yksineläjän kaveriksi. Huomiona, että oma koiramme kestää minkätahansalaiset rutistelut ja kiskomiset lapselta, mutta saattaa näykätä, jos piina ei meinaa loppua ollenkaan. Erittäin pitkä pinna karvapallolla kuitenkin on.

Meidän mittelimme ei viihtynyt lainkaan tarhassa ulkona, vaan odotti kiltisti ovella kunnes joku tuli hakemaan pois. Muutaman yrityskerran jälkeen lopetimme, kun ei uljas vahti selkeästi tuntenut oloaan turvalliseksi eristettynä talosta. Koira silti rakastaa olla talon läheisyydessä vaijerissa tai terassilla, jossa saa vahdittua kaikki linnut ja oravat esteettömästi.

Autossa matkustamisessa sama vahtivietti tulee esiin. Paikalla pysyessä pitää haukkua kaikki ohimenevät. Silti pysyy hiljaa autossa, kun liikutaan ja on matkustanut jopa 10 tuntia autossa ihan tyytyväisenä puoliunessa. Huomaa kyllä, että pikkuinen tykkää autoilusta, koska on vaina valmis hyppäämään takakonttiin, kun vain luukku avataan.

Tämmöinen pallero meillä, toivottavasti tulevaisuuden lukijat saavat siitä edes hiaman selville minkälainen persoonallisuus mitteli on perinteisissä kotioloissa. Mahtava kaveri on pennusta kasvanut, mutta pallero osoittautui niin yhden ihmisen koiraksi, että jään itse sen huomiosta pois mieheni läsnäollessa. Antoisia hetkiä kaikille rodunvalintaan!

Itselläni on mitteli. Varsin haukkuherkkä, vartio kotona (haukkuu outoja ääniä ja ikkunasta näkyviä lintuja), ja samoin hyvin seurallinen. Turkki vaatii harjausta, mutta ei mitenkään järkyttävän paljon hoitoa. Hyvä rotu, jos tosiaan haluatte seurallisen seurakoiran, ja haukkuminen (tai sen pois kouluttamisen haastavuus) ei haittaa.

Paljon suunnilleen menee rahaa kuukaudessa tai vuodessa?

Ne räksyttää ja on adhd kaikilla mitä oon nähnyt kavereilla. voi olla aika äkäsiä. MOPSI on paras lapsiperheeseen <3 tärkeää hyvä kasvattaja

Räksy rotu on joo. Mutta kiltti ja hyvin koulutettavissa, kiintyy omistajaansa.

Mittelin omistajalle; keronta oli, kuin omasta mäyriksestäni:) Sisällä tämä on itse rauhallisuus siihen asti, kun outoa ääntä kuulee, tai näkee koiran..

Kleini on mielessä, mutta saattaa kääntyä mäykyn puoleen.

Rahan kuluminen on sidoksissa koiran terveyteen. Rokotukset ensimmäisenä vuonna ainakin. Ja lääkärin palkkio. Ruuat. Pussillinen on 7 euron luokkaa. Ne kestää kk.n pari riippuen lisukkeista. Omalle ostan kanamureketta a 3 euroa n. viikon kestää.

Kynsisakset ja harja tarvitaan, peti myös ja kuljetuskoppa. Ruokakipat myös. Ja fleksi tms. hihna. Kaulapanta. Talvitamineet. Mäyris tarvitsee ainakin.

Kyllä lemmikkiin rahaa menee, eikä kannata eläintä ottaa, ellei siihen ole varaa ja aikaa kouluttaa. Toisaalta ne palkitsevat uskollisuudellaan ja iloisuudellaan kotiin tulevat.

Minulla kleini ja aivan ihana,minuun täysin kiintynyt,olemme yhtä!Kiltti poika ja oppivainen,haukkuherkkä on hyvä vahti.Paras koira ikinä,seuraa ihan kaikkialle sisällä,siis ihan joka paikkaan.Tykkää matkustaa autossa etupenkillä turvavyössä vieressäni.Erittäin pieniruokainen,nyt 1v ja painaa 5kg,siis isokokoinen kleini.En haluaisi kastrointia,se latistaa luonnetta vaikka poika on hyvin vilkas ja haukkuherkkä jota on vaikea kitkeä,onhan hän pystykorva.Turkin harjaan joka päivä ja kyllä onkin KOMEA.Rakas karvapalloni😀

Kleinin haukkuminen on pois opetettavissa, kuten kaikki muutkin tavat koirilla yleensäkin. Kun koiran ottaa pitää ymmärtää ettei se ole tavoiltaan valmis, vaan sinä ohjaat sen sellaiseksi kuin haluat se olevan. 

Meillä Klein ohjattiin järjestelmällisesti pois haukkumisesta ja täytyypä sanoa että on yhtä ihana ja hiljainen (myös ulkona) kuin mopsit. Karva hiukan enemmän hoidettava mutta ei kuitenkaan niin työläs kuin oletin. Ulkona viihtyy hyvin ja lenkillä pysyy irti mukana.( lenkkeilemme metsässä)

Vatsa on hiukan herkkä, vain nappula ruokaa, jos ei halua peräpään karvoja pestä joka kerta kun ulkoa tullaan.

Olen iloisesti yllättynyt rodusta miten helposti koulutettava, kaikessa täysillä mukana, tulee juttuun kaikkien  niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Mutta yksi perheenjääsen on kuitenkin se tärkein, ja jos lapset on ohjattu käsittelemään koiraa tulee mainiosti toimeen myös pienempien lasten kanssa. Ihana! 

Parempia ja terveempiä kuin pomeranianit. Veljen perheellä on kleini, ei räksytä, ja pitää lapsista. 

Pidetään yleisesti räksyttäjänä, mutta monesti olen tavannut tapauksia joissa osattu kouluttaa eikä pihaustakaan kuulu. On nuo kyllä todella eloisia ja iloisia otuksia. Muotirotu joten kannattaa terveystilanne ottaa huomioon.