Lue keskustelun säännöt.
Miten määrittelette suomalaisen?
30.10.2021 |
Yleensä puhekielessä suomalaisella tarkoitetaan Suomen kansalaista, mutta onko se sama kuin suomalainen?
Onko suomalaisuus identiteetti- vai kulttuurikysymys? Vai lasketaanko suomalaisiksi vain suomalaisten etniseen ryhmään kuuluvat?
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa syntynyt henkilö, joka saa Suomen kansalaisuuden, on suomalainen.
Siis millä perusteella Suomen kansalaisuuden omaavasta henkilöstä tulee suomalainen?
Ei millään. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ollakseen (myös) kansalaisuudeltaan suomalainen, henkilön pitää olla suomalainen. Ulkomaalainen ei ole (kansallisuudeltaan) suomalainen, vaikka hän Suomen kansalainen olisikin.
Anteeksi nyt meni termit väärin. Siis:
Ei millään. Ne ovat kaksi eri asiaa. Ollakseen (myös) kansallisuudeltaan suomalainen, henkilön pitää olla suomalainen. Ulkomaalainen ei ole (kansallisuudeltaan) suomalainen, vaikka hän Suomen kansalainen olisikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin yhdistelmä noita kaikkia. Etninen suomalainen tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, jos on kasvanut koko elämänsä jossain toisessa kulltturiympäristössä. Ja sama toisin päin.
Höpöhöpö. Ulkomailla asuva etninen suomalainen tuntee itsensä suomalaiseksi parin sukupolven ajan.
Vrt esim. suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Ohis, no se kyllä riippuu vanhimmista ja siitä miten he entisen kotimaansa pitävät esillä ja tuovat esille suomalaisuuttaan.
Jos suomalainen Suomessa syntynyt pieni lapsi varhain adoptoidaan toiseen maahan, jossa hän ei kuule, tule tietoiseksi juuristaan ja ei myöskään ulkoisesti eroa ympäsitön lapsista ja vanhemmista, niin on lähes 100% varmaa, ettei hän tunne olevansa suomalainen kasvettuaan aikuiseksi.
Eikä tarvitse olla niinkään tietämätön juuristaan ollakseen kokematta suomalaisuutta omaksi. Minun siskon vanhin lapsi on syntynyt Suomessa. Isä on toisen EU maan kansalainen. Hän on koko sen ajan kun muistikuvia on ollut lähinnä sen Pohjois-Amerikan maan ja enemmän isänsä maan kulttuurin vaikutuspiiristä, vaikka äiti on opettanut myös vähän suomea. Hän tuntee olevansa hyvin vähän suomalainen. Hänen kaksi nuorempaa sisarustaan eivät ole kun kerran nuorena käyneet Suomessa ja suomalaisuudesta kysyttäessä pyörittelevät silmiään ihmetellen, että mitä ihmettä hänkö muka.
Vaikka he ovat asuneet isoissa miljoonakaupungeissa, joissa on myös jonkin verran muita suomalaisia perheitä ym. Niin kun he muuttivat joskus 30v sitten niin ei vielä ollut, ei ollut internetiä, Suomeen soittaminen oli kallista, paikallisessa mediassa Suomi ei ollut esillä edes kerran vuodessa jne. Eikä siskolla ollut liiemmälti aikaa puhua ja kertoa kotimaastaan niin, että se olisi jotenkin lapsille tullut tutuksi ja johon kokisi jotain yhteyttä ja vedonnut kasvaviin lapsiin enemmän kun se minkä keskellä he siellä päivittäin kasvaessaan elivät.
Kuvitelmat siitä, että automaattisesti aina jotenkin tuntisi yhteyttä etnisiin juuriinsa on varsin naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin yhdistelmä noita kaikkia. Etninen suomalainen tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, jos on kasvanut koko elämänsä jossain toisessa kulltturiympäristössä. Ja sama toisin päin.
Höpöhöpö. Ulkomailla asuva etninen suomalainen tuntee itsensä suomalaiseksi parin sukupolven ajan.
Vrt esim. suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Ohis, no se kyllä riippuu vanhimmista ja siitä miten he entisen kotimaansa pitävät esillä ja tuovat esille suomalaisuuttaan.
Jos suomalainen Suomessa syntynyt pieni lapsi varhain adoptoidaan toiseen maahan, jossa hän ei kuule, tule tietoiseksi juuristaan ja ei myöskään ulkoisesti eroa ympäsitön lapsista ja vanhemmista, niin on lähes 100% varmaa, ettei hän tunne olevansa suomalainen kasvettuaan aikuiseksi.
Eikä tarvitse olla niinkään tietämätön juuristaan ollakseen kokematta suomalaisuutta omaksi. Minun siskon vanhin lapsi on syntynyt Suomessa. Isä on toisen EU maan kansalainen. Hän on koko sen ajan kun muistikuvia on ollut lähinnä sen Pohjois-Amerikan maan ja enemmän isänsä maan kulttuurin vaikutuspiiristä, vaikka äiti on opettanut myös vähän suomea. Hän tuntee olevansa hyvin vähän suomalainen. Hänen kaksi nuorempaa sisarustaan eivät ole kun kerran nuorena käyneet Suomessa ja suomalaisuudesta kysyttäessä pyörittelevät silmiään ihmetellen, että mitä ihmettä hänkö muka.
Vaikka he ovat asuneet isoissa miljoonakaupungeissa, joissa on myös jonkin verran muita suomalaisia perheitä ym. Niin kun he muuttivat joskus 30v sitten niin ei vielä ollut, ei ollut internetiä, Suomeen soittaminen oli kallista, paikallisessa mediassa Suomi ei ollut esillä edes kerran vuodessa jne. Eikä siskolla ollut liiemmälti aikaa puhua ja kertoa kotimaastaan niin, että se olisi jotenkin lapsille tullut tutuksi ja johon kokisi jotain yhteyttä ja vedonnut kasvaviin lapsiin enemmän kun se minkä keskellä he siellä päivittäin kasvaessaan elivät.
Kuvitelmat siitä, että automaattisesti aina jotenkin tuntisi yhteyttä etnisiin juuriinsa on varsin naiivi.
Mutta jos peilistä katsoo se aasialainen, afrikkalainen, euripidi tms. niin vaikea sitä faktaa on kiistää.
Vierailija kirjoitti:
Vaaleaihoinen, vaaleatukkainen, sinisilmäinen, suomen kieltä puhuva ja Suomessa syntynyt suomen kansalainen.
Oivoi, nyt tuli muuten kuvaukseen sopiville harmaa- ja ruskeasilmäisille suomalaisille kova mietinnän paikka omasta identiteetistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin yhdistelmä noita kaikkia. Etninen suomalainen tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, jos on kasvanut koko elämänsä jossain toisessa kulltturiympäristössä. Ja sama toisin päin.
Höpöhöpö. Ulkomailla asuva etninen suomalainen tuntee itsensä suomalaiseksi parin sukupolven ajan.
Vrt esim. suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Ohis, no se kyllä riippuu vanhimmista ja siitä miten he entisen kotimaansa pitävät esillä ja tuovat esille suomalaisuuttaan.
Jos suomalainen Suomessa syntynyt pieni lapsi varhain adoptoidaan toiseen maahan, jossa hän ei kuule, tule tietoiseksi juuristaan ja ei myöskään ulkoisesti eroa ympäsitön lapsista ja vanhemmista, niin on lähes 100% varmaa, ettei hän tunne olevansa suomalainen kasvettuaan aikuiseksi.
Eikä tarvitse olla niinkään tietämätön juuristaan ollakseen kokematta suomalaisuutta omaksi. Minun siskon vanhin lapsi on syntynyt Suomessa. Isä on toisen EU maan kansalainen. Hän on koko sen ajan kun muistikuvia on ollut lähinnä sen Pohjois-Amerikan maan ja enemmän isänsä maan kulttuurin vaikutuspiiristä, vaikka äiti on opettanut myös vähän suomea. Hän tuntee olevansa hyvin vähän suomalainen. Hänen kaksi nuorempaa sisarustaan eivät ole kun kerran nuorena käyneet Suomessa ja suomalaisuudesta kysyttäessä pyörittelevät silmiään ihmetellen, että mitä ihmettä hänkö muka.
Vaikka he ovat asuneet isoissa miljoonakaupungeissa, joissa on myös jonkin verran muita suomalaisia perheitä ym. Niin kun he muuttivat joskus 30v sitten niin ei vielä ollut, ei ollut internetiä, Suomeen soittaminen oli kallista, paikallisessa mediassa Suomi ei ollut esillä edes kerran vuodessa jne. Eikä siskolla ollut liiemmälti aikaa puhua ja kertoa kotimaastaan niin, että se olisi jotenkin lapsille tullut tutuksi ja johon kokisi jotain yhteyttä ja vedonnut kasvaviin lapsiin enemmän kun se minkä keskellä he siellä päivittäin kasvaessaan elivät.
Kuvitelmat siitä, että automaattisesti aina jotenkin tuntisi yhteyttä etnisiin juuriinsa on varsin naiivi.
Mutta jos peilistä katsoo se aasialainen, afrikkalainen, euripidi tms. niin vaikea sitä faktaa on kiistää.
Mutta jos olet asunut Pohjois-Amerikassa koko ikäsi, papereissa kohdallasi race/ethnicity kohdassa lukee Caucasian, näytät siltä peilistä katsoessa niinkuin suurimmalla osalla etnisillä eurooppalaisilla Uralille asti naama näkyy, niin miten ihmeessä juuri pitäisi tuntea olevansa juuri suomalainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin yhdistelmä noita kaikkia. Etninen suomalainen tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, jos on kasvanut koko elämänsä jossain toisessa kulltturiympäristössä. Ja sama toisin päin.
Höpöhöpö. Ulkomailla asuva etninen suomalainen tuntee itsensä suomalaiseksi parin sukupolven ajan.
Vrt esim. suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Ohis, no se kyllä riippuu vanhimmista ja siitä miten he entisen kotimaansa pitävät esillä ja tuovat esille suomalaisuuttaan.
Jos suomalainen Suomessa syntynyt pieni lapsi varhain adoptoidaan toiseen maahan, jossa hän ei kuule, tule tietoiseksi juuristaan ja ei myöskään ulkoisesti eroa ympäsitön lapsista ja vanhemmista, niin on lähes 100% varmaa, ettei hän tunne olevansa suomalainen kasvettuaan aikuiseksi.
Eikä tarvitse olla niinkään tietämätön juuristaan ollakseen kokematta suomalaisuutta omaksi. Minun siskon vanhin lapsi on syntynyt Suomessa. Isä on toisen EU maan kansalainen. Hän on koko sen ajan kun muistikuvia on ollut lähinnä sen Pohjois-Amerikan maan ja enemmän isänsä maan kulttuurin vaikutuspiiristä, vaikka äiti on opettanut myös vähän suomea. Hän tuntee olevansa hyvin vähän suomalainen. Hänen kaksi nuorempaa sisarustaan eivät ole kun kerran nuorena käyneet Suomessa ja suomalaisuudesta kysyttäessä pyörittelevät silmiään ihmetellen, että mitä ihmettä hänkö muka.
Vaikka he ovat asuneet isoissa miljoonakaupungeissa, joissa on myös jonkin verran muita suomalaisia perheitä ym. Niin kun he muuttivat joskus 30v sitten niin ei vielä ollut, ei ollut internetiä, Suomeen soittaminen oli kallista, paikallisessa mediassa Suomi ei ollut esillä edes kerran vuodessa jne. Eikä siskolla ollut liiemmälti aikaa puhua ja kertoa kotimaastaan niin, että se olisi jotenkin lapsille tullut tutuksi ja johon kokisi jotain yhteyttä ja vedonnut kasvaviin lapsiin enemmän kun se minkä keskellä he siellä päivittäin kasvaessaan elivät.
Kuvitelmat siitä, että automaattisesti aina jotenkin tuntisi yhteyttä etnisiin juuriinsa on varsin naiivi.
Mutta jos peilistä katsoo se aasialainen, afrikkalainen, euripidi tms. niin vaikea sitä faktaa on kiistää.
Mutta jos olet asunut Pohjois-Amerikassa koko ikäsi, papereissa kohdallasi race/ethnicity kohdassa lukee Caucasian, näytät siltä peilistä katsoessa niinkuin suurimmalla osalla etnisillä eurooppalaisilla Uralille asti naama näkyy, niin miten ihmeessä juuri pitäisi tuntea olevansa juuri suomalainen.
No mutta Amerikan kansahan koostuu pääosin eurooppalaisten siirtolaisten jälkeläisistä. Se näkyy paikannimissä, mitä väestö on niille antanut. New York, New Jersey jne uusi York, uusi Jersey jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin yhdistelmä noita kaikkia. Etninen suomalainen tuskin tuntee itseään suomalaiseksi, jos on kasvanut koko elämänsä jossain toisessa kulltturiympäristössä. Ja sama toisin päin.
Höpöhöpö. Ulkomailla asuva etninen suomalainen tuntee itsensä suomalaiseksi parin sukupolven ajan.
Vrt esim. suomenruotsalainen, ruotsinsuomalainen, amerikansuomalainen, kanadansuomalainen jne.
Ohis, no se kyllä riippuu vanhimmista ja siitä miten he entisen kotimaansa pitävät esillä ja tuovat esille suomalaisuuttaan.
Jos suomalainen Suomessa syntynyt pieni lapsi varhain adoptoidaan toiseen maahan, jossa hän ei kuule, tule tietoiseksi juuristaan ja ei myöskään ulkoisesti eroa ympäsitön lapsista ja vanhemmista, niin on lähes 100% varmaa, ettei hän tunne olevansa suomalainen kasvettuaan aikuiseksi.
Eikä tarvitse olla niinkään tietämätön juuristaan ollakseen kokematta suomalaisuutta omaksi. Minun siskon vanhin lapsi on syntynyt Suomessa. Isä on toisen EU maan kansalainen. Hän on koko sen ajan kun muistikuvia on ollut lähinnä sen Pohjois-Amerikan maan ja enemmän isänsä maan kulttuurin vaikutuspiiristä, vaikka äiti on opettanut myös vähän suomea. Hän tuntee olevansa hyvin vähän suomalainen. Hänen kaksi nuorempaa sisarustaan eivät ole kun kerran nuorena käyneet Suomessa ja suomalaisuudesta kysyttäessä pyörittelevät silmiään ihmetellen, että mitä ihmettä hänkö muka.
Vaikka he ovat asuneet isoissa miljoonakaupungeissa, joissa on myös jonkin verran muita suomalaisia perheitä ym. Niin kun he muuttivat joskus 30v sitten niin ei vielä ollut, ei ollut internetiä, Suomeen soittaminen oli kallista, paikallisessa mediassa Suomi ei ollut esillä edes kerran vuodessa jne. Eikä siskolla ollut liiemmälti aikaa puhua ja kertoa kotimaastaan niin, että se olisi jotenkin lapsille tullut tutuksi ja johon kokisi jotain yhteyttä ja vedonnut kasvaviin lapsiin enemmän kun se minkä keskellä he siellä päivittäin kasvaessaan elivät.
Kuvitelmat siitä, että automaattisesti aina jotenkin tuntisi yhteyttä etnisiin juuriinsa on varsin naiivi.
Mutta jos peilistä katsoo se aasialainen, afrikkalainen, euripidi tms. niin vaikea sitä faktaa on kiistää.
Mutta jos olet asunut Pohjois-Amerikassa koko ikäsi, papereissa kohdallasi race/ethnicity kohdassa lukee Caucasian, näytät siltä peilistä katsoessa niinkuin suurimmalla osalla etnisillä eurooppalaisilla Uralille asti naama näkyy, niin miten ihmeessä juuri pitäisi tuntea olevansa juuri suomalainen.
No tuskin sitä itseänsä meksikolaiseksikaan siellä tuntee. Kai sitä tuntee itsensä suomalaiseksi edelleen. Mitenkä ihminen muuttuisi vain sillä, että liikkuu paikasta toiseen. Oma, sama itsensä sitä on silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen on henkilö joka identifioi itsensä suomalaiseksi ja jonka muut suomalaiset tuntistavat suomalaiseksi.
Ainakaan suomalaisuus ei ole ihonväristä kiinni, kuten Halla-aho ja Purra ovat linjanneet ryhtyessään puhdistamaan puoluetta etnonatseista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalainen on henkilö, joka on
A. Käynyt saunassa
B. Syönyt karjalanapiirakan
C. Lähtenyt torille juhlistamaan jääkiekon maailmanmestaruutta
D. Vetänyt kalsarikännit
Kyllä suomalaisuuten tarvitaan sukuhistoriaa Suomesta. Sitä, kuinka kauas taakse pitää mennä, onkin sitten eri kysymys. Mutta samalla tapaa kuin minusta/tulevasta lapsestani ei tule somalia jos muutan Somaliaan ja hankin Somalian passin, niin somalista ei tule suomalaista vaikka kuinka olisi Suomen passi ja asuisi/syntyisi Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiaa voi miettiä myös toisin päin. Jos minä (pottunokka) muutan Japaniin ja saan Japanin passin, olenko japanilainen? Aivan yhtä japanilainen kuin kaikki muutkin? Entä jos muutan Somaliaan ja saan Somalian passin, miten te luonnehtisitte minua? Sanoisitteko että hän on yksi s_mali vai sanoisitteko että hän on yksi Somaliaan muuttanut suomalainen?
Itse näen että suomalainen on henkilö jolla:
- on suomalaiset sukujuuret
- on geeneiltään suurimmaksi osaksi etninen suomalainen
- omaa suomalaisen identiteetin
- näkee omaksi sisäryhmäkseen suomalaiset eikä jotain muuta ryhmää
- puhuu äidinkielenään suomea
- on kulttuurisesti suomalainen
Minusta ainoastaan tällaisille ihmisille pitäisi myöntää kansalaisuutta. Olen sitä mieltä että jos tänne muuttaa työn, rakkauden tai kansainvälisen suojelun perusteella ihminen joka ei täytä edellä mainittua määritelmää, hänelle voidaan myöntää pysyvä oleskelulupa mutta ei kansalaisuutta, koskaan sillä hän ei ole suomalainen.
Tähän voisi olla kuitenkin tiettyjä poikkeuksia kuten ulkomaan kansalaiset joilla on suomalaiset sukujuuret ja tarpeeksi suomalaista perimää. Mutta vasta sitten kun hän on asunut täällä tarpeeksi kauan ja opetellut kielen ja integroitunut kulttuuriin.
Toinen poikkeus voisi olla suomalaisen ja ulkomaalaisen vanhemman Suomessa syntyneet lapset, mutta vain mikäli lapsi vartuttuaan:
- itse haluaa olla suomalainen
- omaa suomalaisen identiteetin
- puhuu Suomea äidinkielenään
- elää suomalaisen kulttuurin mukaan
- on lainkuuliainen ja yhteiskuntakelpoinen
- ei omaa suomalaisvastaisia asenteita
Etnisessä suomalaisessa ei virtaa musta veri.