Käydään usein erään kaverin kanssa yhdessä kaupassa (kimppakyyti) ja tämä kaveri on nyt taloudellisissa vaikeuksissa, silti ostaa niin tyhmi...

Onkohan meillä sama kaveri? Ostaa sushia, Pepsiä (halvempi limsa ei kelpaa) ja tupakkaa,  sitten kassalla ihmettelee  ettei saakaan maksettua kun kate ei riitä tai jos saa, kyselee kohta  rahaa lainaan koska vessanpaperi on loppu ja kanit kuolee nälkään. Kolmekymppinen ihminen.

Maz zi kirjoitti:

Minä oon aika tarkkaan pystyny pitään ruokakuittini yksineläjänä.

2 jauhismättöä, 2 makkaraa, 2 pakastepiza ja 1 random mahdollisesti joku keittoruoka.

Suurinpiirtein samat mätöt joka viikko minimaalisilla muutoksilla.

Varmistan aina ensin että saan vuokran ja muut laskut kuitattua ja lasken sitten ruokabudjetin.

Tuntuu olevan noin 50€ viikossa mitä kuluu, riippuen pitääkö ostaa pesuaineita tai jotain erikoisuuksia.

Mulla sama budjetti ja elätän sillä kaksi teini-ikäistä opiskelijaa. Onnistuu kun ei perseile kaupassa.

Olisi kyllä ankeaa, jos meidän kaveriporukassa joku kyttäisi toisten elämistä ja ostoksia nokka pystyssä niinkuin kuin ap. "Harmi, ettei taloudenhallintaa opeteta peruskoulussa", tsiisus!

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä ankeaa, jos meidän kaveriporukassa joku kyttäisi toisten elämistä ja ostoksia nokka pystyssä niinkuin kuin ap. "Harmi, ettei taloudenhallintaa opeteta peruskoulussa", tsiisus!

Jaa, no ei minusta, ihan aiheellinen ketju. Ei pidä olka niin herkkähipiä. Etenkin kun aapee kertoi että kaveri valittaa rahatilannettaan hänelle ja samalla elää selvästi yli varojensa ruokakaupassa. Kyllä minuakin vituttaisi katsella sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Toiset uskaltavat elää, toiset säästävät makkaroissakin.

Makkaroissa tuhlaaminenko sitä oikeaa elämää on?

Salli mun nauraa...

Toiset eivät osaa kieltää itseltään mitään, vaikka ei olisikaan varaa niin ostellaan kalliita tuotteita. Luonteen heikkoutta kai. Ehkä kuuluisivat edunvalvontaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Höpö höpö, toi ei ole mikään tutkimus, pelkkä mielipide.

Enemmistö opiskelijoista, jotka on tosi köyhiä, ei ryhdy pikavippaavaksi narkiksi vain siksi, että rahat on loppu.

Osa ihmisistä on aina köyhiä, tuloista riippumatta kaikki menee eikä riitäkään. Uusavuttomuutta.

Kuten ne einekset masentuneella, eikö se tajua että huono syöminen masentaa kenet tahansa. Jos on jo masentunut, pitäisi syödä tosi terveellisesti. Mikä onnistuu halvalla, kun viitsii nähdä vähän vaivaa.

Opiskelija tietää, että taloustilanne tulee todennäköisesti parantumaan ajan myötä kun valmistuu. Toivo on se mikä erottaa opiskelijan syrjäytyneestä. Pelkkä rahan vähyys ei syrjäytä.

Masentunutkin voi tietää mikä on terveellistä syömistä, tietäähän yleensä sairaalloisen lihavakin muttei siltikään syö oikein.

Ilman psykologisia vaikutuksia maailma olisi täydellinen ja ihmiset siinä. Ei kukaan narkkaisi tai tekisi rikoksia ja jokainen söisi päivässä puoli kiloa salaattia. Maailma nyt ei vain toimi noin.

Jos toivon saa pelkällä opiskelun aloituksella, miksi maailmassa kaikki syrjäytyneet ei opiskele.

Samasta syystä kun syrjäytyneet eivät laita ruokaa, osaa käyttää pakastinta tai viitsi opetella. Liikaa vaivaa niiden mielestä.

Jos se on vaikka reilusta satasesta kiinni, että pistääkö sen kuukausittain säästöön vaiko syökö sitä vähän paremmin, niin ei se suurta eroa tee. Melkein yksi ja paskan makuhan se on. Ei nitkuttaminenkaan mitään elämää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh mitä settiä. Palstan hullujen konsensus siis on että yksinasuvan ruokatalous tulee toimia niin, että ostetaan pienimmällä kilohinnalla massiivisia määriä ruokaa, sitten sitä ruokaa tehdään valtavia määriä joita ei kuitenkaan syödä, vaan annostellaan pakastimeen, josta niitä sitten sulatellaan ravintoköyhdytettynä käyttöön. Kyseenalaistaisin kyllä sen ihmisen mielenterveyden joka tämmöistä oikeasti harrastaa.

Itseasiassa pakastaminen säilöö ravintoaineet ja esimerkiksi juurekset on hyvä pakastaa koska niiden vitamiiniarvot nousevat pakastamisen seurauksena ja näin ollen on terveellisempiä kuin tuoreet.

Tämä oli tärkeää tietää. Kiitos sinulle, vaikka meillä ei pakastinta olekaan.

Sen kerron vinkiksi muille järkevästi ostaville, että pakaste kukkakaalin kilohinta on puolet halvempi, kuin kesäaikanakin ostetun tuoreen kukkakaalin. Ja niistä on pois se kova, iso kanta ja lehdet.

Kannattaa käyttää vain pakastettuna. Esihöyrytettyäkin, niin sähköä kuluu vähemmän sitä valmistettaessa vaikka uunissa gratiiniksi.

Sen kannan ja lehdet voi syödä. Minä en heitä niitä koskaan roskiin.

Mä syön aina sen maankin siitä kohtaa, missä se joku mustikka, puolukka, marja tai vihannes on kasvanut. Kun kerran se kasvikin saa kaiken tarvitsemansa siitä maasta, niin miksei sitten ihminenkin.

Mä tuhlasin myös nuorempana.Vaikka tiesin miten olis pitänyt ostaa niin mokasin silti. Siinä jää sitten sellaiseen oravanpyörään että ootetaan että rahaa tulee tilille ja ostetaan heti jotkut sushit ja uus kallis pusero ja ollaan sitten taas persaukisia seuraavaan tilipäivään. Mun piti tehdä todella suuri muutos elämän kaikilla osa-alueilla jotta pääsin irti siitä. Ensin eroon ystäväpiiristä ja sukulaisista joiden puheet on tyyliin et kyllä kaikilla pitäis olla sen verran rahaa...ja miten sulla ei oo varaa....Niin väärä asenne omaa elämää aloittelevan nuoren suhteen ja usein syy siihen että tämmöinen oravanpyörä alkaa pyörimään. 

Vierailija kirjoitti:

Aivan järkyttävää uusavuttomuutta ja osin saamattomuutta tässä keskustelussa, olen sanaton. Heitetään ruokaa roskiin kun ei osata tai viitsitä tehdä jotakin esim raastaa juurikin sitä juustokänttyä pakkaseen.

Tienaan itse 6000€/kk ja ikinä meillä ei ruokaa roskiin heitetä. Kaikki kastikepullojen jämätkin käytetään. Kunnioitan ruokaa ja erityisesti eläinperäisiä tuotteita. Syön kasvispainotteisesti mutta muutaman viikossa kanaa, lihaa ja kalaakin tulee syötyä. Maitotuotteet päivittäin käytössä. Kyllä sen verran pitäisi sekasyöjiltä kunnioitusta löytyä ettei sentään eläinperäisiä tuotteita roskiin heitetä. Äärimmäisestä välinpitämättömyydestä ja tyhmyydestä kertoo tuollainen.

No siksi juurikin niitä viipaleita ostetaan ettei tule sitä hävikkiä.

On aivan eri asia olla (mieleltään) terve vähävarainen, jonka ei tarvitse kantaa huolta kenenkään terveydestä, kuin olla sairas vähävarainen, jonka pitää huolehtia myös toisesta ihmisestä. Jo yksistäänkin oma sairaus vähentää jaksamista. Myös yksistään läheisen sairaus, tästä huolehtiminen ja huoli itsessään kuluttaa paljon jaksamista. Kun nämä yhdistää, ei se ole rallattelua. Arki on silloin selviytymistä ja silloin yrittää vaan päästä mahdollisimman helpolla, koska päässä ei vain riitä kaistaa kaikelle.

Kyllä sitä joskus mietin, kun puolison sairaus oli vakavimmillaan, että mitä ihmiset ajattelevat eineksiä, erikoisrahkoja, sipsejä ja limsaa pursuilevasta koristani. Hyvänä viikkona siellä saattoi olla valmispatapusseja, joihin lisätään vain protsku ja vesi ja valmista on 20 minuutissa. Tämä oli jo jotain huimaa, kun jaksoi kokata edes valmispatapussin!

Mieli oli jatkuvasti täynnä huolta ja pelkoa puolisosta ja kun siihen lisäsi oman keskivaikean masennuksen, ei päähän kauheasti jäänyt kaistaa fiksulle ruuanlaitolle ja suunnittelulle. Tärkeintä oli saada syötyä edes jotain, kun ruokahalukin katosi pitkäksi aikaa. Silloin söi mitä tahansa, mikä vain meni helposti alas. Yhdessä välissä elin kirjaimellisesti pelkällä makurahkalla, margariiniruisleivillä, omenoilla ja sipseillä.

Asiat eivät ole koskaan yksinkertaisia. Huonon elämänhallinnan taakse voi kätkeytyä esimerkiksi hoitamattomat, mahdollisesti monisukupolviset mielenterveysongelmat, sairauksia ja yleistä näköalattomuutta, kuten myös epäedullisia tapoja, joita ei ole päätynyt missään vaiheessa elämäänsä kriittisesti pohtimaan. Näistä jos muodostuu cocktaili, on sen muuttaminen haastavaa.

Ja näin loppukaneetiksi yleiseen keskusteluun on todettava, että kallein ruoka on sellainen, minkä ostaa, mutta jättää syömättä ja se sitten päätyy biojätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.

Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.

Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.

Sillä rahalla voit ostaa kananmunia, ravintorikasta ruokaa ja riittää useammaksi kuin yhdeksi ateriaksi.

Yläpeukutin, vaikka en tosin kehottaisi suosituksia enempää kananmuniakaan syömään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Tämä. Olen joskus ostanut viimeisillä rahoilla ruoan sijasta jäätelöä tai jotain muuta yhtä järkevää. Nykyään en ole enää köyhä ja käytän rahaa huomattavasti järkevämmin. Ulkopuolisena ei-köyhänä on helppo arvostella ja tuomita.

Juttu on maksumuurin takana

Vierailija kirjoitti:

On tutkittu, että köyhyys "tyhmentää" ja heikentää harkintantakykyä. Kun ihmisellä on rahahuolista aiheutuvaa stressiä ja elämä tuntuu selviytymistaistelulta päivästä toiseen, eivät voimavarat riitä tulevaisuuden suunnitteluun. Haetaan nopeaa nautintoa päihteistä, otetaan pikavippejä, tehdään impulsiivisia ostoksia.

Ilmiötä on kuvattu esimerkiksi tässä kolumnissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000002674802.html?share=056d5914ab5b1f4119…

Itse olen ollut aikanaan taloudellisesti tosi ahtaalla konkan jälkeen, mutta päihteisiin en sortunut ja pikavippejä en ottanut (koska osaan matematiikkaa enkä tajua pikavippien ottamista, jotka vievät ihmisen vain syvemmälle ahdinkoon). En myöskään tehnyt impulsiivisiä ostoksia, kun minulla oli yhtäkkiä vähän rahaa mutta paljon aikaa miettiä, mitä ostan ja varsinkin mitä en. Mutta siitä joka tapauksessa samaa mieltä, että rahapula tuo stressiä, kun rahaa ja laskuja joutuu miettimään lähes jatkuvasti. Olin kuitenkin sitkeä ja pidin kunnostani huolta, ja nyt menee taloudellisesti paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Juuston voi pakastaa vaikkapa kokonaisena tai siivuina/ raasteena.

Mitä tahansa voi pakastaa! Mutta monen elintarvikkeen, varsinkin juuston, maku ja koostumus huononee niin paljon, että mieluummin ostan pienempiä pakkauksia. En tosin juustoa siivutettuna. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.

Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.

Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.

Ei kai sun 2,5 eurolla kannata ostaa mitään kallista einesateriaa. Tuolla rahalla saat aineet jo johonkin kunnolliseen ruokaan, josta voit pakastaa osan ja käyttää ne muutamat seuraavat eurot taas hankkiaksesi jotakin, mitä tarvitset ruoanlaitossa. Tai tee vaikka kattilallinen keittoa. 2,5 eurolla saa varmaan jo jonkun nakkikeiton aikaiseksi. Siitäkin riittää jo useammalle päivälle. Tai joku perunalaatikko. Perunoita, halvin tonnikalapurkki ja kerma. Sekin mahtuu jo 2,5 euron budjettiin ja riittää seuraavallekin päivälle.

Vuosituhat on vaihtunut, tonnikala on kallista. Kaupanpäälle tönkkösuola. Eli toosio typerä ostos järkevälle.

Jaa no just ostin jokin aika sitten tonnikalapurkkeja 99 senttiä kappale alennuksesta. Perunat maksaa 69 senttiä kilo ja kerma jonkun 60-80 senttiä eli mahtuu juuri tuohon budjettiin. On sitä suolaa liharuoissakin. 

Kermaa et saa tuohon hintaan.

Eikö halvin ruokakerma ole jotain muutama kymmenen senttiä. Kyllä kaksi tölkkiä kiloon perunoita riittää.

Puhe olikin kermasta.

No kyllä senkin tölkin 60-80 sentillä saa

Ei saa

Ei niin. 2 DL kermaa Lidlissä 0,89€ ja s marketissa 0,85€. K marketissa en ole käynyt edes hintoja kauhistelemassa, mutta veikkaan siellä kahden desin maksavan 1,29€ halvimmillaan. Ässästä ilta-aleaikaan saattaa saada -60% kermaa, jos menee tarpeeksi ajoissa paikalle, mutta ei sitä halvinta kermaa, vaan jotain ylihinnoiteltua luomulitkua, jonka ostamisen kannattavuus on siinä ja siinä alennuksen jälkeenkin.

Kyllä saa. Ostin tänään Prismasta kuohukermaa ihan normaalihinnalla, ja se maksoi 0,79 senttiä 2 dl

Kai se on jokaisen oma asia, mitä rahoillaan tekee, jos se vaikuttaa vain omaan elämään. Joskus se kuitenkin vaikuttaa lastenkin elämään joko suoraan tai siten, että lapset oppivat, että on ok laittaa kaikki menemään heti kun on jotain tuloja tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Normaalielämässäni elän järkevästi, teen kausiraaka-aineista ja katson kilohintaa. Voin elää halvalla.

Mutta kun nt olen joutunut työttömäksi ja rahaa on vähän, ja sekin tulee pikkupikkutipoissa, en enää pystykkään tuohon. Kilohintojen ja punalappuisten köyttö vaatii, että ostaa isoja paketteja kerralla ja pystyy laittamaan niistä ruokaa heti. Sillä tavalla voi kyllä saada kympilla viisi ateriaa ja jokainen nistä maksaa vain kaksi euroa - mutta pitäisi olla se kymppi, jonka voisi sijoittaa kerralla. Mulla on käytössä vain kaksi ja puoli euroa, enkä saa enempää ennen kuin huomenna. Mun on siis pakko ostaa kilohinnaltaan kallis einesateria.

Ja elämä on täynnä samankaltaisia juttuja, tilaisuuksia, jotka näen, mutta joita en vaan pysty hyödyntämään.

Minä olen ollut työttömänä jo ties kuinka pitkään. Aina on maksettu enemmän kuin 2,5 euroa kerralla. Nytkin tulee 4 viikon välein monta sataa euroa. Silloin, kun tilillä on enemmän rahaa, täytyy miettiä, mitä sillä voi ostaa niiden päivien iloksi, jolloin rahaa ei ole.

Sanonpa minäkin tähän 'gluteenittomia "tuotteita" ei ole pakko syödä' oman kantani. Kyseisen älynväläyksen kirjoittaja ei ole tainnut ajatella missä kaikissa "tuotteissa" on viljaa. Esim. makaronilaatikko. Ostapa siihen gluteenittomia makaroneja. Tai jos tarvitset korppujauhoja. Teepä gluteeniton lasagne. Leivo gluteenittomasti.

Keliakiaa sairastavalle lapselle aika kurjaa, jos ei ikinä saa pitsaa eikä synttärikakkua, koska "ei niitä gluteenittomia tuotteita ole mikään pakko syödä".