Lue keskustelun säännöt.
Deittailu on masentavaa.
07.01.2015 |
Olen tapaillut varmaan pariakymmentä eri miestä viime vuosina. Joitain olen tavannut vain kerran tai pari, joitain sitten enemmänkin mutta ilman kummempia tuloksia. Jotain tästä olen oppinut: lähes varma keino saada mies kiinnostumaan on olla iloinen ja puhelias sekä kiinnostunut toisen elämästä, sekä hymyillä paljon. Nämä tulevat minulta luonnostaan, joten en ole pakkeja saanut vielä koskaan vaikka olenkin ihan tavallisen näköinen ja muutama ylimääräinen kilokin löytyy.
Se masentava osa on se, että vaikka miehiä riittää treffailtavaksi niin netin kuin tosielämänkin kautta, niin minä en kiinnostu kenestäkään. Monet ovat mukavia miehiä, kaikki ihan ok, mutta juuri kukaan ei ole saanut minussa aikaan mitään suurempia tuntemuksia. Haluaisin ihastua, tuntea sen tunteen vatsanpohjassa. Haluaisin hurmaantua toisesta, ajatella häntä koko ajan ja innolla odottaa uusia tapaamisia tai hyvän yön viestejä ja puheluita. Olen seurustellut kerran elämässäni, ja siihen mieheen ihastuin niin kuin "kuuluukin".
Nykyään olen deittailussa sen verran konkari, että olen oppinut nopeammin ja nopeammin huomaamaan jos toinen ei sytytä ollenkaan. Minulla ei edes ole vaatimuksia miehen ulkonäölle, ammatille tai varakkuudelle, sillä olen tapaillut ihan ääripäistä kaikenlaisia miehiä, ja kaikkien kohdalla on ongelma ollut se että en tunne mitään, mikä antaisi toivoa tulevaisuuden suhteen.
Onko muilla aktiivisilla deittailijoilla samanlaisia kokemuksia? Olen 26, ja haluaisin jo löytää parisuhteen. Mutta kun ajattelen tapailemiani miehiä, niin mieluummin olen yksin kuin valitsisin jonkun heistä. Vaikka monet ovatkin olleet hyviä tyyppejä, niin en halua tyytyä mieheen johon en edes alkuvaiheessa kykene ihastumaan. Olen myös testannut, lämpenisinkö hyvän oloiselle miehelle hitaammin, mutta ei. Aavistukseni on aina osunut alunperin oikeaan, ja pidemmän tapailun seurauksena toinen alkaa vain ärsyttää enemmän ja enemmän.
Kommentit (77)
Mun mielestäsi sellaiset ystäväpohjaiset suhteet ovat paljon helpommin saavutettavissa, koska löytää samanlaisen "joka toisesta" vastaan tulijasta. Helpommin korvattavissa. Pidän näitä vain ystävyyssuhteina, joista yritetään tehdä jotakin, mitä eivät ole. Ovat mukavuussuhteita. Siksi haen ensisijaisesti intohimoa ja kemiaa. Voin tyytyä mukavuussuhteeseenkin joskus, mutta en vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:43"]
Minä onneksi tunnistan ap:n kaltaiset naiset jo kaukaa ja annan olla omissa oloissaan. Ikävä tilanne tulee vasta silloin jos satun olemaan tälle naistyypille se ihastuksen kohde ja kuitenkin itse koen hänet vain yhtenä naisena muiden tasapäisten joukossa, silloin olen se itserakas kusipää joka ei ymmärrä parastaan kun tämä tietyntyyppinen ihmenainen ei kelpaakkaan.
[/quote]
Sinua haittaa nainen, joka ihastuu vain harvoihin vai mikä?
Naistenlehtien ja hömppäelokuvien hommaa tuollainen "maailman räjähtäminen". Tarviiko ihmetellä, kun tässä maassa eletään sinkkuina yhä enemmän ja enemmän, kun naiset etsii sitä 100%:n unelmaprinssiä ja tarjolla on vain tavallisia miehiä.
Kun te naiset ette itsekään ole mitään täydellisyyksiä, niin voisitte hiukan laskea sitä rimaanne. Yrittäkää tutustua vaikka hiukan paremmin kuin pari minuuttia.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:10"]
Naistenlehtien ja hömppäelokuvien hommaa tuollainen "maailman räjähtäminen". Tarviiko ihmetellä, kun tässä maassa eletään sinkkuina yhä enemmän ja enemmän, kun naiset etsii sitä 100%:n unelmaprinssiä ja tarjolla on vain tavallisia miehiä.
Kun te naiset ette itsekään ole mitään täydellisyyksiä, niin voisitte hiukan laskea sitä rimaanne. Yrittäkää tutustua vaikka hiukan paremmin kuin pari minuuttia.
[/quote]
Kyllä minä olen aina ihastunut vain ns. tavallisiin poikiin ja nuoriin miehiin, niin kuin varmaan suurin osa naisista. Ja nykyinen yli viiden vuoden suhdekin alkoi nettitreffeillä ja ihastumisella.
Ennen nykyistä tapasin noin viittä nuorta miestä nettitreffien kautta ja joidenkin kanssa kävin useammillakin treffeillä (ilman mitään pussailua tms.). Heistä en kiinnostunut, mutta nykyiseen mieheeni ihastuin heti alussa. Eli yritin kyllä antaa muillekin ja ihastumiselle mahdollisuuden.
eli ap oot perus-pimpero joka tavottelee liian korkealle,
ota enemmin joku perus-pätkätyöläinen niin ei tarvi
Imeväistä liikaa miettiä, eikä tämmösiäkään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:04"]
Hei, oletko ajatellut että sinussa voisi olla vähän Narsistisia luonteenpiirteitä. Tarkoitus ei ole provosoida, olla ilkeä tms. Vaan lue vähän enemmän narsistin kirjoittamia blogeja tai muuten narsismipiirteistä. Auttaa ymmärtämään itseäsi. T, Narsistinainen
[/quote]
Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:43"]
Minä onneksi tunnistan ap:n kaltaiset naiset jo kaukaa ja annan olla omissa oloissaan. Ikävä tilanne tulee vasta silloin jos satun olemaan tälle naistyypille se ihastuksen kohde ja kuitenkin itse koen hänet vain yhtenä naisena muiden tasapäisten joukossa, silloin olen se itserakas kusipää joka ei ymmärrä parastaan kun tämä tietyntyyppinen ihmenainen ei kelpaakkaan.
[/quote]
Sinua haittaa nainen, joka ihastuu vain harvoihin vai mikä?
[/quote]
Ei minua haittaa ollenkaan naisen vähäinen ihastuminen, se vain erottuu selkeästi näissä tämän tyyppisissä naisissa, että eivät ole ihan samalla lattialla muiden kanssa. Asenne ja olemus, siinä paistaa tämä ihastumisen läsnäolemattomuus, se on opittua, haetaan ja haetaan sitä parempaa matchia jokaisen varteenottevankin jälkeen, ei anneta itselle sitä mahdollisuutta ihastua. Alintajuisesti olette koodanneet sen pääkoppaanne ja siitä eroon pääseminen on mahdotonta, uudelleen koodaus ei onnistu enää jälkeen päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä haluat ihastua omaan ihastumiseesi, rakastaua siihen rakastamisen tunteeseen. Et sinä halua rakastua kehenkään mieheen. Ei siihen miestä tarvita. Kokeile Retu luppakorvaa.
Ai, tuttua. Koska olen sillä tavalla onnellinen että olen pari kertaa elämässäni päässyt kunnolla rakastumaan ja edelleen muistan miltä se tuntuu, en hyväksy mitään sellaista joka ei samoja fiiliksiä tuota. Tällä ei ole mitään tekemistä järkisyiden kanssa, kuten työ, elämäntavat, lapset jne... Kun sen tuntee, sen tuntee. Mikään "ihan jees" ei riitä, vaikka olisi kuinka täydellinen muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:54"]Kannattaa ottaa ajoissa tietyt seikat huomioon ja tehdä sen perusteella päätös kan nattaako edes tavata.
[/quote]
tämä! Minä olen muuten kuin ap. Sillä erolla että olen yli 30v. Ja mä en ole päässyt tän takia edes niille treffeille. Otan liian varman päälle tai sitten mies ottaa. menisin suoraan asiaan eli treffeihin edes jotenkin kiinnostavien kanssa. He yleensä jahkaavat viikko ja viesti tolkulla. Ne taas joita kohtaan minulla on hieman epäilyksiä niin itse jahkaan viestitolkulla. Sitten on ne jotka ei anna itsestään mitään. Edes kuvaa. Vonkaajat jätän aina vääliin. Olen myös nirso jos miehellä lukee seksi-sana profiilissa tai on vähissä vaatteissa kuvassa niin se on turn-off.
Sinä haluat rakastua omaan itseesi, siihen että sinä rakastat, siihen että sinä saat tuntea sen rakkauden huuman ja hulluuden. Minä taas suosittelen naiselle Misu kisua ja miehelle Retu luppakorvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 17:09"]
Mun mielestäsi sellaiset ystäväpohjaiset suhteet ovat paljon helpommin saavutettavissa, koska löytää samanlaisen "joka toisesta" vastaan tulijasta. Helpommin korvattavissa. Pidän näitä vain ystävyyssuhteina, joista yritetään tehdä jotakin, mitä eivät ole. Ovat mukavuussuhteita. Siksi haen ensisijaisesti intohimoa ja kemiaa. Voin tyytyä mukavuussuhteeseenkin joskus, mutta en vielä.
[/quote]
Mulla on parin intohimosekoilun jälkeen suhde, joka on alkanut ystävyydestä ja syventynyt siitä rakkaudeksi. Voin sanoa, että tämä on jotain todellisempaa ja syvempää kuin se loppujen lopuksin pinnallinen ja riuduttava, pelkkään intohimoon perustuva suhde. Himo palaa loppuun parissa vuodessa, tämä voimistuu hetki hetkeltä. Eikä tämä tietenkään pelkkää kaveruutta ole, vaan todellista ystävyyttä ja rakkautta, sitä kautta intohimoakin. Vähempään en enää tyytyisi, jos tämä suhde jostain syystä joskus päättyisi.
Sori, mutta tuo parikymmentä on aika vähän. Todennäköisyydet löytää oikea kahdenkymmen ihmisen joukosta on aika pieni.........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kun tapasin mun miehen ensimmäistä kertaa, katoin että ei yhtään mun tyyppiä, en tykännyt ulkonäöstä eikä luonnekaan vaikuttanut kovin lupaavalta. Tapailtiin kuitenkin vielä, aattelin antaa mahollisuuden. Sitten mä rakastuinkin siihen, en olis kyllä alussa ikinä uskonut
Miksi ihmeessä aloittaa suhde ihmiseen, joka ei sytytä ja johon ei ihastu? Eikö yksin eläminen ole silloin mukavampaa? Ymmärrän tietysti, jos haluaa perheen ja biologinen kello alkaa tikittää.
Satutko olemaan homo? Onko mielessäsi ikinä käynyt sitä ajatusta? Meinaan vain että olen kuullut samanlaisen tarinan eräästä naisesta. Deittaili komeiden ja "korkeaprofiilisten" miesten kanssa mutta ei napannut. Opiskelujen ohessa tapasi erään naisen ja ihastui häneen. Nyt ovat jo asuneet saman katon alla melkein vuoden.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 16:43"]
Minä onneksi tunnistan ap:n kaltaiset naiset jo kaukaa ja annan olla omissa oloissaan. Ikävä tilanne tulee vasta silloin jos satun olemaan tälle naistyypille se ihastuksen kohde ja kuitenkin itse koen hänet vain yhtenä naisena muiden tasapäisten joukossa, silloin olen se itserakas kusipää joka ei ymmärrä parastaan kun tämä tietyntyyppinen ihmenainen ei kelpaakkaan.
[/quote]
Täällä huomaa tuon naisten asenteellisuuden, tätäkin alapeukutettu ja vain siksi, kun miehelle pitäisi kelvata kuitenkin tämä nirppanokkien edustaja, miehen ei kuulu olla valikoiva. Nämä naiset ovat itseään täynnä, kokevat olevansa jotain sanoinkuvaamattoman ihania jumalattaria joka miehelle ja vain heillä on varaa olla valikoivia. Säälittäviä ihmisraunioita.
Mikä pointti ylipäätään on tehdä aloitus jossa surkuttelee deittailua ja kokee sen ahdistavana? Miksi deittailet, tyydy siihen erinomaiseen itseesi ja nauti elämästäsi jos pystyt, älä valita!