Lue keskustelun säännöt.
Kaverin käytös matkalla
07.01.2015 |
Olin ystäväni kanssa etelänmatkalla. Unohdin kivan villatakkini yhteen kauppaan. Hotellilla huomasin sen, ehdotin ystävälleni joka on hyvä kielissä. Kun itse olen huono, että lähdemme etsimään kauppaa, kun en ollut varma mikä se oli ja hän kysyisi villatakkia. Ystäväni kieltäytyi ja sanoi ettei muista missä kauppa on. Olisin viimeisenä päivänä tarvinut 40e lainaksi. Lupasin maksaa heti suomessa takaisin, ystävä ei lainannut vaikka hänellä oli reilusti rahaa. Jotenkin jäi pahamieli.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:06"]
Aika lujaa menee, jos ei uskalla etsiä unohtunutta villatakkia. :D Ehkä se vahvistaisi itsetuntoa, kun tekisi näin rohkean liikkeen joskus elämässään?
[/quote]
Mä esimerkiksi joudun töissäni jatkuvasti puhumaan englantia ja sosiaalisten tilanteiden peloistani huolimatta soittamaan ihmisille, johtamaan palavereja jne. Mutta ei tämä parinkymmenn vuoden kokemus näistä hommista ole yhtään vähemmän ahdistavaksi tehnyt vaikka tuollaista villatakin kysymistä tai tien kysymistä jonnekin. Ihan äärimmäisen pakon edessä pystyn sen tekemään, mutta siihen liittyvän ahdistuksen takia jätän mielellään kysymättä, jos ei ole täysin pakko.
[/quote]
Minäkin joudun työni takia soittamaan ihmisille ja puhumaan englantia, joudun esittelemään työni tuloksia konferensseissa englanniksi jne. Kyllä ne tilanteet kauhistuttavat minuakin, vaikka takana on jo 10 vuotta tätä samaa. Sen sijaan se, että käyn kysymässä unohtuneen villatakin perään on ihan eria asia, mikä siinä pelottaa? Suhtaudutko itse jotenkin nuivasti ihmisiin, jotka kysyvät, jäikö joku pipo tai hanskat tänne, kun täällä äsken kävin? Itseaiheutettua ahdistusta.
[/quote]
No eiköhän kaikki ahdostus ole enemmän tai vähemmän itseaiheutettua. Ei kai se konferensseissa puhuminen mitään sisäänrakennettua pelkoa ole, vaan ihan itse psyykkaat itseäsi jännittämään sellaisissa tilanteissa. Eli mitkä tilanteet nyt kenellekin ahdistavilta tuntuvat. Minulle suuren, kasvottoman yleisön edessä puhuminen ei ole mikään ongelma, mutta face-to-face tilanteita taas jännitän todella paljon.
[/quote]
Miten tuo on mahdollista? Ihan siis kysyn, koska en ymmärrä. :) Mulle konferenssissa puhuminen ja omien tulosten esittely on hankalaa, koska siinä asettaa itsensä alttiiksi kritiikille. Voi nolata itsensä, puhua aivan täyttä roskaa, osoittaa melko suurelle joukolle kollegoja, että teet työssäsi alkeellisia virheitä. Se on se pelko, ei itse esiintyminen vaan itsensä ja ammattitaitonsa altistaminen kritiikin kohteeksi - usein jopa pomon silmien alla.
Sen sijaan se, että kysyn joltain tuntemattomalta, unohtuiko villatakki. Itse asiassa kyse on ihmisestä, jonka jo jollakin asteella aiemmin kohtasin, jos menen kysymään, unohdinko äsken villatakkini tänne. Mitä ikävää siinä voi tapahtua? Mikä se ahdistusta aiheuttava asia on?
[/quote]
En ole tuo, jolle vastasit, mutta eiköhän nuo pelko- ja jännitystilat ole aika lailla subjektiivisia asioita, ei niitä oikein voi vertailla tai väheksyä toisen pelkoja. Vähän sama kuin että tapeltaisiin mielipide-eroista, mitä toki av-palstalla paljonkin tehdään (esim. lasten nimistä), mutta ajatellaan nyt kuitenkin tuota normaalimpaa ulkomaailmaa... :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:06"]
Aika lujaa menee, jos ei uskalla etsiä unohtunutta villatakkia. :D Ehkä se vahvistaisi itsetuntoa, kun tekisi näin rohkean liikkeen joskus elämässään?
[/quote]
Mä esimerkiksi joudun töissäni jatkuvasti puhumaan englantia ja sosiaalisten tilanteiden peloistani huolimatta soittamaan ihmisille, johtamaan palavereja jne. Mutta ei tämä parinkymmenn vuoden kokemus näistä hommista ole yhtään vähemmän ahdistavaksi tehnyt vaikka tuollaista villatakin kysymistä tai tien kysymistä jonnekin. Ihan äärimmäisen pakon edessä pystyn sen tekemään, mutta siihen liittyvän ahdistuksen takia jätän mielellään kysymättä, jos ei ole täysin pakko.
[/quote]
Minäkin joudun työni takia soittamaan ihmisille ja puhumaan englantia, joudun esittelemään työni tuloksia konferensseissa englanniksi jne. Kyllä ne tilanteet kauhistuttavat minuakin, vaikka takana on jo 10 vuotta tätä samaa. Sen sijaan se, että käyn kysymässä unohtuneen villatakin perään on ihan eria asia, mikä siinä pelottaa? Suhtaudutko itse jotenkin nuivasti ihmisiin, jotka kysyvät, jäikö joku pipo tai hanskat tänne, kun täällä äsken kävin? Itseaiheutettua ahdistusta.
[/quote]
No eiköhän kaikki ahdostus ole enemmän tai vähemmän itseaiheutettua. Ei kai se konferensseissa puhuminen mitään sisäänrakennettua pelkoa ole, vaan ihan itse psyykkaat itseäsi jännittämään sellaisissa tilanteissa. Eli mitkä tilanteet nyt kenellekin ahdistavilta tuntuvat. Minulle suuren, kasvottoman yleisön edessä puhuminen ei ole mikään ongelma, mutta face-to-face tilanteita taas jännitän todella paljon.
[/quote]
Miten tuo on mahdollista? Ihan siis kysyn, koska en ymmärrä. :) Mulle konferenssissa puhuminen ja omien tulosten esittely on hankalaa, koska siinä asettaa itsensä alttiiksi kritiikille. Voi nolata itsensä, puhua aivan täyttä roskaa, osoittaa melko suurelle joukolle kollegoja, että teet työssäsi alkeellisia virheitä. Se on se pelko, ei itse esiintyminen vaan itsensä ja ammattitaitonsa altistaminen kritiikin kohteeksi - usein jopa pomon silmien alla.
Sen sijaan se, että kysyn joltain tuntemattomalta, unohtuiko villatakki. Itse asiassa kyse on ihmisestä, jonka jo jollakin asteella aiemmin kohtasin, jos menen kysymään, unohdinko äsken villatakkini tänne. Mitä ikävää siinä voi tapahtua? Mikä se ahdistusta aiheuttava asia on?
[/quote]
No jos tietäisin, niin varmaan pääsisin tuosta pelostani eroon. Suurikin yleisö on mulle vain kasvotonta massaa, jossa osa todennäköisesti selaa nettiä, nukkuu, juttelee toisten kanssa jne. ja jotkut ehkä kuunteleekin. Työni teen sen verran hyvin ja aiheisiin olen aina paneutunut, että luotan kyllä siihen että olen ammattilainen omalla alallani ja vaivalla tehdyn työn tulosten esitteleminen muille on vain hauskaa. Jos joku kysyy jotain, luotan kyllä siihen että osaan vastata koska teenhän kyseistä asiaa työkseni. Ja jos en osaa, niin mitä sitten. Kaikki tekee kyhllä virheitä ja jos siellä nyt joku megamoka olisi niin toteaisin varmasti, että "kiitos huomiosta, en huomannutkaan tätä, tämä virhe tosiaan vaikuttaa siihen ja tähän...."
Face-to-face tilanteissa koen olevani paljon enemmän arvostelun kohteena. Toinen tuijottaa lähietäisyydellä suoraan silmiin. Ei ole sitä ammatin tai tittelin tuomaa turvaa, joka on töissä, vaan on vain ihan pelkkä oma itsensä. En tiedä, mikä aiheuttaa ahdistuksen tunteen: ehkä äärettömän huono itsetuntoni - usein pohdin ja pelkään mitä muut ajattelee minusta ihmisenä ja olenko riittävän hyvä vain tällaisena. Töissä pääsee sentään jonkun "maskin" taakse piiloon.
Miten negatiivinen kuva teillä oikein on rahan lainaamisesta? Mulla on vissiin ainakin tosi hyvä tilanne, koska ne ihmiset joiden kanssa lähden/lähtisin matkalla on sellasia, että lainaavat kyllä tarpeen tullen rahaa ja minäkin voisin lainata heille. Sama pätee ihan normaalissa elämässä. Jos mulle iskee hätä saada rahaa niin tiedän, että saisin moneltakin lainattua. Ja toivon myös, että minulta uskaltaisi ystäväni tarpeen mukaan pyytää rahaa.
Mun käsittääkseni ystävä on ihminen johon voi luottaa. Tietäisin saavani rahat takaisin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kielitaitoisena olen usein huomannut, että matkalla joudunkin yhtäkkiä matkaoppaan rooliin. Koska osaan kerran englantia, minun oletetaan tietävän kaikki turistikohteesta bussireiteistä ja nähtävyyksistä lähtien, vaikka en olisi kyseisessä kohteessa ikinä ennen käynytkään. Viikon aikana tästä saattaa tulla jo raskasta. Näin ollen ymmärrän tuota ap:n kaveria oikein hyvin. Ylimääräisen palveluksen pyytäminen ja sen päälle rahan kerjääminen saattoi vaan olla viimeinen pisara.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]
Kielitaitoisena olen usein huomannut, että matkalla joudunkin yhtäkkiä matkaoppaan rooliin. Koska osaan kerran englantia, minun oletetaan tietävän kaikki turistikohteesta bussireiteistä ja nähtävyyksistä lähtien, vaikka en olisi kyseisessä kohteessa ikinä ennen käynytkään. Viikon aikana tästä saattaa tulla jo raskasta. Näin ollen ymmärrän tuota ap:n kaveria oikein hyvin. Ylimääräisen palveluksen pyytäminen ja sen päälle rahan kerjääminen saattoi vaan olla viimeinen pisara.
[/quote]
Siis kuka olettaa? Matkaseurasi? No kai he nyt tietävät oletko paikassa käynyt? Ja varmaan riittää, kun sanot matkaseurallesi, että ei nyt nappaa yhtään puhuminen ja asioiden selvittely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]
Kielitaitoisena olen usein huomannut, että matkalla joudunkin yhtäkkiä matkaoppaan rooliin. Koska osaan kerran englantia, minun oletetaan tietävän kaikki turistikohteesta bussireiteistä ja nähtävyyksistä lähtien, vaikka en olisi kyseisessä kohteessa ikinä ennen käynytkään. Viikon aikana tästä saattaa tulla jo raskasta. Näin ollen ymmärrän tuota ap:n kaveria oikein hyvin. Ylimääräisen palveluksen pyytäminen ja sen päälle rahan kerjääminen saattoi vaan olla viimeinen pisara.
[/quote]
Siis kuka olettaa? Matkaseurasi? No kai he nyt tietävät oletko paikassa käynyt? Ja varmaan riittää, kun sanot matkaseurallesi, että ei nyt nappaa yhtään puhuminen ja asioiden selvittely.
[/quote]
Matkaseura olettaa. Toki tietäen että en ole käynyt, mutta kun olen kerran kokeneempi matkustaja, heidän mielestään minun on silti helpompi nämä asiat selvittää. Ja näinhän ap:n kaveri juuri oli tehnyt kuin ehdotit, mutta se oli niin pahasti tehty että aiheesta piti oikein tehdä avaus av:lle.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:02"]Miten negatiivinen kuva teillä oikein on rahan lainaamisesta? Mulla on vissiin ainakin tosi hyvä tilanne, koska ne ihmiset joiden kanssa lähden/lähtisin matkalla on sellasia, että lainaavat kyllä tarpeen tullen rahaa ja minäkin voisin lainata heille. Sama pätee ihan normaalissa elämässä. Jos mulle iskee hätä saada rahaa niin tiedän, että saisin moneltakin lainattua. Ja toivon myös, että minulta uskaltaisi ystäväni tarpeen mukaan pyytää rahaa.
Mun käsittääkseni ystävä on ihminen johon voi luottaa. Tietäisin saavani rahat takaisin!
[/quote]
Mäkin oon käsittänyt ennen että ihmisiin voi luottaa kunnes muutamat ovat jättäneet velkansa maksamatta. En viitsi kerjätä omiani takaisin mutta en viitsi enää lainatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:21"][quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]
Kielitaitoisena olen usein huomannut, että matkalla joudunkin yhtäkkiä matkaoppaan rooliin. Koska osaan kerran englantia, minun oletetaan tietävän kaikki turistikohteesta bussireiteistä ja nähtävyyksistä lähtien, vaikka en olisi kyseisessä kohteessa ikinä ennen käynytkään. Viikon aikana tästä saattaa tulla jo raskasta. Näin ollen ymmärrän tuota ap:n kaveria oikein hyvin. Ylimääräisen palveluksen pyytäminen ja sen päälle rahan kerjääminen saattoi vaan olla viimeinen pisara.
[/quote]
Siis kuka olettaa? Matkaseurasi? No kai he nyt tietävät oletko paikassa käynyt? Ja varmaan riittää, kun sanot matkaseurallesi, että ei nyt nappaa yhtään puhuminen ja asioiden selvittely.
[/quote]
Matkaseura olettaa. Toki tietäen että en ole käynyt, mutta kun olen kerran kokeneempi matkustaja, heidän mielestään minun on silti helpompi nämä asiat selvittää. Ja näinhän ap:n kaveri juuri oli tehnyt kuin ehdotit, mutta se oli niin pahasti tehty että aiheesta piti oikein tehdä avaus av:lle.
[/quote]siitä ettei avustanut villatakin etsinnästä. Eiköhän täällä ole turhempiakin avauksia
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:02"]Miten negatiivinen kuva teillä oikein on rahan lainaamisesta? Mulla on vissiin ainakin tosi hyvä tilanne, koska ne ihmiset joiden kanssa lähden/lähtisin matkalla on sellasia, että lainaavat kyllä tarpeen tullen rahaa ja minäkin voisin lainata heille. Sama pätee ihan normaalissa elämässä. Jos mulle iskee hätä saada rahaa niin tiedän, että saisin moneltakin lainattua. Ja toivon myös, että minulta uskaltaisi ystäväni tarpeen mukaan pyytää rahaa. Mun käsittääkseni ystävä on ihminen johon voi luottaa. Tietäisin saavani rahat takaisin! [/quote] Mäkin oon käsittänyt ennen että ihmisiin voi luottaa kunnes muutamat ovat jättäneet velkansa maksamatta. En viitsi kerjätä omiani takaisin mutta en viitsi enää lainatakaan.
[/quote]
Siinä tapauksessa sulla on aika persepäisiä ystäviä. Tai ehkä enemmänkin tuttuja/kavereita?En minäkään millekään "nähdään kerran vuodessa" -tyypille lainasi, mutta en sellaisen kanssa varmaan lähtisi lomallekaan.
Mitäpä jos ystävä on oikeasti unohtanut velan? Minä ainakin kehtaan mainita asiasta, jos on jäänyt maksamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan ensimmäisenä kehotan kaikkia huutamaan: "HOOSIANNA DAAVIDIN POIKA!".
Kerran kun matkustin pitkin ja poikin, kohdatessani ihmisiä riisuin housut pois ja huusin: "OO LA PALOMA BLANCA!". Pari ihmistä vähän ensin ihmetteli, mutta kehui sitten kielitaitoani vuolaasti. Minä taisin vähän punastuakin, mutta siitä huolimatta jatkoin samaan malliin. Kun olin riittävän kauan möykännyt kuin vähä-älyinen, sanoin naapurilleni, "PAINU SINÄ NYT POIS SIITÄ!". Aika vikkelästi hän korjasi luunsa siitä.
No, loppuloman sitten kiertelin asemalla ja huutelin ohikulkijoille, välillä törkeyksiä, välillä mukavia juttuja, kuten: "SULLA ON HYVÄ PAITA!", tai "SÄ NÄYTÄT IHAN STEVE BUSCHEMILTA!".
Aika jees reissu!
Mä luulen kanssa, että tässä on käynyt niin, että ap:n kaveri on ollut avuttoman ap:n matkaopas koko matkan ajan, hoitanut kaikki puhumiset ja muut asioiden hoitamiset aapeen seuratessa perässä (ja ehkä vielä valittaessa). Loppumatkasta kaverin pinna on vaan alkanu kiristyy...
Miten sen niin ystäväsi olisi pitänyt muistaa mihin jätit takkisi ja lainaillaan sinulle rahoja?
kyllä itse olisit voinut mennä liikkeeseen tervehtimään ja aloittaa kysymyksen ja ystäväsi olisi voinut sitten täydentää . Tai olisit voinut köydä niissä liikkeissä kysymässä ja ystäväsi auttanut...mutta ei noin, että sinä odottelet pihalla ...ehei. Kyllä sinun hommasi olisi ollut.
joku toinen ystävä olisi voinut mennäkin, murra ei mikään velvollisuus. Autta,aan varmaan olis tullutkin?? Mutta kuullostaa että sälytit vastuun pois itseltäsi.
älä pistä toisen syyksi omaa arkuuttasi. Kokeilemaan vaan,,,sillä tavalla sinä opit. Ota vastuuta omasta elämästäsi.
Oletko muuten täysin varma ettei kaverisi ole shadowlord?
No jopas sitä ollaan avuttomia. Kaverisi ei ole vastuussa sun tavaroista ja rahojen riittämisestä, vaan sinä itse.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 13:04"]Kielitaitoisena olen usein huomannut, että matkalla joudunkin yhtäkkiä matkaoppaan rooliin. Koska osaan kerran englantia, minun oletetaan tietävän kaikki turistikohteesta bussireiteistä ja nähtävyyksistä lähtien, vaikka en olisi kyseisessä kohteessa ikinä ennen käynytkään. Viikon aikana tästä saattaa tulla jo raskasta. Näin ollen ymmärrän tuota ap:n kaveria oikein hyvin. Ylimääräisen palveluksen pyytäminen ja sen päälle rahan kerjääminen saattoi vaan olla viimeinen pisara.
[/quote]
Sama täällä, osaan ihan hyvin enkkua eikä jännitä hoitaa asioita enkuks ulkomailla. Kun on pari asiaa selvittänyt ja hoitanut ryhmässä liikuttaessa, niin pääsee heti "ryhmänohjaajaksi" ja "matkaoppaaksi" jonka oletetaan hoitavan kaikki asiat ja tietävän ja tarvittaessa ottavan selvää jokaisen mahdollisesta ongelmasta alkaen ruokavaliosta kadonneeseen villatakkiin, rahojen loppumisesta jne. On oikeasti ongelma siinä vaiheessa kun tuntee olevansa porukan tulkki/matkaopas/äiti.
W