Lue keskustelun säännöt.
Kaverin käytös matkalla
07.01.2015 |
Olin ystäväni kanssa etelänmatkalla. Unohdin kivan villatakkini yhteen kauppaan. Hotellilla huomasin sen, ehdotin ystävälleni joka on hyvä kielissä. Kun itse olen huono, että lähdemme etsimään kauppaa, kun en ollut varma mikä se oli ja hän kysyisi villatakkia. Ystäväni kieltäytyi ja sanoi ettei muista missä kauppa on. Olisin viimeisenä päivänä tarvinut 40e lainaksi. Lupasin maksaa heti suomessa takaisin, ystävä ei lainannut vaikka hänellä oli reilusti rahaa. Jotenkin jäi pahamieli.
Kommentit (71)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:13"]
Oli muuten todella rasittavaa matkustaa kaverin kanssa jolta ei enkku oikein luistanut. Joutui koko ajan kulkemaan melkeen käsi kädessä kun kaikki piti suomentaa ja keskustelut paikallisten kanssa piti tulkata. Eräänä iltana mentiin baariin istuskelemaan ja siihen tuli pari miestä juttelemaan. Minä sitten kohteliaisuudesta juttelin niiden kanssa hetken ja kaverini suuttui, koska kuulemma puhuimme englantia niin nopeasti ettei hän ymmärtänyt tai ehtinyt osallistua keskusteluun :D milläs osallistuu kun sanavarasto on tasoa "helou, tänk jyy, jes pliis"
[/quote]
En yhtäkkiä keksi mitään mnolompaa kuin naureskella kenenkään (olemattomalle) kielitaidolle. Jos ei osaa, niin ei osaa. Jos tulkkaaminen on sinulle niin kamalan vastenmielistä, lienee parempi, että matkustat ilman tuota kielitaidotonta ystävääsi!
Ap, miksi ihmeessä lähdet matkalle varmistamatta, että rahasi riittävät?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 11:45"]
Olin ystäväni kanssa etelänmatkalla. Unohdin kivan villatakkini yhteen kauppaan. Hotellilla huomasin sen, ehdotin ystävälleni joka on hyvä kielissä. Kun itse olen huono, että lähdemme etsimään kauppaa, kun en ollut varma mikä se oli ja hän kysyisi villatakkia. Ystäväni kieltäytyi ja sanoi ettei muista missä kauppa on. Olisin viimeisenä päivänä tarvinut 40e lainaksi. Lupasin maksaa heti suomessa takaisin, ystävä ei lainannut vaikka hänellä oli reilusti rahaa. Jotenkin jäi pahamieli.
[/quote] missä maailman kolkassa olit kun et uskaltanut yksin lähteä? Tykkään yksin matkustaa, en halua olla riippuvainen toisesta. Voi olla niin eri intressit, toinen haluaa uida ja shoppailla ja itse tykkään vaeltaa ja mennä nähtävyyksiä kohti.
En vaan enää jaksanut sitä lapsenvahtina olemista. Pakko oli sanoa loppulomasta ei, kun oltiin jo koko päivä kauppoja kierretty, en vaan enää jaksanut samaa kierosta uudelleen. Anteeksi, jos olin itsekäs. Et vaan siellä minäminämaassa huomannut, että aika pitkälti mentiin minun kielitaidon turvin, enkä niitä kaikki kauppoja olisi jaksanut sinun puolesta tinkiä, mutta kuintekin autoin.
Ps. voisitko maksaa sen vanhan velan ensiksi pois.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:25"]
Oli vain 40 e kyse.
[/quote]
Vain?! Jo on rahanarvo hakusessa, jos 40e on vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:24"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:13"]
Oli muuten todella rasittavaa matkustaa kaverin kanssa jolta ei enkku oikein luistanut. Joutui koko ajan kulkemaan melkeen käsi kädessä kun kaikki piti suomentaa ja keskustelut paikallisten kanssa piti tulkata. Eräänä iltana mentiin baariin istuskelemaan ja siihen tuli pari miestä juttelemaan. Minä sitten kohteliaisuudesta juttelin niiden kanssa hetken ja kaverini suuttui, koska kuulemma puhuimme englantia niin nopeasti ettei hän ymmärtänyt tai ehtinyt osallistua keskusteluun :D milläs osallistuu kun sanavarasto on tasoa "helou, tänk jyy, jes pliis"
[/quote]
En yhtäkkiä keksi mitään mnolompaa kuin naureskella kenenkään (olemattomalle) kielitaidolle. Jos ei osaa, niin ei osaa. Jos tulkkaaminen on sinulle niin kamalan vastenmielistä, lienee parempi, että matkustat ilman tuota kielitaidotonta ystävääsi!
Ap, miksi ihmeessä lähdet matkalle varmistamatta, että rahasi riittävät?!
[/quote]
Kukaan ei tietenkään naureskellut kaverilleni, kuka nyt niin juntti olisi? Tulkkasin sen minkä ehdin, mutta ei se viesti silti välity samalla tavalla kuin jos kaverini olisi itse ymmärtänyt näiden miesten puhetta. Ja närkästyi siis tästä. Keskustelu kesti ehkä pari minuuttia, sillä miehet tulkitsivat kaverini mökötyksen niin ettei heitä kaivata.
Ja tuon kaverin kanssa en varmaan enää matkustakaan, loma oli ihan hauska mutta ei itselleni kovin rentouttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:06"]
Aika lujaa menee, jos ei uskalla etsiä unohtunutta villatakkia. :D Ehkä se vahvistaisi itsetuntoa, kun tekisi näin rohkean liikkeen joskus elämässään?
[/quote]
Mä esimerkiksi joudun töissäni jatkuvasti puhumaan englantia ja sosiaalisten tilanteiden peloistani huolimatta soittamaan ihmisille, johtamaan palavereja jne. Mutta ei tämä parinkymmenn vuoden kokemus näistä hommista ole yhtään vähemmän ahdistavaksi tehnyt vaikka tuollaista villatakin kysymistä tai tien kysymistä jonnekin. Ihan äärimmäisen pakon edessä pystyn sen tekemään, mutta siihen liittyvän ahdistuksen takia jätän mielellään kysymättä, jos ei ole täysin pakko.
[/quote]
Minäkin joudun työni takia soittamaan ihmisille ja puhumaan englantia, joudun esittelemään työni tuloksia konferensseissa englanniksi jne. Kyllä ne tilanteet kauhistuttavat minuakin, vaikka takana on jo 10 vuotta tätä samaa. Sen sijaan se, että käyn kysymässä unohtuneen villatakin perään on ihan eria asia, mikä siinä pelottaa? Suhtaudutko itse jotenkin nuivasti ihmisiin, jotka kysyvät, jäikö joku pipo tai hanskat tänne, kun täällä äsken kävin? Itseaiheutettua ahdistusta.
[/quote]
No eiköhän kaikki ahdostus ole enemmän tai vähemmän itseaiheutettua. Ei kai se konferensseissa puhuminen mitään sisäänrakennettua pelkoa ole, vaan ihan itse psyykkaat itseäsi jännittämään sellaisissa tilanteissa. Eli mitkä tilanteet nyt kenellekin ahdistavilta tuntuvat. Minulle suuren, kasvottoman yleisön edessä puhuminen ei ole mikään ongelma, mutta face-to-face tilanteita taas jännitän todella paljon.
Olen ilmeisesti ihan poikkeus palstalla. Minä olisin auttanut kaveria. Totta kai olisin kysellyt villatakkia kaupoista, olisi itseänikin harmittanut tosi paljon vastaavassa tilanteessa. Ja 40 euroa, niin pieni summa että ettei edes olisi tarvinnut maksaa takaisin. Kaveri olisi varmasti sitten puolestaan jeesannut minua koskus, tai tarjonnut sapuskat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:27"]En vaan enää jaksanut sitä lapsenvahtina olemista. Pakko oli sanoa loppulomasta ei, kun oltiin jo koko päivä kauppoja kierretty, en vaan enää jaksanut samaa kierosta uudelleen. Anteeksi, jos olin itsekäs. Et vaan siellä minäminämaassa huomannut, että aika pitkälti mentiin minun kielitaidon turvin, enkä niitä kaikki kauppoja olisi jaksanut sinun puolesta tinkiä, mutta kuintekin autoin.
Ps. voisitko maksaa sen vanhan velan ensiksi pois.
[/quote]Et ainakaan ole kamuni. Koska en ole aikaisemmin lainanut. Enkä muuten pyytänyt kaupassa apua:)
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:25"]
Oli vain 40 e kyse.
[/quote]
Vain?! Jo on rahanarvo hakusessa, jos 40e on vain.
[/quote]
Matka maksaa hyvinkin useita satasia, kyllä siinä budjetissa 40 eur on "vain". Jos nyt ei mistään reppu-liftausmatkasta ole kyse. Ihmisethän laittaa baariinkin huoletta satasen monta kertaa kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä rahalla sitä villatakkia olisi lähdetty haeskelemaan. Tuskin kaupat vieressä? Oisit käyttänyt luottokorttia uusiin ostoksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:35"]Millä rahalla sitä villatakkia olisi lähdetty haeskelemaan. Tuskin kaupat vieressä? Oisit käyttänyt luottokorttia uusiin ostoksiin?
[/quote]Ethän sinä tiedä kuinka lähellä oli.
Matkalla oikea luonne tulee esille.
Toiset on niin itsekkäitä ja epäsosiaalisia ettei niitten kanssa kannata matkustaa.
Ne kertakaikkiaan vaan kyllästyy toisen seuraan ja sehän on sitten tietysti sen toisen vika eikä itsen. Sitten loppumatkasta ne käyttäytyy idioottimaisesti, purkavat pahaaoloaan juuri tuolla tavalla. Minusta sen kaltaisten ihmisten ei kannattais matkustaa kenenkään kanssa.
Jos ollaan sovittu että ollaan samassa huoneessa ja liikutaan yhdessä niin sitten pitäis kyllä sen mukaan mennä, joskus voi käydä niin että itse unohtaa jotain tai itseltä rahat loppuu..
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:20"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:12"]
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:06"]
Aika lujaa menee, jos ei uskalla etsiä unohtunutta villatakkia. :D Ehkä se vahvistaisi itsetuntoa, kun tekisi näin rohkean liikkeen joskus elämässään?
[/quote]
Mä esimerkiksi joudun töissäni jatkuvasti puhumaan englantia ja sosiaalisten tilanteiden peloistani huolimatta soittamaan ihmisille, johtamaan palavereja jne. Mutta ei tämä parinkymmenn vuoden kokemus näistä hommista ole yhtään vähemmän ahdistavaksi tehnyt vaikka tuollaista villatakin kysymistä tai tien kysymistä jonnekin. Ihan äärimmäisen pakon edessä pystyn sen tekemään, mutta siihen liittyvän ahdistuksen takia jätän mielellään kysymättä, jos ei ole täysin pakko.
[/quote]
Minäkin joudun työni takia soittamaan ihmisille ja puhumaan englantia, joudun esittelemään työni tuloksia konferensseissa englanniksi jne. Kyllä ne tilanteet kauhistuttavat minuakin, vaikka takana on jo 10 vuotta tätä samaa. Sen sijaan se, että käyn kysymässä unohtuneen villatakin perään on ihan eria asia, mikä siinä pelottaa? Suhtaudutko itse jotenkin nuivasti ihmisiin, jotka kysyvät, jäikö joku pipo tai hanskat tänne, kun täällä äsken kävin? Itseaiheutettua ahdistusta.
[/quote]
No eiköhän kaikki ahdostus ole enemmän tai vähemmän itseaiheutettua. Ei kai se konferensseissa puhuminen mitään sisäänrakennettua pelkoa ole, vaan ihan itse psyykkaat itseäsi jännittämään sellaisissa tilanteissa. Eli mitkä tilanteet nyt kenellekin ahdistavilta tuntuvat. Minulle suuren, kasvottoman yleisön edessä puhuminen ei ole mikään ongelma, mutta face-to-face tilanteita taas jännitän todella paljon.
[/quote]
Miten tuo on mahdollista? Ihan siis kysyn, koska en ymmärrä. :) Mulle konferenssissa puhuminen ja omien tulosten esittely on hankalaa, koska siinä asettaa itsensä alttiiksi kritiikille. Voi nolata itsensä, puhua aivan täyttä roskaa, osoittaa melko suurelle joukolle kollegoja, että teet työssäsi alkeellisia virheitä. Se on se pelko, ei itse esiintyminen vaan itsensä ja ammattitaitonsa altistaminen kritiikin kohteeksi - usein jopa pomon silmien alla.
Sen sijaan se, että kysyn joltain tuntemattomalta, unohtuiko villatakki. Itse asiassa kyse on ihmisestä, jonka jo jollakin asteella aiemmin kohtasin, jos menen kysymään, unohdinko äsken villatakkini tänne. Mitä ikävää siinä voi tapahtua? Mikä se ahdistusta aiheuttava asia on?
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:13"]
Oli muuten todella rasittavaa matkustaa kaverin kanssa jolta ei enkku oikein luistanut. Joutui koko ajan kulkemaan melkeen käsi kädessä kun kaikki piti suomentaa ja keskustelut paikallisten kanssa piti tulkata. Eräänä iltana mentiin baariin istuskelemaan ja siihen tuli pari miestä juttelemaan. Minä sitten kohteliaisuudesta juttelin niiden kanssa hetken ja kaverini suuttui, koska kuulemma puhuimme englantia niin nopeasti ettei hän ymmärtänyt tai ehtinyt osallistua keskusteluun :D milläs osallistuu kun sanavarasto on tasoa "helou, tänk jyy, jes pliis"
[/quote] kuinka vanhoja ootte mutta peruskoulussa aloitetaan enkun luku kolmannelta. 7 v enkkua niin jotain pitäisi osata. Ei kannata hävetä sitä jos ei osaa lausua nyt niin hyvin.