Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajattelisit, jos mies pyytäisi isältäsi kättäsi?
07.01.2015 |
Minä olisin huvittunut ja ehkä hieman vaivaantunut, koska mielestäni tuo on todella vanhanaikaista. Isäni reaktio olisi varmaan jotain "no mitäs sinä sitä minulta kysyt", sellaiseen lakoniseen ja vaivaantuneeseen sävyyn. :D
Kommentit (51)
Itse taas tahtoisin että kättäni pyydettäisi isältäni, ja olen tämän tuonut esille avopuolisoni kanssa:) kukin tyylillään :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että olisin päässyt sellaisen miehen kanssa niin pitkälle. Viimeistään isä sanoisi, että nyt olet puhumassa väärälle ihmisille.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 11:02"]
En usko, että olisin päässyt sellaisen miehen kanssa niin pitkälle. Viimeistään isä sanoisi, että nyt olet puhumassa väärälle ihmisille.
[/quote]
Samat sanat. Olisin todella järkyttynyt miten tuollaiseen tilanteeseen/mieheen olen päätynyt.
Toivottavasti ei tule tapahtumaan tässä suhteessa. Olisin ehkä vähän nolostunut että mies tahtoisi pitää kiinni noin vanhasta ja kornista eleestä. En edes kihlajaisia tahdo, turha siitä ensimmäisestä sormuksesta on showta pitää.
Olisin todella loukkaantunut. En ole isäni omaisuutta, vaan päätän itse asioistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ei edes ole suomalainen perinne, joten täytyisi olla kyse ulkomaalaisesta miehestä ja vielä jostain pahasta väärinymmärryksestä.
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:11"]
Mun mies kylla "Kysy luvan" mun isalta ja mun mielesta se oli huomaavaista, itse asiassa yhta lukuun ottamatta kaikkien siskojen miehet on kysyneet :)
[/quote]
Aika sovinistinen kotikasvatus teillä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi. :) Isäni tuntien hän todennäköisesti pilaisi yllätyksen hymistelemällä ja virnuilemalla tyyliin "Minäpäs tiedän jotakin, mitä sinä et!". En ota tuollaisia asioita kovin vakavasti. Yksi perinne muiden joukossa, ja ainakaan omassa liitossani ei taatusti kukaan ajattele, että omistajuussuhde vaihtuisi. Ihan itsenäinen nainen olen, vaikka mieheni menisikin polvet tutisten ja virkayskää köhien anelemaan isältäni tytärtä (ja armoa).
Ensimmäinen liittoni alkoi hyvin perinteisesti, isälle vietiin viinapullo ja kättä pyydettiin. Olin vähän hämmentynyt, mutta naureskeltiin kuitenkin kaikki.
Sai käden, koko emännän, mutta piti sen viinapullonkin, siis eksä :)
Nyttemmin jos menisi isältäni mitään lupia kysymään, häpeäisin silmät päästäni. Minua ei myöskään toiseen avioliittoon saattelisi isä eikä omat lapset, ihan itse kävelisin käytävää. Tai kenties yhdessä tulevan miehen kanssa. Siis jos semmoinen vielä joku päivä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.01.2015 klo 12:11"]
Mun mies kylla "Kysy luvan" mun isalta ja mun mielesta se oli huomaavaista, itse asiassa yhta lukuun ottamatta kaikkien siskojen miehet on kysyneet :)
[/quote]
Huomaavaista? Voi jumalauta miten surkea itsetunto teidän perheen tytöillä on :P Mikset sinä kysy vastaavasti lupaa anopilta?
Minä en välttämättä haluaisi, että kyseessä olisi ns. käden pyytäminen. Enemmänkin toivoisin, että kyseessä voisi olla keskustelu tms. isäni tai äitini kanssa mitä aikoo tehdä. Avomieheni on todella läheinen isäni kanssa, jolloin kyseessä voisi olla nimenomaan tällainen keskustelu ennen kosintaa. Eikä siinä olisi mitään outoa mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekasinhan tuo olisi, isäni on kuollut.
En pitäisi siitä ollenkaan. Minä en ole kenenkään omaisuutta. Enkä muutenkaan ole läheisissä väleissä isäni kanssa, joten se olisi hyvin kiusallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies oli pyytänyt isältäni kättäni ja olin jotenkin hämmentynyt tästä :D herttainen ele kyllä. Isäni oli ilmeisesti ollut myös hämillään ja oli vain todennut minun olevan aikuinen ihminen ja tekeväni parhaaksi näkeväni ratkaisun. Oli hän kuitenkin todennut, että hyvä pari olemme :)
Naurahtaisin varmaan tympääntyneesti moiselle puujalkavitsille tai jos mies olisi tosissaan huolestuisin vakavasti hänen mielenterveytensä puolesta.
Me ollaan jo naimisissa, mutta jos mieheni olisi aikoinaan mennyt pyytämään kättäni isältäni, niin olisin varmaan suuttunut. Avioitumispäätös on pariskunnan oma päätös, muille, myös morsiamen isälle, se tulee ilmoitusasiana.
Ihmettelisin, sillä isäni on kuollut. Ja jos isä eläisi niin olisin myös ihmeissäni, en ole isäni omaisuutta eikä hän päätä eikä anna lupaa sille saanko mennä naimisiin vai en. Ja isä kyllä toteaisi sen saman miehelleni eli ilmoittaisi tälle että kysyy asiaa multa itseltäni, hän kun ei voi mun puolesta lupailla yhtään mitään.
Juu...ei kiitos.
En ole missään tekemisissä isäni kanssa joten häneltä olisi ollut turha kysellä mitään.
Ja vaikka jos olisi hyvät välit niin en ole isäni "omaisuutta" joten ei tarvita lupaa.
up