Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Särkynyt sydän
06.01.2015 |
Suhde päättyi kuukausia sitten. Toinen ei rakastanut, minä rakastin ja rakastan. Alussa mieskin oli todella ihastunut, mutta loppui sitten vaan.
Tuntuu etten pääse yli millään. Että tämä olisi ollut minulle oikea.
Pelottaa etten oikeasti pääse asiasta yli. Oletteko jokainen saman kokenut jossain kohdassa tulleet tilanteeseen, ettei aidosti enää tunnu missään..?
Kommentit (31)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:17"]
Sitä mä en vaan tajua, että mitä puuttuu, kun ei joku ole valmis parisuhteeseen? Moni on valmis jo teininä. Mitä silloin puuttuu?
[/quote]
Halu elää pariskunnan itsensä täysillä jakoon antavana osapuolena (tai voihan olla polyamoriakin kyseessä joillain)? Minä olen teinistä saakka ollut parisuhdeihminen, en niinkään PERHEihminen, ja uskon että aina tulen olemaankin. En pelkää olla yksin, ja olen aika itsenäinenkin tietyllä tavalla, mitä tulee siihen haluaako mennä elämässä "lauman" mukana vai ei jne. mutta haluan jakaa kaiken elämässäni ja ottaa toisen kaikkeen osaa, eli siinä se ydin ehkä, enkä tietenkään kenen tahansa kanssa, vaan riittävän sopivan. Niillä jotka eivät ole valmiita, ei liene tätä tarvetta ihan niin suuressa määrin? Ei ehkä koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tosiaan olla, että koska suhteenne oli lyhyt, jäi se vielä sellaiselle tutustumis/ihastumisasteelle, koska kaikissa ihmisissä ja suhteissa on niitä huonoja puoliakin! Voi olla että niitä ei kerennyt tulla vielä ilmi, koska ihminen haluaa alussa näyttää vain hyvät puolet toiselle. Toisekseen olet ollut ja olet vieläkin rakastunut, joten olet ehkä sokea niille huonoille puolille. Eli asioille joita on hyvä miettiä kun ero tulee.
Ap vielä.
Ja jos neuvoja jotka oikeasti selviämiseen auttavat, mieluusti otan vastaan.
Hän ei rakasta sinua. Siinä neuvoa kylliksi? Hän ei rakasta sinua nyt, hän ei tule koskaan rakastamaankaan sinua. Kirjoita tuo vaikka sataan kertaan itsellesi ylös ja palaa toteamaan tuo totuus, jos meinaa päästä unohtumaan. Kyllä sä sen vielä unohdat! :)
Aika parantaa haavat. "Kuukausia sitten" on vielä tuore tapaus. Kyllä sinä siitä selviät, aikanaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 19:42"]
Hän ei rakasta sinua. Siinä neuvoa kylliksi? Hän ei rakasta sinua nyt, hän ei tule koskaan rakastamaankaan sinua. Kirjoita tuo vaikka sataan kertaan itsellesi ylös ja palaa toteamaan tuo totuus, jos meinaa päästä unohtumaan. Kyllä sä sen vielä unohdat! :)
[/quote]
Kiitos vastauksesta.. vaikka ei lohduttanut yhtään :D
Ehkä tylsä aihe vastailla, mutta kokemuksia luulisi löytyvän. Olen yli kolmekymppinen, mutta ensimmäinen ero joka oikeasti sattuu.
Olitteko ap. kauan yhdessä? Mä en ole vieläkään päässyt exästä yli, vaikka pian puolitoista vuotta erosta. Ajattelen häntä joka ikinen aamu ja ilta ja päivä...hän ei enää minua, koska hänellä uusi, eikä tapaa edes lastaan kuin joskus monen kuukauden välein vaikka asuu lähellä. Ei maksa elareitakaan.
Suren sitä, ettei voinut reilusti erota, vaan katosi vaan yhtäkkiä. Ei kertonut uudesta naisesta mitään.
En kanssa tiedä, mikä auttaisi, en usko löytäväni enää ketään, joka saisi minussa samanlaisia tunteita aikaan:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 19:47"]
Aika parantaa haavat. "Kuukausia sitten" on vielä tuore tapaus. Kyllä sinä siitä selviät, aikanaan.
[/quote]
Suhde ei edes kestänyt kuin muutaman kuukauden. Siksikin ihmettelen, miksi niin mahdottomalta tuntuu selvitä. Tavallaan uskon, että joskus ei enää tunnu missään.
Onko joku, jolle asia jäi pysyvästi kipeäksi? (..toivoo että saisi monta monta monta vastausta, että selvisin vaikka olin ihan varma etten, eikä yhtään "en koskaan päässyt yli"..)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 19:52"]
Olitteko ap. kauan yhdessä? Mä en ole vieläkään päässyt exästä yli, vaikka pian puolitoista vuotta erosta. Ajattelen häntä joka ikinen aamu ja ilta ja päivä...hän ei enää minua, koska hänellä uusi, eikä tapaa edes lastaan kuin joskus monen kuukauden välein vaikka asuu lähellä. Ei maksa elareitakaan.
Suren sitä, ettei voinut reilusti erota, vaan katosi vaan yhtäkkiä. Ei kertonut uudesta naisesta mitään.
En kanssa tiedä, mikä auttaisi, en usko löytäväni enää ketään, joka saisi minussa samanlaisia tunteita aikaan:(
[/quote]
Vain muutaman kuukauden.
Rehellisiä vastauksia halusinkin, mutta tämä juuri se mitä pelkään.
Ei voi verrata sun tilanteeseen tietenkään, teillä ilmeisesti takana pitkä yhteinen elämä. Mutta tunteet on aina tunteet.
Toivottavasti selviät vielä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä ajatella kaikkia sen miehen huonoja puolia ja liioittele niitä mielessäsi.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 22:23"]
Mietin myös sitä, että osasikohan mies olla suhteessaan ihan oma itsensä? Mietin vain tuota, että "vikoja ei ollut" ja näin. Kun se mun säätö- tai kaveriasteella oleva mies on sellainen, että lukee minua (ja naisia yleensäkin) hyvin tarkkaan, ja tietää, mikä meitä viehättää. Tekee sitä ja on tavallaan siinä aito. (Siksi häneen rakastuu...) Mutta. Unohtaa itsensä, ei ehkä edes tiedä kuka on, mitä itse tarvitsee. Tai haluaa, kaipaa. Niinpä suhteessa olemisesta (tai siihen menemisestä) tulee hyvin raskasta, eikä niin antoisaa sille miehelle.
Koska kuulostaa kummalliselta, että ihana täydellinen mies, missä oikeasti ovat ne puolet, jotka ihmisissä yleensä (edes vähän) tökkivät...
[/quote]
En usko että tästä kyse. Siis oli hänessä "vikoja" ja ihan oma itsensä. Tarkoitin ettei mitään sellaista "isoa vikaa" suhteessa, mikä olisi siitä huonon tehnyt ja mikä saisi joskus ajattelemaan, että hyvä kun pääsin eroon.
Monet viime viestit laittaneet ajattelemaan aika paljon, nämä sitoutumispelkoon yms liittyvät. Ehkä ei ollutkaan kyse siitä, etten "riittänyt rakastettavaksi" tai miten ilmaisisi. Ei se surua ja ikävää pois vie, mutta auttaa ehkä vähän kuitenkin.