Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Särkynyt sydän
06.01.2015 |
Suhde päättyi kuukausia sitten. Toinen ei rakastanut, minä rakastin ja rakastan. Alussa mieskin oli todella ihastunut, mutta loppui sitten vaan.
Tuntuu etten pääse yli millään. Että tämä olisi ollut minulle oikea.
Pelottaa etten oikeasti pääse asiasta yli. Oletteko jokainen saman kokenut jossain kohdassa tulleet tilanteeseen, ettei aidosti enää tunnu missään..?
Kommentit (31)
Ei varmasti jää pysyväksi mielentilaksesi, usko pois. Olin vuosia sitten tosi päissäni yhteen mieheen, eli siihen tyyliin että tuoksua myöten mies oli silmissäni priimaa ja teidemme eroamisen jälkeen tuntui kauan siltä että eihän tästä ikinä pääse. No, pääsi kuin pääsikin. Kun kerran paljon myöhemmin törmäsin häneen, en voinut kuin ihmetellä mitä olin siinä keski-ikäistyvässä itseään kuvottavan täynnä olevassa huuhaalihapullassa joskus muka nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:04"]
Yritä ajatella kaikkia sen miehen huonoja puolia ja liioittele niitä mielessäsi.
[/quote]
Yritänkin :)
Ehkä se vaan nimenomaan on tässä kohdassa huono juttu, ettei niitä meidän suhteessa ollut (tiedän kyllä että jokaisessa ihmisessä on).
Olimme onnellisia, ei ollut toista naista, ei mitään muuta syytä kuin että minusta ei tullutkaan ihmistä jota hän olisi rakastanut. Hänen tunteensa hiipuivat, minun syvenivät. Oli kiltti erotessa ja tuki jälkeenkin. Suri itsekin aidosti, minun puolestani. Kertoi monesti että minussa ei mitään vikaa. Että olen mukava, hyvännäköinen jne. Mutta ei vaan rakasta.
Kyllä pääset yli. Keskityt itseesi, työhösi, harrastuksiisi, ystäviisi ja yrität ajatella muita asioita. Ala vilkuilemaan muita miehiä, vaikka vain ihan seuraksi ja teipiksi näin alkuun. Mene vaikka tinderiin tai muille nettisivuille. Tuo mies ei ollut arvoisesi ja löydät jonkun paremman. Tajuat vielä että parempi näin, ajattele että idiootti oli kun sinut menetti.
Ap, lohdutuksena voin sanoa, että tulee vielä se päivä jolloin olet onnellinen ettet siitä jutusta tullut mitään.
Kyllä. Sen rakkauden jälkeen ei tunnu missään. Mikään ei ole tuntunut miltään enää moneen vuoteen.Rakkaus kuoli ja sen mukana muutkin tunteet.Elän tätä pientä ja rutiinien täyttämää elämää.Meneehän se näinkin.Tämä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse halusin kai liian nopeasti liian tiiviin suhteen. Olisin halunnut olla yhdessä koko ajan, en kieltänyt hänen menemisiään mutta itse elin tavallaan vain "häntä odottaen". Sitä olen miettinyt, että siinä tein virheen ja ahdisti toista. No tapahtunutta ei voi muuttaa. Ajan kuluessa tietenkin minullekin olisi arkeen enemmän muutakin tullut, mutta silloin olin vielä niin huumassa. Tästä hän muutaman kerran sanoi.
Sitäkin sitten mietin, että olisiko käynyt toisin jos.. eli pilasinko sillä itse kaiken. Se on raskas ajatus. Mutta ei voi enää muuttaa ei.
Olen päässytkin yli siitä kaikkein pahimmasta tuskasta. Harvemmin itken, mielessä on usein ja välillä joku muisto viiltää tosi pahasti. Sellainen tasainen jomotus joka välillä yltyy pahasti on päälle jäänyt.
On ollut muita miehiä. Olen mennyt ja bilettänyt, kaikenlaista.
Vaan kukaan muu ei tunnu missään.
(kiitos kaikille tähän mennessä vastailleille)
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:26"]
Ap, lohdutuksena voin sanoa, että tulee vielä se päivä jolloin olet onnellinen ettet siitä jutusta tullut mitään.
[/quote]
Toivottavasti.
En vaan keksi mitään syytä miksi olisin. Kun ei ole kysymys mistään mulkusta retkusta, vaan ihan ihanasta hyvästä tyypistä. Se on just se pahin asia. Olen tullut jätetyksi ennenkin ja oli kova paikka, mutta silloin parin kuukauden päästä tajusin miten huono suhde oli ja onni että lähti. Tässä niin ei käynyt.
Kieltämättä masentavaa että ketjussa on ihmisiä, jotka eivät yli ole päässeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen kuitenkin että pääset nopeammin yli koska suhteenne kesti melko lyhyen aikaa. Ei ole esimerkiksi yhteistä asuntoa, lasta, kaveripiiriä ja yleensä yhteen rakennettua elämää. Ja ei pettämisiä tai muuta katkeraa kuraa taustalla. Jos oikeasti rakastit häntä, silloin periaatteessa ajattelet hänelle hyvää ja suot hänen olevan onnellinen, siten myös ehkä helpompi hyväksyä ero. Ja ajattele että kaikelle on syynsä.
Ei kannata miettiä ja surra sitä, että halusit liian nopeasti liian tiiviin suhteen. Jos olisi ollut oikea mies niin ei olisi ollut ongelma. Noin sitä ihastuneena usein toimii ja et voi sille mitään jos toinen ahdistui. Sitä usein jää miettimään mitä olisi voinut tehdä toisin jotta toinen olisi jäänyt, mutta se on turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hölmö mies, siis siinä kohtaa, että jätti sut, koska ei vain rakasta. Löytääköhän koskaan sen kummempaa rakkautta ja tunnetta... Onko hänellä vielä suht vähän suhteita takanaan? Eihän mikään suhde ole koko ajan alkuhuumaa. Millaisetkohan odotukset sillä miehellä oikein oikeasti oli tai on parisuhteesta?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:20"]
Hölmö mies, siis siinä kohtaa, että jätti sut, koska ei vain rakasta. Löytääköhän koskaan sen kummempaa rakkautta ja tunnetta... Onko hänellä vielä suht vähän suhteita takanaan? Eihän mikään suhde ole koko ajan alkuhuumaa. Millaisetkohan odotukset sillä miehellä oikein oikeasti oli tai on parisuhteesta?
[/quote]
Tai mietin vielä sitä, että eihän kaikki hyvät suhteet ole sellaisia, joissa rakkaus on kauhean syvää, varsinkaan alkuun. Hyvä suhde (eli siis toimiva) on kuitenkin pitkän päälle kaikenkaatavia, hullaannuttavia ja ihanan repiviä tunteita arvokkaampi (jos sellainen suhde taas ei toimi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:20"]
Hölmö mies, siis siinä kohtaa, että jätti sut, koska ei vain rakasta. Löytääköhän koskaan sen kummempaa rakkautta ja tunnetta... Onko hänellä vielä suht vähän suhteita takanaan? Eihän mikään suhde ole koko ajan alkuhuumaa. Millaisetkohan odotukset sillä miehellä oikein oikeasti oli tai on parisuhteesta?
[/quote]
Tai mietin vielä sitä, että eihän kaikki hyvät suhteet ole sellaisia, joissa rakkaus on kauhean syvää, varsinkaan alkuun. Hyvä suhde (eli siis toimiva) on kuitenkin pitkän päälle kaikenkaatavia, hullaannuttavia ja ihanan repiviä tunteita arvokkaampi (jos sellainen suhde taas ei toimi).
[/quote]
Ei oikeastaan mitään suhteita hänellä aiemmin, lyhyitä tapailuja. Kerran nuorena oli ollut rakastunut yksipuolisesti (eivät olleet yhdessä siis missään vaiheessa). Ei mikään mammanpoika silti tosiaankaan, jonkun verran minua nuorempi ja muuten elämässään paljon aikaansaanut, naisasiat kai jääneet taka-alalle.
2-3 vuotta siinä kesti. Sen suhtern jälkeen en ole ihastunut, vaikka olen ollut jo vuosia ylikin asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:25"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 21:20"]
Hölmö mies, siis siinä kohtaa, että jätti sut, koska ei vain rakasta. Löytääköhän koskaan sen kummempaa rakkautta ja tunnetta... Onko hänellä vielä suht vähän suhteita takanaan? Eihän mikään suhde ole koko ajan alkuhuumaa. Millaisetkohan odotukset sillä miehellä oikein oikeasti oli tai on parisuhteesta?
[/quote]
Tai mietin vielä sitä, että eihän kaikki hyvät suhteet ole sellaisia, joissa rakkaus on kauhean syvää, varsinkaan alkuun. Hyvä suhde (eli siis toimiva) on kuitenkin pitkän päälle kaikenkaatavia, hullaannuttavia ja ihanan repiviä tunteita arvokkaampi (jos sellainen suhde taas ei toimi).
[/quote]
Ei oikeastaan mitään suhteita hänellä aiemmin, lyhyitä tapailuja. Kerran nuorena oli ollut rakastunut yksipuolisesti (eivät olleet yhdessä siis missään vaiheessa). Ei mikään mammanpoika silti tosiaankaan, jonkun verran minua nuorempi ja muuten elämässään paljon aikaansaanut, naisasiat kai jääneet taka-alalle.
[/quote]
Arvasin. Mulla säätöä vähän samanlaisen miehen kanssa. Voi niitä miehiä, kun ne ei tiedä mitä ne haluaa. Voi itku. Tiedän, että just tollasesta on vaikea mennä yli, kun luultavasti toisella ei sen kummempia tunteita (ainakaan aikoihin) tulekaan, mutta ne ei itse tajua sitä. Mun mies oli ilman suhdetta (kun oli sellainen aika, milloin emme tienneet toisistamme mitään) 9 vuotta (sen jälkeen kun oli torjunut minut) ja nyt olen edennyt paaaaljoon hitaammin, koska haluaisin hänet edelleen. Eli eipä se mies löytänyt ketään, vaikka mäkään en "riittänyt". Olen itse vähän samanlainen naisena, eli en helposti löydä ketään jota kohtaan tuntisin mitään ja sitten kun tapasin hänet uudestaan, olin varattu, eli mulla oli sellainen suhde, jossa ei ole samanlaista rakkautta, kuin tunnen häntä kohtaan. Ihan kamalaa. Ihan kavereina me nyt tutustutaan. (Ei olla ikinä seurusteltu, silti onnistuin rakastumaan pahasti.)
Ei toimiva parisuhde tosiaan aina tarvitse hulluja rakkaudentunteita molemmin puolin. Voi jopa olla tyypillistä, että toinen on paljon hullaantuneempi kuin toinen tai molempien tunteet ovat neutraaleja alusta alkaen. Tuntuu jotenkin että tuo mies ei ole ehkä tarpeeksi kokenut naisrintamalla että olisi osannut arvostaa teidän juttua. Tai ollut valmis parisuhteeseen. Voi olla että pääset vielä nopeastikin asian yli itse ja hän tulee vielä katumapäälle kun ei löydä teidän jutun vertaista. Minkäänlaisia toiveita ei kannata kuitenkaan elättää, koska silloin et voi jatkaa elämääsi. Mutta toisaalta kuka haluaa olla ihmisen kanssa joka sanoo ettei rakasta sinua?
Sitä mä en vaan tajua, että mitä puuttuu, kun ei joku ole valmis parisuhteeseen? Moni on valmis jo teininä. Mitä silloin puuttuu?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 20:04"]
Yritä ajatella kaikkia sen miehen huonoja puolia ja liioittele niitä mielessäsi.
[/quote]
Yritänkin :)
Ehkä se vaan nimenomaan on tässä kohdassa huono juttu, ettei niitä meidän suhteessa ollut (tiedän kyllä että jokaisessa ihmisessä on).
Olimme onnellisia, ei ollut toista naista, ei mitään muuta syytä kuin että minusta ei tullutkaan ihmistä jota hän olisi rakastanut. Hänen tunteensa hiipuivat, minun syvenivät. Oli kiltti erotessa ja tuki jälkeenkin. Suri itsekin aidosti, minun puolestani. Kertoi monesti että minussa ei mitään vikaa. Että olen mukava, hyvännäköinen jne. Mutta ei vaan rakasta.
[/quote]
Mieshän on sitten ehta paskiainen! Sitoutumiskammoinen prima donna, joka leikki sun tunteillasi.
Mietin myös sitä, että osasikohan mies olla suhteessaan ihan oma itsensä? Mietin vain tuota, että "vikoja ei ollut" ja näin. Kun se mun säätö- tai kaveriasteella oleva mies on sellainen, että lukee minua (ja naisia yleensäkin) hyvin tarkkaan, ja tietää, mikä meitä viehättää. Tekee sitä ja on tavallaan siinä aito. (Siksi häneen rakastuu...) Mutta. Unohtaa itsensä, ei ehkä edes tiedä kuka on, mitä itse tarvitsee. Tai haluaa, kaipaa. Niinpä suhteessa olemisesta (tai siihen menemisestä) tulee hyvin raskasta, eikä niin antoisaa sille miehelle.
Koska kuulostaa kummalliselta, että ihana täydellinen mies, missä oikeasti ovat ne puolet, jotka ihmisissä yleensä (edes vähän) tökkivät...
Vain aika auttaa ja pakota vaikka itsesi tekemään uusia asioita.
Alue: Aihe vapaa
Mulla meni yhdestä suhteesta toipuessa kokonainen vuosi. Luulin että kuolen siihen tuskaan. Masennuin silleen, et oli vaikeuksia päästä ylös sängystä. Mutta sieltä pohjamudista sit noustiin. Siitä on vuosia aikaa, eikä todellakaan tunnu missään. Muutaman kerran olen nähnyt tuota exääni tässä vuosien varrella eikä ole aiheuttanut minkäänlaisia tuntemuksia.
Kyllä sä selviät.