Eron jälkeen muuten hyvä olla, mutta jonkinlaiset traumat jäi...

Lysähdin äsken sohvalle itseäni soimaamaan siitä kuinka en tänäänkään ole saanut mitään muuta aikaiseksi kuin avattua tietokoneen.

Mistä minä tulinkaan ennen tuota sohvalle lysähtämistä? Keittiöstä, kun olin saanut astiat tiskattua!

Ja kappas olenhan minä tehnyt paljon muutakin kuin avannut tietokoneen ja tiskannut, mutta silti mulle tulee hyvin usein tuo tunne etten mitään oo tehny vaikka jopa päivä teen!

Noh... Exähän tykkäsi mua lytätä aina sillä kun en muka tee mitään muuta kuin istun koneen ääressä ja hän joutuu tekemään kaiken. Todellisuudessa minä hoidin lapset ja kaikki kotityöt ja ne kotityöt jotka jäivät tekemättä, niin myös jäivät tekemättä siihen asti kunnes minä tein ne.

Tietokoneen äärelle istahdin hoitamaan rahaasioita ja välillä taukoa pitämään. Minä en katso tv:tä kuten exä katsoo, vaan minä luen juttuja netistä ja keskustelen ihmisten kanssa. Se ei exän mielestä ollut ok kuten ei monet muutkaan tavalliset asiat. Jos olisin oikeasti istunut vaan koneen ääressä tekemättä mitään muuta niin lapset olisivat kuolleet nälkään ja eläneet kaiken paskan keskellä.

Elämä oli yhtähelvettiä niin kauan kunnes erosin miehestä, mutta eipä se henkinen tuska niin paljoa lievitynyt, vaikka nykyään pystynkin "hengittämään".

Ahdistun asioista jotka eivät exän mielestä olleet ok ja todellisuudentajuni on yhä jonkin verran vinksallaan...