Parhaat koululiikuntamuistonne?
Kertokaahan!
Itse pidin liikunnasta, erityisesti lentopallosta ja tanssista. Kivaa oli myös pesäpallo kevätpäivinä.
Kommentit (11)
Se kun yhden kerran koulu-urani aikana oli sijainen, jonka aikana oli jotain kevyttä jumppaa ja ope kehotti jokaisen jumppaamaan omaan tahtiinsa. Se oli aivan ennenkuulumatonta ja ihmeellistä.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:31"]
Kouluajoistani on jo 25 vuotta. Minä inhosin koululiikuntaa, mutta uskokaa tai älkää, parhaat muistoni liittyvät kouluhiihtoon! Siinä ei ollut kilpailua, ei pakkoa, ei kyttäämistä. Sai mennä sen kolmen kilsan lenkin metsän keskellä pururadan ladulla ihan omaan tahtiin. Himoliikkujat menivät tietysti etunenässä ja kiersivät lenkin moneen kertaan, kun taas minun laiseni maisemahiihtäjät nautiskelivat hitaasta vauhdista. Mieleeni on jäänyt erityisesti sellainen päivä, kun oli ollut plussalla ja sitten pakastunut, ja ne urheilukentän laidalla olevat huiman korkeat männyt olivat ihan tosi kauniin värisiä, huurteisen vihreitä, ja aurinko kultasi punertavat rungot.
[/quote]
Minä muistelen ilolla sitä opettajan iloista ilmettä kun saavuin maaliin viimeisenä. Hän näytti aidosti iloiselta siitä, että pääsin maaliin :)
Minä tykkäsin 50 metrin juoksusta... vai oliko se 60 metriä.
Olin siinä kohtalainen, vaikka kaikessa muussa olin.
Tykkäsin luistella. Silloin kun sai luistella, ei esim pelattu jääpalloa vaan oikeasti luistella.
Se kun ei nyrjähtäneellä nilkalla tarvinut osallistua.
[quote author="Vierailija" time="13.01.2015 klo 17:39"]
Minä tykkäsin 50 metrin juoksusta... vai oliko se 60 metriä.
Olin siinä kohtalainen, vaikka kaikessa muussa olin.
[/quote]
siis kaikessa muussa olin huono
se fiilis, kun joskus harvoin sai lyödä pesäpallossa ja jos vielä osui palloon, niin olihan se upeaa.
Parhaat muistoni ovat kyllä että oikeastaan mitään ei ollut pakko tehdä. Hiihdon sijaan sai luistella yksin tai parin kaverin kanssa tai vaikka kävellä, samoin kuin uinnin jne.
Itsekin kävin hiihtämässä ja luistelemassa vapaa-ajalla, mutta koululiikunnan muodossa ne olivat kamalaa pakkopullaa.
Varmaan paras on, kun koulun kanssa mentiin läheiselle hiihtokeskukselle ja lähdin yksin taivaltamaan 7km lenkkiä. Luonto oli kaunis, eikä tarvinnut katsella niitä muita aaseja.
Yleisesti inhosin koululiikuntaa. Pesäpallo ehkä kamalin ja tylsin. Kaiken huippu oli, kun joutui menemään katsomoon katsomaan, kun oman koulumme "parhaat" pesäpallon pelaajat pelasivat jotain toista koulua vastaan. Sanomattakin selvää, että lähdin kotiin. Ei minua kiinnosta pakosta katsoa lajia, joka on aivan ruokoton.
Kouluajoistani on jo 25 vuotta. Minä inhosin koululiikuntaa, mutta uskokaa tai älkää, parhaat muistoni liittyvät kouluhiihtoon! Siinä ei ollut kilpailua, ei pakkoa, ei kyttäämistä. Sai mennä sen kolmen kilsan lenkin metsän keskellä pururadan ladulla ihan omaan tahtiin. Himoliikkujat menivät tietysti etunenässä ja kiersivät lenkin moneen kertaan, kun taas minun laiseni maisemahiihtäjät nautiskelivat hitaasta vauhdista. Mieleeni on jäänyt erityisesti sellainen päivä, kun oli ollut plussalla ja sitten pakastunut, ja ne urheilukentän laidalla olevat huiman korkeat männyt olivat ihan tosi kauniin värisiä, huurteisen vihreitä, ja aurinko kultasi punertavat rungot.