Miksi suomalaisten elokuvien laatu on niin huono?
Miksi uusimmatkin suomalaiset elokuvat on parhaimmillaankin suoria lainauksia jostain -80 ja -90-luvun actionpätkistä? Ei pysty katsomaan, verta tulee silmistä. Ihmiset käyttää vuosia elämästään jossain teatterikorkeakoulussa (tai syntyy näyttelijäsukuun,varma nakki myös päästä näyttelijäksi Suomessa jos haluaa) ja pääsee toistamaan jotain suoraa lainausta uhrilampaista johonkin suomalaiseen shaibatuotantoon. Sitten meidän naapurimaassa päästään jo tosi lähelle jotain Hollywood-tasoa monessakin elokuvassa. Miksi?
Kommentit (10)
Olisiko myös niin että nuo piirit keskittyvät yhtä paljon woke asioihin ja somettamiseen mitä siihen itse työhön ja osaamiseen?
Vanhastaan piirit on olleet niin sisäänpäinlämpiävät että tukea jaellaan hyville kavereille. Käsikirjoituskeikat menee aina samoille kavereille ja ohjaus toisille kavereille. Eli kehittymisen sijaan nää soutaa ja huopaa paikallaan.
Lisäksi tukirahat on kohtalaisen pienet ja firmat ei hirveästi innostu tukemaan noita "pidennetty salkkarijakso" laadulla tehtyjä turauksia.
Muutama poikkeustapaushan suomessa on, esim. harlin tai iron sky ohjaaja vuorensola tai muutama muu. Olikos dome karukoskikin jossain ulkomailla ohjaamassa just.
Ei ole kuitenkaan vaikea arvata että näyttelijäkulttuuri jossa näyttelijät yhteen ääneen kitisee ohjaajalle joka yrittää kikkailla niistä muitakin ilmeitä kuin salkkarityylisen pönöttämisen ja vuorosanojen läpiluvun saa syytökset niskaansa, ei luo kovinkaan usein kysyttyjä ohjaajia maailmalle, tai näyttelijöitä.
Eli siis alan tulisi kehittyä johonkin suuntaan tuosta sisäänpäinlämpiävästä kaverikerhosta jossa ei tarvitse enää nähdä vaivaa kunhan on päässyt piireihin.
Koska suomessa näyttelijäksi opetetaan salatuissa elämissä, ei siinä voi tulla hyväksi näyttelijäksi.
Joss veikkauksella rahoitettaisiiin versus yksityisiä rahoittajia niin eikös silloin taiteilija vapauus (toki tietysti katsojien määrä ja raha) jotenkin korreloii keskenäään?
Vierailija kirjoitti:
Joss veikkauksella rahoitettaisiiin versus yksityisiä rahoittajia niin eikös silloin taiteilija vapauus (toki tietysti katsojien määrä ja raha) jotenkin korreloii keskenäään?
Viiihde ja taide elokuvisssa.
Suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa musiikki pauhaa ja puhe on hyttysen ininää ettei saa selvää . Myös puheen aikana saattaa soida taustamusiikki .
Pitäisikö saada wanha SuomiFilmi takaisin? Mielestäni olisi aika tuoda Pekka ja Pätkä nykyaikaan. Tästä on ketjukin jossa kerrotaan elokuvien aiheita, taitaisi riittää ensi vuosisataan asti projekteja jos edes nuo toteutettaisiin.
Suomalaisilta vaan puuttuu viitseliäisyyd ja kunnianhimo, laiskoja ollaan. Ja kun ei tarvitse olla toimeentulosta huolissaan eikä ole kilpailua, niin mennään siitä mistä aita on matalin.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisilta vaan puuttuu viitseliäisyyd ja kunnianhimo, laiskoja ollaan. Ja kun ei tarvitse olla toimeentulosta huolissaan eikä ole kilpailua, niin mennään siitä mistä aita on matalin.
Isolta osin varmaan tätä, eli kun on päästy alan piireihin niin homma menee kuin virkamiestyöksi eikä tarvitse paljoa nähdä vaivaa perusosaamisen lisäksi.
Koska elokuvasäätiöltä tulee niin hyvät tuet ettei laatuun tarvitse panostaa. Huvikseenko luulet Marinin Kurviselle kulttuurialan määrärahojen leikkaamisesta huutaneen.