Miksi perheenäidit uhriutuvat siitä, että kaikki on heidän vastuullaan?
Ennen vanhaan mies oli perheen pää. Perheen asiat olivat viime kädessä miehen vastuulla, joten naisten ei tarvinnut kantaa henkistä kuormaa siitä, että ovat kaikesta vastuussa.
Nykyään miehen ei anneta olla perheen pää, vaan naiset ovat itsekkäästi varanneet tämän tehtävän itselleen. Sitten he uhriutuvat vastuun tuomasta stressistä.
Miksi näin, naiset? Miksei miehelle voi luovuttaa vetovastuuta?
Ja turha selittää, kuinka "ukosta ei ole mihinkään". No ei olekaan, kun leikitte hänen äitiään, ettekä luovuta sitä vastuuta hänelle.
Kommentit (68)
Tuo numeron 13 kertomus on hyvä esimerkki sellaisesta valtapelistä, jota en halua koskaan joutua pelaamaan. Onneksi lapsettomassa parisuhteessa arki sujuu omalla painollaan, eikä se vaadi mitään erityistä "pyörittämistä", niin kuin sanonta kuuluu. -6
14, noinhan se on. Lapsettomassa perheessä on niin vähän kotiöitä, ettei niiden jaosta riitaa saakaan aikaan. Mutta se, että ei ole KOKEMUSTA jostain asiasta ei valtuuta sinua neuvomaan muita asiassa, tiedätkös.... Kannattaisi siis pysyä oikeastaan poissa tällaisista ketjuista, koska kaikki tajuavat, että velat ovat tässä vähän niinkuin kentän laidalla neuvomassa.
Olen kasvanut mummulassa. Siellä mies (vaarini) oli perheen pää, mutta kotiasioissa hänellä ei ollut sananvaltaa.
Meillä mieheltä ei vaan onnistu rutiinit. Minä hoidan juoksevat asiat jne.. Mies sitten ne missä tarvitaan raakaa voimaa. Jako toimii miten toimii..
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:26"]
Tuo numeron 13 kertomus on hyvä esimerkki sellaisesta valtapelistä, jota en halua koskaan joutua pelaamaan. Onneksi lapsettomassa parisuhteessa arki sujuu omalla painollaan, eikä se vaadi mitään erityistä "pyörittämistä", niin kuin sanonta kuuluu. -6
[/quote]
En koe että meillä olisi mitään valtapeliä. Miten päädyimme kokeilemaan perinteistä roolitusta, onkin sitten ihan oma tarinansa. Mutta meille tuo kuvio ei sopinut millään tavoin. Minä tykkään olla se "pomo" ja mies on ilmeisesti ihan tyytyväinen omaan oloonsa kun ei ole vielä valituksen sanaa kuulunut eikä avioeropapereita tuotu eteen. Ja toisaalta mies alkoi ottaa enemmän noita juoksevia asioita hoitaakseen. Nykyään en nimittäin itse joudu soittamaan joka ainoaa puhelua, joka liittyy esim. lapsiin (vaikkapa sitten hammaslääkäriin). Raha-asiatkin ovat taas paremmalla tolalla kun minä hoidan ne ja mies joutuu keskustelemaan kanssani isommista hankinnoista.
Mutta tosiaan, sinällään mielenkiintoinen kokeilu molemminpuolin mutta meille se ei tosiaan sovi. Jollekulle toiselle pariskunnalle se voi sopia mutta asiahan ei muille kuulu. Kukin pariskunta tekee kuten parhaaksi näkevät.
Ap, olet pihalla kuin lintulauta. Ei naisia rassaa isojen päätösten teko, emme me kaipaa mitään Perheen Päätä, joka päättäisi perheen isoista hankinnoista. Me tarvitsemme jonkun, joka hoitaa arjen pyörityksen. Siitä ovat äidit hoitaneet aina, siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Tarvitsemme siis jonkun, joka omalta osaltaan huolehtii, että ruokaa on kaapissa ja vessapaperi ei pääse loppumaan, lapsilla on oikeankokoisia vaatteita kussakin vuodenajassa, tarhatädeille askarrellaan joulukortit ja tädeille postitetaan onnittelukortit, lapsia köytetään lääkärissä ja heidän vointiaan valvotaan sairastaessa öisinkin jnejne.
Miehet toki - jos ovat fiksuja - auttavat pyydettäessä ja jopa pyytämättä ovat vastuussa tietyistä tehtävistä. Mutta aniharvoin miehet ovat oma-aloitteisia ja kartottavat koko ajan kotona, mitä pitää hoitaa. Naiset tekevät tuota koko ajan.
Ja nyt puhun siis äideistä, lapsettomissa perheissä nyt on hommia niin vähän, että miehen oma-aloiteettomuus ei haittaakaan.
Jaa, tää on vähän hankalaa, mutta kyllä meillä mies ns perheenpää oli, valitettavasti, mutta ei se mitään vastuuta lapsista ottanut, minähän olin kotona. Luuletko, että työssäkäyvä mies todella haluaa työpäivän jälkeen olla vielä vastuussa perheestään? Ei, se haluaa vähän rentoutua raskaan työpäivän päätteeksi. Ok, on viikonloput, mutta kun lapset eivät ole tottuneet isän toimiin, ei ne suju, isäkin turhautuu... Eli minä hoidan kaiken. Isän pillin mukaan piti muka toimia, no, ei se käy, kun ei tajua lapsistaan liikoja.
Tämä isä on kyllä sanonut alkuun, että haluaa tehdä tavallaan, ja joo, se on ok, mutta jos ei yhtään tiedä mitä missä ja milloin, eihän se suju. Nyt lapset teinejä, vitut välittävät isästään, kun se oli PERHEENPÄÄ, määräsi kaikesta, meillä muilla ei ollut sananvaltaa.
Pieni yleistyksenpoikanen taas, heh. Tiedän monta perhettä, missä mies on perheen pää ja osaa oikeudenmukaisesti huomioida aina koko perheen ja perheen ensisijaisesti. Tiedän myös perheitä missä nainen on tämä pää ja ihan yhtälailla menee hyvin.
Kyllä se on keskinäinen henkilökemia ja ihmisen persoonallisuus, miten voimakkaita ovat keskenäisessä "kilpailussa", että kuka jyrää kenet vai puhalletaanko yhteen hiileen. Mikään nainen-mies-kysymys tämä ei ole.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:33"]
14, noinhan se on. Lapsettomassa perheessä on niin vähän kotiöitä, ettei niiden jaosta riitaa saakaan aikaan. Mutta se, että ei ole KOKEMUSTA jostain asiasta ei valtuuta sinua neuvomaan muita asiassa, tiedätkös.... Kannattaisi siis pysyä oikeastaan poissa tällaisista ketjuista, koska kaikki tajuavat, että velat ovat tässä vähän niinkuin kentän laidalla neuvomassa.
[/quote]
Missä näit minut neuvovan ketään? Ja mitä neuvoja tuollaiseen tilanteeseen voisikaan antaa? Suurin osa lapsiperhe-elämään liittyvistä ongelmista ei ole ratkaistavissa. Ne ovat olosuhteita, joiden kanssa on tultava toimeen. En usko, että kukaan pystyy muuttamaan omaa persoonallisuuttaan, vaikka se olisi perheen dynamiikan kannala kuinka hyödyllistä. -6
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:45"]
Ap, olet pihalla kuin lintulauta. Ei naisia rassaa isojen päätösten teko, emme me kaipaa mitään Perheen Päätä, joka päättäisi perheen isoista hankinnoista. Me tarvitsemme jonkun, joka hoitaa arjen pyörityksen. Siitä ovat äidit hoitaneet aina, siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Tarvitsemme siis jonkun, joka omalta osaltaan huolehtii, että ruokaa on kaapissa ja vessapaperi ei pääse loppumaan, lapsilla on oikeankokoisia vaatteita kussakin vuodenajassa, tarhatädeille askarrellaan joulukortit ja tädeille postitetaan onnittelukortit, lapsia köytetään lääkärissä ja heidän vointiaan valvotaan sairastaessa öisinkin jnejne.
Miehet toki - jos ovat fiksuja - auttavat pyydettäessä ja jopa pyytämättä ovat vastuussa tietyistä tehtävistä. Mutta aniharvoin miehet ovat oma-aloitteisia ja kartottavat koko ajan kotona, mitä pitää hoitaa. Naiset tekevät tuota koko ajan.
Ja nyt puhun siis äideistä, lapsettomissa perheissä nyt on hommia niin vähän, että miehen oma-aloiteettomuus ei haittaakaan.
[/quote]
hyvin muotoiltu. ja sitten tähän päälle vielä se väh. yhtäsuuri taloudellinen panos, ettei vaan eläisi miehen siivellä...
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:49"]
Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex.
[/quote]
Kekustelitteko vastuunkannosta? Vai eikö hän osannut keskustellakaan?
-ap
[/quote]
Yritin keskustella, mutta ei se mitään muuttanut. Eksän mielestä naisen vastuulle kuului lastenhoito 24/7, kodinhoito, kaupassa käynti, ruokahuolto SEKÄ rahan tuominen talouteen. Toki eksäkin kävi töissä, mutta hänen mielestään hänen palkkansa kuului vain hänelle itselleen. Eksällä oli aina viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet ja matkusteli ulkomailla (mm. kaukoidässä ja afrikassa) 4-5 kertaa vuodessa. Yhden kerran lähti 3 kuukauden reissulle ilmoittamatta etukäteen, vain kaksi viikkoa ennen lapsemme laskettua aikaa. Minun vastuulleni jäi hoitopaikan etsiminen esikoiselle synnytyksen ajaksi. Toisen kerran oli myös 3 kuukautta matkalla ja tänä aikana perheeltämme meinasi lähteä asunto alta, kun en yksin pystynyt maksamaan monen kuukauden vuokria.
Vaikuttaako tällänen perheenpää materiaalilta?
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:27"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:49"]
Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex.
[/quote]
Kekustelitteko vastuunkannosta? Vai eikö hän osannut keskustellakaan?
-ap
[/quote]
Yritin keskustella, mutta ei se mitään muuttanut. Eksän mielestä naisen vastuulle kuului lastenhoito 24/7, kodinhoito, kaupassa käynti, ruokahuolto SEKÄ rahan tuominen talouteen. Toki eksäkin kävi töissä, mutta hänen mielestään hänen palkkansa kuului vain hänelle itselleen. Eksällä oli aina viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet ja matkusteli ulkomailla (mm. kaukoidässä ja afrikassa) 4-5 kertaa vuodessa. Yhden kerran lähti 3 kuukauden reissulle ilmoittamatta etukäteen, vain kaksi viikkoa ennen lapsemme laskettua aikaa. Minun vastuulleni jäi hoitopaikan etsiminen esikoiselle synnytyksen ajaksi. Toisen kerran oli myös 3 kuukautta matkalla ja tänä aikana perheeltämme meinasi lähteä asunto alta, kun en yksin pystynyt maksamaan monen kuukauden vuokria.
Vaikuttaako tällänen perheenpää materiaalilta?
[/quote]
Tarkennan siis, että eksän mielestä naisen tehtävä on olla kaiken muun lisäksi perheen pääasiallinen ja ainoa elättäjä. (Ei siis niin että nainen osallistuisi esim. 50%)
Tuollaisia kai niistä sankariyksinhuoltajien pojista tulee? Kun äiti on hoitanut kaiken pojan elämässä, vaimon pitää hoitaa kaikki miehen elämässä, tulonhankinta, kotityöt, lapset. Muutenhan resepti on ihan väärä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:17"]
Aika kultaa muistot. Ennen miehillä oli kaikki valta naisen yli sen LISÄKSI, että nainen teki kaikki työt ja kantoi vastuun lapsista.
[/quote]
Juuri näin. Mummini (85v) muisteli vasta viikonloppuna, kuinka ennen olikin niin yleistä naisilla juoppo mies, joka huiteli pitkin kyliä juoppoporukan kanssa ja naiset saivat tehdä kaikki työt sekä kotona, että navetassa. "Eivät avioliitot silloin olleet onnellisempia, naiset vaan sietivät enemmän" mummilla on tapana nauraa, ei kovin onnellisesti kuitenkaan, koska oma liittonsa oli täynnä väkivaltaa.
Täällä on nyt jo monia, monia mammoja raportoimassa sen oman miehen saamattomuudesta ja paskuudesta ja siitä, kuinka miehestä ei ole tasaveroisesti arjen pyöritykseen. Täten samalla koitetaan oikeuttaa sitä omaa marttyyriasennetta. Itse en voi käsittää, miksi ihmiset sellaisten laiskojen vajakkien kanssa lisääntyvät. Minä ainakin edellytän mieheltäni yhtä suurta panostusta lasten- ja kodinhoitoon kuin itseltänikin. Lähtökohtaisesti miesten ja naisten älyllisissä valmiuksissa ei pitäisi olla suurta keskimääräistä eroa, joten en voi käsittää, miten ne miehet ei muka suoriutuisi täällä mainituista tehtävistä siinä missä naisetkin (lasten pukeminen, asioiden muistaminen jne).
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 01:24"]
Tuollaisia kai niistä sankariyksinhuoltajien pojista tulee? Kun äiti on hoitanut kaiken pojan elämässä, vaimon pitää hoitaa kaikki miehen elämässä, tulonhankinta, kotityöt, lapset. Muutenhan resepti on ihan väärä.
[/quote]
mun ex-mieheni sai sen mallin kyllä ihan perinteisessä perheessä omalta isältään, joka tuijotti tv:tä jalat sohvapöydällä, ellei ollut harrastuksissaan mieskavereidensa kanssa...
Minä ja veljeni ollaan yksinhuoltajalesken kasvattamat ja veli on tälläkin hetkellä lastensa koti-isänä, kun uraäiti suhailee pitkin Suomea töiden perässä. Äiti opetti meitä kantamaan vastuuta ihan pienestä saakka, koska itsellään oli päivätyö, meidät ja vielä omat vanhemmat huolehdittavana.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 01:24"]
Tuollaisia kai niistä sankariyksinhuoltajien pojista tulee? Kun äiti on hoitanut kaiken pojan elämässä, vaimon pitää hoitaa kaikki miehen elämässä, tulonhankinta, kotityöt, lapset. Muutenhan resepti on ihan väärä.
[/quote]
Sanoisin, että tuollaisia tulee niistä joiden vanhemmat ovat vanhoillisia. Oma mieheni on yksi heistä. Mies on saanut kotoa mallin että nainen tekee kaiken ja miehet voivat sitten räkiä kattoon tai vaikka lähteä kaljalle kavereiden kanssa. Toki tietenkin naisen tulee käydä töissä kaiken muun lisäksi.
Nämäkin seikat tulivat esiin vasta kun saimme esikoisen. Sitä ennen kaikki hommat tehtiin aika lailla puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, olin aivan valmis avioeroon. Mies tuntui pelkältä kiviriipalta raahata perässä, mitään apua hänestä ei missään kohtaan ollut.
Menihän siinä aikaa mutta sain miehen ymmärtämään että joko hän ottaa vastuuta yhtä paljon kuin minä tai sitten jatketaan eloa erillämme. Nykyään tekee mukisetta puolet kaikesta mutta kyllä hän oli huuli pyöreänä että ei hänen lapsuudenkotonaan näin tehty.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 01:44"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 01:24"]
Tuollaisia kai niistä sankariyksinhuoltajien pojista tulee? Kun äiti on hoitanut kaiken pojan elämässä, vaimon pitää hoitaa kaikki miehen elämässä, tulonhankinta, kotityöt, lapset. Muutenhan resepti on ihan väärä.
[/quote]
Sanoisin, että tuollaisia tulee niistä joiden vanhemmat ovat vanhoillisia. Oma mieheni on yksi heistä. Mies on saanut kotoa mallin että nainen tekee kaiken ja miehet voivat sitten räkiä kattoon tai vaikka lähteä kaljalle kavereiden kanssa. Toki tietenkin naisen tulee käydä töissä kaiken muun lisäksi.
Nämäkin seikat tulivat esiin vasta kun saimme esikoisen. Sitä ennen kaikki hommat tehtiin aika lailla puoliksi. Kun lapsi oli reilun vuoden ikäinen, olin aivan valmis avioeroon. Mies tuntui pelkältä kiviriipalta raahata perässä, mitään apua hänestä ei missään kohtaan ollut.
Menihän siinä aikaa mutta sain miehen ymmärtämään että joko hän ottaa vastuuta yhtä paljon kuin minä tai sitten jatketaan eloa erillämme. Nykyään tekee mukisetta puolet kaikesta mutta kyllä hän oli huuli pyöreänä että ei hänen lapsuudenkotonaan näin tehty.
[/quote]
Ja lisäyksenä vielä anoppi se jaksoi minulle aina motkottaa että miksi meillä on aina niin sekaista jne. Totesin vain, että olisit opettanut poikasikin siivoamaan niin voisi olla siistimpääkin. Anoppi siinä sitten nyrpisteli nokkaansa että siivoaminen on naisten hommaa. Ei ihme että poikakaan osannut (tai viitsinyt) tehdä edes ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:49"] Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex. [/quote] Kekustelitteko vastuunkannosta? Vai eikö hän osannut keskustellakaan? -ap [/quote] Yritin keskustella, mutta ei se mitään muuttanut. Eksän mielestä naisen vastuulle kuului lastenhoito 24/7, kodinhoito, kaupassa käynti, ruokahuolto SEKÄ rahan tuominen talouteen. Toki eksäkin kävi töissä, mutta hänen mielestään hänen palkkansa kuului vain hänelle itselleen. Eksällä oli aina viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet ja matkusteli ulkomailla (mm. kaukoidässä ja afrikassa) 4-5 kertaa vuodessa. Yhden kerran lähti 3 kuukauden reissulle ilmoittamatta etukäteen, vain kaksi viikkoa ennen lapsemme laskettua aikaa. Minun vastuulleni jäi hoitopaikan etsiminen esikoiselle synnytyksen ajaksi. Toisen kerran oli myös 3 kuukautta matkalla ja tänä aikana perheeltämme meinasi lähteä asunto alta, kun en yksin pystynyt maksamaan monen kuukauden vuokria. Vaikuttaako tällänen perheenpää materiaalilta?
[/quote]
Lässynlää. Sääliäkö kerjäät omista hölmöilyistäsi? Miksi aloit seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa ja teit vielä toisenkin lapsen? Vai yhtäkkiäkö mies muka muuttui?
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 02:12"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:27"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:57"][quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:49"] Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex. [/quote] Kekustelitteko vastuunkannosta? Vai eikö hän osannut keskustellakaan? -ap [/quote] Yritin keskustella, mutta ei se mitään muuttanut. Eksän mielestä naisen vastuulle kuului lastenhoito 24/7, kodinhoito, kaupassa käynti, ruokahuolto SEKÄ rahan tuominen talouteen. Toki eksäkin kävi töissä, mutta hänen mielestään hänen palkkansa kuului vain hänelle itselleen. Eksällä oli aina viimeisimmän muodin mukaiset vaatteet ja matkusteli ulkomailla (mm. kaukoidässä ja afrikassa) 4-5 kertaa vuodessa. Yhden kerran lähti 3 kuukauden reissulle ilmoittamatta etukäteen, vain kaksi viikkoa ennen lapsemme laskettua aikaa. Minun vastuulleni jäi hoitopaikan etsiminen esikoiselle synnytyksen ajaksi. Toisen kerran oli myös 3 kuukautta matkalla ja tänä aikana perheeltämme meinasi lähteä asunto alta, kun en yksin pystynyt maksamaan monen kuukauden vuokria. Vaikuttaako tällänen perheenpää materiaalilta?
[/quote]
Lässynlää. Sääliäkö kerjäät omista hölmöilyistäsi? Miksi aloit seurustelemaan tuollaisen miehen kanssa ja teit vielä toisenkin lapsen? Vai yhtäkkiäkö mies muka muuttui?
[/quote]
"Lässynlää" :'D
Jankutus on selkeästi SUN juttusi, mutta yrittäisit nyt vähän ponnistella näiden kommenttiesi sisällön eteen.
Minä annoin miehelle mahdollisuuden olla se perheenpää. Lopputuloksena oli se, että rahat eivät riittäneet enää laskuihin ja ruokaan kun mies osteli elektroniikkaa sun muuta turhaa. Lapset eivät pääseet lääkäriin, th:lle eivät hammaslääkäriin. Kukaan ei ollut esikoisen vanhempainillassa (ekanluokan vanhempainvartti). Kyselin mieheltä että viittiskö siirtää mun tilille rahaa että saan kuopukselle oikean kokoisen haalarin. Ei tippunut kun edellinen kuulemma ihan hyvä, mitä nyt vähän ranteet ja nilkat vilkkuivat ja haaruksista kiristi. Töiden jälkeen makoili sohvalla ja pelasi pleikkarilla, olihan hän se perheenpää joka päättää kaikesta.
Tuossa nyt muutama esimerkki.
Aluksi mies oli tosi iloinen kun totesin että siitä vain, sinä otat vastuun ja minä hoidan esim. kotityöt täysin. Eipä mies ymmärtänyt, että hän ei voi noukkia rusinoista pullasta vaan kun ottaa vastuun, asiat pitää hoitaa loppuun asti.