Miksi perheenäidit uhriutuvat siitä, että kaikki on heidän vastuullaan?

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 11:30"]

ennen vanhaan naiset oli 1960 lkuun asti kotirouvia ja jaksoivat tehtvä kotitöitä ja kotityöt olivat heidän työt-

1970-luvulta alkaen  miehet ja naiset tekee kokopäivätöitä, tänään jopa  80%

- siksi olisi reilua, että kotityöt jaettaisiin 50:50 miesten ja naisten kesken- koska lapset ovat yhteisiä, koti on yhteinen ja yleensä molemmat puolisot työelämässä

- SUOMEN avioperoprosentti 50% on liian korkea,  MIKSI??????

t. nro 43

[/quote]

80% mitä? Kyllä töistä tehdään edelleen 100%...

Avioeroprosentti on edelleen liian pieni, kun naiset ei tajua erota idiooteista ja ottaa parempia miehiä.

Mun mies on niin hajamielinen ja omissa maailmoissan, että kyllä siinä olisi meidän perheen koti ja arjen sujuminen sekaisin jos hän olisi perheen päänä.

Haluatko ap siis asetelman, jossa sinä johdat (käsket) ja nainen tekee? Vai aiotko myös itse osallistua tekemiseen, lastenkasvatukseen, kotitöihin?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 21:13"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:33"]

14, noinhan se on. Lapsettomassa perheessä on niin vähän kotiöitä, ettei niiden jaosta riitaa saakaan aikaan. Mutta se, että ei ole KOKEMUSTA jostain asiasta ei valtuuta sinua neuvomaan muita asiassa, tiedätkös.... Kannattaisi siis pysyä oikeastaan poissa tällaisista ketjuista, koska kaikki tajuavat, että velat ovat tässä vähän niinkuin kentän laidalla neuvomassa.

[/quote]

Missä näit minut neuvovan ketään? Ja mitä neuvoja tuollaiseen tilanteeseen voisikaan antaa? Suurin osa lapsiperhe-elämään liittyvistä ongelmista ei ole ratkaistavissa. Ne ovat olosuhteita, joiden kanssa on tultava toimeen. En usko, että kukaan pystyy muuttamaan omaa persoonallisuuttaan, vaikka se olisi perheen dynamiikan kannala kuinka hyödyllistä. -6

[/quote]

Joo, no en viitsinyt suoraan sanoa, että olet omahyväinen bw, kommentissasi nro 14 kun niin alleviivavasit, että hyvä kun teillä ei vaan ja sinä et vaan ikinä sitä ja tätä... Vaikka sinulla ei ole mitään kokemusta asiasta, joten et oikeasti voi tietää, mitä lapsiperheen arki sinulle ja parisuhteellesi tekisi.

15

Saanko kertoa esimerkin omasta elämästäni tältä aamulta:

Meillä on yksi lapsi, 3 kk ikäinen. On nukkunut huonosti, niin kuin ikään kuuluu, ja äiti on vähän väsynyt. Pyysin miestä, joka on vielä joululomalla, heräämään vauvan kanssa tänä aamuna jotta saisin nukkua. Vauva herää aamulla ysin-kympin välillä. Mies hommaan lupautui ja rupesi puolen yön aikaan katsomaan leffaa. Pari kertaa yöllä heräsin vauvan kanssa ja pyysin miestä tulemaan nukkumaan, jotta hän aamulla jaksaa nousta. Viideltä aamulla hermostuin totaalisesti ja kävin miehelle huutamassa, että nyt nukkumaan. Noh, lopputulema oli tietysti se, että mies pitkin hampain heräsi vauvaa viihdyttelemään neljän tunnin yöunien jälkeen. Itse jäin "nukkumaan" eli kuuntelin tunnin verran vauvan kitinää kun sitä harmitti kun mies vaan torkkui olkkarin lattialla.

Näin melko fiksusta ja vastuuntuntoisesta, ainakin työnsä hyvin hoitaneesta diplomi-insinööristä on paljastunut lapsen syntymän myötä melkoinen vastuuta pakoileva teini. Olen täynnä raivoa ja vituttaa olla vastuussa ihan kaikesta. Mies kokee, että kun hän on pääasiallinen tienaaja nyt, se riittää.

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:56"]

[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 08:36"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:45"]Ap, olet pihalla kuin lintulauta. Ei naisia rassaa isojen päätösten teko, emme me kaipaa mitään Perheen Päätä, joka päättäisi perheen isoista hankinnoista. Me tarvitsemme jonkun, joka hoitaa arjen pyörityksen. Siitä ovat äidit hoitaneet aina, siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Tarvitsemme siis jonkun, joka omalta osaltaan huolehtii, että ruokaa on kaapissa ja vessapaperi ei pääse loppumaan, lapsilla on oikeankokoisia vaatteita kussakin vuodenajassa, tarhatädeille askarrellaan joulukortit ja tädeille postitetaan onnittelukortit, lapsia köytetään lääkärissä ja heidän vointiaan valvotaan sairastaessa öisinkin jnejne. Miehet toki - jos ovat fiksuja - auttavat pyydettäessä ja jopa pyytämättä ovat vastuussa tietyistä tehtävistä. Mutta aniharvoin miehet ovat oma-aloitteisia ja kartottavat koko ajan kotona, mitä pitää hoitaa. Naiset tekevät tuota koko ajan. Ja nyt puhun siis äideistä, lapsettomissa perheissä nyt on hommia niin vähän, että miehen oma-aloiteettomuus ei haittaakaan.  [/quote] Tähän oikein iso yläpeukku. Juuri tuo kaikkien lankojen käsissäpitäminen ja kartoitus ovat sitä koko ajan taustalla tapahtuvaa toimintaa, joka ei aina heti näy konkreettisesti, mutta kuormittaa sen hoitajaa. . Jos tuota ei hoideta, niin lapsilla tosiaan ei ole oikeankokoisia vaatteita, harrastuskerrat ja vanhempainillat jäävät väliin, maito on lopussa, harrastukseen mennessä kotoa ei löydy välipalaa, joululahjat ostetaan viime tipassa jos ostetaan..jne...jne

[/quote]

tämä on niin totta! Meillä mies kyllä pyydettäessä (toisinaan ihan oma-aloitteisestikin) osallistuu kodinhoitoon, mutta minä olen kuitenkin se, joka lopulta huolehtii, että asiat tulee tehtyä ja muistuttelen, jos meinaa unohtua.  nalkuttamista vihaan yli kaiken, mutta viidettä kertaa, kun sanoo samasta asiasta, on vaikeaa olla kuulostamatta nalkuttavalta. Ja kyllähän se ärsyttää, että miten voi aikuiselle, älykkäälle ihmiselle olla joidenkin ihan yksinkertaisten asioiden tekeminen ja muistaminen välillä niin julmetun vaikeaa. Mun mielestä tällainen jatkuva henkinen kuormitus asioiden hoitamisesta on välillä tosi rankkaa.

Välillä myös ihmetyttää, miten vähän miehet tiedostavat ympäristöään: mun mies ei esimerkiksi tunnu tietävän/muistavan millaisia lakanoita ja pyyhkeitä meillä on. Niitä kun kuitenkin näkee aivan joka päivä, eikä meidän lähipiirillä ole edes samanlaisia.

Silloin kun lapsia ei vielä ollut, niin tämä ei ollut niinkään ongelma, koska mulla oli aikaa itse aikaa hoitaa näitä asioita enemmän, eikä toisaalta kotitöitä ollutkaan ihan niin paljoa. Nyt kuitenkin lasten myötä pitäisi pystyä luottamaan paremmin siihen, että myös toinen tietää mitä kodinhoitoon ja arjen pyörittämiseen sisältyy, sekä ottaa siitä vastuun.

[/quote]

Nimenomaan, tuota juuri hain takaa. Minullakin on osaava ja fiksu mies, joka tekee kaiken, mitä pyydän. Mutta ei havainnoi ja kartoita tilannetta ollenkaan samalla lailla kuin minä. Eihän tuota edes huomannut, siis tuota eroa, kun lapsia ei vielä ollut, mutta kun lasten myötä vastuut ja työt viisinkertaistuvat, tuoki alkaa pidemmän päälle uuvuttaa. 

Mä epäilen, että tuo on sitä y-kromosomiosastoa, aivotutkijoiden mukaan naisille on helpompaa suurten kokonaisuuksien ja monen eri asian samanaikainen hallinta, meillä on kuulemma enemmän "liikennettä" aivopuoliskojen välillä kuin miehillä, joille taas keskimäärin on tunnusomaisempaa yhteen asiaan syventyyminen kerralla. Tämä siis tietysti keskimäärin, poikkeuksia on paljon, mutta ainakin oma rakas mieheni on aika putkiaivoinen tapaus.

Mutta vaikka tuon ymmärtää, se ei merkitse että sen hyväksyisi. Ei vähennä vaimojen stressiä yhtään...uhriutumisesta eli tahallisesta marttyyriksi heittäytymisestä EI ole kyse, oikein mielelläni luovuttaisin tuota huolehtimisen taakkaa miehellekin.

(alkuperäisen kommentin kirjoittana, en muista järjestysnumeroa)

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:02"]

Vetovastuuta on vaikea työntää, jos toinen ei sitä ota. Jos vaan jäisin odottamaan, niin lapset olisi laitettu yöunille 12 maissa ja saisivat hoitaa suurimman osan asioista itsenäisesti, ruokaa saisivat vasta todella nälkäisenä. Hiusten leikkuut ja peseytymiset olisivat harvassa, lomalla ei lähdettäisi minnekään vaan pelattaisiin tietokonepelejä.

[/quote]

Mielenkiintoista, että 99% isistä hoitaisi perheen juuri tuolla tavalla "jos vaan sen annettaisiin hoitaa". Kuitenkaan yksikään yh-isä ei todellisuudessa toimi noin.

Meillä ainakin toimii hyvin, että mulla on vetovastuu. Huolehdin lasten lääkärit, teen ruoat ja pidän narut käsissäni. Olen hoitovapaalla joten ehdin keskittyä niihin asioihin enemmän. Mies auttaa kaikessa mitä pyydän ja viettää lasten kanssa lähes kaiken vapaa-aikansa, ihan omasta tahdostaan. Nytkin hiihtävät tuolla pihalla. Mutta en kyllä ole uhriutunut.