Miksi perheenäidit uhriutuvat siitä, että kaikki on heidän vastuullaan?
Ennen vanhaan mies oli perheen pää. Perheen asiat olivat viime kädessä miehen vastuulla, joten naisten ei tarvinnut kantaa henkistä kuormaa siitä, että ovat kaikesta vastuussa.
Nykyään miehen ei anneta olla perheen pää, vaan naiset ovat itsekkäästi varanneet tämän tehtävän itselleen. Sitten he uhriutuvat vastuun tuomasta stressistä.
Miksi näin, naiset? Miksei miehelle voi luovuttaa vetovastuuta?
Ja turha selittää, kuinka "ukosta ei ole mihinkään". No ei olekaan, kun leikitte hänen äitiään, ettekä luovuta sitä vastuuta hänelle.
Kommentit (68)
Koska meidän suhteessa on kaksi tasa-arvoista aikuista eikä kumpikään ole mikään perheenpää.
Ja toisaalta, hitot jostain henkisestä kuormasta kun äidit väsytetään kotitöillä, lapsiin liittyvillä asioilla jne. Mies onnellisesti makaa sohvalla ja kiskoo kaljaa tai vaihtoehtoisesti ravaa omissa menoissaan antamatta samaa mahdollisuutta naiselle. Siinäpä vasta luojan lahja naisille.
Naisissa rasittaa se, että omista valinnoista pitää jatkuvasti parkua ja syyllistää koko sukupuolta. Jos ette itse pidä puolianne suhteessa tai olette valinneet huonon miehen, niin voi voi. Kyllä minunkin suhteeni olisi huono, jos olisin miehenä kelpuuttanut jonkun tyhmän ja idiootin av-mamman ja vielä lisäisin taakkaani olemalla marttyyri tossu ja suostumalla kaiken maailman typeriin järjestelyihin.
Lopettakaa tuo uhriutuminen ja ottakaa elämä omiin käsiinne. Edes siellä omassa kodissa ja omassa parisuhteessa, jossa teillä on kaikki valta ja mahdollisuus vaikuttaa ja vaikka vaihtaa kumppani heti tänään.
Meillä on tasa-arvo kunnossa. Minä teen kaikki kotityöt ja vaimo istuu koneella. Itse käyn myös töissä ja vaimo opiskelee. En valita. Näin on hyvä. En voi sietää sitä, että esim. pyykit on viikattu väärin, astiat ei ole oikeilla paikoillaan ym.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:26"]
Tuo numeron 13 kertomus on hyvä esimerkki sellaisesta valtapelistä, jota en halua koskaan joutua pelaamaan. Onneksi lapsettomassa parisuhteessa arki sujuu omalla painollaan, eikä se vaadi mitään erityistä "pyörittämistä", niin kuin sanonta kuuluu. -6
[/quote]
Voi sua vela-ressukka, etkö sä vieläkään ymmärrä, että esim. tällaisessa ( kuten niin kovin monessa muussakaan täällä olevassa ketjussa) EI KETÄÄN KIINNOSTA sun sössötyksesi.
Ymmärrätkö, että mielipiteesi tässä ketjussa on asiasta keskusteleville yhtä mielenkiintoinen, kuin jos mä menisin koiranomistajien ketjuun sönköttämään, kuinka onnellista onkaan elää ilman koiraa? Kuinka paljon luulet että ketään siinä kiinnostaisi?
Ymmärrän että kiukuttaa ja harmittaa kun on niin iso osa elämän kirjoa, johon et kuulu millään lailla, mutta omahan on valintasi. Elä sen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:02"]
Vetovastuuta on vaikea työntää, jos toinen ei sitä ota. Jos vaan jäisin odottamaan, niin lapset olisi laitettu yöunille 12 maissa ja saisivat hoitaa suurimman osan asioista itsenäisesti, ruokaa saisivat vasta todella nälkäisenä. Hiusten leikkuut ja peseytymiset olisivat harvassa, lomalla ei lähdettäisi minnekään vaan pelattaisiin tietokonepelejä.
[/quote]
Mielenkiintoista, että 99% isistä hoitaisi perheen juuri tuolla tavalla "jos vaan sen annettaisiin hoitaa". Kuitenkaan yksikään yh-isä ei todellisuudessa toimi noin.
[/quote]
No kyllä mun yh-isä toimi. Ei se pitänyt mistään huolta, muuta kuin että mulla oli rahaa ostaa vaatteita ja ruokaa.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:42"]
Meillä ainakin toimii hyvin, että mulla on vetovastuu. Huolehdin lasten lääkärit, teen ruoat ja pidän narut käsissäni. Olen hoitovapaalla joten ehdin keskittyä niihin asioihin enemmän. Mies auttaa kaikessa mitä pyydän ja viettää lasten kanssa lähes kaiken vapaa-aikansa, ihan omasta tahdostaan. Nytkin hiihtävät tuolla pihalla. Mutta en kyllä ole uhriutunut.
[/quote]
Et vissiin sitten itse huomannut tuota avainsanaa tekstissäsi??
HOITOVAPAA.
Palaa asiaan sitten kun olet vaikka n 3 vuotta tehnyt myös kokopäivätyötä ja silti kannat kaiken vetovastuun.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:45"]
Naisissa rasittaa se, että omista valinnoista pitää jatkuvasti parkua ja syyllistää koko sukupuolta. Jos ette itse pidä puolianne suhteessa tai olette valinneet huonon miehen, niin voi voi. Kyllä minunkin suhteeni olisi huono, jos olisin miehenä kelpuuttanut jonkun tyhmän ja idiootin av-mamman ja vielä lisäisin taakkaani olemalla marttyyri tossu ja suostumalla kaiken maailman typeriin järjestelyihin.
Lopettakaa tuo uhriutuminen ja ottakaa elämä omiin käsiinne. Edes siellä omassa kodissa ja omassa parisuhteessa, jossa teillä on kaikki valta ja mahdollisuus vaikuttaa ja vaikka vaihtaa kumppani heti tänään.
[/quote]
Samaa mieltä. Kyllä minun mieheni ainakin kykenee arjen pyöritykseen siinä missä minäkin, ei se ole mitään rakettitiedettä. Ihan oma-aloitteisesti huomaa, jos vessapaperi pitää laittaa kauppalistaan, lapsen housut on liian pienet tai nukkumaanmenoaika lähestyy. Hän onkin normaali ja päästään terve mies - suosikaa sellaisia, kun hankitte jälkikasvua. Niitäkin nimittäin on paljon, turha siis meuhkata nimenomaisesti miesten vastuuttomuudesta. Itse en ottaisi mistään hinnasta ylimääräistä mieslasta paimennettavakseni, eikä kenenkään muunkaan niin ole pakko vasten tahtoaan tehdä.
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:45"]Ap, olet pihalla kuin lintulauta. Ei naisia rassaa isojen päätösten teko, emme me kaipaa mitään Perheen Päätä, joka päättäisi perheen isoista hankinnoista. Me tarvitsemme jonkun, joka hoitaa arjen pyörityksen. Siitä ovat äidit hoitaneet aina, siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Tarvitsemme siis jonkun, joka omalta osaltaan huolehtii, että ruokaa on kaapissa ja vessapaperi ei pääse loppumaan, lapsilla on oikeankokoisia vaatteita kussakin vuodenajassa, tarhatädeille askarrellaan joulukortit ja tädeille postitetaan onnittelukortit, lapsia köytetään lääkärissä ja heidän vointiaan valvotaan sairastaessa öisinkin jnejne. Miehet toki - jos ovat fiksuja - auttavat pyydettäessä ja jopa pyytämättä ovat vastuussa tietyistä tehtävistä. Mutta aniharvoin miehet ovat oma-aloitteisia ja kartottavat koko ajan kotona, mitä pitää hoitaa. Naiset tekevät tuota koko ajan. Ja nyt puhun siis äideistä, lapsettomissa perheissä nyt on hommia niin vähän, että miehen oma-aloiteettomuus ei haittaakaan. [/quote] Tähän oikein iso yläpeukku. Juuri tuo kaikkien lankojen käsissäpitäminen ja kartoitus ovat sitä koko ajan taustalla tapahtuvaa toimintaa, joka ei aina heti näy konkreettisesti, mutta kuormittaa sen hoitajaa. . Jos tuota ei hoideta, niin lapsilla tosiaan ei ole oikeankokoisia vaatteita, harrastuskerrat ja vanhempainillat jäävät väliin, maito on lopussa, harrastukseen mennessä kotoa ei löydy välipalaa, joululahjat ostetaan viime tipassa jos ostetaan..jne...jne
[/quote]
tämä on niin totta! Meillä mies kyllä pyydettäessä (toisinaan ihan oma-aloitteisestikin) osallistuu kodinhoitoon, mutta minä olen kuitenkin se, joka lopulta huolehtii, että asiat tulee tehtyä ja muistuttelen, jos meinaa unohtua. nalkuttamista vihaan yli kaiken, mutta viidettä kertaa, kun sanoo samasta asiasta, on vaikeaa olla kuulostamatta nalkuttavalta. Ja kyllähän se ärsyttää, että miten voi aikuiselle, älykkäälle ihmiselle olla joidenkin ihan yksinkertaisten asioiden tekeminen ja muistaminen välillä niin julmetun vaikeaa. Mun mielestä tällainen jatkuva henkinen kuormitus asioiden hoitamisesta on välillä tosi rankkaa.
Välillä myös ihmetyttää, miten vähän miehet tiedostavat ympäristöään: mun mies ei esimerkiksi tunnu tietävän/muistavan millaisia lakanoita ja pyyhkeitä meillä on. Niitä kun kuitenkin näkee aivan joka päivä, eikä meidän lähipiirillä ole edes samanlaisia.
Silloin kun lapsia ei vielä ollut, niin tämä ei ollut niinkään ongelma, koska mulla oli aikaa itse aikaa hoitaa näitä asioita enemmän, eikä toisaalta kotitöitä ollutkaan ihan niin paljoa. Nyt kuitenkin lasten myötä pitäisi pystyä luottamaan paremmin siihen, että myös toinen tietää mitä kodinhoitoon ja arjen pyörittämiseen sisältyy, sekä ottaa siitä vastuun.
[/quote]
Nimenomaan, tuota juuri hain takaa. Minullakin on osaava ja fiksu mies, joka tekee kaiken, mitä pyydän. Mutta ei havainnoi ja kartoita tilannetta ollenkaan samalla lailla kuin minä. Eihän tuota edes huomannut, siis tuota eroa, kun lapsia ei vielä ollut, mutta kun lasten myötä vastuut ja työt viisinkertaistuvat, tuoki alkaa pidemmän päälle uuvuttaa.
Mä epäilen, että tuo on sitä y-kromosomiosastoa, aivotutkijoiden mukaan naisille on helpompaa suurten kokonaisuuksien ja monen eri asian samanaikainen hallinta, meillä on kuulemma enemmän "liikennettä" aivopuoliskojen välillä kuin miehillä, joille taas keskimäärin on tunnusomaisempaa yhteen asiaan syventyyminen kerralla. Tämä siis tietysti keskimäärin, poikkeuksia on paljon, mutta ainakin oma rakas mieheni on aika putkiaivoinen tapaus.
Mutta vaikka tuon ymmärtää, se ei merkitse että sen hyväksyisi. Ei vähennä vaimojen stressiä yhtään...uhriutumisesta eli tahallisesta marttyyriksi heittäytymisestä EI ole kyse, oikein mielelläni luovuttaisin tuota huolehtimisen taakkaa miehellekin.
(alkuperäisen kommentin kirjoittana, en muista järjestysnumeroa)
[/quote]
No tuossahan olivat hyvin yhdenmielisiä edelliset kirjoittajat.
Niistä jutuista kyllä paistaa läpi se, että kirjoittajat haluavat, että asiat tehdään juuri heidän tavallaan. Maailma ei kaadu, vaikka tarhan tädit eivät saisi itse askarreltuja joulukortteja, lakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet ovat eri paria tai joululahjat ostetaan netistä. Jos joskus on eväät hankkimatta harrastukseen, se varmastikin seuraavalla kerralla muistetaan.
Tiedän, että on olemassa idiootteja miehiä, mutta tästä ketjusta päätelleen mikromanageroivia naisia myös yllättävän paljon. Tämä siis helposti johtaa tuohon em. "urhiutumiseen", kun "kaikki kaatuu minun päälleni".
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 14:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 12:32"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 09:56"]
[quote author="Vierailija" time="06.01.2015 klo 08:36"]
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 20:45"]Ap, olet pihalla kuin lintulauta. Ei naisia rassaa isojen päätösten teko, emme me kaipaa mitään Perheen Päätä, joka päättäisi perheen isoista hankinnoista. Me tarvitsemme jonkun, joka hoitaa arjen pyörityksen. Siitä ovat äidit hoitaneet aina, siihen "vanhaan hyvään aikaankin". Tarvitsemme siis jonkun, joka omalta osaltaan huolehtii, että ruokaa on kaapissa ja vessapaperi ei pääse loppumaan, lapsilla on oikeankokoisia vaatteita kussakin vuodenajassa, tarhatädeille askarrellaan joulukortit ja tädeille postitetaan onnittelukortit, lapsia köytetään lääkärissä ja heidän vointiaan valvotaan sairastaessa öisinkin jnejne. Miehet toki - jos ovat fiksuja - auttavat pyydettäessä ja jopa pyytämättä ovat vastuussa tietyistä tehtävistä. Mutta aniharvoin miehet ovat oma-aloitteisia ja kartottavat koko ajan kotona, mitä pitää hoitaa. Naiset tekevät tuota koko ajan. Ja nyt puhun siis äideistä, lapsettomissa perheissä nyt on hommia niin vähän, että miehen oma-aloiteettomuus ei haittaakaan. [/quote] Tähän oikein iso yläpeukku. Juuri tuo kaikkien lankojen käsissäpitäminen ja kartoitus ovat sitä koko ajan taustalla tapahtuvaa toimintaa, joka ei aina heti näy konkreettisesti, mutta kuormittaa sen hoitajaa. . Jos tuota ei hoideta, niin lapsilla tosiaan ei ole oikeankokoisia vaatteita, harrastuskerrat ja vanhempainillat jäävät väliin, maito on lopussa, harrastukseen mennessä kotoa ei löydy välipalaa, joululahjat ostetaan viime tipassa jos ostetaan..jne...jne
[/quote]
tämä on niin totta! Meillä mies kyllä pyydettäessä (toisinaan ihan oma-aloitteisestikin) osallistuu kodinhoitoon, mutta minä olen kuitenkin se, joka lopulta huolehtii, että asiat tulee tehtyä ja muistuttelen, jos meinaa unohtua. nalkuttamista vihaan yli kaiken, mutta viidettä kertaa, kun sanoo samasta asiasta, on vaikeaa olla kuulostamatta nalkuttavalta. Ja kyllähän se ärsyttää, että miten voi aikuiselle, älykkäälle ihmiselle olla joidenkin ihan yksinkertaisten asioiden tekeminen ja muistaminen välillä niin julmetun vaikeaa. Mun mielestä tällainen jatkuva henkinen kuormitus asioiden hoitamisesta on välillä tosi rankkaa.
Välillä myös ihmetyttää, miten vähän miehet tiedostavat ympäristöään: mun mies ei esimerkiksi tunnu tietävän/muistavan millaisia lakanoita ja pyyhkeitä meillä on. Niitä kun kuitenkin näkee aivan joka päivä, eikä meidän lähipiirillä ole edes samanlaisia.
Silloin kun lapsia ei vielä ollut, niin tämä ei ollut niinkään ongelma, koska mulla oli aikaa itse aikaa hoitaa näitä asioita enemmän, eikä toisaalta kotitöitä ollutkaan ihan niin paljoa. Nyt kuitenkin lasten myötä pitäisi pystyä luottamaan paremmin siihen, että myös toinen tietää mitä kodinhoitoon ja arjen pyörittämiseen sisältyy, sekä ottaa siitä vastuun.
[/quote]
Nimenomaan, tuota juuri hain takaa. Minullakin on osaava ja fiksu mies, joka tekee kaiken, mitä pyydän. Mutta ei havainnoi ja kartoita tilannetta ollenkaan samalla lailla kuin minä. Eihän tuota edes huomannut, siis tuota eroa, kun lapsia ei vielä ollut, mutta kun lasten myötä vastuut ja työt viisinkertaistuvat, tuoki alkaa pidemmän päälle uuvuttaa.
Mä epäilen, että tuo on sitä y-kromosomiosastoa, aivotutkijoiden mukaan naisille on helpompaa suurten kokonaisuuksien ja monen eri asian samanaikainen hallinta, meillä on kuulemma enemmän "liikennettä" aivopuoliskojen välillä kuin miehillä, joille taas keskimäärin on tunnusomaisempaa yhteen asiaan syventyyminen kerralla. Tämä siis tietysti keskimäärin, poikkeuksia on paljon, mutta ainakin oma rakas mieheni on aika putkiaivoinen tapaus.
Mutta vaikka tuon ymmärtää, se ei merkitse että sen hyväksyisi. Ei vähennä vaimojen stressiä yhtään...uhriutumisesta eli tahallisesta marttyyriksi heittäytymisestä EI ole kyse, oikein mielelläni luovuttaisin tuota huolehtimisen taakkaa miehellekin.
(alkuperäisen kommentin kirjoittana, en muista järjestysnumeroa)
[/quote]
No tuossahan olivat hyvin yhdenmielisiä edelliset kirjoittajat.
Niistä jutuista kyllä paistaa läpi se, että kirjoittajat haluavat, että asiat tehdään juuri heidän tavallaan. Maailma ei kaadu, vaikka tarhan tädit eivät saisi itse askarreltuja joulukortteja, lakanat, tyynyliinat ja pyyhkeet ovat eri paria tai joululahjat ostetaan netistä. Jos joskus on eväät hankkimatta harrastukseen, se varmastikin seuraavalla kerralla muistetaan.
Tiedän, että on olemassa idiootteja miehiä, mutta tästä ketjusta päätelleen mikromanageroivia naisia myös yllättävän paljon. Tämä siis helposti johtaa tuohon em. "urhiutumiseen", kun "kaikki kaatuu minun päälleni".
[/quote]Tämän toisen kommentin kirjoittajana en voi muuta sanoa, kuin että olet väärässä. Ei todellakaan kaikkea tarvitse tehdä juuri niin kuin minä haluan, vaan että hommat ylipäätänsä toimii ja hoituu. Kun nimenomaan toivoisin sitä OMA-aloitteisuutta, että alkaisi itse tehdä ihan sillä omalla tavallansa.
Noista lakanoista kirjoitin esimerkkinä siitä, miten vähän ainakaan mun mies kiinnittää huomiota kotiympäristöönsä, vrt. vessapaperi on loppu tai lapsen vaatteet käymässä pieneksi. Lakanat saisi olla vaikka nyt sitten eriparisiakin, kunhan mies ne joskus omasta aloitteestaan vaihtaisi. Jä tänä jouluna ostin kaikki lahjat netistä. Eikä mun mies ole idiootti. Aika paljon 'pystyit' tulkitsemaan muutamasta viestistä.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:49"]
Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex.
[/quote]
Kekustelitteko vastuunkannosta? Vai eikö hän osannut keskustellakaan?
-ap
Vetovastuuta on vaikea työntää, jos toinen ei sitä ota. Jos vaan jäisin odottamaan, niin lapset olisi laitettu yöunille 12 maissa ja saisivat hoitaa suurimman osan asioista itsenäisesti, ruokaa saisivat vasta todella nälkäisenä. Hiusten leikkuut ja peseytymiset olisivat harvassa, lomalla ei lähdettäisi minnekään vaan pelattaisiin tietokonepelejä.
Leikkikää te lapsiperheelliset vain tällaisia valtaleikkejä. Minä viihdyn hyvin kahden aikuisen tasavertaisessa suhteessani, kiitos.
[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 19:55"]
Koska meidän suhteessa on kaksi tasa-arvoista aikuista eikä kumpikään ole mikään perheenpää.
Ja toisaalta, hitot jostain henkisestä kuormasta kun äidit väsytetään kotitöillä, lapsiin liittyvillä asioilla jne. Mies onnellisesti makaa sohvalla ja kiskoo kaljaa tai vaihtoehtoisesti ravaa omissa menoissaan antamatta samaa mahdollisuutta naiselle. Siinäpä vasta luojan lahja naisille.
[/quote]
Niin, siis tämä johtuu siitä, että nainen on perheen perustaessaan hyväksynyt sen, että miehen ei tarvitse olla perheen pää eikä ottaa vastuuta, vaan riittää, että hän nussii ja makaa ja kittaa kaljaa, kun nainen kantaa vastuun uhriutuu perheen äitinä. Miksi naiset hyväksytte tällaisen? Nautitteko uhriutumisestanne noin paljon? Ettekö muuten kykene tuntemaan paremmuutta?
Maailma muuttuu eskoseni, Miksi vetovastuun pitäisi olla vain miehellä, eikö se voi olla molemmilla. Meillä ainakin on. Miks haluat vanhan ajan takaisin?
Sinun vaimosi ap on uhriutunut. Kannattaisiko asialle tehdä jotain, vaikka huomioida sitä naista enemmän.
Mun ystäväni mies on harrastuksiensa parissa kaikki viikonloput, siis reissaa ympäri suomea. Jopa niin, että ilmoittaa samalla viikolla olevansa pois sit koko viikonlopun. Ja hassaa toki ison loven yhteisen tilin saldoon. kummatkin käyvät täyspäiväisesti töissä, vain vaimo hoitaa lapset. Vaimolla ei mitään omia harrastuksia tai aikaa. Vaimonsa ei pakota miestään huitelemaan missään. Minusta hyvä syy valittaa liiasta vastuusta. Jos mies olis perheen pää, olisi se kotona joka arkipäivä klo 17 -> ja viikonloput myös, niinkuin ennen vanhaan. Vaimon taloon tuoma 50% rahoista tuskin haittaa nykymiestä.
Aika kultaa muistot. Ennen miehillä oli kaikki valta naisen yli sen LISÄKSI, että nainen teki kaikki työt ja kantoi vastuun lapsista.
Mun eksä ei suostunut ottamaan mitään vastuuta vaan halus et minä kannan kaiken vastuun. Siksi se onkin nyt ex.