Taistelua sokeritoukkia vastaan ei voi voittaa
Toivoton olo. Olen vuoden aikana kokeillut kaiken keitetyn veden kaatamisesta viemäreihin kunnon myrkkyihin. Mikään ei tehoa. Parhaimmillaan viikko tai kaksi saattaa mennä ettei niitä näy, sitten taas löytyy elävänä tai kuolleena. Eikä siis ole vain kylpyhuoneessa, vaan ihan kaikkialla.
Muu perhe suhtautuu tähän "hällä väliä" asenteella, mutta minä en näitä otuksia kotiini halua. En vain tiedä mitä tehdä enää. Pelkään, että jos muuttaisimme ne saattaisivat tulla mukanamme.
Pitääkö näiden kanssa vain todella oppia elämään?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut huolellisempaa siivousta? Ei ne kauaa viihdy jos niille ei ole syötävää.
Siivoilen lähes joka päivä juuri siinä pelossa, että niitä taas näkyisi
Oletko hoitanut myös esim. jalkalistat ja kynnykset? Usein ovat niiden alla piilossa päivällä.
Vierailija kirjoitti:
Asunnossa on kosteusvaurio, jos ne noin mellastavat.
Ei pidä paikkaansa, meillä on äsken tehty saunakylppäriremontti, vesieristeineen viimeisen päälle. Lattiat uusittu koko asunnossa ja keittiö kalusteineen remontoitu.
Uskon että tulevat lattiakaivosta, siis putkistoista. Ihmettelen kylllä sitäkin, koska moni kerrostalossamme sanoo ettei heillä muka ötököitä ole. Suhkuttelen erästä ainetta, enkä tahtoisi sitäkään käyttää, vaikka Prisma myy eikä kai kauhea myrkkyä ole.
Yhtä asuntoa ei kannata myrkyttää, kaikkien pitäisi tulla mukaan, samoista hemmetin putkistahan ne marssii. Olen joskus jopa nähnyt kuinka joku kömpii lattiakaivosta. Putkimiestä en tahtoisi käyttää ja remontin putkihenkilö sanoi, että kuuma vesi haurastuttaa tiivisteitä putkistossa.
Vierailija kirjoitti:
Asunnossa on kosteusvaurio, jos ne noin mellastavat.
Tälle on pakko antaa peukku. Meillä on siis epäilty nyt aika todennäköistä kosteusvauriota asunnossa, ja täällä on nimenomaan tuollainen toukkien mellastus menossa. Nuo joidenkin antamat vinkit (=siivoaisit useammin) ei käytännössä toimi, koska vaikka täällä siivoaisi päivittäin ja kävisi huolellisesti kaikki pienetkin nurkkaukset läpi, niin niitä silti ryömii täällä joka ikinen päivä. Jep, uusi asunto on hakusessa...
Vierailija kirjoitti:
Kotoa jo opin, että hämähäkkejä ei sisältä hävitetä. Pitävät kurissa monenlaiset ötökät. Seuraavan kerran kun näet, anna elää!
Eisss... araknofobialle ei vaan voi mitään! Miksi ne voi olla edes vähän siedettävämmän näköisiä :/
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sain myrkyillä hyvin aisoihin, mut kylppärirempan jälkeen katos tyystin. En tiiä ovatko palanneet, olen muuttanut. Mut muistan mitä helvettiä se oli. Olin aivan romuna. Tuholaismyrkyttäjä ois varmaan seuraava askel. Tsemppiä!
Tämäpä! Olen ollut ihan neuroottisena jo monta kuukautta ja tuntuu ettei kukaan tunnu sitä ymmärtävän. Välillä en itsekään. Ne toukat vaan ovat niin puistattavia ja itku kurkussa niitä liiskailen.
Huoh. Toivoin, että ei olisi tarvinnut turvautua tuholaismyrkyttäjään, pieni lapsi kun on. Mutta ei tässä enää kohta muuta vaihtoehtoa taida olla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sain myrkyillä hyvin aisoihin, mut kylppärirempan jälkeen katos tyystin. En tiiä ovatko palanneet, olen muuttanut. Mut muistan mitä helvettiä se oli. Olin aivan romuna. Tuholaismyrkyttäjä ois varmaan seuraava askel. Tsemppiä!
Tämäpä! Olen ollut ihan neuroottisena jo monta kuukautta ja tuntuu ettei kukaan tunnu sitä ymmärtävän. Välillä en itsekään. Ne toukat vaan ovat niin puistattavia ja itku kurkussa niitä liiskailen.
Huoh. Toivoin, että ei olisi tarvinnut turvautua tuholaismyrkyttäjään, pieni lapsi kun on. Mutta ei tässä enää kohta muuta vaihtoehtoa taida olla...
Voi kuule, ymmärrän ihan täysin mistä puhut. Täällä on siis myös näitä toukkia vaikka kuinka. Itse asiassa mulla ei edes ole mitään erityistä ötökkäkammoa, tykkään hämähäkeistäkin ja ties mistä koppakuoriaisista. Mutta omituista kyllä, että nyt tämän jälkeen kun näitä toukkia on ryöminyt vähän liiankin monesta kulmasta täällä kotoa (ja kerran heräsin niin, että yksi oli TYYNYLLÄ. Se oli vähän liikaa) niin mulla on alkanut nousta niitä kohtaan ihan samanlainen puistatus. Ehkä meillä joillain ei-ötökkäkammoisillakin voi tulla jossain se raja vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Kissatkin oppii saalistamaan ja syömään niitä.
Meidän edesmennyt kissa ei niitä syönyt, vakli vain lattiakaivon vieressä ja kun häntä heilui määrättyyn malliin, huomasi että kamuja oli käynyt kylässä.
Vierailija kirjoitti:
Miten?? Mitä teit? -ap
Muutin pois.
- eri
Yhdestä asunnosta on kokemus, kun sokeritoukkia oli kylpyhuoneen lisäksi joka huoneessa. Aamulla kun laitoin valot keittiöön, sellainen vilisti tiskipöydällä. Yöllä jos heräsin käymään vessassa ja laitoin valon makuuhuoneeseen, toukka luikahti tyynyn vierestä. Sen jälkeen nukuin pieni valo päällä, kunnes muutin pois. Lisäksi näin niitä olohuoneessa ja vaatehuoneessa. Hyi hel*etti!
Onneksi kyseessä oli väliaikainen asunto (uudehko kerrostalo) eivätkä toukat ilmeisesti tarttuneet huonekaluihin, kun niitä ei ole uudessa asunnossa näkynyt. Onneksi.
Kannattaa ottaa yhteys tuholaisten myrkyttäjään. Kotikonstit eivät auta kovin pitkälle.
Kloriittia voin suositella. Jos tietää mistä ne tulevat niin voi pitää hyvin huolta niiden leviämisestä. Esim. Siivoaa säännöllisesti tai asettaa tarran tai muun ansan lattiaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten?? Mitä teit? -ap
Muutin pois.
- eri
Yhdestä asunnosta on kokemus, kun sokeritoukkia oli kylpyhuoneen lisäksi joka huoneessa. Aamulla kun laitoin valot keittiöön, sellainen vilisti tiskipöydällä. Yöllä jos heräsin käymään vessassa ja laitoin valon makuuhuoneeseen, toukka luikahti tyynyn vierestä. Sen jälkeen nukuin pieni valo päällä, kunnes muutin pois. Lisäksi näin niitä olohuoneessa ja vaatehuoneessa. Hyi hel*etti!
Onneksi kyseessä oli väliaikainen asunto (uudehko kerrostalo) eivätkä toukat ilmeisesti tarttuneet huonekaluihin, kun niitä ei ole uudessa asunnossa näkynyt. Onneksi.
Kannattaa ottaa yhteys tuholaisten myrkyttäjään. Kotikonstit eivät auta kovin pitkälle.
Ja jos kerros- tai rivitalokyseessä niin myrkyttää pitää sitten koko talo, tai ainakin rappu. Meillä invaasio loppui tyystin kun myrkyttäjä kävi kahdesti.
Jos sokeritoukkia on paljon, kannattaa todella miettiä myös kosteusvaurion mahdollisuutta. Omakotitaloomme niitä alkoi hiljalleen ilmaantua ja parissa vuodessa ne valtasivat talon. Niitä oli keittiön kaapeissa, astioissa, vessassa, vaatekaapissa... ihan joka paikassa.
Taloon tehtiin tutkimukset, rakenteita revittiin auki: talon alapohja oli märkä ja alarakenteissa hometta.
Asuttiin 13 vuotta talossa ja samoihin aikoihin, kun toukkia alkoi ilmestyä, alkoi myös homeoireilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sain myrkyillä hyvin aisoihin, mut kylppärirempan jälkeen katos tyystin. En tiiä ovatko palanneet, olen muuttanut. Mut muistan mitä helvettiä se oli. Olin aivan romuna. Tuholaismyrkyttäjä ois varmaan seuraava askel. Tsemppiä!
Tämäpä! Olen ollut ihan neuroottisena jo monta kuukautta ja tuntuu ettei kukaan tunnu sitä ymmärtävän. Välillä en itsekään. Ne toukat vaan ovat niin puistattavia ja itku kurkussa niitä liiskailen.
Huoh. Toivoin, että ei olisi tarvinnut turvautua tuholaismyrkyttäjään, pieni lapsi kun on. Mutta ei tässä enää kohta muuta vaihtoehtoa taida olla...Voi kuule, ymmärrän ihan täysin mistä puhut. Täällä on siis myös näitä toukkia vaikka kuinka. Itse asiassa mulla ei edes ole mitään erityistä ötökkäkammoa, tykkään hämähäkeistäkin ja ties mistä koppakuoriaisista. Mutta omituista kyllä, että nyt tämän jälkeen kun näitä toukkia on ryöminyt vähän liiankin monesta kulmasta täällä kotoa (ja kerran heräsin niin, että yksi oli TYYNYLLÄ. Se oli vähän liikaa) niin mulla on alkanut nousta niitä kohtaan ihan samanlainen puistatus. Ehkä meillä joillain ei-ötökkäkammoisillakin voi tulla jossain se raja vastaan.
Tyynyllä?! Voi luoja. Olenkin jo miettinyt, että milloin niitä löydän sängyltäni tai kömpimässä päältäni. Ajattelin tosin, että ne eivät viihtyisi, vaan jopa pelkäisivät ihmistä. Empä taidakaan nukkua tänä yönä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sain myrkyillä hyvin aisoihin, mut kylppärirempan jälkeen katos tyystin. En tiiä ovatko palanneet, olen muuttanut. Mut muistan mitä helvettiä se oli. Olin aivan romuna. Tuholaismyrkyttäjä ois varmaan seuraava askel. Tsemppiä!
Tämäpä! Olen ollut ihan neuroottisena jo monta kuukautta ja tuntuu ettei kukaan tunnu sitä ymmärtävän. Välillä en itsekään. Ne toukat vaan ovat niin puistattavia ja itku kurkussa niitä liiskailen.
Huoh. Toivoin, että ei olisi tarvinnut turvautua tuholaismyrkyttäjään, pieni lapsi kun on. Mutta ei tässä enää kohta muuta vaihtoehtoa taida olla...
Meinasin ajautua hulluuteen, kun näin toukkia joka puolella asuntoa ja aloin kuvittelemaan niitä kaikkialle.
”Mitä jos nukun nyt sen kanssa?”
”Mun housut tippui lattialle, voiko niitä enää pitää?”
”Ihan varmasti on toukkia viltissä, eihän sitä voi käyttää”
Jännää on, että en muutoin oikein välitä ötököistä, kuten hämähäkeistä. Edes punkkia en pelännyt, vaikka oli jo päässyt kiinnittymään. Joku kuitenkin puistattaa näissä pienissä toukissa. Hyi!
Meille kertoi myrkyttäjä että tulevat viemäriputkia pitkin eli eroon ei pääse. Uuteenkin asuntoon saapuvat ennemmin tai myöhemmin. Siivoaminenkaan ei kuulemma poista niitä kokonaan kun uusia tulee lattiakaivon tai lavuaarin kautta.
Sokeritoukat kulkevat jalkalistojen alla ja takana,kuinkas sinne pääsee sekä keittiösokkeleiden sisällä,lattiamateriaalien alla jne.Ei niitä saa edes desinfektorit kuin minimaaliseksi ajaksi pois,aine ne pirulaiset tulevat takaisin vaikka kuinka siivoaisit myrkyillä tai ilman.
Vierailija kirjoitti:
Meille kertoi myrkyttäjä että tulevat viemäriputkia pitkin eli eroon ei pääse. Uuteenkin asuntoon saapuvat ennemmin tai myöhemmin. Siivoaminenkaan ei kuulemma poista niitä kokonaan kun uusia tulee lattiakaivon tai lavuaarin kautta.
En tiedä auttaisiko tulpata reiät, kun ei käytössä? Asustan vanhassa kerrostalossa. Silloin tällöin noita näkee ja litsaan paprulla pois. Aiemmin näkyi harvakseen ja nyt sukituksen jälkeen todella harvoin. Suurin piirtein pari kertaa vuodessa jos sitäkään eli voi ne vähentyäkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kyllä sain myrkyillä hyvin aisoihin, mut kylppärirempan jälkeen katos tyystin. En tiiä ovatko palanneet, olen muuttanut. Mut muistan mitä helvettiä se oli. Olin aivan romuna. Tuholaismyrkyttäjä ois varmaan seuraava askel. Tsemppiä!
Tämäpä! Olen ollut ihan neuroottisena jo monta kuukautta ja tuntuu ettei kukaan tunnu sitä ymmärtävän. Välillä en itsekään. Ne toukat vaan ovat niin puistattavia ja itku kurkussa niitä liiskailen.
Huoh. Toivoin, että ei olisi tarvinnut turvautua tuholaismyrkyttäjään, pieni lapsi kun on. Mutta ei tässä enää kohta muuta vaihtoehtoa taida olla...Meinasin ajautua hulluuteen, kun näin toukkia joka puolella asuntoa ja aloin kuvittelemaan niitä kaikkialle.
”Mitä jos nukun nyt sen kanssa?”
”Mun housut tippui lattialle, voiko niitä enää pitää?”
”Ihan varmasti on toukkia viltissä, eihän sitä voi käyttää”Jännää on, että en muutoin oikein välitä ötököistä, kuten hämähäkeistä. Edes punkkia en pelännyt, vaikka oli jo päässyt kiinnittymään. Joku kuitenkin puistattaa näissä pienissä toukissa. Hyi!
Kuulostaa niin tutulta, et todellakaan ole ainut! Järkihän tässä lähtee. Miten tilanne selvisi?
Meillä oli muita tuhohyönteisiä ja tilattiin tuholaistorjuja/myrkyttäjä. Vasta myrkytysten jälkeen huomasin, että meillä oli ollut myös sokeritoukkaongelma. Löysin nimittäin massoittain kuolleita sokeritoukkia kylppäristä. Sama myrkky tehosi siis kaikkiin ötököihin, joita meillä oli edellisen soittamisen asukkaan jäljiltä. Sen koommin ei näkynyt. Eli suosittelen ammattimyrkyttäjää. Jos asut kerros- tai rivitalossa, soita isännöitsijälle. Myrkytys menee taloyhtiön piikkiin.
"Sokeritoukka voi esteettisten haittojen lisäksi aiheuttaa vahinkoa erilaisiin paperimateriaaleihin, kirjoihin, valokuviin, tekstiileihin sekä elintarvikkeisiin ja pakkauksiin. Ne voivat myös kuljettaa bakteereja tai muita taudinaiheuttajia liikkuessaan viemäreistä muihin tiloihin, pinnoille ja elintarvikevarastoihin. Suuret määrät sokeritoukkien kuoria voivat myös aiheuttaa allergiaa."