Miksi sinulle talo mies ja lapset ovat "saavutuksia"?

Perhe ja koti ei saisi olla itsestäänselvyyksiä kenellekään.

2

Tämä kysymys on samaa sarjaa kuin se taannoinen aloitus "mitä teillä syödään, kun syötte jauhelihakastiketta ja pastaa". Jokaisella on omanlainen vastaus.

Ex-anoppini tärkein saavutus omien sanojensa mukaan on ollut saada lapset nuorena ja omakotitalo. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Helvetin velkaista taloa, jota hän maksaa kuolemaansa asti ja juopot ja epävakaat lapset. Eipä ole onnittelemisen arvoisia saavutuksia. Sen sijaan anoppi halveksi sukulaisperhettä, jotka asuivat kerrostalossa vuokralla! Mitä sitten, että jokaisella perheenjäsenellä on akateemiset tutkinnot ja kovapalkkaiset työt. Asuinaluekin oli kaupungin parhaimpia ja kalleimpia.

Jos ylipäätään "saavutuksia" listaa, kyllä nuo elämän suurina merkkipaaluina sellaisiksi tulisi lukea. Monen muun asian kanssa.

On oikein hyvä asia tunnistaa omia saavutuksiaan ja tavoitella uusia. Monesti tuppaa unohtumaan mitä kaikkea hienoa onkaan tehnyt tai saanut.

No ei ne ole!

No talo on mulle saavutus kun ottaa huomioon sen, mitkä mun lähtökohdat on: äidin raskauden aikaisen huumeidenkäytön aiheuttama aivovamma ja vakavat oppimisvaikeudet. Pääsin just ja just peruskoulun ja lukion läpi. Siihen kului järkyttävä määrä pänttäystä, tukiopetusta ja ilman opettajia mä istuisin yhä peruskoulussa.
_
Lukion jälkeen pääsin oppisopimuksella opiskelemaan kampaajaksi ja pääsin sen jälkeen samaan paikkaan töihin virallisesti. Peruskoulun ja lukion aikana tuntui, että mä tulen asumaan sossun asiakkaana vuokramurjussa lopun elämäni ja mä en vaan pysty tähän.
_
Olen siis erittäin ylpeä, kun mä kaikesta huolimatta kirjoitin ylioppilaaksi, sain ammatin ja työpaikan ja tämä oma koti jotenkin vain symboloi sitä, että minä tein sen.

Nuo ovat asioita, joita itse pidin saavuttamisen arvoisena, siihen päälle ok työ josta pidän ja jossa olen hyvä. Mulle on ok että toiset ovat todella kunnianhimoisia ja heidän saavutuksensa ovat ihan eri sfääreissä, me ihmiset ollaan erilaisia.

Lapset ei ole saavutus, mutta lapsille hyvän ja tasapainoisen kodin sekä kunnollisen kasvatuksen antaminen on. Myös _hyvän_ miehen saaminen ja hänen kanssaan pitkä ja onnellinen avioliitto on saavutus. Omistusasunto on saavutus sitten kun se on velaton.

No, mulla on vain mies ja talo, mutta ymmärrän miksi luettelemasi asiat on saavutuksia. Talon ostaminen vaatii rahaa. Paljon, jos haluaa sen kaupungista, vähemmän, jos maalta. Joka tapauksessa se yleensä vaatii paljon työntekoa, ellei onnistu perimään. Miestä on norminaisen vaikea löytää, jos pitää mitään tasoa. Ja miksi ei pitäisi. Lapsia ei kuka tahansa onnistu hankkimaan. Vielä vaikeampaa, jos olet mies.
Katso ympärillesi, niin näet lukemattomia ihmisiä, miehiä ja naisia, joilla EI ole taloa, miestä eikä lapsia.

Perhe on tietysti elämässä tärkeintä. Minusta on ihanaa, että olen saanut rakkaan lapseni, paras saavutukseni. Perhe on helpompi saavuttaa, kun on mies ja olen omasta miehestäni kiitollinen. Olen siis ylpeä sekä miehestäni että lapsestani ja siitä että olemme perhe. Ihan normaali ydinperhe.
Pidän perheen jälkeen suurimpana saavutuksenani hyvää koulutustani, arvostettua ammattiani ja hyvää työpaikkaani. Näiden myötä olemme saavuttaneet myös aineellista hyvää.
Vastaus kysymykseen: kyllä.

Koska en koskaan uskonut niitä haluavani ja saavani ja sitten kun halusin, niin sain. Se ei silti tarkoita, että väheksyisin jonkun toisen lapsetonta, miehetöntä tai talotonta elämää. Kaikki eivät halua samoja asioita. Eri ihmisille eri asiat voivat olla saavutuksia. 

No ei ole. Mistä tuollaista keksit? Mun ammatti on mun saavutus ja mun pätevyys on mun saavutus.

Ammatti ja koulutus on jokaisen ulottuvilla, hyvä elämä ei. Mun hyvään elämään kuuluu upea mies, upeammat lapset ja oma katto pään päällä. Mikä se ap:n mielestä on saavutus, Nobelin rauhanpalkinto?

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 01:12"]Ammatti ja koulutus on jokaisen ulottuvilla, hyvä elämä ei. Mun hyvään elämään kuuluu upea mies, upeammat lapset ja oma katto pään päällä. Mikä se ap:n mielestä on saavutus, Nobelin rauhanpalkinto?
[/quote]

Ammatti ja koulutus ei ole jokaisen saatavilla todellakaan, jos sillä saralla on vähänkin kunnianhimoa... Asuntolainaa saa kuka vaan jolla on tuloja tai muuten varaa (tähän ei tarvita muuta kuin vaikka rikkaat vanhemmat, ei omia saavutuksia), miehen ja lapsiakin saa kuka vaan.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 00:00"]

Ihmettelen. Varsinkin lapset. Rottakin voi saada lapsia ja kodin...

[/quote]

Hmm. On ainakin yksi joka ei saanut mitään, tai sai ja menetti kaiken. Minä.

Kuka tahansa ei silti saa hyvin kasvatettuja ja terveitä lapsia. Eikä hyvää miestä. Tai omaa taloa.

Kyllä ne ovat saavutuksia, hullummistakin saavutuksista ihmiset ylpeilevät.

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 09:01"]

[quote author="Vierailija" time="05.01.2015 klo 08:24"]

Niin. Paskaakos sitä nyt iloitsemaan asioista joita on saavuttanut. 

[/quote]

Mutta mikä ihmeen saavutus esim. ne lapset on? Noin 90% ihmisistä kykenee lisääntymään. Lisääntyminen on siis yhtä paljon normaalilta ihmiseltä saavutus kuin käveleminen tai puhuminen - lähes kaikki kykenevät siihen. Ei ole mikään saavutus tehdä jotain, mihin lähes kaikki pystyvät. 

[/quote]

Teve ja hyvin kasvatettu lapsi ei tule tyhjästä, vaan vaatii todella paljon aikaa, vaivaa, taitoa ja jopa rahaa. Laskin joskus, että kahden lapsen kasvattaminen täysi-ikäisiksi tulee maksamaan meille melkein kaksi sataa tuhatta euroa, kuluina ja tulonmenetyksinä. Juu, otin lapsilisätkin laskelmissa huomioon, mutta silti tulos oli aika karu. Ei nyt niin, että katuisin, mutta oikeasti lapset eivät ole yhdentekevä saavutus, varsinkin jos heidän kasvattamisessaan ja hoidossaan on yhtään nähty vaivaa, kuten useimmat tekevät.

46

Tilanne nyt on tämä: minä olen töissä alalla joka ei kiinnosta pätkääkään, unelmieni ammattiin on todella vähän mahkuja opiskella, kun opiskelupaikkoja on vähän, lähellä ei ole yhtäkään koulua ja sit pitäs viel aikuispuolelle päästä. Mies on kohta ollut vuoden työttömänä koska hänen alallaan ei ole töitä. Haluan nyt jo kovasti lapsen mut mies hangoittelee vastaan. Olen jo vuoden kärvistellyt asian kanssa, halu äidiksi on valtava! Asumme vuokralla kaksiossa kahden koiran kanssa. En tiedä milloin tilanteemme tästä paranee mutta voin sanoa että kyllä se omakotitalo ja lapset ovat saavutus! Olisin unelmieni ammatissa ja mieskin töissä. Omistaisimme omakotitalon ja meillä olisi pari ihanaa lasta. Ja koirille pihalla aitaus ja tilaa rientää. Tässä minun unelmani. Tämän kun saisin itselleni ja perheelleni niin saavutuksena pidän. En ole ikinä kiinnostunut opiskella miksikään maisteriksi tai muuksi tollaseks, joten mistä muusta minä voisin unelmoida ja pitää saavutuksena kun perhettä ja taloa? Ja jos onnistun koko elämän ajan pitämään tämän yhden ja ainoan miehen niin kyllä ylpeänä siitä puhuisin lapsille ja lapsenlapsille. 

Tässä vaiheessa, kun olemme yrittäneet raskautta pitkään hoidoilla, lapsen saaminen tuntuisi todellakin saavutukselta. Jota on todella odotettu, ja jonka eteen on tehty töitä. 

Miksi emme saisi olla ylpeitä omin käsin (poislukien LVI- ja sähkötyöt) rakennetusta talosta jota huollamme tunnontarkasti?

Miksi emme saisi olla ylpeitä hyvin asiansa hoitavista ja käyttäytyvistä lapsista joiden kanssa eläminen on kunnia ja ilo?

Emme edes kerro kenellekään kuinka ylpeitä ja onnellisia olemme eli kenelläkään ei pitäisi olla minkäänlaista syytä kadehtia meitä.