Lue keskustelun säännöt.
Masennus diagnoosi, lääkityksen aloitus pelottaa
28.10.2021 |
Itsellä diagnosoitiin keskivakava/vakava masennus, lääkitykseksi annettiin snri-lääkitys.
Ainoa vaan että pelkään lääkityksen aloittamista, olen kuullut paljon että juuri snri lääkkeet aiheuttavat fyysistä riippuvuutta ja lääkityksen lopettaminen onkin sitten helvettiä. Enkä tiedä haluanko elää aivosumussa lääkityksen takia.
Toki en tiedä mitä pitäisi tässä vaiheessa tehdä ja lääkitys varmaan ainoa mikä oloon enää auttaa. Mutta en vaan saa aloitetuksi. Kohtalon tovereita tai kokemuksia?
Kommentit (40)
Oma kokemus on sellainen, että söin jonkun aikaa, ehkä vuoden puolitoista, jätin pois.
Lääke helpotti oloa, ei ollut mitään sivuoireita ja kun en enää tarvinnut, jätin pois eikä ollut vaikeaa enkä saanut tuolloinkaan mitään oireita.
Luulen, että eniten ääntä pitävät ne joilla on ollut ongelmia. Valtaosalla niin käyttö kuin lopetus sujuvat mutkatta.
Eli suosittelen aloittamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla myös positiivinen kokemus aloittamisesta. Parhaillaan olen ajamassa lääkitystä alas, se pitää tehdä maltillisesti annosta alentamalla eikä kertarysäyksellä. Toistaiseksi ainakaan en ole kokenut, että olisin tullut lääkkeestä riippuvaiseksi, vaan annoksen alentamisen on aiheuttanut hyvin lieviä sivuoireita.
Sellaista se on työväenluokan elämä. Ja Suomi on ONNELLISIN!
Vierailija kirjoitti:
Sellaista se on työväenluokan elämä. Ja Suomi on ONNELLISIN!
Masennusta on kaikissa sosiaaliluokissa. Ja siihen voi olla hyvin monenlaisia syitä.
Jos olisin sinä, en kirjoittaisi provosoivia viestejä aiheesta.
Jos on diagnosoitu keskivakava/vakava masennus todellakin suosittelisin lääkityksen aloittamista. Kaikilla se ei auta, mutta jos sinulla auttaa, pystyt taas tekemään asioita. Se, että lääkitys aiheuttaa turtumista on pieni hinta toimintakyvystä. Ja kun olet saavuttanut toimintakyvyn ja pitänyt sitä yllä jonkin aikaa (vuosi-pari vuotta), pystyt toimimaan ilman lääkkeitäkin. Vähentää huomattavasti myös ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on alunperin masennukseen, nykyisin ahdistukseen venlafaksiini-resepti. Auttoi pääseemään ylös siitä masennuksen koomasta, missä ei meinannut edes valmisruokaa jaksaa mikroon laittaa ja syödä. Ahdistukseen se on purrut hieman heikommin - edelleen on paha olla, mutta huomattavasti laimeampana. Eli päävaikutus kai se, että tunteet on paljon suhteellisempia ja niiden kanssa jaksaa diilata. En ole vielä lopettanut (noin puolen vuoden sisällä tulee vastaan), mutta yhdelle lomareissulle otin vahingossa liian vähän lääkkeitä mukaan. Seurauksena mulla oli lähinnä alkuperäisten oireiden palaaminen, se sama mitä oli ennen lääkityksen aloittamista. Jos mietityttää niin kannattaa jutella ihan rauhassa lääkärin kanssa. Mä mietin itse ensin kuukauden pari ja lääkäri kävi kyllä haittavaikutuslistan jne läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on sairaus kuten muutkin. Aloita vain lääkkeet ohjeiden mukaan. Elä tätä hetkeä, kaikki ratkeaa myöhemmin.
Voimia päivääsi. Valoa näkyy jo tunnelin päässä, kun olet päässyt hoitoon.
Ssri - lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta! Olen nitä syönyt vuosikausia , ainoa kun lopetin tuli vähäksi aikaa viekkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla kans venlafaksiini. Yks (ei psykiatri) lääkäri kauhisteli, että pelottava lääke, voi viedä psykoosiin tms... Ihmettelin vähän, kysyin psykiatrin mielipiteen, joka oli paljon rauhoittavampi, ja sanoi että sopivaa annostakin voi kokeilla, vaan lopetuksessa pitää huolehtia riittävä aika puolittaa annos.
Olen ollut tyytyväinen, on helpottanut itsetuhoisia ajatuksia ja toimintakykyä. Lääke kannattaa kyllä muistaa ottaa päivittäin suunnilleen samaan aikaan, muuten tulee vähän sumuinen olo. Mutta olin kans epäileväinen alkuun, aloitettuani kuitenkin tyytyväinen.
Kokeile. Merkkejä on useita. Lääkärin luulisi olevan perillä markkinoilla olevista lääkkeistä. Jos turrut liikaa, kerro siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on alunperin masennukseen, nykyisin ahdistukseen venlafaksiini-resepti. Auttoi pääseemään ylös siitä masennuksen koomasta, missä ei meinannut edes valmisruokaa jaksaa mikroon laittaa ja syödä. Ahdistukseen se on purrut hieman heikommin - edelleen on paha olla, mutta huomattavasti laimeampana. Eli päävaikutus kai se, että tunteet on paljon suhteellisempia ja niiden kanssa jaksaa diilata. En ole vielä lopettanut (noin puolen vuoden sisällä tulee vastaan), mutta yhdelle lomareissulle otin vahingossa liian vähän lääkkeitä mukaan. Seurauksena mulla oli lähinnä alkuperäisten oireiden palaaminen, se sama mitä oli ennen lääkityksen aloittamista. Jos mietityttää niin kannattaa jutella ihan rauhassa lääkärin kanssa. Mä mietin itse ensin kuukauden pari ja lääkäri kävi kyllä haittavaikutuslistan jne läpi.
Mulla myöskin lääkityksenä venlafaksiini. Ei ole toiminut itselläni juurikaan masennukseen, mutta ahdistusoireet vienyt lähes kokonaan pois. Aiemmin siis jatkuva ahdistus. Sosiaaliseen jännitykseen myös tehonnut, tosin ei niin hyvin kuin olisin toivonut. Mutta ilman lääkettä olisin toimintakyvytön. Olen myös välillä lopettanut lääkkeen käytön, se pitää tehdä pikkuhiljaa ja ns. sähköiskuja tulee silti. Sen on kuitenkin kestänyt. Itse toivoisin, että olisi joku tehokkaampi lääke sosiaaliseen jännitykseen, terapiaa olen kyllä saanut, mutta se auttaa vain väliaikaisesti.
Kiitos kaikille kokemuksen jakaneille, tuli paljon positiivisempi olo aloittaa lääkkeet nyt. Nykyään näkee vaan niin paljon kielteisiä syitä miksei lääkitystä kannata aloittaa jonka takia pelkään että lääkkeestä on vain haittaa. Itsellä kans juuri tuo monen mainitsema venlafaksiini aloitettaisiin pienellä annoksella. Varmaan varaan lääkärin kanssa ajan keskusteluun kun olen lääkkeen aloittanut
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aluksi voi tulla jotain sivuoireita, mutta saattavat hävitä 2-5vko:n sisällä. Eli ei kannata luovuttaa heti alkuunsa jos sivuvaikutukset eivät ole kovin pahoja. Joissain madennuslääkkeissä itsemurhariski on suurentunut kahden ensimmäisen viikon aikana, jolloin pitää olla vaan välittämättä siitä haluista huolimatta. Sivuoireita kannattaa lukea, mutta myös muistaa se että joskus lääkitys on välttämätön paha. Itselleni lääkkeistä oli suunnaton apu. Auttoi pahimman yli.
Kannattaa lukea sivuoireista esim netistä. Moni ei esim tiedä miten paljon vaikuttavat silmiin, eli kannattaa lukea myös ihan esim näillä hakusanoilla ja pistää se lääkkeesi nimi siihen.
Itselläni kokemusta aika lailla kaikista markkinoilla olleista lääkkeistä ja ei mitään hyötyä, joten en enää käytä. Tullen kärsimään näistä lopetusoireista lopun elämäni ajan - kiitos täälläkin mainitun Venlafaxinen.
Kannattanee myös näin jo etukäteen selvittää tuleeko vaikuttamaan esim dementoimalla ennen aikaisesti jne. Netistä löytyy ihan oikeilta sivuilta paljon tietoa. Ei siis tarvitse huuhaa-palstoille asti mennä.
Tsemppistä.
Kenellekään en toivoisi sitä absoluuttista h*lvettiä, minkä Venlafaksiinin kanssa koin. Toivon, että sinulla ap on aivan eri lähtötilanne pääkopan kemioiden suhteen kuin itselläni. Ovat niin hirveän yksilöllisiä juttuja. Varsinkin herkkähermostoisille noradrenaliinin keinotekoinen nostaminen tekee ylivireyttä, levottomuutta, aggressiivisuutta, ahdistuneisuutta, impulsiivisuutta, unettomuutta. Ja se hikoilu, lihasjumit ja vatsavaivat, lista on loputon. Olin niin nuori (19v) kun tuo lääke minulle määrättiin, että uskoin kun kaikki sivuvaikutukset laitettiin ahdistuneisuuden piikkiin. Vieroitushan se pahin kidutus (8kk kesti) siis kuitenkin oli. 10 vuotta sitten mielialalääkkeiden vieroitusoireille naureskeltiin ja tuhahdeltiin. Oli aika traumaattinen kokemus sillä ne olot ja kondis todella olivat jotain aivan sanoinkuvaamatonta. Vuonna 2021 tiedetään onneksi jo paremmin. Tai PITÄISI ainakin olla tiedossa jo jokaikisellä psykiatrilla nämä asiat. Riippuu tosi paljon lääkäristä, jotkut jaksavat kouluttaa itseään ja toiset ovat sellaisia liukuhihnapösilöitä joita ei kiinnosta muu kuin se että palkka juoksee.
Tämä oli MINUN kokemukseni. Se ei tarkoita sitä, että sinun kokemuksesi tulisi olemaan sama, ap. Haluan vain että olet tietoinen siitä, että jos päädyt syömään SNRI-lääkettä (etenkin yli vuoden käyttö) ja haluat vierottautua siitä pois, pitää se alasajo tehdä tietäen mitä tekee. Salaisuus on onnistuneeseen alasajoon on siinä, että pienimmästä myynnissä olevasta vahvuudesta tiputetaan vielä loppu hyvin _hitaasti_. Esim. Venlafaksiinin kanssa päästään yleensä siihen 75-37,5mg asti suht helposti, h elvetti alkaa todenteolla vasta jos tuosta tasosta vetää suoraan nollille. Osaava lääkäri tietää tämän, tai ainakin ottaa mahdolliset vieroitusoireet todesta.
Tsemppiä sinne, kyllä kaikki varmasti järjestyy, tavalla tai toisella!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa lukea sivuoireista esim netistä. Moni ei esim tiedä miten paljon vaikuttavat silmiin, eli kannattaa lukea myös ihan esim näillä hakusanoilla ja pistää se lääkkeesi nimi siihen.
Itselläni kokemusta aika lailla kaikista markkinoilla olleista lääkkeistä ja ei mitään hyötyä, joten en enää käytä. Tullen kärsimään näistä lopetusoireista lopun elämäni ajan - kiitos täälläkin mainitun Venlafaxinen.
Kannattanee myös näin jo etukäteen selvittää tuleeko vaikuttamaan esim dementoimalla ennen aikaisesti jne. Netistä löytyy ihan oikeilta sivuilta paljon tietoa. Ei siis tarvitse huuhaa-palstoille asti mennä.
Tsemppistä.
Joo mulla ei vielä 3 vuotta lopettamisestakaan ole silmät palautunut. Pupillit ei reagoi valoon normaalisti ja katseen kohdistaminen vttumaisen vaikeaa. Ainoastaan valoherkkyys on palautunut normaaliksi. V*tutaa ihan suunnattomasti että ikinä alotin ton myrkyn
Lisäävät vain itsetuhoisia ajatuksia ja vieroitusoireet ovat todella vaikeat myös hitaasti lopettaessa.
Vierailija kirjoitti:
Ssri - lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta! Olen nitä syönyt vuosikausia , ainoa kun lopetin tuli vähäksi aikaa viekkareita.
Se että tulee lopettaessa viekkareita on riippuvuuden määritelmä.
Voit valita, oletko aivosumussa masennuksen vai lääkkeen takia. Itse valitsin lääkkeen ja olen lähes 30-vuotiaana täysin kuntoutunut.