Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni alkanut seurustella kumppaninsa kanssa nuorena ja vuosia myöhemmin tajunnut, ettei tunne romanttista/seksuaalista vetoa häneen?...
28.10.2021 |
Minä olen juuri tällaisessa tilanteessa ja olen hyvin hämmentynyt ja sekaisin. Tunnen valtavaa häpeää ja syyllisyyttä enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Kuin olisin huijannut kaikkia koko elämäni. Voiko joku samaistua?
Aloin seurustella mieheni kanssa teininä. Minulla ei ollut aiempia seurustelukokemuksia. Olin henkisesti huonossa jamassa, itsetuntoni oli nolla ja inhosin kehoani, sairastin masennusta ja anoreksiaa.
Muutimme nopeasti yhteen. Arkemme on edelleen hyvää, tasaista ja turvallista. Arvostan miestäni ihmisenä. Seksuaalisuuspuolen taas painoin taka-alalle, kieltäydyin ajattelemasta sitä. Ajattelin, että minussa on jotain "vikaa", että en ylipäätään vain kiihotu. Ajattelin, että olen varmaan aseksuaali. Ja koska minulla ei ollut aiempia kokemuksia, en tiennyt mihin verrata. Ajattelin, että tämä kai on normaalia, varsinkin naiselle.
Puhuin tästä mieheni kanssa rehellisesti ja hänelle asia oli aivan ok (tai ainakin näin hän sanoi).
On kulunut 15 vuotta. Sitten kävi niin, että tapasin naisen, johon tunnen äärettömän vahvaa seksuaalista ja romanttista vetoa. En edes tiennyt, että tällaista voi tuntea.
Minulla on ollut pieniä ihastumisia ennenkin, mutta ne ovat jälkikäteen ajateltuna olleet enemmän minun huonon itsetuntoni heijastumia: olen ihastunut siihen tunteeseen, että joku on ihastunut.
Mutta tämä tuntuu nyt erilaiselta. Olen tehnyt sen verran paljon töitä itsetuntoni kanssa, että pystyn viimein ihastumaan ja rakastumaan toiseen ns. tasavertaisesti. Pystyn näkemään itseni viehättävänä. Voin vihdoin sanoa rehellisesti, että olen rakastunut tuohon ihmiseen, arvostan häntä sellaisena kuin hän on, ja täydennämme toisiamme hyvällä tavalla. Nyt en ole varma enää edes siitä, tunnenko lainkaan vetoa miehiin.
Onko joku muu kokenut vastaavaa, että on mennyt nuorena ja epävarmana yhteen kumppaninsa kanssa ja aikuisena havahtunut, ettei oikeastaan edes tunne häneen vetoa? Miten olette työstäneet tuota asiaa?
Kommentit (66)
Olen seurustellut kahdesti säälistä elämäni aikana parikymppisenä. Olin läheisriippuvainen, enkä myöskään halunnut tuottaa pettymystä. Myöhemmällä iällä hankittuihin suhteisiin lähdin sataprosenttisesti halusta ja aukottomasta kiinnostuksesta sitä toista kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurustellut kahdesti säälistä elämäni aikana parikymppisenä. Olin läheisriippuvainen, enkä myöskään halunnut tuottaa pettymystä. Myöhemmällä iällä hankittuihin suhteisiin lähdin sataprosenttisesti halusta ja aukottomasta kiinnostuksesta sitä toista kohtaan.
Tämä on ihan kauheaa myöntää, mutta isoin syy siihen miksi eroaminen tuntuu niin kamalan vaikealta on juuri sääli. Tiedän miten paljon miehelleni merkitsen ja miten hajalla hän on, jos otan eron puheeksi. Ja kun arki on nytkin "ihan ok", niin omaa miellyttämisenhaluani peräännyn, kun en halua tuottaa pettymystä.
Mutta en usko, että tämä nykytilannekaan on miehelleni kovin kiva. Hän aistii kyllä, ettei kaikki ole hyvin. Ja tämä ajatus tuo minulle rohkeutta avata keskustelu viimein.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihme vuodatusta taas.
Somemaailman ansiosta ihmiset kuvittelevat että suhteen kuuluu olla ikuisesti samanlaista vaaleanpunaisen pilven päällä leijuvaa endorfiinihöttöä kuin ensitreffeillä.
Suhde pitää laittaa välittömästi poikki jos huuma vähänkin hiipuu koska suhde "ei vaan toimi" ja rynnätä tyrkyttämään tinderissä reikiään uudelle huumaa tarjoavalle miehelle joka viikko.
Tästä ei ole ap:n viestissä kyse vaan siitä, että varmasti molemmilla kurja olla suhteessa. Samalla ap ei tee mitään "rikosta" jos tunnustaa ajatuksensa. Sivusta tämä.
Jos tähän itse kirjoitan niin ymmärrän hyvin näitä ajatuksia. Minäkin olen ainakin vuosia nuorempana ollut sellainen, että jos joku minua huomioi edes jotenkin niin tavallaan nautin siitä tunteesta. Tosin itselle ne hetket olleet hyvin harvinaisia muutenkin. Sen vuoksi olisin voinut löytää itseni suhteesta. Minua on rajoittanut tosin se kuinka epävarma olen ja se kuinka harkitsen kaikkia tarkkaan. Tietysti jos olisin oikeasti tavannut jonkun minusta hyvin kiinnostuneen niin en voi kieltää, että olisin voinut suhdetta harkita "kevyellä päätökselläkin".
En ole itse koskaan seurustellut ja suoraan sanoen ei mitään kokemuksia miehistä. Ei oikeastaan mitään, eikä minulla ole esim ystävänä ollut ikinä ketään poikaa tai miestä. Olen siis todella ulkona ns miesten elämästä. Kaiken tämän jälkeen olen joskus jopa miettinyt, että olenkohan bi. En tiedä sitä vieläkään täysin ja pitäisi tietysti alkaa tietämään jo tässä vaiheessa (olen 27). Joku käyttää varmaan nuorena aikaa itsensä löytämiseen ettei tarvi enää tässä iässä arpoa. Sitten ajattelen, että kyllä minä hetero olen ja miehet kiinnostavat, mutta mitään en heistä tiedä tai osaa tutustua. Siinä mielessä ymmärrän todella aloittajaa ja vaikea tilanne.
Meillä oli seksuaalisten tarpeiden kohtaamattomuus syy eroon. Menimme nuorena yhteen ja muuten arki toimi, mutta sänkypuuhat eivät. Luulin, että vika oli minussa ja itsetuntoni oli vuosia romuna, kunnes hiljalleen selvisi, että miehellä on voimakkaat fetissit. Yritimme löytää ratkaisua, mutta en pystynyt tulemaan tarpeeksi vastaan ja tajusin kaipaavani huutavasti sitä, että joku haluaisi pelkästään minua ja minun vartaloani. Lopulta mies teki päätöksen, kun kävi kokeilemassa luvan kanssa asioita saman henkisen kanssa ja totesi, että ei halua enää elää suhteessa, jossa tarpeet eivät kohtaa. Meillä on lapsia ja muuten kaikki oli enemmän kuin hyvin, mutta tämä oli liian iso haaste selätettäväksi. Olin myös vuosien aikana luullut olevani aseksuaali, kunnes eron jälkeen olen löytänyt seksuaalisuuteni sekä haluni uudelleen. Itsetuntoni on räjähdysmäisesti noussut, se näkyy kaikilla elämän osa-alueilla. Vaikka kipeää teki, niin tämä oli varmasti oikea ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisen kirjoittajana tarkennan siis vielä, että meillä oli tilanne, että puoliso ei halunnut minua koskaan. Ja se vaikuttaa todella paljon kummankin henkiseen hyvinvointiin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli seksuaalisten tarpeiden kohtaamattomuus syy eroon. Menimme nuorena yhteen ja muuten arki toimi, mutta sänkypuuhat eivät. Luulin, että vika oli minussa ja itsetuntoni oli vuosia romuna, kunnes hiljalleen selvisi, että miehellä on voimakkaat fetissit. Yritimme löytää ratkaisua, mutta en pystynyt tulemaan tarpeeksi vastaan ja tajusin kaipaavani huutavasti sitä, että joku haluaisi pelkästään minua ja minun vartaloani. Lopulta mies teki päätöksen, kun kävi kokeilemassa luvan kanssa asioita saman henkisen kanssa ja totesi, että ei halua enää elää suhteessa, jossa tarpeet eivät kohtaa. Meillä on lapsia ja muuten kaikki oli enemmän kuin hyvin, mutta tämä oli liian iso haaste selätettäväksi. Olin myös vuosien aikana luullut olevani aseksuaali, kunnes eron jälkeen olen löytänyt seksuaalisuuteni sekä haluni uudelleen. Itsetuntoni on räjähdysmäisesti noussut, se näkyy kaikilla elämän osa-alueilla. Vaikka kipeää teki, niin tämä oli varmasti oikea ratkaisu.
Kiva kuulla tarinaa myös toiselta puolelta - eli miltä tuntuu, kun kumppani haluaa jotain muuta. Vaikkakin siis varmasti kipeä tilanne sinun näkökulmastasi. Mutta tämä antaa minulle rohkeutta avata keskustelu mieheni kanssa. Hän ansaitsee myös elää omannäköistään elämää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ikuista rakkautta. Naimisiin heti nuorena. Tehkää mukulat (monta) alle kolmikymppisenä, ja otatte miljoonia velkaa (enemmän kuin kumpikaan yksin koskaa pysyisi maksamaan ja kahdestaankin hädin tuskin). Siitä se rakkaus nousee, kun ei ole varaa erota. Sitten 60 korvilla toinen voikin kuolla, niin leski elää perinnöllä.
Näin se homma toimii, ja voitte kuolinvuoteella sanoa eläneenne eikä jää mitään elämisenarvoista kokematta. Eikä tartte ahdistua vauvapalstalla.
Elämä ei oo mutkikasta jos sitä ei itse sellaiseksi tee. Jos alkaa ahdistaan, menet juoksemaan tai teet hullunlailla töitä.
Vierailija kirjoitti:
Olemme olleet yhdessä yläasteelta asti, siis melkein 30 vuotta. Kesti kauan ennen kuin tajusin, että en taida tunteakaan varsinaista seksuaalista vetoa mieheeni. Mutta koska rakastan häntä yli kaiken enkä halua suhdetta kenenkään muun kanssa, niin en oikein voi erotakaan. En koe tätä itse ongelmaksi, päinvastoin koen olevani todella onnekas, kun minulla on hänet. En vaihtaisi tätä mihinkään.
Tämä on kanssa tärkeä pointti. Ja joillekin seksi ei yksinkertaisesti ole tärkeää. Jos tilanne on kummallekin ok ja kumpikin on onnellinen, niin kukaan ulkopuolinen ei voi tulla sanomaan, että teillä on ongelma. Tuo, ettet haluaisi olla kenenkään muun kanssa, kertoo paljon.
Itse en ole vieläkään ihan 100% varma, että onko seksi niin tärkeä asia, että minun kannattaa erota. Toisaalta kuvittelen jatkuvasti suhdetta toisen kanssa ja olen päässyt rakastumaan toiseen. Tämä ehkä kertoo vastauksen minun puolestani. Mieheni ansaitsee parempaa kuin olla "kakkosvaihtoehto".
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kyllä tosi vaikeaa, kun painiskelee vieläkin vähän oman kehonkuvansa kanssa. Mistä voi tietää että turhautuminen ei ole vain turhautumista omaan kyvyttömyyteen rentoutua hyvää seksiä varten, ja turhautumista siihen ettei vieläkään koe oloaan hyväksi omassa kehossaan, ja mieli sitten hakee ihastumisesta ulospääsyä asioista, jotka pitäisi hoitaa ihan itse omassa päässään?
Parhaimmillaan nimittäin minun ja mieheni yhteys on todella hyvä ja alan miettiä, onko seksin puute todella riittävä syy erota, jos olen aika hukassa oman minäkuvanikin kanssa. Ei kai tässä muu auta kuin aika ja avoin, raivorehellinen keskustelu.
Ap
Toivon vain, että ap:lla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivon vain, että ap:lla ei ole lapsia.
Ei ole, onneksi. Ja siksi juuri haluamme tehdä päätöksen suhteen jatkamisesta nyt eikä myöhemmin. En halua lapsia kärsimään tilanteeseen, jossa toinen on puoliksi ulkona suhteesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Suosittelen perehtymään aiheeseen, näitä tarinoita on nimittäin paljonkin.
Syitä on monia, mutta yksi on se, että yhteiskunnassamme seksiin liittyvät odotukset ja asenteet pyörivät paljon juuri miehen tarpeiden ympärillä. Jos katsotaan vaikka tilastoja siitä, että miten moni nainen saa orgasmin seksissä naisen kanssa vs. miehen kanssa, niin ero on aivan jäätävä. Suurin osa naisista ei saa orgasmia seksissä miehen kanssa.
Ja mieti vaikka sanaa "esileikki". Sehän sanana jo viittaa siihen, että tämä on joku pieni lämmittely, jolla valmistutaan siihen "päätapahtumaan" eli yhdyntään, jossa miehen ejakulaatio on pääosassa. Vaikka se "esileikki" saattaisi naiselle olla se kaikkein tärkein ja nautinnollisin osa seksiä.
Ja sitten toinen juttu: yhteiskunta ohjaa meitä vahvasti heterosuhteisiin. Minäkin ihastuin jo lapsena tyttöihin, mutta ei minulla ollut edes sanastoa kokemukselleni. Olin vain hämmentynyt. Vasta aikuisena olen tajunnut, että kyse oli ihastumisesta.
Ja koska olen ollut näin pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, en minä "skannaile" aktiivisesti potentiaalisia kumppaneita samaan tapaan kuin jos olisin sinkku. Vasta nyt aikuisena-aikuisena tunnen itseni niin hyvin, että en paina tunteitani enää taka-alalle vaan olen alkanut tutkia niitä. Ei tämä ole lainkaan niin harvinaista kuin mitä ajattelet. Siitä ei vain puhuta vielä kovin paljoa.
Ap
Esileikki-sana ei kyllä viittaa millään tavalla kumpaankaan sukupuoleen erikseen, eikä sanele sitä että minkälaista seksiä siitä pitäisi seurata. Siinä vasta herätellään ja kiihotetaan molempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Suosittelen perehtymään aiheeseen, näitä tarinoita on nimittäin paljonkin.
Syitä on monia, mutta yksi on se, että yhteiskunnassamme seksiin liittyvät odotukset ja asenteet pyörivät paljon juuri miehen tarpeiden ympärillä. Jos katsotaan vaikka tilastoja siitä, että miten moni nainen saa orgasmin seksissä naisen kanssa vs. miehen kanssa, niin ero on aivan jäätävä. Suurin osa naisista ei saa orgasmia seksissä miehen kanssa.
Ja mieti vaikka sanaa "esileikki". Sehän sanana jo viittaa siihen, että tämä on joku pieni lämmittely, jolla valmistutaan siihen "päätapahtumaan" eli yhdyntään, jossa miehen ejakulaatio on pääosassa. Vaikka se "esileikki" saattaisi naiselle olla se kaikkein tärkein ja nautinnollisin osa seksiä.
Ja sitten toinen juttu: yhteiskunta ohjaa meitä vahvasti heterosuhteisiin. Minäkin ihastuin jo lapsena tyttöihin, mutta ei minulla ollut edes sanastoa kokemukselleni. Olin vain hämmentynyt. Vasta aikuisena olen tajunnut, että kyse oli ihastumisesta.
Ja koska olen ollut näin pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, en minä "skannaile" aktiivisesti potentiaalisia kumppaneita samaan tapaan kuin jos olisin sinkku. Vasta nyt aikuisena-aikuisena tunnen itseni niin hyvin, että en paina tunteitani enää taka-alalle vaan olen alkanut tutkia niitä. Ei tämä ole lainkaan niin harvinaista kuin mitä ajattelet. Siitä ei vain puhuta vielä kovin paljoa.
Ap
Esileikki-sana ei kyllä viittaa millään tavalla kumpaankaan sukupuoleen erikseen, eikä sanele sitä että minkälaista seksiä siitä pitäisi seurata. Siinä vasta herätellään ja kiihotetaan molempia.
Esileikki on yhdyntään valmistautumista. Tämä on ihan sanakirjamääritelmä.
Omat henkilökohtaiset määritelmät on sitten asia erikseen.
Ap
Hohhoijaa täällä on monella kommentoijalla ollut luetun ymmärtämisessä vaikeuksia. Kyse ei siis ollut vetovoiman hiipumisesta, vaan siitä ettei sitä ole alunperinkään ollut, mutta sen puuttumisen on oivaltanut vasta jälkikäteen.
Ap, käsittääkseni ei ole mitenkään tavatonta, että ihmiset, jotka eivät tunne seksuaalista vetoa vastakkaiseen sukupuoleen (eli homo- ja aseksuaalit) saattavat tunnistaa tämän itsessään vasta myöhemmällä iällä, ja siksi voivat alunperin päätyä heterosuhteisiin ennen kuin oivaltavat oikean seksuaalisuutensa. Uskoisin, että netin syövereistä löytyy lukuisia vertaiskokemuksia, varsinkin jos enkku taipuu.
[/quote]Minulla ei ollut aiempia seurustelukokemuksia."
"....itsetuntoni oli nolla, ajattelin, ettei kukaan voisi ikinä haluta minua."
"Muutimme nopeasti yhteen."
"Seksuaalisuuspuolen taas painoin taka-alalle, kieltäydyin ajattelemasta sitä. Ajattelin, että minussa on jotain "vikaa", että en ylipäätään vain kiihotu."
"Ja koska minulla ei ollut aiempia kokemuksia, en tiennyt mihin verrata. Ajattelin, että tämä kai on normaalia, varsinkin naiselle."
"Suostuin vuosia seksiin mieheni kanssa hänen mielikseen."
"Sitten kävi niin, että tapasin naisen, johon tunnen äärettömän vahvaa seksuaalista ja romanttista vetoa. En edes tiennyt, että tällaista voi tuntea."
"Olen jälkikäteen tajunnut, että olin ihastunut ihastumisen tunteeseen enkä mieheeni."
"Tunnen valtavaa häpeää ja syyllisyyttä enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Kuin olisin huijannut kaikkia koko elämäni."
"Nyt kun olen oivaltanut näin isoja asioita itsestäni, tuntuu, etten voi enää palata vanhaan.[/quote]
No siinä tuli selitettyä aika lailla oma stoorini lainaillen Ap:n kirjoituksia. Sen verran samanlainen tilanne ollut itselläni. Tosin sillä erolla, että olin kolme vuotta avosuhteessa poikakaverinI kanssa ja suhde päättyi ihan muista syistä. Mutta vasta vuosia myöhemmin tuon suhteen päättymisen jälkeen oivalsin, mikä iso asia oli ollut koko ajan siellä taustalla pielessä...
Nimittäin menin sitten ihastumaan ensimmäistä kertaa (ja suureksi yllätyksekseni tyttöön) ja samalla tunsin ensimmäistä kertaa myös seksuaalista vetoa. Matto repäistiin jalkojeni alta: tätäkö se oikeasti on? Näinkö olisi pitänyt tuntea poikakaverianikin kohtaan? Velloin aikani itsesyytöksissä siitä, että olin sen kolme vuotta tuhlannut poikakaverini aikaa, ja että johdin tyyppiä harhaan antamalla tämän ymmärtää, että tuntisin häntä kohtaan jotain mitä en oikeasti tuntenut.
Ajattelin kauhulla myös sitä, miten itselleni hyvin läheisiksi käyneet eksäni sukulaiset mahtaisivat reagoida, jos paljastaisin sen heille, että niin muuten btw, se koko kolme vuotta teidän sukulaispojan kanssa oli valetta, en koskaan oikeasti ollut edes ihastunut. En vähään aikaan suunnilleen kehdannut katsoa niitä sukulaisia edes silmiin, kun häpesin niin paljon. Enkä sitten koskaan kertonut totuutta sukulaisille, ja nyt emme ole enää jatkaneet yhteydenpitoa, eli "pääsin pälkähästä". Ja eksään puolestaan en ole ollut missään yhteydessä aikoihin, ei hänkään tiedä totuutta silloisesta suhteesta.
Mutta olen järkeillyt asian niin, että jos tuhlasinkin sen jätkän aikaa, niin en tehnyt sitä tahallaan. Eli avainsana on tahattomuus. En vain ymmärtänyt ihastumista tai seksuaalista vetovoimaa (ja oikeastaan yhtään mitään seksuaalisuudesta), kun olin sillä saralla vielä epäkypsä ja täysin kokematon. Kai se on joidenkin kohdalla niin, että jos ei ole koskaan tuntenut jotakin tiettyä tunnetta, niin voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää mitä se on ja toisaalta mitä se ei ole.
Esimerkiksi ihastumisen tunnetta kuvaillaan niin ympäripyöreästi: se on sellainen lämmin tunne ja ikään kuin olisi perhosia vatsassa. No tuolla kuvauksella senhän voi sekoittaa ties kuinka moneen muuhun positiiviseen tunteeseen! Itse sekoitin sen siihen hyvään fiilikseen, mikä tulee huomion saamisesta. Nautin siitä, että vihdoin edes joku tykkäsi musta, vaikka olin jo vakuuttunut siitä, etten kelpaisi kenellekään.
Mutta nyt kun olen edes kerran kokenut oikean ihastumisen, niin tiedän jatkossa paremmin. Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Suosittelen perehtymään aiheeseen, näitä tarinoita on nimittäin paljonkin.
Syitä on monia, mutta yksi on se, että yhteiskunnassamme seksiin liittyvät odotukset ja asenteet pyörivät paljon juuri miehen tarpeiden ympärillä. Jos katsotaan vaikka tilastoja siitä, että miten moni nainen saa orgasmin seksissä naisen kanssa vs. miehen kanssa, niin ero on aivan jäätävä. Suurin osa naisista ei saa orgasmia seksissä miehen kanssa.
Ja mieti vaikka sanaa "esileikki". Sehän sanana jo viittaa siihen, että tämä on joku pieni lämmittely, jolla valmistutaan siihen "päätapahtumaan" eli yhdyntään, jossa miehen ejakulaatio on pääosassa. Vaikka se "esileikki" saattaisi naiselle olla se kaikkein tärkein ja nautinnollisin osa seksiä.
Ja sitten toinen juttu: yhteiskunta ohjaa meitä vahvasti heterosuhteisiin. Minäkin ihastuin jo lapsena tyttöihin, mutta ei minulla ollut edes sanastoa kokemukselleni. Olin vain hämmentynyt. Vasta aikuisena olen tajunnut, että kyse oli ihastumisesta.
Ja koska olen ollut näin pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, en minä "skannaile" aktiivisesti potentiaalisia kumppaneita samaan tapaan kuin jos olisin sinkku. Vasta nyt aikuisena-aikuisena tunnen itseni niin hyvin, että en paina tunteitani enää taka-alalle vaan olen alkanut tutkia niitä. Ei tämä ole lainkaan niin harvinaista kuin mitä ajattelet. Siitä ei vain puhuta vielä kovin paljoa.
Ap
Sellaista selittelyä sieltä sitten. Näköjään tähän ketjuun kommentoi vaan jotain Setan porukkaa...
Suosittelen lämpimästi päivittämään asenteet vuoteen 2021 :) Kun sen teet, sinulla on helpompi olla sekä itsesi että muiden kanssa. Erilaisuuden kohtaaminen tekee ihmisestä mukavamman!
Se, mikä on sinulle selittelyä, on miljoonien ihmisten jokapäiväinen kokemus. Se, että olet syntynyt maailmaan ja katsot sitä heterolinssien läpi, ei tarkoita sitä, että koko maailma pyörii sillä tavalla kuin sinä sen omasta vinkkelistäsi näet.
Toki kommenttisi on hiukan provo, mutta haluan sanoa tämän kuitenkin ääneen, sillä joku saattaa ottaa tosissaan.
Ap
Niin sinusta on miesten ja yhteiskunnan vika, että naisista tulee lesboja ja se on tätä päivää. En aio asennoitua mihinkään noin harhaisesti kuin sinä.
Minähän nimenomaan käytin juuri näitä sanamuotoja ja näen maailman syyllisinä ja uhreina. Tuo mustavalkoisuus kyllä heijastelee enemmän omaa maailmankuvaasi, ja tuo kuva on aika harhainen. Todellisuus on hieman monimutkaisempi.
Vallitsevissa yhteiskunnallisissa ja kulttuurisissa asenteissa on kyse siitä, että kaikki tai ainakin enemmistö allekirjoittavat ne tiedostamattaan. Siis sekä miehet että naiset. Sitten he omaksuvat nämä asenteet siinä ympäristössä, jossa elävät - jotkut asenteet ihan pienestä lapsesta asti. Siinä ei kukaan tietoisesti alista ketään. Se on vain kuvio, joka toimii näin ja ylläpitää itseään. Jos nyt väen vängällä halutaan puhua syyllisistä, niin tavallaan sekä naiset että miehet ovat ihan yhtä lailla "syyllisiä" siihen, että maailma pyörii miten pyörii.
Vai oletko ihan oikeasti sitä mieltä, ettei se kerro mistään ongelmista, että suurin osa naisista ei koskaan saa seksissä orgasmia, kun taas miehelle se on perusoletus? Mitä jos kyse ei olekaan siitä, että naisissa on jotain "vikaa" vaan siitä, että käsityksemme hyvästä seksistä on aika kapea? Kannattaa miettiä sitä hetki.
Suurin osa ihmisistä haluaa ja tulee jatkossakin haluamaan heterosuhteen ja identifioitumaan heteroksi, koska biologia. Ero vanhaan on se, että kun puhutaan avoimemmin, niin ne, jotka ovat vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä salailleet identiteettiään, voivat nyt olla avoimesti sitä mitä ovat. Kaikki voittavat!
Ap
Laita nyt joku lähde tuolle, että suurin osa naisista ei koskaan saa seksissä orgasmia. Tuota ongelmaa ei ollut ainakaan exälläni eikä ole nykyisellä tyttöystävällänikään. Itse taas en ole aina saanut orgasmia yhden illan jutuissa. Taas tuo yleistyksesi naisista ja miehistä ontuu...
Naisen tehtävä ei ole etsiä sinulle googlella lähteitä. Osaat sen itsekin, aikuinen (?) mies.
Mielenkiintoista. Jos ap kertoisi nuorena ajautuneensa lesbosuhteeseen mutta nyt tajuavansa olevansa sittenkin hetero, useat yläpeukuttaisivat täysillä.
Hyvä jos asiat ovat kirkastuneet, ap. Eroaisin. Mieskin ansaitsee jonkun joka oikeasti häntä rakastaa.
Alue: Aihe vapaa
Juuri näin. Olen jälkikäteen tajunnut, että olin ihastunut ihastumisen tunteeseen enkä mieheeni. Ja tämä on vain ihan omaa rikkinäisyyttäni ja lapsellisuuttani: itsetuntoni oli nolla, ajattelin, ettei kukaan voisi ikinä haluta minua. Mieheni sitten joutui siinä sijaiskärsijäksi. En vain "osannut" olla parempi kumppani, olin niin hukassa silloin. Valitettavasti mennyttä en voi enää muuttaa.
Ap