Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka moni alkanut seurustella kumppaninsa kanssa nuorena ja vuosia myöhemmin tajunnut, ettei tunne romanttista/seksuaalista vetoa häneen?...
28.10.2021 |
Minä olen juuri tällaisessa tilanteessa ja olen hyvin hämmentynyt ja sekaisin. Tunnen valtavaa häpeää ja syyllisyyttä enkä tiedä, mitä pitäisi ajatella. Kuin olisin huijannut kaikkia koko elämäni. Voiko joku samaistua?
Aloin seurustella mieheni kanssa teininä. Minulla ei ollut aiempia seurustelukokemuksia. Olin henkisesti huonossa jamassa, itsetuntoni oli nolla ja inhosin kehoani, sairastin masennusta ja anoreksiaa.
Muutimme nopeasti yhteen. Arkemme on edelleen hyvää, tasaista ja turvallista. Arvostan miestäni ihmisenä. Seksuaalisuuspuolen taas painoin taka-alalle, kieltäydyin ajattelemasta sitä. Ajattelin, että minussa on jotain "vikaa", että en ylipäätään vain kiihotu. Ajattelin, että olen varmaan aseksuaali. Ja koska minulla ei ollut aiempia kokemuksia, en tiennyt mihin verrata. Ajattelin, että tämä kai on normaalia, varsinkin naiselle.
Puhuin tästä mieheni kanssa rehellisesti ja hänelle asia oli aivan ok (tai ainakin näin hän sanoi).
On kulunut 15 vuotta. Sitten kävi niin, että tapasin naisen, johon tunnen äärettömän vahvaa seksuaalista ja romanttista vetoa. En edes tiennyt, että tällaista voi tuntea.
Minulla on ollut pieniä ihastumisia ennenkin, mutta ne ovat jälkikäteen ajateltuna olleet enemmän minun huonon itsetuntoni heijastumia: olen ihastunut siihen tunteeseen, että joku on ihastunut.
Mutta tämä tuntuu nyt erilaiselta. Olen tehnyt sen verran paljon töitä itsetuntoni kanssa, että pystyn viimein ihastumaan ja rakastumaan toiseen ns. tasavertaisesti. Pystyn näkemään itseni viehättävänä. Voin vihdoin sanoa rehellisesti, että olen rakastunut tuohon ihmiseen, arvostan häntä sellaisena kuin hän on, ja täydennämme toisiamme hyvällä tavalla. Nyt en ole varma enää edes siitä, tunnenko lainkaan vetoa miehiin.
Onko joku muu kokenut vastaavaa, että on mennyt nuorena ja epävarmana yhteen kumppaninsa kanssa ja aikuisena havahtunut, ettei oikeastaan edes tunne häneen vetoa? Miten olette työstäneet tuota asiaa?
Kommentit (66)
Mielestäni on ihan normaalia, ettei pitkäaikaiseen kumppaniin tunne samanlaista vetoa enää alkuhuuman jälkeen. Suurin osa ihmisistä, jotka väittävät, että käy kumppaniinsa 10+ vuoden jälkeen yhtä kuumana kuin alussa, valehtelevat.
Minä olen ratkaissut tämän hyväksymällä, ettei yhdeltä kumppanilta ole kovin todennäköistä saada kaikkea. Minulla on pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa on ihanaa ja turvallista sekä samalla ovi auki muille seikkailulle tai jopa rakastumisille. Toki pitää sitten se pitkäaikainen suhde olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle tämäntyyppinen suhde on toivottava suhdemuoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni on ihan normaalia, ettei pitkäaikaiseen kumppaniin tunne samanlaista vetoa enää alkuhuuman jälkeen. Suurin osa ihmisistä, jotka väittävät, että käy kumppaniinsa 10+ vuoden jälkeen yhtä kuumana kuin alussa, valehtelevat.
Minä olen ratkaissut tämän hyväksymällä, ettei yhdeltä kumppanilta ole kovin todennäköistä saada kaikkea. Minulla on pitkäaikainen kumppani, jonka kanssa on ihanaa ja turvallista sekä samalla ovi auki muille seikkailulle tai jopa rakastumisille. Toki pitää sitten se pitkäaikainen suhde olla sellaisen ihmisen kanssa, jolle tämäntyyppinen suhde on toivottava suhdemuoto.
Ajattelen samalla tavalla, että kumppanilta ei voi saada kaikkea. Ja suhde muuttuu ajan myötä arkiseksi, ihan aina. Se on yksi syy, miksi en ole vieläkään varma, pitäisikö minun erota vai ei. Avoimeen suhteeseen ei kumpikaan meistä halua.
Toisaalta en ole koskaan tuntenut mieheeni vetoa. En edes alussa. Olen tajunnut tämän vasta hiljattain ja hämmentynyt ja järkyttynyt huomiostani. Olen yrittänyt kyllä tehdä kaikenlaista herättääkseni intohimoa, mutta en ole onnistunut.
En esimerkiksi tykkää pukeutua seksikkäästi mieheni läsnäollessa koska pelkään, että hän haluaa harrastaa seksiä. Tämä on surullista sanoa ääneen, mutta niin se vain on. Mietin, että onko tämä reilua miestäni kohtaan.
Ap
Eikai tälläisestä tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää, kun et ole itsekkään asiasta tietänyt. Vaan nyt tunnet itsesi paremmin, ja tiedät mistä pidät ja tykkäät. Asiahan on vain hieno juttu, että itsetuntosi on parantunut, ja voit elää sitä myöten täysillä oman näköistä elämääsi.
Ymmärrän, että varmasti myös vaikea tilanne, miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa, ja kuinka tästä eteenpäin. Mutta itse näen asian vain hienona juttuna, että olet löytänyt itsesi.
Tutkimusten mukaan eniten seksiä on homoilla. Sitten heteroilla ja vähiten lesboilla. Sinä olet yksi todiste lisää.
Tero H. kirjoitti:
Tutkimusten mukaan eniten seksiä on homoilla. Sitten heteroilla ja vähiten lesboilla. Sinä olet yksi todiste lisää.
Mahtava logiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme ollet yli 50 v yhdessä ja tavattu 19 v.
Ei ole koko aikana ollut kyllästymistä.
Miehelläni ei ollut aikaisempaa kokemusta, mutta itse olin parin tyypin kanssa ollut ja tunnistin helmen, kun sen löysin.
Intohimo on edelleen kuviossa ja kyvytkin ilman lääkkeitä.
T.mummeli
Inhorealistinen kommentti:
Jos ette eroa, miehesikin tulee vielä ihastumaan johonkuhun joka osoittaa hänelle ihastusta. Ehkä myös pettämään. Koska hänkään ei saa sinulta tarvitsemaansa vastakaikua. Siinä vaiheessa kiroat kuinka itse sinnittelit uskollisena ja hautasit omat toiveesi ja intohimosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikai tälläisestä tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää, kun et ole itsekkään asiasta tietänyt. Vaan nyt tunnet itsesi paremmin, ja tiedät mistä pidät ja tykkäät. Asiahan on vain hieno juttu, että itsetuntosi on parantunut, ja voit elää sitä myöten täysillä oman näköistä elämääsi.
Ymmärrän, että varmasti myös vaikea tilanne, miten ottaa asia puheeksi miehen kanssa, ja kuinka tästä eteenpäin. Mutta itse näen asian vain hienona juttuna, että olet löytänyt itsesi.
Toisaalta pelkään ihan hirveästi, että tämä tuore ihastuminen sekoittaa päätäni ja nyt havittelen jotain illuusiota, jota ei ole edes olemassa. Toisaalta tiedän nyt vihdoin, ettei minussa ole fyysisesti mitään vikaa ja kykenen kyllä kiihottumaan. Jopa pidän ajatuksesta, että harrastaisin seksiä. Kun tämä nainen flirttaili minulle, minulla oli hyvinkin itsevarma olo ja ajatus siitä, että asiat olisivat edenneet pidemmälle, tuntui ensimmäistä kertaa elämässäni mukavalta.
Avoin suhde ja naisen "kokeileminen" nykyisen suhteen ohessa ei ole minulle vaihtoehto. Joko nykytilanne säilyy samanlaisena tai sitten eroan. Siinä vaihtoehtoni.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Inhorealistinen kommentti:
Jos ette eroa, miehesikin tulee vielä ihastumaan johonkuhun joka osoittaa hänelle ihastusta. Ehkä myös pettämään. Koska hänkään ei saa sinulta tarvitsemaansa vastakaikua. Siinä vaiheessa kiroat kuinka itse sinnittelit uskollisena ja hautasit omat toiveesi ja intohimosi.
Tämä on aivan totta. Suostuin vuosia seksiin mieheni kanssa hänen mielikseen. Kumpikin on tiennyt jollain tasolla, että se ei ole ihan tasavertaista. Turvallisen tuntuista, kyllä, koska tunnemme toisemme niin hyvin.
Mutta nyt en yksinkertaisesti enää pysty. Nyt kun olen oivaltanut näin isoja asioita itsestäni, tuntuu, etten voi enää palata vanhaan. Se tuntuu väärältä, epärehelliseltä. Ja sen johdosta mieheni on juurikin kuvailemassasi tilanteessa, eli hänellä on tyhjiö, kun minä en osoita sitä vähääkään romanttista huomiota hänelle. En lainkaan ihmettelisi, jos hän hakisi sitä muualta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hep. Aloitin suhteen hyvin nuorena ex- mieheni kanssa. En ollut mitenkään ihastunut häneen, mutta hän oli vanhempi, kokeneempi ja kiinnostava lähinnä siksi. Hän oli myös mukava, kannustava ja reilu, ja minäkin kärsin suurista itsetunto-ongelmista, oli syömishäiriötä ja muuta. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia. Myöhemmin erosimme. Sillä ei ollut tekemistä miehen ulkonäön tms. kanssa, olin tavallaan tyytynyt kohtalooni.
Eron jälkeen ihastuin sitten itseäni vanhempaan (mulla on kai joku ongelma) mieheen, johon olen tuntenut vetoa niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Suhde on melko tuore, mutta tämä on jotain ihan uutta. Tunnen halua ihan eri tavalla ja haluan vain kosketella miestä koko ajan, jo pelkästään se tuo hyvää oloa tai se, kun vain katselen miestä. En uskonut, että tällaista voi olla olemassa, vaikka alkuhuumalla lienee tekemistä asian kanssa.
Mut sekin, etten ole tyytynyt mihinkään, mitä en halua tuo tyydytystä, vaikka suhteemme alku aiheutti aika lailla ongelmia molempien sukulaisten kanssa.
Vaikeita asioitahan nämä ovat ratkottavaksi. Mikä täällä oikein tai väärin on, kuka sen päättää. Mun mielestä kuitenkin on ehkä tarpeetonta kantaa huonoa omatuntoa siitä, ettei tunne seksuaalista halua puolisoaan kohtaan, ei sille oikein mitään mahda. Teot ratkaisevat, eivät ajatukset. Muistuttaisin kuitenkin, että meillä on vain yksi elämä elettävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme vuodatusta taas.
Somemaailman ansiosta ihmiset kuvittelevat että suhteen kuuluu olla ikuisesti samanlaista vaaleanpunaisen pilven päällä leijuvaa endorfiinihöttöä kuin ensitreffeillä.
Suhde pitää laittaa välittömästi poikki jos huuma vähänkin hiipuu koska suhde "ei vaan toimi" ja rynnätä tyrkyttämään tinderissä reikiään uudelle huumaa tarjoavalle miehelle joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Suosittelen perehtymään aiheeseen, näitä tarinoita on nimittäin paljonkin.
Syitä on monia, mutta yksi on se, että yhteiskunnassamme seksiin liittyvät odotukset ja asenteet pyörivät paljon juuri miehen tarpeiden ympärillä. Jos katsotaan vaikka tilastoja siitä, että miten moni nainen saa orgasmin seksissä naisen kanssa vs. miehen kanssa, niin ero on aivan jäätävä. Suurin osa naisista ei saa orgasmia seksissä miehen kanssa.
Ja mieti vaikka sanaa "esileikki". Sehän sanana jo viittaa siihen, että tämä on joku pieni lämmittely, jolla valmistutaan siihen "päätapahtumaan" eli yhdyntään, jossa miehen ejakulaatio on pääosassa. Vaikka se "esileikki" saattaisi naiselle olla se kaikkein tärkein ja nautinnollisin osa seksiä.
Ja sitten toinen juttu: yhteiskunta ohjaa meitä vahvasti heterosuhteisiin. Minäkin ihastuin jo lapsena tyttöihin, mutta ei minulla ollut edes sanastoa kokemukselleni. Olin vain hämmentynyt. Vasta aikuisena olen tajunnut, että kyse oli ihastumisesta.
Ja koska olen ollut näin pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, en minä "skannaile" aktiivisesti potentiaalisia kumppaneita samaan tapaan kuin jos olisin sinkku. Vasta nyt aikuisena-aikuisena tunnen itseni niin hyvin, että en paina tunteitani enää taka-alalle vaan olen alkanut tutkia niitä. Ei tämä ole lainkaan niin harvinaista kuin mitä ajattelet. Siitä ei vain puhuta vielä kovin paljoa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ihme vuodatusta taas.
Somemaailman ansiosta ihmiset kuvittelevat että suhteen kuuluu olla ikuisesti samanlaista vaaleanpunaisen pilven päällä leijuvaa endorfiinihöttöä kuin ensitreffeillä.
Suhde pitää laittaa välittömästi poikki jos huuma vähänkin hiipuu koska suhde "ei vaan toimi" ja rynnätä tyrkyttämään tinderissä reikiään uudelle huumaa tarjoavalle miehelle joka viikko.
Huoh... tästähän nyt tosiaan oli kyse.
On ihan totta, että Tinder-kulttuurin takia moni ajattelee, että meillä on loputtomasti vaihtoehtoja. Moni kyllästyy ja heittää hanskat tiskiin liian helposti sen takia, että on ajatus, että aina voi "shoppailla" vähän parempaa kumppania. Ja se on surullista.
Olen kuitenkin ollut elämässäni ainoastaan yhden kumppanin kanssa ja hänen kanssaan 15 vuotta. En ole koskaan tuntenut vetoa häneen. Olen syyllistänyt itseäni monta vuotta siitä, että haluan jotain mitä en voi saada, ja pitäisi vain oppia olemaan tyytyväinen. Mutta nyt olen vihdoin alkanut tajuta, että teen vain itselleni ja miehelleni hallaa jatkamalla näin. En vaihda miehiä kuin paitaa. Joskus nimittäin kyse on ihan oikeasti siitä, että on väärän ihmisen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hep. Aloitin suhteen hyvin nuorena ex- mieheni kanssa. En ollut mitenkään ihastunut häneen, mutta hän oli vanhempi, kokeneempi ja kiinnostava lähinnä siksi. Hän oli myös mukava, kannustava ja reilu, ja minäkin kärsin suurista itsetunto-ongelmista, oli syömishäiriötä ja muuta. Mentiin naimisiin ja saatiin lapsia. Myöhemmin erosimme. Sillä ei ollut tekemistä miehen ulkonäön tms. kanssa, olin tavallaan tyytynyt kohtalooni.
Eron jälkeen ihastuin sitten itseäni vanhempaan (mulla on kai joku ongelma) mieheen, johon olen tuntenut vetoa niin kauan kuin olen hänet tuntenut. Suhde on melko tuore, mutta tämä on jotain ihan uutta. Tunnen halua ihan eri tavalla ja haluan vain kosketella miestä koko ajan, jo pelkästään se tuo hyvää oloa tai se, kun vain katselen miestä. En uskonut, että tällaista voi olla olemassa, vaikka alkuhuumalla lienee tekemistä asian kanssa.
Mut sekin, etten ole tyytynyt mihinkään, mitä en halua tuo tyydytystä, vaikka suhteemme alku aiheutti aika lailla ongelmia molempien sukulaisten kanssa.
Vaikeita asioitahan nämä ovat ratkottavaksi. Mikä täällä oikein tai väärin on, kuka sen päättää. Mun mielestä kuitenkin on ehkä tarpeetonta kantaa huonoa omatuntoa siitä, ettei tunne seksuaalista halua puolisoaan kohtaan, ei sille oikein mitään mahda. Teot ratkaisevat, eivät ajatukset. Muistuttaisin kuitenkin, että meillä on vain yksi elämä elettävänä.
Kuulostaa siltä, että teit oikean ratkaisun. Kiinnostaisi kuulla myös, että millä tavalla avasit erokeskustelun miehen kanssa (oletan siis, että tämä oli myös se syy, jonka takia erositte)?
Kaikista vaikeinta tulee olemaan se, että miten oikein kerron tämän asian miehelleni. Ilman, että siitä tulee olo, että olen aina valehdellut hänelle. Joudun satuttamaan häntä ihan hirveällä tavalla. Tiedän nimittäin, että hän kyllä pitää minua haluttavana ja haluaisi olla kanssani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi aloittaja saa yläpeukkuja?
Miksi ei? Avaa vähän. Aika tutun kuuloinen tilanne minusta monelle naiselle
Että tajuaa yhtäkkiä aikuisena olevansa lesbo? Käykö miehille useinkin tuollaista? Jos aloituksen sukupuolet vaihdettaisiin, tulisiko yläpeukkuja?
Suosittelen perehtymään aiheeseen, näitä tarinoita on nimittäin paljonkin.
Syitä on monia, mutta yksi on se, että yhteiskunnassamme seksiin liittyvät odotukset ja asenteet pyörivät paljon juuri miehen tarpeiden ympärillä. Jos katsotaan vaikka tilastoja siitä, että miten moni nainen saa orgasmin seksissä naisen kanssa vs. miehen kanssa, niin ero on aivan jäätävä. Suurin osa naisista ei saa orgasmia seksissä miehen kanssa.
Ja mieti vaikka sanaa "esileikki". Sehän sanana jo viittaa siihen, että tämä on joku pieni lämmittely, jolla valmistutaan siihen "päätapahtumaan" eli yhdyntään, jossa miehen ejakulaatio on pääosassa. Vaikka se "esileikki" saattaisi naiselle olla se kaikkein tärkein ja nautinnollisin osa seksiä.
Ja sitten toinen juttu: yhteiskunta ohjaa meitä vahvasti heterosuhteisiin. Minäkin ihastuin jo lapsena tyttöihin, mutta ei minulla ollut edes sanastoa kokemukselleni. Olin vain hämmentynyt. Vasta aikuisena olen tajunnut, että kyse oli ihastumisesta.
Ja koska olen ollut näin pitkään saman ihmisen kanssa parisuhteessa, en minä "skannaile" aktiivisesti potentiaalisia kumppaneita samaan tapaan kuin jos olisin sinkku. Vasta nyt aikuisena-aikuisena tunnen itseni niin hyvin, että en paina tunteitani enää taka-alalle vaan olen alkanut tutkia niitä. Ei tämä ole lainkaan niin harvinaista kuin mitä ajattelet. Siitä ei vain puhuta vielä kovin paljoa.
Ap
Sellaista selittelyä sieltä sitten. Näköjään tähän ketjuun kommentoi vaan jotain Setan porukkaa...
Suosittelen lämpimästi päivittämään asenteet vuoteen 2021 :) Kun sen teet, sinulla on helpompi olla sekä itsesi että muiden kanssa. Erilaisuuden kohtaaminen tekee ihmisestä mukavamman!
Se, mikä on sinulle selittelyä, on miljoonien ihmisten jokapäiväinen kokemus. Se, että olet syntynyt maailmaan ja katsot sitä heterolinssien läpi, ei tarkoita sitä, että koko maailma pyörii sillä tavalla kuin sinä sen omasta vinkkelistäsi näet.
Toki kommenttisi on hiukan provo, mutta haluan sanoa tämän kuitenkin ääneen, sillä joku saattaa ottaa tosissaan.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Ja tässä on taas tätä lesbouden yliseksualisointia ja fetisointia. Jos olisin kirjoittanut, että aloin olla mieheni kanssa nuorena ja nyt olen ihastunut toiseen mieheen, niin kukaan ei tulisi sanomaan, että taas näitä heteroprovoja.
Ap