Minun kokemukseni sossussa työskenneltyäni;
Olen ollut sekä sossussa että työvoiman palvelukeskuksessa töissä ja mitkään kiristykset ei aktivoi ketään. Ne
vetäytyy syvemmälle ja syvemmälle niihin omiin poteroihinsa. Ei puhettakaan, että tulisi jonkinlainen "minä näytän niille " tai "tästä ei voi nousta kuin ylöspäin"- asenne. Ei ollenkaan, ei minkäänlaista aktivointiumista tapahdu.
Otetaan esimerkki jo nähdyistä kiristyksistä: Suomeen otettiin suoraan Tanskasta hieno rangaistusmalli työttömille 5kk rangaistustyössäoloehto. Eli rahat poikki niin pitkäksi aikaa, että menee vaikka työkokeiluun tai tyhjänpäiväselle kurssille 5kk - taikka töihin. No, eihän tämä onnistunut niinkuin tanskassa.
Suomalainen työtön otti tämän ikuisuusrangaistuksena eikä tehnyt MITÄÄN sen eteen että rangaistus olisi poistunut! Siitä tuli ikuisuuskarenssi.
Sitten kun työkkärissä mokaneille laitetaan leikattu toimeentulotukea , tarkoituksena että "jokohan alkais työt maistuun, kun leikataan 20 - 40 %". Ei ala maistuun, nähty on. Ne vaan kaivautuu niihin omiin ympyröihinsä, kokevat että mikään ei onnistu ja päähän vaan potkitaan.
Eikä aktivoidu mihinkään yhtään sen enempää vaikka leikattais 40 % tukea. Ne vaan vähentää entisestään jostain kulutusta (yleensä ruuasta) ja toivoo, että tulispa joku ihme-haltijakummi ja veis karenssit ja leikkaukset pois.
Kutsen USA:ssa kävi: siellä laki tehtiin samalla asenteella että "jokohan alkais miettimimään tekosiaan" ja määrättiin että oli rikos mikä tahansa niin kolmas tuomio on sitten raskaimman päälle.
Eihän ihmiset alkaneet "miettimään tekosiaan " yhtään enemään. Niistä tuli vaan epätoivoisempia. Ne kolmannet rikokset tapahtui edelleen, mutta koska henkilö tiesi että tää on menoa sitten jos jää kiinni, niin teki vaan pahemipia ja enemmän sitten.
Että kun suunnittelette nyt näitä leikkauksia ja minimielintasoa kaikille ideologeille, persoonallisuuhäiriöisille, laiskoille ja kunnianhimottomille haahuilijoille.
Niin älkää nyt vaan kuvitelko, että mitä tiukemmalle tukiruuvia kiristetään, niin mukamas sitä ahkerammin ja sinnikkäämmin ne köyhät sieltä köyhyydestään alkais pyrkiä pois!
Nimenomaan niin ei tule taphatumaan!
En pidä itseäni mitenkään vasemmistolaisena, enlä edes seuraa politiikka. Nämä ovat vaan ihan fakta havaintoja! Köyhien ja pitkäaikaistyöttömien elämänasenne on tämä.
Kommentit (181)
Tämähän se on fakta myös perustulon kanssa. Sitä ajetaan sillä ajatuksella, että silpputyön ja määräaikaisen työn vastaanottaminen helpottuu. Näin ei tule käymään, vaan valtaosa porukasta jää sinne perustulon poteroon ja sinnittelee pelkällä sillä ja edelleen on valtava tarve harkinnanvaraisiin tukiin. Perustulo tulisi heikentämään jo ennestään surkeaa työllisyysastetta.
Työ on osalle ihmisistä todellista tervanjuontia. Toisille taas työ terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän se on fakta myös perustulon kanssa. Sitä ajetaan sillä ajatuksella, että silpputyön ja määräaikaisen työn vastaanottaminen helpottuu. Näin ei tule käymään, vaan valtaosa porukasta jää sinne perustulon poteroon ja sinnittelee pelkällä sillä ja edelleen on valtava tarve harkinnanvaraisiin tukiin. Perustulo tulisi heikentämään jo ennestään surkeaa työllisyysastetta.
Perustulo kuulostaa hyvältä idealta lähtökohtaisesti, mutta sen suhteen olisi monta kysymystä ratkaistavana. Saisiko myös miljonääri perustuloa? Entä miljonäärin down-shiftaava puoliso? Mikä olisi sen taso, että yhteiskunnalla olisi siihen varaa? Eläisikö sillä vai pitäisikö sitä edelleen täydentää muilla tuilla?
Näihin kysymyksiin haluaisin vastauksen joltain perustulon kannattajalta.
Ei minusta valtion tai kunnan kuulu "aktivoida" ihmisiä vaan huolehtia perusinfrasta ja lainsäädännöstä jotta maassa kannattaa tehdä liiketoimintaa ja töitä. Työläiset hakeutuvat töihin omaa tahtiaan.
Minulle riittää se, että elämäntapaluusereilla ei ole mahdollisuutta elää mukavasti muiden kustannuksella loisien. Kaivautukoot poteroihinsa ihan rauhassa jos ei työ maita.
Eli tukia pienemmiksi vaan.
Aina jossain on se ryhmä, joka vain ajelehtii mukana. Kyllä yksilöt ihan itse aktivoivat itsensä, jos haluavat. On varmasti totta, että tuollaiset tukitoimet ja "porkkanat" auttavat lopulta vain harvoihin.
En jaksanut lukea koko tekstiä, mutta totean, että itse koko peruskoulun ja lukion kiusattuna en yksinkertaisesti omaa sellaisia voimavaroja, joilla voisin muuttua ekstrovertiksi sosiaaliseksi spontaaniksi aktiiviseksi multitalentiksi. Kaikki sosiaalinen elämä vie hirveästi minulta voimavaroja, koska olen jatkuvasti "ylivirittynyt" ja puolustuskannalla ja koen olevani C-luokan kansalainen.
Onpa oikeasti olemassa myös ihmisiä, jotka eivät niihin töihin oikeasti kykene, osa johtuen traumoista/mt-ongelmista, osa sairauksista... Eikä noi parane kyykytykselläkään.
No kyllä on fakta että se on raha joka puhuu.
Saat paremmin ihmisiä töihin, kun nostat palkkaa. Jos lasket tukia, joku lähtee töihin.
Tämä on fakta.
Ja yhteiskunnalla vaan ei ole varaa elättää nirsoja kahden tutkinnon egyptologi-sammaltutkijoita ikuisesti.
Ne jotka aidosti haluaa työllistyä, työllistyvät kyllä. Pitäis vaan kehittää joku perustulo-malli koskien sellaisia, jotka sitkeästi kitkuttavat esim. ottaen vastaan lyhyitä sijaisuuksia pidemmän työuran toivossa, samoin esimerkiksi itsensä kehittäminen vaikka avoimen yliopiston/amk:n opinnoilla pitäis katsoa hyödylliseksi, eikä vaikeuttaa sitä työnhakijoille.
T: sosiaalityössä sekä työllistymispalveluissa työskennellyt myös
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko tekstiä, mutta totean, että itse koko peruskoulun ja lukion kiusattuna en yksinkertaisesti omaa sellaisia voimavaroja, joilla voisin muuttua ekstrovertiksi sosiaaliseksi spontaaniksi aktiiviseksi multitalentiksi. Kaikki sosiaalinen elämä vie hirveästi minulta voimavaroja, koska olen jatkuvasti "ylivirittynyt" ja puolustuskannalla ja koen olevani C-luokan kansalainen.
Kiusaaminen on toki aina väärin, mutta etkö nyt kuitenkin liioittele.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää se, että elämäntapaluusereilla ei ole mahdollisuutta elää mukavasti muiden kustannuksella loisien. Kaivautukoot poteroihinsa ihan rauhassa jos ei työ maita.
Eli tukia pienemmiksi vaan.
Lahjakkuus ja älykkyys ovat asioita, joiden määrä ei ole yksilön itsensä päätettävissä. Jokainen geeniensä armoilla. Hyväosaisten lahjakkaiden on hirveän vaikea asettua heikkolahjaiseksi syntyneen asemaan. Eikä tuo heikkolahjainen ole itse päättänyt syntyä heikkolahjaiseksi, puhumattakaan siitä, että kaikki eivät saa kotoaan samanlaista tukea ja kannustusta kuin toiset. Joillakin vanhemmat on nöyriä itseään häpeileviä surkuttelijoita, jotka ajattelevat, ettei heidän lapsista ole mihinkään, kun heistä itsestään ei ole ollut mihinkään. En ymmärrä miksi tuollaiset ihmiset edes hankkii lapsia. Ilmeisesti tavan vuoksi, sosiaalisen paineen vuoksi ja/tai ehkäisy unohtui/petti.
Vierailija kirjoitti:
Onpa oikeasti olemassa myös ihmisiä, jotka eivät niihin töihin oikeasti kykene, osa johtuen traumoista/mt-ongelmista, osa sairauksista... Eikä noi parane kyykytykselläkään.
Jos ollaan työkkärin kirjoilla, silloin oletetaan, että töitä ollaan vailla.
Ikävää kuultavaa, mutta ihan hyvä on kuulla rehellistä ja realistista kuvausta teidän alalla työskentelevien ihmisten kautta.
Olen monesti näiden työelämässä kohtaamieni ikuisten sossueläjien (ei siis työhaluinen mutta työtön taikka työkyvytön ihminen!) kohdalla miettinyt, että missä vaiheessa ja mikähän tämänkin ihmisen kasvaessa on mennyt pieleen.
Kaikki kun eivät ole kuitenkaan syntyneet sossun asiakasperheisiin. Sellaisistakin lähtökohdista joku nimenomaan aktivoituu nousemaan jaloilleen ja toinen jatkaa jo äidinmaidossa oppimaansa lusmuilua.
Toki ymmärrän että kunnollinen kotikasvatus elämänarvoineen ja vanhempien antama malli omalla työllään elämisestä ovat ydinasemassa. Mutta tämäkään ei selitä läheskään kaikkea.
Kerrotko vielä, koska ihan omin silmin sen näen ja korvin kuulen, miksi - siis mihin lainkohtaan perustuen - toiset saavat sossusta selvästi enemmän kuin toiset?
Tätä syvästi ihmettelen, koska se tuntuu väärältä ja on ymmärtääkseni laitontakin.
Vai onko todella niin, että mitä röyhkeämpi ihminen on, sitä enemmän täällä voi veronmaksajilta kupata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa oikeasti olemassa myös ihmisiä, jotka eivät niihin töihin oikeasti kykene, osa johtuen traumoista/mt-ongelmista, osa sairauksista... Eikä noi parane kyykytykselläkään.
Jos ollaan työkkärin kirjoilla, silloin oletetaan, että töitä ollaan vailla.
Sellaisia töitä vailla, joihin työnhakija on kykenevä. Ei ole kenenkään etu, että osaamaton/kykenemätön lähtee säheltämään, ja pahimmassa tapauksessa vaarantamaan itsensä ja muita, sellaiseen työhön, johon ei sovi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko tekstiä, mutta totean, että itse koko peruskoulun ja lukion kiusattuna en yksinkertaisesti omaa sellaisia voimavaroja, joilla voisin muuttua ekstrovertiksi sosiaaliseksi spontaaniksi aktiiviseksi multitalentiksi. Kaikki sosiaalinen elämä vie hirveästi minulta voimavaroja, koska olen jatkuvasti "ylivirittynyt" ja puolustuskannalla ja koen olevani C-luokan kansalainen.
Kiusaaminen on toki aina väärin, mutta etkö nyt kuitenkin liioittele.
Helppohan sinun on sanoa, kun et selvästikään ole joutunut kokemaan rajua kiusaamista. Minä jouduin käytännöllisesti katsoen kokonaan oman ikäisteni ryhmän ulkopuolelle eikä niistä muistakaan ikäryhmistä ystäviä löytynyt.
Vierailija kirjoitti:
Työ on osalle ihmisistä todellista tervanjuontia. Toisille taas työ terapiaa.
Juuri näin. Moni tekee matalapalkkatyötä kun aavistaa että jouten olo se vasta raskaaksi käykin. Pätee myös itseeni.
Toisaalta kaikkeen varmasti tottuu ja turtuu. Siitähän aloittaja kertoo. Asenne luutuu, samalla lailla moni jämähtää kurjaan työhön. Tai ainakin sellaiseen missä ei kehity.
Ja tälläistäkin työtä on vielä paljon. Toisille yksitoikkoisuus sopii silti paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ikävää kuultavaa, mutta ihan hyvä on kuulla rehellistä ja realistista kuvausta teidän alalla työskentelevien ihmisten kautta.
Olen monesti näiden työelämässä kohtaamieni ikuisten sossueläjien (ei siis työhaluinen mutta työtön taikka työkyvytön ihminen!) kohdalla miettinyt, että missä vaiheessa ja mikähän tämänkin ihmisen kasvaessa on mennyt pieleen.
Kaikki kun eivät ole kuitenkaan syntyneet sossun asiakasperheisiin. Sellaisistakin lähtökohdista joku nimenomaan aktivoituu nousemaan jaloilleen ja toinen jatkaa jo äidinmaidossa oppimaansa lusmuilua.
Toki ymmärrän että kunnollinen kotikasvatus elämänarvoineen ja vanhempien antama malli omalla työllään elämisestä ovat ydinasemassa. Mutta tämäkään ei selitä läheskään kaikkea.
Kerrotko vielä, koska ihan omin silmin sen näen ja korvin kuulen, miksi - siis mihin lainkohtaan perustuen - toiset saavat sossusta selvästi enemmän kuin toiset?
Tätä syvästi ihmettelen, koska se tuntuu väärältä ja on ymmärtääkseni laitontakin.
Vai onko todella niin, että mitä röyhkeämpi ihminen on, sitä enemmän täällä voi veronmaksajilta kupata?
Suomessa kaikki palvelut on rakennettu ensi sijassa niitä kroonisesti käyttäville. Se satunnaisesti hätään joutunut jää aina ilman. Jos on sossun vakituinen asiakas, hän osaa hyödyntää tuet maksimaalisesti ja hakee harkinnanvaraista ihan kaikkeen. Satunnaisen asiakkaan sossu hätistää tiehensä, neuvoo myymään vaikka auton tai lainaamaan äidiltä. Sama Kelassa, kroonisesti siellä viihtyvä perhe saa mahdollisesti tuhansia euroja kuussa, mutta jälleen sen satunnaisen tapaturasta johtuvat yllättävät kulut jäivät korvaamatta, kun sehän voi vaikka lainata sieltä äidiltä. Tämä on sosiaalidemokratiaa.
Hyvä kirjoitus kiitos tästä. Kommentoikaa kaikki.